Olen vetänyt johtopäätöksen, että eri ristiriitaisuudet ja konfliktit taitavat johtua pitkälti siitä, että eri sukupolvilla on erilainen roolikuva lapsensa puolisosta > lapsensa isovanhemmasta.
Kun sinusta tuli isovanhempi, aloitko tietoisesti jatkamaan sukusi isovanhempi “perinnettä”?
Onko sinulla tiedossa, joku isovanhemman malli/rooli johon samaistut?
Itselläni oli elossa vain yksi isovanhempi.
Olin 17 v. ja 3kk ikäinen, kun tämäkin isovanhempi kuoli.
Mistä teet roolisi isovanhempana?
Koetko omaavasi isovanhemman rooli tai osan?
Koitatko vastata mahdollisiin asetettuihin raameihin?
Itselläni ei ollut anoppia, oli kuollut jo vuosia ennen kuin tutustuin lasteni isään.
Oma äitini ilmoitti jo ennen yhdenkään lapsenlapsen syntymää “Edes syliini en ota, olen osani tehnyt” Tämän piti.
Nykyaikana kuulostaa eniten oleva ristiriitoja siitä, kuka on kukkulan kuningas, kenen sana on ensimmäinen viimeinen ja ehdoton laki!
Tapaan säännöllisesti lapsenlapseni. Minulla on oma Mummupäivä, joka voi vaihtaa viikonpäivää, mutta ei jäädä väliin niin Minä tahdon.
Kun sinusta tuli isovanhempi, aloitko tietoisesti jatkamaan sukusi isovanhempi “perinnettä”?
Onko sinulla tiedossa, joku isovanhemman malli/rooli johon samaistut?
Itselläni oli elossa vain yksi isovanhempi.
Olin 17 v. ja 3kk ikäinen, kun tämäkin isovanhempi kuoli.
Mistä teet roolisi isovanhempana?
Koetko omaavasi isovanhemman rooli tai osan?
Koitatko vastata mahdollisiin asetettuihin raameihin?
Itselläni ei ollut anoppia, oli kuollut jo vuosia ennen kuin tutustuin lasteni isään.
Oma äitini ilmoitti jo ennen yhdenkään lapsenlapsen syntymää “Edes syliini en ota, olen osani tehnyt” Tämän piti.
Nykyaikana kuulostaa eniten oleva ristiriitoja siitä, kuka on kukkulan kuningas, kenen sana on ensimmäinen viimeinen ja ehdoton laki!
Tapaan säännöllisesti lapsenlapseni. Minulla on oma Mummupäivä, joka voi vaihtaa viikonpäivää, mutta ei jäädä väliin niin Minä tahdon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oman äitisi ilmeisesti oli sitten saanut tarpeekseen lapsista. Mikähän tässä lienee sitten syynä? Sitä et kirjoituksessasi esille. Olikohan avioliittosi jotenkin pettymys äidillesi, kun oli noin katkera? Oliko lapsesi ns. vahinko? Ainakin se kyllä selittäisi äitisi käytöksen. Nyt kuitenkin tunnut nauttivan mummupäivistäsi, joten onnea vaan mummulle. Sellainen yleensä on tytär kuin äitikin.
"Sellainen yleensä on tytär kuin äitikin."
Nyt en ymmärtänyt, mitä tarkoitat?
Kannattaa siis muistaa, että olet äitisi tytär. Ehkä äitisikin jossain sielunsa sopukassa olisi halunnut mummupäiviä viettää lapsenlastensa kanssa, mutta ei ehkä työn, masennuksen tms. syyn takia jaksanut/ pystynyt. Ihan huono äiti hän ei ole voinut olla, koska sinä mummupäiviä vietät.
Yleensäkin ihmettelen sitä, miten mummoiässä vielä ollaan sokeita niille myönteisille asioille, jotka meitä mummojakin eteenpäin kantaa. Olemme saaneet geeni vanhemmiltamme, ja varmasti hekin ovat kasvattaneet meidät hyvää tarkoittaen. Siihen maailman aikaan vaanoli paljon sellaista, joka teki elämästä rankempaa kuin nykyisin. On siis siunaus, että voisit lapsenlapsillesi mummopäivänä kertoa kivoja asioita omasta äidistäsi, ja siten kertoa myös sukunne tarinaa kaus taaksepäin. Nämä tarinat lapset muistavat, ja niiden mukana he liittyvät sukuun ja perinteisiin.
nyt kivität asuttua ikkunaa.
Äitini oli jo kuusin kertainen mummu ennen minun ensiäitiyttäni.
En todella vierailut kovin usein äidillä, jokaiselle vierailulle oli hinta sekä työnä että rahana.
Asun myös niin kaukana että matkat tulivat kalliiksi ja ilman omaa autoa ei kahden lapsen vaatevaraston kanssa edes halunnut kyläillä.
Äitini suorastaan Jumaloin X-miestäni, lukeneisuuden, komeuden ja seurustelutaitojen vuoksi.
Ikävää että olet noin katkera elämällesi.
(¤!¤)
NUORUUSTANGO
Lämpöni lempeni annan
kaunis on nuoruutein
Näät suven ruusut kannan
itseni yksin tein
Ei ole muuta antaa
kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
en ota itsellein
Muuta en koskaan tahdo
kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
kaikkoaa kokonaan
Huominen päivä ei meitä
vaaranna varjollaan
kun sinun saan vain olla
täysin ja kokonaan
(Anu Kaipainen)
Aika paljon isovanhempien suhde lapsenlapsiin riippuu siitä, minkälainen suhde heillä on lastenlastensa vanhempiin. Jos esim. lapsenlasten vanhemmat ovat jollain kapakkareissulla tavanneet ja sitten alkaneet erota entisistä puolisoistaan, niin ongelmia on odotettavissa. Jos vielä eroprosessin aikana lapsia aletaan hankkia vakiintumattomiin olosuhteisiin, niin vaaditaan tosiaankin aikamoisia ponnistuksia, että isovanhemmat pysyvät tässä mukana. Ja jos vielä tämän lisäksi edes ei tunneta uutta lapsenlapsien isää, vaan yhtenä kauniina päivänä vaan lapsenlapsi tuodaan näytille mummilaan. Hyvin vaikeaa on suhtautua.. kun lapsikin tuntuu niin kovin vieraalta. Siinä tilanteessa kyllä haluaa paeta koko isovanhemmuuden kunniasta, ja itkeä surunsa yksin. Isovanhempienhan oletetaan viimeiseen asti taistelevan päästäkseen osalliseksi lapsenlapsestaan, mutta joissain tilanteissa haluaa pysyä mahdollisimman kaukana ettei edes ehdi muodostua mitään tunnesidettä.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3970
Kyllä tuo kiista näkyy sekä anoppien että miniöiden kirjoituksista sitten on nämä katkerat ????????
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3881
tuolla on tosi katkeria ja ilkeitä "vastauksia"
Kyllä isovanhemmat ovat ilkeitä ja pahansuopia, jos vain esittävät 'Kukkulan kuninkaan' mielipiteitä kehiin. Ei mitään rakentavaa, empatiaa saati sympatiaa lapsiaan ja lastenlapsiaan kohtaan. Jo on kurjaa elämää isovanhemmista alkaen tämän päivän nuoriin perheisiin, jossa ei ole hiventäkään hyvää sanottavaa nuorista. Lapset hiekkalaatikolla leikkivät 'Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku'. Samoin voi sanoa mummoista ja papoista, että 'älä tule paha mummo/pappa, tule hyvä mummo/pappa'.
ymmärrä tekstiäsi.