Huomenna sitten olen menossa A-klinikalle, kesken tyopäivän. Tuntuu oudolta, minä, joka olen palannut arkeen ja vaativaan ammattiin, olenkin yhtäkkiä hakemassa apua... Mutta ongelma ei ole poistunut. Luulin jo hallitsevani juomista, mutta heti, kun oli mahdollista juoda mielin määrin, alkoholi otti niskaotteen minusta.
Yritän ajatella asian siten, että olen sairas ja nyt myonnän vihdoin sen. Tyokaveri menee huomenna reumapolille, minä A-klinikalle. Hän pystyi kertomaan siitä minulle, minä en.
No, jospa sieltä saisi avun. Aamulla radiosta kuulin, että ensimmäinen askel tervehtymiseen on, että myontää sairautensa Ja minä olen nyt myontänyt sen.
Saako sieltä eka kerralla lääkkeitä (ei varmaan), ja otetaanko maksakokeet?
Yritän ajatella asian siten, että olen sairas ja nyt myonnän vihdoin sen. Tyokaveri menee huomenna reumapolille, minä A-klinikalle. Hän pystyi kertomaan siitä minulle, minä en.
No, jospa sieltä saisi avun. Aamulla radiosta kuulin, että ensimmäinen askel tervehtymiseen on, että myontää sairautensa Ja minä olen nyt myontänyt sen.
Saako sieltä eka kerralla lääkkeitä (ei varmaan), ja otetaanko maksakokeet?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Klinikan väki tapaa meikäläisiä ammatikseen. Rutiinia heille.
Alkujutustelut ja tilanteen kartoittamiset. Nukahtamislääkkeitä ja rauhottavia saat vain kolmena päivänä mukaan, ja klinikan lääkärille pääsee, jos pyytää. Hän hoitaa muut lääkitysasiat, sekä maksakokeet, jos tarvis on.
Nyt on vielä viime päivinä tapahtunut niin paljon, että univaikeudet ja ahdistus on vain lisääntynyt. Pääasia, että olen nyt pääsemässä hoitoon
ja mitä kannattaa pyytää? Bentsoja tai diapameja (ei kokemusta) vai naltreksoneja (tosin eipä ole vielä mitään kognitiivista mukana)... Unilääkkeistä on kyllä kokemusta, toimivat hyvin eikä mitään riippuvuutta syntynyt.
Täälläpäin saa mukaan Risolidiä rauhottumiseen, ja Zopinoxia nukahtamiseen.
Zopinox on meikällä toiminut hyvin. Risolidista en osaa sanoa oikein mitään.
Pameja kai saa jos pyytää.
Ei siellä vahvoja jaella.
pelätä A-klinikalle menoa. Ole onnellinen menopäätöksestäsi. On hienoa, että olet havainnut olevasi voimaton pysymään ns. kultaisella keskitiellä. Uskonet, että alkoholia vastaan on turhauttavaa kamppailla ja taistella sen jälkeen, kun jokin näkymätön hallintaraja on ylitetty.
Monen monella sen rajan ylittäneellä on kuitenkin tänään mahdollisuus elää raittiina yhteiskunnan hyödyllisenä ja tasa-arvoisena jäsenenä. Minulta ja monelta alkoholistitoveriltani se edellyttää ajattelutavoissa tapahtunutta muutosta. Jyrkimmillään ero entiseen on alkoholin kohdalla.
Kuuntelemalla raitistuneita tovereita kuulen heidän kokemuksiaan raittiuden säilyttämisestä. Kuuntelemalla juovia muistutan itselleni, mikä on minun todennäköinen kohtaloni, ellen rehellisesti totea, että alkoholi ei minulle sovi.
Ole rohkealla mielellä, kyllä sinä selviät siitä mistä muutkin.
Päätos olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten, mutta onneksi vielä ei ole liian myohäistä. Ja tottahan se on, että en ole ainoa asiakas!
Olen täällä palstalla vasta aloittelija ( se narsisti...), mutta eka käyntini A-klinikalla tapahtui tammikuussa 2009.
Ensimmäinen kerta jännitti ja pelotti, mutta tuon oman "hoitsun" keskustelun jälkeen helpotti ja aloin myös pitään päiväkirjaa tunnoista.
Käytiin läpi mun elämää...sain kertoa mitä halusin...mitään ei udeltu. Oli helpottunut olo kun poistui "sessiosta".
Olen ehkä huono ihminen kertomaan muista kokemuksista koska omani on vasta alkamassa.
Siellä A-klinikalla olen käynnyt pari kertaa kuukaudessa (alkaen tammikuusta) jatkuen koko ajan ja oma lääkitykseni on mieto mielialalääke.
Uskon ja luotan, että huomenna käyntini jälkeen minulla on hyvä mieli. Jo nyt ajatus siitä, että saa apua, tuntuu helpottavalta.
