Heip. Teen teillä kaikille naisille kysymyksen..
Miten itsetuntonne on muuttunut esim n.18 ikävuoteen verrattuna? Näetkö itsesi kauniina? Olisiko korjattavaa? Miten suhtaudut jos näet jonkun hyvin kauniin naisen tulevan vastaan kadulla?
Mitä sinulle merkitsee oma naiseus, nautitko siitä?
Voisitko kertoa vielä ikäsi..
Miten itsetuntonne on muuttunut esim n.18 ikävuoteen verrattuna? Näetkö itsesi kauniina? Olisiko korjattavaa? Miten suhtaudut jos näet jonkun hyvin kauniin naisen tulevan vastaan kadulla?
Mitä sinulle merkitsee oma naiseus, nautitko siitä?
Voisitko kertoa vielä ikäsi..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässäpä tulee melkoinen tarina vastaukseksi ja enemmänkin/ tarkemminkin olisin voinut kirjoittaa jos olisi aikaa. :)
Olen tällä hetkellä 20-vuotias nuori nainen ja näen itseni kauniina, joskus enemmän, joskus vähemmän. En kuitenkaan ajattele tai koe itseäni rumana, vaikka minussa on paljon eroavaisuuksia ns. ihannenaiseen.
Olen normimittainen, hoikka, vartalotyypiltäni lihaksikas, mutta muodokas.
Minulta löytyy "kolikkoautomaatti" eli yläetuhampaitteni välissä on selvä rako. Ihoni ei ole parhaimmasta päästä eli melko runsaasti rasvoittuva ja ei ole olemassa keinoa, jolla saisin jokaisen finnin ja mustapään pois naamastani. Eli muutama näppy naamassa on arkipäivää. Kulmakarvani ovat tummat ja tuuheat, olen myös melko "karvainen" eli kehoni on täynnä pientä vaaleaa, mutta tiheää karvaa. Tämä häiritsi minua joskus niin paljon, etten kehannut olla edes kuumimmalla helteellä ilman pitkähihaista, saatika rannalla uima-asussa. Nykyään sillä ei ole enää mitään väliä. Miksi upottaisin jopa satoja euroja ja järkyttävästi vaivaa siihen, että saan pidettyä nämä "haituvat" poissa. Sen verran viitsin nähdä vaivaa, että ajelen sääreni, kainaloni ja käteni, mutta muu kroppa saa olla rauhassa. Säästyn suurelta määrältä stressiä ja jos joku esim. selkäkarvoistani minulle huomauttaa, niin en minä siitä nokkiini ota, sanon vain, että niin on karvoja, mitä niistä?
Pukeudun myöskin ihan normaaleihin vaatteisiin, en mene minkään massan tai muodin mukana. Meikkaan vain jos olen lähdössä esim. käymään baarissa tms. jossain "erikoisemmassa" paikassa, kuin kotona, kaupassa tai lenkillä koirien kanssa. Ostan myöskin vaatteeni pääasiassa esim. Maxi Makasiinista (uskokaa tai älkää, sieltäkin voi löytää hyvin istuvia ja hyvännäköisiä vaatteita, samalla säästäen rutkasti rahaa), koska vaatteiden hinta tai merkki ei kerro millään lailla minun arvoani.
Kaikki minussa on osa minun persoonaani. En minä olisi MINÄ jos yrittäisin muokata itsestäni jonkun muun näköistä. Persoonallisuutta pitäisi arvostaa, onpa oma "persoonallinen merkki" sitten vaikka luomi keskellä naamaa, pienet silmät tai kuuluva röhönauru. Olen sinut itseni kanssa, mielestäni nätti ja tasapainoinen ihminen. Eli en muuttaisi itsessäni muuta kuin pahan tapani; tupakoinnin.
Tunnen itseni myös naiselliseksi, vaikka minussa on paljon ns. poikamaisia piirteitä. Ja kyllä, nautin siitä täysin siemauksin, että olen nainen. Mikäs sen parempaa? :)
Ja vastaus vielä kysymykseen;
Miten suhtaudut jos näet jonkun hyvin kauniin naisen tulevan vastaan kadulla?
- Ajattelen mielessäni, että hän on kaunis, joko kokonaisuutena tai jokin pieni asia joka tekee hänestä kauniin. En tunne kateutta häntä kohtaan, toivon vain, että hän tietää sen myös itse, koska vaikka nainen olisi kaunis, mutta hänestä ei tunnu siltä, se näkyy päälle päin ja ikävä kyllä peittää sen kauneuden usein alleen.
