Mikä helvetti tuota koiraa vaivaa???
Ennen kun tein sille aktivointilelun, se säntäsi suoraa päätä omalle matolleen sitä suorittamaan, eikä keskeyttänyt hommaansa vaikka mikä oli.
Innokkaasti touhusi aktivointilelun parissa, kunnes joka ikinen herkkupala oli löydetty ja syöty.
Sama homma uuden luun kanssa.
Aina, kun sille antoi luun, se kirmasi onnellisena sitä kaluamaan omalle matolleen.
Nyttemmin, kun olen koiralle aktivointilelun antanut, se kyllä kantaa sen omalle matolleen, mutta sen jälkeen menee sisähääkkiinsä makaamaan apaattisena, korvat päätä myöden, eikä tahdo tulla sieltä vaikka kutsuu.
Tai kun annan luun, vie sen kyllä matolleen, mutta eikun häkkiin makaamaan, korvat päätä myöten ja sieltä silmät suurina tuijottelee.
Ärsyttää kyllä tuommonen!
Hyvää hyvyyttäni sille tekemistä väsään, ellen ehdi kunnon lenkkiä sen kanssa tekemään, niin tää eikun hylkää tuon tekemisen ja luimii häkissään ja sieltä sitten kahtoa mollottaa.
Missä vika?
Omassa käytöksessäni? Suurimmalta osin varmasti kyllä, mutta aina olen yrittäny hurjasti kehuen saada koiraa tuon tekemisen alkuun, siitä asti, kun aktivointilelujen ja luiden kanssa ahertaminen sillä alkoi tökkiä.
Kerran innostaessani ja kehuessani se aloitti jopa aktivointilelun "purkamisen", mutta heti kun menin itse toiseen huoneeseen, koira kuului menevän häkkiinsä jurottamaan.
Tähänkin mennessä koira on puuhastellut yksikseen aktivointilelunsa parissa, kun itse olen toisessa huoneessa, ja on tullut sitten häntä heiluen "kertomaan", että äiti tein sen jo!
Alkaa ottaa pattiin tuo tuollainen käyttäytyminen?
Miten tätä tilannetta tästä voisi lähteä "purkamaan"?
Mitään ongelmia meillä ei koiran kanssa ole ikinä ollut, peruskoulutus on kunnossa, koira on kiltti ja tottelee hyvin, seurallinen, energinen ja kovin touhukas poika.
Se tietää paikkansa laumassa, eikä sitä ole ikinä kyseenalaistanut.
Koira on pian 1,5 -vuotias sakemanniuros.
Ja OLKAA KILTTEJÄ, älkääkä tuputtako tähänKIN syyksi JOHTAJUUSONGELMAA, mikä on ihan pelkästään muotisana koiramaailmassa tänäpäivänä!
Ennen kun tein sille aktivointilelun, se säntäsi suoraa päätä omalle matolleen sitä suorittamaan, eikä keskeyttänyt hommaansa vaikka mikä oli.
Innokkaasti touhusi aktivointilelun parissa, kunnes joka ikinen herkkupala oli löydetty ja syöty.
Sama homma uuden luun kanssa.
Aina, kun sille antoi luun, se kirmasi onnellisena sitä kaluamaan omalle matolleen.
Nyttemmin, kun olen koiralle aktivointilelun antanut, se kyllä kantaa sen omalle matolleen, mutta sen jälkeen menee sisähääkkiinsä makaamaan apaattisena, korvat päätä myöden, eikä tahdo tulla sieltä vaikka kutsuu.
Tai kun annan luun, vie sen kyllä matolleen, mutta eikun häkkiin makaamaan, korvat päätä myöten ja sieltä silmät suurina tuijottelee.
Ärsyttää kyllä tuommonen!
Hyvää hyvyyttäni sille tekemistä väsään, ellen ehdi kunnon lenkkiä sen kanssa tekemään, niin tää eikun hylkää tuon tekemisen ja luimii häkissään ja sieltä sitten kahtoa mollottaa.
Missä vika?
Omassa käytöksessäni? Suurimmalta osin varmasti kyllä, mutta aina olen yrittäny hurjasti kehuen saada koiraa tuon tekemisen alkuun, siitä asti, kun aktivointilelujen ja luiden kanssa ahertaminen sillä alkoi tökkiä.
Kerran innostaessani ja kehuessani se aloitti jopa aktivointilelun "purkamisen", mutta heti kun menin itse toiseen huoneeseen, koira kuului menevän häkkiinsä jurottamaan.
Tähänkin mennessä koira on puuhastellut yksikseen aktivointilelunsa parissa, kun itse olen toisessa huoneessa, ja on tullut sitten häntä heiluen "kertomaan", että äiti tein sen jo!
Alkaa ottaa pattiin tuo tuollainen käyttäytyminen?
Miten tätä tilannetta tästä voisi lähteä "purkamaan"?
Mitään ongelmia meillä ei koiran kanssa ole ikinä ollut, peruskoulutus on kunnossa, koira on kiltti ja tottelee hyvin, seurallinen, energinen ja kovin touhukas poika.
Se tietää paikkansa laumassa, eikä sitä ole ikinä kyseenalaistanut.
Koira on pian 1,5 -vuotias sakemanniuros.
Ja OLKAA KILTTEJÄ, älkääkä tuputtako tähänKIN syyksi JOHTAJUUSONGELMAA, mikä on ihan pelkästään muotisana koiramaailmassa tänäpäivänä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
koska vaikuttaa apaattiselta ja masentuneelta. Sinä et aina kipuja "näe" eli mieti ja tutki todella tarkkaan.
