Merkit loppuu kuitenkin, taidan kirjoittaa tämän ensin valmiiksi, ettei ajatus katkea.
En varmaan saa tähän mitään kirjoitettua. Olen kai hieman irtaantunut tunteistani. Luulen kaikkia tyhjiä tunteita näläksi. Syön leivän vähintään tunnin välein, ehkä se hävettäisi tai varmaan hävettikin, mutta poikaystäväni sanoi eilen, että mitä väliä sillä on jos se tekee olosi paremmaksi. Niin, helpompi varmasti näin kuin että luulisi niitä tunteita tunteiksi ja ne pitäisi vaan tuntea eikä niitä saa täytettyä edes hetkeksi. Ja onneksi mulla on isäni geenit enkä lihoa, muuten se voisi olla ongelma. Mutta mitä tuolla piti sanoa, se siis että hieman epävarmaa yrittää kirjoittaa tunteista jos ei ole ihan varma mitä ne ovat.
En usko, että pystyn enää kirjoittamaan kovin huomaavaisesti. Tiedän kyllä mitä asioita ei ole kohteliasta kirjoittaa. Mutta en vain enää oikein osaa kontrolloida sitä tai en ehkä tunne tarpeeksi vahvaa huomaavaisuuden tunnetta. En ole siitä ylpeä. Mutta koko tätä asiaa ajatteleminen tekee kauhean nälkäiseksi.
En tiedä mitä tunnen, mutta luulen että olen surullinen. Kaduttaa.. tai ei kaduta mutta tuntuu pahalta kun olen tahallani (tai tahattomasti, en ole varma, ehkä tahallani) loukannut. Sanonut asioita, jotka olisi vain voinut jättää sanomatta. Rivien välejä, jotka olisi voinut jättää täyttämättä. En ole siitä ollenkaan iloinen tai ylpeä eikä ne tunnu sisällä hyvältä. En tiedä enkä osaa sanoa olenko tarkoittanut sanomiani niinä hetkinä, en tiedä. Mutta en minä koe, että sinussa olisi mitään vikaa tai että olisit yhtään huonompi kuin kukaan toinenkaan. Et varmastikaan ole. Muttet ole hyötynyt yhtään siitä, että sinua en tahtonut katsoa sormien läpi. Jotkut muut ehkä pääsivät helpommalla. En pidä sinua rehellisenä, mutten myöskään epärehellisempänä kuin ketään muutakaan. Sinussa on oma rehellisyytesi tai aitoutesi omien tunteidesi tasolla, mutta sinne se jääkin. Joillain muilla se on taas toisinpäin.
En oikeasti tuomitse ihmisiä johonkin muottiin, korkeintaan ilkeyttäni väitän niin. Tiedän, että sinussa on kyllä sisälläsi sitä sellaista kiltteyttä ja herkkyyttä, mistä pidän ihmisissä, vaikka minusta ei tunnu että koskaan tunsin sitä. Sinussa on varmasti enemmän sitä kuin muissa, mutta muista olen oikeasti tuntenut sen.
En ole sokea, tiedän jotenkin, että se mitä sinun sisälläsi on, vastaa kaikkea mihin ihmisessä rakastuisin tai koskaan haluaisin. Mutta olet peittänyt sitä liian kauan etkä saa sitä enää pysymään kunnolla pinnalla. Ja se sisin on ainut asia sinussa, joka edelleen tuntuu sellaiselta, että se ei ole korvattavaa. Kaikki muu on.
En jaksa muistella, mutta luulen, että on tuntunut siltä ettei sitäkään ole olemassa.
En muista enää miltä on tuntunut, mitä on tunteet. Vai enkö vain tahdo kertoa, myönnän. En halua valehdella tässä, yritän puhua totta, vaikkakin sekavaa.
En tiedä ajattelinko niin ennen, mutta tiedän että poikaystäväni on minulle paljon sopivampi. Ja hänessä on kaksi minulle tärkeää asiaa, joita arvostan suuresti. Hän ei ikinä lakkaa yrittämästä ja hänen tunteensa ovat vakaita minua kohtaan. Ne eivät lainehdi mitenkään. Se, että tiedän että kun se tulee takaisin parin tunnin päästä se edelleen rakastaa minua niin kuin aamullakin eikä se tunne ole muuttunut mitenkään, tekee minut niin iloiseksi.