Heip. Kiitos paljon rehellisestä vastauksesta.
Lisää muita tällaisia kiitos..
Kumpaa sukupuolta edustat ja laitoitko kyselyn silkasta mielenkiinnosta vai esim. koulutehtävää varten?
Jos silkasta mielenkiinnosta, mitä haet vastauksista?
- Kiitos :)
Hei. Olen nainen, 19-vuotias.
En tehnyt pientä kyselyäni koulutehtävää varten vaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Vastauksista en kai hae mitään ihmeellistä. Minua ehkä vain kiinnostaa tietää, että kasvaako se itsevarmuus iän myötä, myös minulla, kun on ollut aika huono itsetunto etenkin yläasteiässä..
Ja myös osittain, kun kuulee paljon vanhempien naisten valitusta läskeistänsä ja laihdutuskeskusteluja, niin onko se heillä vain huonoa itsetuntoa, mikeivät he hyväksy itseänsä.....
Mä en nyt oikein ymmärrä. Hmm..
Olen aika yksinkertainen ihminen.
Niin tai että missä menee terveen itsetunnon raja aikuisella vastuullisella itsenäisellä naisella.
Kuulostaa tutulle, itselläkin oli todella huono itseluottamus varsinkin yläaste iässä, joka johtui pääasiassa varmaankin siitä, että minua kiusattiin "rankallakädellä", eikä elämä ole muutenkaan kovin ruusuisesti minua kohdellut ikinä. Onneksi olenkin perusluonteeltani optimisti ja ajattelenkin, että kaikki vakavimmatkin takapakit ovat oikeasti vain vahvistaneet minua. :)
Olenkin muuttunut porukan ujosta hissukkatytöstä itsevarmaksi ja puheliaaksi naiseksi. Ja tämä muutos on periaatteessa tapahtunut pikkuhiljaa, mutta kuitenkin yhtäkkiä, kuin huomaamattani hujahdin tällaiseksi rempseämmäksi. Nyt olen huomannut aina erilaisissa tilanteissa, etten istu pimeimmässä nurkassa kuunnellen hiljaa muitten juttuja, vaan olen aktiivisesti mukana keskustelussa, sikäli kun aiheeseen osaan ottaa kantaa. ;)
Aiempi painostava olo omasta epävarmuudesta tuntuu nyt ihan utopistiselta ajatukselta. Kummasti on elämä helpottunut ns. omassa kropassa, kun ei tarvitse ressata ja miettiä että kuulostaakohan puheeni ihan piipitykseltä, jos yritän ottaa osaa keskusteluun tai saankohan sanotuksi mitään järkevää, tai ylipäänsä mitään?!. Nyt osaan kuunnella aidosti läsnä olevana muita isossakin ja tuntemattomassa porukassa, ilman että ajatukseni pyörii "oman napani ympärillä." Ja näin osaan myöskin ottaa rennosti osaa.
Saattaa kuulostaa vähän toistolle, hope no, mutta olisi paljon helpompi selittää ihan kasvotusten, kuin kirjoittamalla. Yritän nyt kuitenkin parhaani. :)
Tuohon ihmisten esim. läskivoivotteluihin minäkin olen kyllästynyt, koska sitä kuulee koko ajan joka puolelta. Niimpä se tahtoo olla, että ihmiset tyytyvät vain valittamaan ja unohtavat sitten tehdä asialle yhtään mitään. Siitä ei ole mitään hyötyä, että ruetaan säälittelemään näitä valituksia, jos henkilö ei todellakaan ole valmis laittamaan tikkua ristiin sen eteen, että voisi paremmin sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Sama kuin heittäisi vettä tulikuumalle kiukaalle. Ei voi muuta kuin a) olla hiljaa- joka tulkitaan epäkohteliaaksi, b) käskeä hakea ammattiapua vaivoihin, koska minä en voi auttaa- tulkitaan myös epäkohteliaaksi ja c) sanotaan suoraan, että TEE asialle jotain- tulkitaan epäkohteliaaksi. Hankalaa, etten sanoisi. :D
Itse olen koko ikäni yrittänyt lihottaa itseäni (Kerrankin näin päin.. :D ), koska olen syntymästäni lähin ollut sellainen honkkeli. Nyt olen onnistunut tavoitteessani ja olenkin saanut 2kg lisää painoa. Heti on paljon parempi olo itsestään, kun on onnistunut jossain tavoitteessaan (eihän tähän 2kg mennyt kuin se "20 vuotta" :D ).
Kuka suostuu näkemään itsensä minkäkinlaisena, siitähän se riippuu.