olin 5luokalla kun otettiin terkkarilla paino ja pituus:146cm ja 36 kg.aattelin vaa et kauheeta oon lihava.samana päivänä päätin et rupeisin syömään terveellisesti ja oksentaa senki vähän et laihtuisin.kun ulkonäkö muuttu nopeesti vanhemmat vei mut terveyskeskukseen.otettiin uus paino-pituus:149cm 28kg.mut laitettiin tarkkailuun:eihän se mua estäny.siit oli tullu mun koko elämä.vähän ajan päästä mut otettiin klinikalle hengenvaarallisen tilan takia.silloin 149cm 17kiloo.laitettiin piuhat rintaan ja happisaturaatio sormeen.tippakin oli.ja hetken päästä nenämahaletku.siitä ne sit laitto nenän kautta letku-ruokaa ruiskulla.pakostihan siinä tulee painoo.no kuukauden päästä painoin 4kg enemmän ja se oli liikaa.rupesin oksentaa heti ku letku-mönjä oli mun sisällä.laittoivat ruoan ruokapumpulla öisin(en "syöny" päivällä mitää,letkusta öisin.no mä keksin keinon siihenki:mul oli kännykkä.laitoin sen herättää puol tuntii ennen ku pumppu lopetti annostuksen ja okesnsin hammasmukiin:(tyhjensin mukin aamulla suihkussa.ennen painon ottoa kävin vessassa ja join vettä et paino näyttäis isommalta.lääkärit luuli et kaikki meni hyvin kun teeskentelin kaikille tyytyväistä.pääsin n.1,5vuoden kuluttua ulfosaan (suomen tunnetuin syömishäiriöiden hoito-keskus)huijasin tietenkin kaikkia hoitajia uudestaan ja ystävystyin monen tytön kanssa.he auttoivat minua ja tukivat.heidän avullaan onnistuin oikeasti lihomaan sen verran,että painoin jo 33kg.paha olo tuli taas.oksentelin.mikään ei ollu mun tiellä.valehtelin kirkkain silmin kaikille.paitsi yhelle.yks tyttö sai mut uskoo et kaikki ois paremmin ku parantuisin.sain 2 kiloo lisää.se tuntu kauheelta ja oksensin taas.sitte tuli eka todellinen ongelma:kun vähänkään ees aattelin et oksentaisin,se tuli.ei siis enää sormia kurkussa.sit ne ei enää jaksanu pitää mua siellä ku luuli et kaikki on hyvin.pääsin pois.nyt puolen vuoden jälkeenki voin oksentaa ku tahon(aina ku on mahollisuus).käyn terapiassa,syön kolmea masennuslääkettä,kalkkia,vitamiinia ja rauta-tabletteja päivittäin.en tiiä selviänkö tästä ikinä.mä PYYDÄN,antakaa mulle tukee ja voimaa ja syitä elää!!! en haluu kuolla mut en taho elää näinkään.
mun tarina
mimosa 95
3560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmasti tuo on rankaa. Itsekin sairastin useita vuosia sitten anoreksiaa ja sairaalassakin tuli aikaa vietettyä, mutta lopulta tajusin, että en todellakaan halua viettää loppuelämääni ko. sairauden kanssa ja aloin parantua.
Etkö halua kasvaa aikuiseksi? Kauniiksi, älykkääksi ja menestyväksi naiseksi? Jos jatkat noin, jäät lyhytkasvuiseksi ja lapsennäköiseksi, mikä tuskin on "kivaa" parikymppisenä. Miten käy opiskelusi? Etkö halua saavuttaa mitään elämässäsi?
Itse olen jo 18, ja mittani ovat 172/51, mutta voin käsi sydämelläni vannoa, että en ole ylipainoinen ihrakasa ja voin paljon-paljon paremmin kuin anorektikkoaikanani. Tarvtset elämääsi uusia tavoittelemisen arvoisia asioita. Osteoporoosia ja sydänvikaa et varmasti halua. Et halua näyttää minun ikäisenäni joltakin ikälopulta mummelilta.
Tiedän, että elämäsi tuntuu varmasti todella vaikealta, mutta muista, että pohjalta on vain suunta ylöspäin!
Ja lopuksi, kenellä kauniilla ihmisellä on BMI 15 tai alle? En itse ainakaan tiedä ketään. Monien mallienkin, kuten Natalia Vodianovan, BMI on 17 tai enemmän. Toki on alalle mahtuu paljon rektikkoja kuten Snejana Onopka, mutta hänhän ei mikään kaunotar kolisevine luineen olekaan. Aika pinnallista faktaa, mutta jos edes tämä tieto auttaisi.
Oon ittekkin ollu ulfåsassa u26: lla. Milloin olit? Olin itse viime syyskuusta lähtien.
paljon voimia ja tsemppiä paranemiseen. helppoa se ei ole, mutta mahdollista kyllä. sä voit itse saada muutoksen aikaan ja elämän elämisen arvoiseksi. turvaudu apuun kun sitä tarvitaan ja ole rehellinen läheisille ja hoitohenkilökunnalle.
itse olen sairastanut syömishäiriötä melkein kymmenen vuotta, välillä on mennyt paremmin mutta taas ollaan pudottu takaisin. tärkeintä mulle henk.koht on saada elämä balanssiin. löytää se "kultainen keskitie" eli elämäntavat joilla pystyy nauttimaan elämästä.