Muutoin ehdotan, että muita virikkeitä koiralle, se on kyllästynyt. Jos aina samoja luita ja leluja, niin fiksu koira kyllästyy, se kokee ettet välitä siitä ja ilmeisesti et välitäkkään tarpeeksi. Alkakaa vaikka harjoitella tokoa, sitä voi treenata hyvin yksikseen, leikkikää oikein todella, koira on laumaeläin, ei vain lenkkikaveri, jolle heitetään luu, että pureskele sitä ja käydään sitten vielä illalla pissalla.
Ei ole mitään aktivointilelua, johon ihminen ei koskisi koiran sillä leikkiessä. Liikunnan ja aktivoinnin puute lienee syynä. Koira taitaa olla kyllästynyt ja turhautunut.
Aloitukseni oli hieman vajavainen, eikä siitä käynyt ilmi läheskään kaikki.
Eli TOTTAKAI koiran kanssa harrastetaan ja "seurustellaan", se on pienestä pitäen päässyt mukaan kaikkialle, minne koiran vain pystyy mukaan ottamaan: vanhempieni luokse maalle, appilaan, mökille, kaverin luo, lenkille, uimaan jne jne jne...
Eli se todellakin on perheenjäsen ja mukana menossa.
Mutta niinä hetkinä, kun itse en pääse sen kanssa lähtemään touhuilemaan, olen järjestänyt sille sisällekin puuhaa, eli esim. aktivointileluja, luita jne jne.
Aiemmin nuo lelut koira on ottanut innolla vastaan (vaihtelen aktivointileluakin ajoittain) mutta nyt se vain hylkää ne, ja menee makoilemaan =(
"Ei ole mitään aktivointilelua, johon ihminen ei koskisi koiran sillä leikkiessä."
Mitä tarkoitat tuolla?!
Nimenomaan on. Mitä koiran aktivointia se on, jos ihminen koko ajan neuvoo ja siellä välissä on sörkkimässä?
Koiran nimenomaan PITÄÄ ratkaista aktivointilelunsa itse, sehän siinä se jutun juoni onkin.
Meillä nuo aktivointilelut on itsetekemiä.
Mm. tyhjään maitopurkkiin paperitolloihin ja vessapaperihylsyihin piilotettuja nameja, purkki kiinni ja annetaan koiralle.
Koira tuhistelee (ainakin yleensä) purkin kimpussa YKSIN niin kauan, kunnes putelin sisältö on silputtu lattialle ja koiran älynystyrät ravitty.
Tai vaihtoehtoisesti iso pahvilaatikko täyteen sanomalehtitolloja, joiden sekaan piilotettu jos jonkinnäköistä namia.
Tai vanha pyyhe, jonka kulmiin sidottu piiloon namit, ja koira tekee itse sen työn saadakseen palkkionsa.
Kuinka sinä sitten toimit?
Sörkit ja härkkäät koko ajan neuvomassa ja näyttämässä, miten ja missä ne namit on piilossa? Eikö koirasi siis saakaan innolla itse ratkaista tehtäviään?
Sitä tarkoitin, että koira kyllästyy yksin jollain lelulla leikkimiseen. Ei ole sellaista lelua, jolla koira tykkäisi jatkuvasti yksin leikkiä. Sen on päästävä touhuamaan ihmisten kanssa, vaikka palloa noutelemaan.
tuota on kestänyt?
Meillä urosa meni tuollaiseksi kun naapurin nartulla oli juoksut ja apaattisuus loppui siihen kun juoksut loppu..
Voikin olla, että on pojalla alkanut hormoonit hyrräämään :)
Asutaan rivitalossa pikkukaupungin reunamilla, ja tässä pörrää kyllä hurttaa jos toista, ja naapuritaloissa asuu pari-kolmekin narttua.
Liekkö sen takia tuo meidän musti noin vaisu? =)
Tätä on nyt jatkunut... viikon-pari...?
Nimittäin edellisellä lenkillä poika otti ja tempaisi, ja nosti jalkaansa lyhtypylvään juurella, mitä ei ole aiemmin tehnyt, kuin omalla pihalla pissiessä silloin tällöin.
Liekkö siitä nyt tullut mies, ja pitää nättien tyttöjen perään kuolata? :)
ihan niinkin yksinkertaista, että kun nyt on loppukesän kuuman kosteita päiviä, niin koira ei vain jaksa häslätä. Häkkiä käyttävät perustelevat häkin käyttöä koiralla yleisesti sillä, että se on koiralle turvapaikka. Jospa koira vetäytyy sinne turvaan makoilemaan. Yleensä noin nuori saku-uros ei vielä juurikaan juoksuajoista perusta. Vaikka koira olisikin "harrastusväline", ei pidä unohtaa sitä, että se on koiraeläin ensisijaisesti ja koiraeläimet viettävät aikaansa helteessä makaillen suojaisassa paikassa. Itselläni on extra-energinen 2,5 v. uros ja tänäkin aamuna se oli ihan uupunut 3 km:n lenkin jälkeen ja on siitä asti makaillut talomme viileimmässä huoneessa.
koirat helteellä uupuneita, hyvä että lenkille ovat lähteneet, eipä silti enpä itsekään niin aktiivinen ole.
Joo, olet oikeassa.
Paitsi siinä, ettei meidän koira ole todellakaan mikään "harrastusväline", vaan se on mukana menossa ihan vaan kaverina ja silkasta menemisen ilosta...
Kotikoirana meillä siis... :)