Minäpäs kirjoittelen huomenna kokemuksiani klinikkavierailusta! Hyvää yota kaikille!
"Mutta ongelma ei ole poistunut. Luulin jo hallitsevani juomista, mutta heti, kun oli mahdollista juoda mielin määrin, alkoholi otti niskaotteen minusta."
Kertoilit tilanteestasi hiljattain, taisi olla viimeksi reilu viikko sitten. Minäkin sanoin oman kommenttini, sen suuntaista että "ihmisen pitää ensin itse selvittää, onko alkoholisti vai onko mahdollista vielä palata siihen kohtuukäyttöön...". Nyt ilmeisesti on tapahtunut sitten se, että sinunkin tilanteesi on tullut selväksi. Se näyttää olevan se sama juttu kuin minullakin, eli se kohtuus ei sinulta onnistu. Syitä on vain se yksi, sekin on sama kuin minulla. Tahto ja järki eivät siinä auta silloin, jos juo.
Haluan kumminkin onnitella sinua! Tarvittavat kokeet on nyt tehty, sinun ei tarvitse enää kuvitella mitään ja epäillä omaa järkeäsi. Ei sinussa ole ihmisenä vikaa, alkoholi on vain se osa-alue elämässä jota et pysty hallitsemaan millään ehdoilla, mutta ongelma pysyy poissa kun et käytä alkoholia!
Toivotan onnea klinikalle menoon! Voit mennä aivan sellaisena kuin oikeasti olet, mitään muita pääsyvaatimuksia ei ole kuin oma halu muuttua. Saatko sieltä apua, se riippuu täysin siitä millaista apua kerrot haluavasi alkoholin suhteen, se sinulta kysytään ensimmäisenä, jatko riippuu siitä. Tiedät jo sen sinun tavoitteesi, joten siitä se lähtee!
Hyvää jatkoa, kirjoittele ihmeessä kuulumisistasi jos tunnet, että haluat siitä vielä kertoa. Meitä on täällä monta. Jos foorumeita tykkäät lukea, kannattaa käydä vilkaisemassa myös Päihdelinkin kuvioita (http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/index.php?sid=3a1813ca4293841fc6189ca21f393b62). Se on A-klinikkasäätiön ylläpitämä, siellä on oma palstansa vähentäjille ja lopettajille.
Tsemppiä, pahin on nyt kohdaltasi ohi!
t. kaffeemuki
että "törmätään" joskus ovenpielessä. Klinikalla tulee käytyä itsekin mutta apu näemmä auttaa, selvin päin jo kuukausi tolkulla :)
että alan itkeä siellä, enkä saa itseäni koottua sen jälkeen, että pystyisin edes puhumaan. Ja sen jälkeen vielä pitäis tulla duuniin, voi ei.
Anna mulle voimaa!
Ajattele siltä kannalta, kuinka monet itkut sinulla on vielä edessäsi, jos jätät nyt menemättä?
Isot askeleet elämässä jännittävät aina, saattavat pelottaakin, mutta se on vain merkki siitä että olet nyt lopultakin halukas tekemään jotain sille möykylle, jota olet kantanut sisälläsi vuosikaudet ja ruokkinut sitä juomalla. Se möykky on sellainen vyyhti asioita, joita et saa yksin selvitettyä, mutta olet menossa tänään hyvään paikkaan sitä oikomaan! Itkeminen on inhimillistä, se ei vaaranna työpaikkaasi - mutta juominen voi ennen pitkää tehdä senkin, jos annat sen jatkua.
Voimia! Kyllä se siitä.
Totta joka sana. Yritän suohtautua tähän siten, että olen menossa saamaan hoitoa sairauteen. Onnistumisen avaimet ovat nyt ensimmäistä kertaa kädessäni.
Ota se siltä kannalta, että juominen ongelmaan asti ei ole loppujen lopuksi ollut sinun tahtosi - toipuminen sen sijaan on! Kun elämänhallinta lähtee siitä, että ihminen tuntee voivansa fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja hengellisesti (ei välttämättä uskonnollisesti) hyvin, juominen vie noilta kaikilta pohjan. Se on sinullakin se ensimmäinen asia, joka pitää saada kuntoon!
Jos ihminen tuntee, että hänellä on influenssa, hän voi mennä yleislääkärille. Jos ihminen tuntee, että on masentunut ja aloitekyky nollassa, hän voi mennä psykologille. Jos ihminen tuntee, että hänellä on hallitsematon päihdeongelma, hän voi mennä esim. A-klinikalle, kun tässäkin on loppujen kyse omasta hyvinvoinnista. Ainoan elämänsä voi käyttää muuhunkin kuin päihteilyyn ja sen vaikutuksista kärsimiseen.
Tsemppiä! Rohkeutta sinulla tuntuu jo olevankin riittämiin kun ylipäätään myönsit, mistä on kyse!