Olen 2 lapsen äiti ( 6v &7v). Olemme olleet lasten isän kanssa yhdessä 10v. Alussa kaikki meni hyvin, nautittiin lapsista ja toisistamme, mutta nyt kaikki on ihan kamalaa.
Meillä on rakennusprojekti meneillään, joka on se kaikkein tärkein asia, miehelleni. Mistään muusta ei puhuta kun vain rakentamisesta. Ja sitten minua syyllistetään kun en jaksa koko ajan vatvoa rakentamiseen liittyviä asioita vaan pyöritän perheemme arkea.
Minulla vuorotyö, hoidan laskut, kauppa-asiat, ruuat, lasten viemiset/hakemiset, pyykit, siivoamiset ja suurimmaksi osaksi myös lasten kanssa touhuamiset. Kun tulemme töistä, minä haen lapset, käyn kaupassa, teen ruuat, hoidan pyykit, tiskit ym. Ja mies vain istuu ja katsoo tv:tä tai miettii rakennusjuttuja.
Kun joskus pyydän apua siivoamiseen, se tapahtuu hampaita kiristellen, ei puhettakaan että imuri tarttuisi miehen käteen oma-aloitteisesti.
Tuntuu ettei suhteessa ole kunnioitusta yhtään, ja miten opettaa lapsille kunnioitusta jos vanhemmat vain riitelee, ei osaa puhua kauniisti toisilleen ja aina jokin kitka välillä.
Nyt tuntuu etten enää vain kertakaikkiaan jaksa. Tekis mieli ottaa lapset ja lähteä, mutta minne??? Haluaisin omaa aikaa, yksin kotona ilman että joku koko ajan vaatii jotain. Haluaisin olla ystävieni kanssa yksin, muttei se onnistu, en voi olla edes yötä pois kotoa vaikka kaverilla kun jo helti luullaan että olen miehissä. Olen kateellinen niille ystäville joilla mies ottaa lapset joskus mukaan ja jättää äidin yksin kotiin päiväksi tai vaikka koko yöksi jolloin on aikaa vain itselleen.
Talous on todella tiukilla muttei mies noteeraa asiaa olenkaan, minä sitten valvon yöt raha-asioita miettien ja kaikkia muita murheita. Mies vain miettii mitä pitää seuaavaksi ostaa työmaalle.....
Onko kenelläkään neuvoja mitä tehdä?? en todellakaan jaksa tätä enää!!!!
Meillä on rakennusprojekti meneillään, joka on se kaikkein tärkein asia, miehelleni. Mistään muusta ei puhuta kun vain rakentamisesta. Ja sitten minua syyllistetään kun en jaksa koko ajan vatvoa rakentamiseen liittyviä asioita vaan pyöritän perheemme arkea.
Minulla vuorotyö, hoidan laskut, kauppa-asiat, ruuat, lasten viemiset/hakemiset, pyykit, siivoamiset ja suurimmaksi osaksi myös lasten kanssa touhuamiset. Kun tulemme töistä, minä haen lapset, käyn kaupassa, teen ruuat, hoidan pyykit, tiskit ym. Ja mies vain istuu ja katsoo tv:tä tai miettii rakennusjuttuja.
Kun joskus pyydän apua siivoamiseen, se tapahtuu hampaita kiristellen, ei puhettakaan että imuri tarttuisi miehen käteen oma-aloitteisesti.
Tuntuu ettei suhteessa ole kunnioitusta yhtään, ja miten opettaa lapsille kunnioitusta jos vanhemmat vain riitelee, ei osaa puhua kauniisti toisilleen ja aina jokin kitka välillä.
Nyt tuntuu etten enää vain kertakaikkiaan jaksa. Tekis mieli ottaa lapset ja lähteä, mutta minne??? Haluaisin omaa aikaa, yksin kotona ilman että joku koko ajan vaatii jotain. Haluaisin olla ystävieni kanssa yksin, muttei se onnistu, en voi olla edes yötä pois kotoa vaikka kaverilla kun jo helti luullaan että olen miehissä. Olen kateellinen niille ystäville joilla mies ottaa lapset joskus mukaan ja jättää äidin yksin kotiin päiväksi tai vaikka koko yöksi jolloin on aikaa vain itselleen.
Talous on todella tiukilla muttei mies noteeraa asiaa olenkaan, minä sitten valvon yöt raha-asioita miettien ja kaikkia muita murheita. Mies vain miettii mitä pitää seuaavaksi ostaa työmaalle.....
Onko kenelläkään neuvoja mitä tehdä?? en todellakaan jaksa tätä enää!!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikset sano tuota suoraan miehelle? Miehet kun ei aina vähemmästä tajua;sano sille että rakentaa sen talon sitten ihan itselleen kun ei nytkään perhettä muuten noteeraa.
Jätä hommat vaikkapa viikon ajalta hoitamatta.
Ota omaa aikaa, mene sinne lenkille vaikka.
Kun tulet pois, ihmettele ääneen, miten sotkuista on.
Jätä likaiset vaatteet lojumaan sellaiseen paikkaan, että niiden yli pitää kävellä, että pääsee ohi.
Jätä laskut maksamatta.
Älä osta ruokaa.
Hoida vain työsi.
Katso, kuinka kauan menee, että ukkosi tajuaa, että hänkin voi oikeasti tiskata, tarttua imurin jne.
Stten keskustelette (rauhassa) asioista.
Laitatte paperille, mikä sinua mättää, mikä häntä mättää.
Puratte asiat.
Teette sovinnon kotitöistä.
JAtkatte onnellista perhe-elämää.
Kaikkihan ei tietenkään mene ihan noin.
Muista, että esim perheasiainneuvottelua kannattaa käyttää apuna.
Tsemppiä.
Hakekaa apua tilanteeseen.Lapsille hoitajia niin että vapaa-aikaa tulee kunnolla ja säännöllisesti. Ja teille kahdelle yhteistä aikaa olla kahden ja poissa koko rumbasta ilman rakennusprojekteja ja ilman arkielämän pyöritystä.
Sanoisin että teillä on molemmilla tunneakut aivan tyhjät ja ehkä molemmat odotatte toisiltanne sitä että ne täytetään. Ja pettymyksen kehä jatkaa kiertoaan.....
Tiedätkö mikä on monen onnellisen parisuhteen salaisuus? Ihan ensiksi, avoin kommunikaatio, sekä se että ovat osanneet irrottaa aikaa kahdenkeskisille hetkille, romantiikalle ja erotiikallea. Ja niillä täytyy olla oma paikkansa pariskunnan elämässä ja mielellään jossain muualla kuiin siellä likapyykkien ja rakennusprojektien keskellä!