En halua valehdella tai väännellä asioita tarkoituksella satuttavamman kuuloiseksi. Ei elämä hänen kanssaan ole lähelläkään täydellistä. Mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin elämältä odotin. Toisinaan meillä on kauheita riitoja, kun vihdoin saan sen hermostumaan. Viimeksi lukittauduin vessaan leipäveitsen kanssa ja viiltelin farkkujani ja uhkailin että tapan sen tai itseni. Kun se pääsi sisään, olin lähtemässä ulos ja se kantoi minut makuuhuoneeseen ja heitti sängylle kauhean kovakouraisesti. Kun vaan nauroin, se suuttui kunnolla. Huusi että olen pelkkä psykopaatti ja olen tuhonnut kaikki ihmiset, yhtään kellään ei oikeasti olisi mitään ongelmia ellen minä olisi tuhonnut niitä. Ja kun se edelleen nauratti yhtä paljon se yritti peittää suutani kädellään ja sen varmaan teki aivan suunnattoman paljon mieli lyödä mua. Se vaan puristaa kättä tai naama tai jotain mustelmille. Ettei mitään täydellistä. Se on myös sanonut esimerkiksi, että jos se saisi jotain muuttaa mussa se haluaisi että mun huulet olisivat täyteläisemmät, kun sen entisellä tyttöystävällä oli paljon täyteläisemmät huulet. Siitä kun se sanoi noin on jo jonkin verran aikaa, mutta edelleen tuntuu, että haluaisin viiltää huulet auki. Silloin melkein teinkin niin. Eikä minusta tunnu vieläkään hyvältä pussailla ja välttelen sitä, vaikka muuten tykkäänkin olla sen lähellä. Kaikkea tällaista. Epätäydellisyyttä ja normaaliutta. Ehkä se tuntuu helpommalta, tai vaikka säälittävältä niin on helppo unohtaa.
Mutta tämä säälittävyys on mun elämä ja kaikkine epätäydellisyyksineen olen löytänyt tyytyväisyyden siihen. Ehkä olen mennyt rikki ja tarvitsen tukea ja turvaa, ehkä jotain sellaista. Se tuntuu todella hyvältä, että kelpaan ja minusta
En varmaan saa tähän mitään kirjoitettua. Olen kai hieman irtaantunut tunteistani. Luulen kaikkia tyhjiä tunteita näläksi. Syön leivän vähintään tunnin välein, ehkä se hävettäisi tai varmaan hävettikin, mutta poikaystäväni sanoi eilen, että mitä väliä sillä on jos se tekee olosi paremmaksi. Niin, helpompi varmasti näin kuin että luulisi niitä tunteita tunteiksi ja ne pitäisi vaan tuntea eikä niitä saa täytettyä edes hetkeksi. Ja onneksi mulla on isäni geenit enkä lihoa, muuten se voisi olla ongelma. Mutta mitä tuolla piti sanoa, se siis että hieman epävarmaa yrittää kirjoittaa tunteista jos ei ole ihan varma mitä ne ovat.
En usko, että pystyn enää kirjoittamaan kovin huomaavaisesti. Tiedän kyllä mitä asioita ei ole kohteliasta kirjoittaa. Mutta en vain enää oikein osaa kontrolloida sitä tai en ehkä tunne tarpeeksi vahvaa huomaavaisuuden tunnetta. En ole siitä ylpeä. Mutta koko tätä asiaa ajatteleminen tekee kauhean nälkäiseksi.
En tiedä mitä tunnen, mutta luulen että olen surullinen. Kaduttaa.. tai ei kaduta mutta tuntuu pahalta kun olen tahallani (tai tahattomasti, en ole varma, ehkä tahallani) loukannut. Sanonut asioita, jotka olisi vain voinut jättää sanomatta. Rivien välejä, jotka olisi voinut jättää täyttämättä. En ole siitä ollenkaan iloinen tai ylpeä eikä ne tunnu sisällä hyvältä. En tiedä enkä osaa sanoa olenko tarkoittanut sanomiani niinä hetkinä, en tiedä. Mutta en minä koe, että sinussa olisi mitään vikaa tai että olisit yhtään huonompi kuin kukaan toinenkaan. Et varmastikaan ole. Muttet ole hyötynyt yhtään siitä, että sinua en tahtonut katsoa sormien läpi. Jotkut muut ehkä pääsivät helpommalla. En pidä sinua rehellisenä, mutten myöskään epärehellisempänä kuin ketään muutakaan. Sinussa on oma rehellisyytesi tai aitoutesi omien tunteidesi tasolla, mutta sinne se jääkin. Joillain muilla se on taas toisinpäin.
En oikeasti tuomitse ihmisiä johonkin muottiin, korkeintaan ilkeyttäni väitän niin. Tiedän, että sinussa on kyllä sisälläsi sitä sellaista kiltteyttä ja herkkyyttä, mistä pidän ihmisissä, vaikka minusta ei tunnu että koskaan tunsin sitä. Sinussa on varmasti enemmän sitä kuin muissa, mutta muista olen oikeasti tuntenut sen.
En ole sokea, tiedän jotenkin, että se mitä sinun sisälläsi on, vastaa kaikkea mihin ihmisessä rakastuisin tai koskaan haluaisin. Mutta olet peittänyt sitä liian kauan etkä saa sitä enää pysymään kunnolla pinnalla. Ja se sisin on ainut asia sinussa, joka edelleen tuntuu sellaiselta, että se ei ole korvattavaa. Kaikki muu on.
