Ihmissuhteet

Tuo onki helvatan hyvä kysymys. Soon parempi ladata kaikki kehiin anonyymisti tai ammatti-ihmisen kera. Jos on niin hyvä mäihä et löytyy se ehdottoman luotettava ystävä jonka vaitiololupaukseen luotat niin avot mutta kavereitten kohdalla juorualttius on aina kova. Ei välttämättä pahalla puhuta mut ihmismieli vaan on semmonen.

No jos tiedät varmasti että se on sun hyvä ystäväs ni eiköhän se osaa olla kertomatta asioita eteenpäin, mutta omassa tapauksessani kerroin tyttöystävälleni pahasta olostani, kyllä se vähän aikaa jakso kuunnella mut lopuks jätti mut ku olin kuulemma mahdoton tapaus.

Ongelmani on, että en ole varma suuri siitä, voinko luottaa. Onko minulla ollut koskaan oikeita ystäviä vai vain kavereita, vaikka olenkin yrittänyt olla ystävä toisille. Ystävä/kaverini ovat vuosien mittaan vuodattaneet minulle hyvinkin arkaluonteisia ja raskaita ongelmiaan. He myös juoruavat muiden asioista vielä avoimemmin, samaan tyyliin kuin saippuasarjojen tapahtumista. Tuttavapiiriimme kuuluu lisäksi nainen, joka sekoittaa kuulemiaan faktoja fiktioihin tavalla, joka saa asianosaisen näyttämään typerältä tai jotenkin - epäonnistuneelta ihmiseltä. Hän myös keksii juoruja sujuvasti omasta päästään, eikä niitä osata/haluta välttämättä epäillä.

Itselläni ei ole tarvetta sinänsä murheiden jakamiseen toisen kanssa, vaikka sekin olisi toki arvokasta. Toivoisin, että voisin rehellisesti kertoa edes yhdelle sellaiselle ihmiselle, jonka tunnen entuudestaan, mitä minulle oikeasti on tapahtunut ja että miksi olen joskus ollut ja olen surullinen/murheellinen/poissa tolaltani.

On rasittavaa pitemmän päälle vain olla se kuunteleva osapuoli ihmissuhteessa ilman että on itsellä lupa olla oma itsensä. Olen ollut monille ystävilleni ilmainen, 100% luotettava terapeutti 24/7 käytettävissa. Tutuillani ei riitä mielenkiintoa koskaan kysyä/kuunnella minun elämästäni. Ja sellainen tunne minulla on, että ne asiat sitten leviävät ja vielä pahempaa: muuntuvat tuon yhden naisen toimesta.

Omassa masennuksessani yksi oleellinen osa on, että olen koko ikäni kantanut paljon muiden murheita. En ole koskaan juoruillut niitä eteenpäin. En ymmärrä, kuinka niin monet voivat tehdä sellaista. Rikkoa niin kevyesti luottamuksen.
Tämä kuvio ahdistaa. Täytyy koko elämänsä ajan vetää jotakin terapeuttiystävän roolia, johon ei sovi se, että minäkin haluaisin puolestani olla joskus se, jota kuullaan.