En jaksa muistella, mutta luulen, että on tuntunut siltä ettei sitäkään ole olemassa.
En muista enää miltä on tuntunut, mitä on tunteet. Vai enkö vain tahdo kertoa, myönnän. En halua valehdella tässä, yritän puhua totta, vaikkakin sekavaa.
En tiedä ajattelinko niin ennen, mutta tiedän että poikaystäväni on minulle paljon sopivampi. Ja hänessä on kaksi minulle tärkeää asiaa, joita arvostan suuresti. Hän ei ikinä lakkaa yrittämästä ja hänen tunteensa ovat vakaita minua kohtaan. Ne eivät lainehdi mitenkään. Se, että tiedän että kun se tulee takaisin parin tunnin päästä se edelleen rakastaa minua niin kuin aamullakin eikä se tunne ole muuttunut mitenkään, tekee minut niin iloiseksi.
En halua valehdella tai väännellä asioita tarkoituksella satuttavamman kuuloiseksi. Ei elämä hänen kanssaan ole lähelläkään täydellistä. Mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin elämältä odotin. Toisinaan meillä on kauheita riitoja, kun vihdoin saan sen hermostumaan. Viimeksi lukittauduin vessaan leipäveitsen kanssa ja viiltelin farkkujani ja uhkailin että tapan sen tai itseni. Kun se pääsi sisään, olin lähtemässä ulos ja se kantoi minut makuuhuoneeseen ja heitti sängylle kauhean kovakouraisesti. Kun vaan nauroin, se suuttui kunnolla. Huusi että olen pelkkä psykopaatti ja olen tuhonnut kaikki ihmiset, yhtään kellään ei oikeasti olisi mitään ongelmia ellen minä olisi tuhonnut niitä. Ja kun se edelleen nauratti yhtä paljon se yritti peittää suutani kädellään ja sen varmaan teki aivan suunnattoman paljon mieli lyödä mua. Se vaan puristaa kättä tai naama tai jotain mustelmille. Ettei mitään täydellistä. Se on myös sanonut esimerkiksi, että jos se saisi jotain muuttaa mussa se haluaisi että mun huulet olisivat täyteläisemmät, kun sen entisellä tyttöystävällä oli paljon täyteläisemmät huulet. Siitä kun se sanoi noin on jo jonkin verran aikaa, mutta edelleen tuntuu, että haluaisin viiltää huulet auki. Silloin melkein teinkin niin. Eikä minusta tunnu vieläkään hyvältä pussailla ja välttelen sitä, vaikka muuten tykkäänkin olla sen lähellä. Kaikkea tällaista. Epätäydellisyyttä ja normaaliutta. Ehkä se tuntuu helpommalta, tai vaikka säälittävältä niin on helppo unohtaa.
Mutta tämä säälittävyys on mun elämä ja kaikkine epätäydellisyyksineen olen löytänyt tyytyväisyyden siihen. Ehkä olen mennyt rikki ja tarvitsen tukea ja turvaa, ehkä jotain sellaista. Se tuntuu todella hyvältä, että kelpaan ja minusta
Vastaukset 4
Vanhimmat
kiinni. Kaikista huonoista hetkistä huolimatta. Ja sekin tuntuu hyvältä, että poikaystäväni sanoi samaa. Sanoi, että hän on iloinen siitä, että minun lähellä saa olla heikko enkä tuomitse siitä. Ja että kerrankin hänen ei tarvitse olla vastuussa tunteista, vaan ollaan yhdessä. En oikein ymmärtänyt mitä se tarkoitti, mutta ehkä jotain hyvää. Tuntuu hyvältä, että hänkin kokee jotain positiivista vaikka olen antanut kaikkien vihantunteidenkin tulla oikein olan takaa. Ja että kaikki on silti niin vakaata, hän haluaa olla minun kanssani ja edelleen pitää minusta. Etenkin jos tuntuu että jostain syystä sattuu tai tuntuu hylätyltä, se on ihan kauhean tärkeää. En tiedä mitä enää tekisin jos ei olisi ketään. Kun on tullut jo liikaa kipua.
Tämä kirjoitus on kai sellainen todella huono yritys sanoa anteeksi. Ja tämän kirjoittaminen ei ollut niin kovin helppoa. Ja tuntuu, että en oikein pysty lukemaan näitä palstoja enää tämän jalkeen. En osaa selittää sitä, mutta ehkä sen voi jotenkin ymmärtää. Sattuu liikaa asettaa itsensä tähän asemaan. En tiedä haluanko lukea näitä vai olla lukematta, mutta en taida enää vaan pystyä. Ehkä tämä on sellainen loppu kuin halusin. Anteeksi, että loukkasin sinua.
EIPÄHÄ!!!!!!!!!!!
viestisi oli tarkoitettu`?
Jollekin entiselle poikaystävälle??
Ei siis onneksi ollut minulle :)