haluaisin lapsen poikaystäväni kanssa mut olen 16v.
et saisinko mitään tukia kelalta tai muualta lapsen hoitoon/kasvatukseen? poikäsytäväni on 22v joka tuntuu minulle oikealta ja haluaisin hänen kanssa lapsen. mutta rahan tulo huolettaa jos saan lapsen.
aloitan ammattikoulun ensi viikolla..
voisiko joku auttaa asiassa minua kun en tiedä että saanko tukia muita.
saisinko lapsesta lapsilisän ja äitiystuen? asun vanhempien luona vielä itsekkin..
voisiko joku auttaa asiassa?? tarvitsisin pikaisesti apua asiaan .. kiitos jo etukäteen jos joku kehtaa auttaa minua
et saisinko mitään tukia kelalta tai muualta lapsen hoitoon/kasvatukseen? poikäsytäväni on 22v joka tuntuu minulle oikealta ja haluaisin hänen kanssa lapsen. mutta rahan tulo huolettaa jos saan lapsen.
aloitan ammattikoulun ensi viikolla..
voisiko joku auttaa asiassa minua kun en tiedä että saanko tukia muita.
saisinko lapsesta lapsilisän ja äitiystuen? asun vanhempien luona vielä itsekkin..
voisiko joku auttaa asiassa?? tarvitsisin pikaisesti apua asiaan .. kiitos jo etukäteen jos joku kehtaa auttaa minua
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oot vasta 16-vuotias, eli itsekin olet lapsi. Et mikään pikkulapsi kuitenkaan,mutta lapsi silti. Sulla on vielä niin paljon elettävää ja koettavaa, että jätä se lapsen hankinta myöhemmälle. Ehdit varsin hyvin vanhempanakin, esim. vaikka 5-6 vuoden päästä. Ja mieti, olet silloinkin VASTA 21-22-vuotias, joten vielä sen jälkeenkin sulla vaikka kuinka paljon aikaa! Mikä ihmeen vimma kaikilla teineillä on tehdä lapsia lapsena? Miksi ei voi ajatella järjellä ja jättää myöhemmälle.
Millä ajattelit elättää lapsesi? KELAN rahoillako? Lapsesta saa kyllä lapsilisän n. 100e/kk ja äitispvrahaa myös, mutta jos sä et edes tiedä mitä tukia ym. saisit, niin kannattaisko sitä suuremmalla syyllä jättää noi lapsi aikeet sivu suun vielä hetkeksi... Asut vanhempiesi luona, joten miksi ihmeessä sun pitää väkisin saada lapsi, kun ei sulla ole edes omaa asuntoa ei OMIA tuloja? Sanon vaan sen, että ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ nyt tarkoituksessa tee itteäs raskaaks! Olet just alottamassa koulun, niin miksi et opiskelisi ensin ammattia tai vaikka kahta, olisit töissä, hankkisit asunnon, saisit elämäsi kunnon järjestykseen, niin, että varmasti takaisit lapselle hyvän kodin ja elämän? MIKSI pitää nyt saada lapsi? MITEN ihmeessä ajattelit pystyväsi ottaa TÄYDEN vastuun kokonaan toisesta ihmisestä, kun et vielä itsestäsikään huolehdi tai elätä edes itseäsi? Ei vaan niin helppoa ole kuin miltä kuulostaa, että kelasta ja sossusta tulis rahat ja "kyllä me pärjätään", vaan siihen kuule tarvii paljon muutakin. Kuten esim. pikkasen elämänkokemusta ja kunnollisen henkisen sitoutumisen siihen, että lapsi tulee, ja se on elämän ikuinen projekti se lapsi, ei mikään lelunukke. Katsos kun vauva ei ole vauva aina. Lapsi kasvaa ja oppii haluamaan asioita, kunnolla kiukuttelemaan, vetämään kaupassa itkupotkuraivareita jne. lista jatkuu loputtomiin. Ja on se sitten varmaan kiva kun saisit vauvan, joka huuta yöt ja päivät, vaipanvaihtoa, sairasteluita, vatsavaivoja, ripulia, oksennusta, korvatulehduksia yms.yms. Miltä kuulostaa? Lapseen sisältyy kuules muutakin kuin vaan se, että se on lapsi, ja kun olet vielä lapsi/teini, niin kuulostaa erittäin tyhmältä se, että kun sä vaan haluut lapsen. MIKSI, VOI MIKSI?! Elä nuoruus, juhli, biletä kunnolla, hengaa kavereiden kanssa, tee mitä haluat, elä sellaista elämää jota nuoren kuuluukin, ilman huolta lapsen hyvinvoinnista, perheestä, taloudesta, rahasta, ruoasta ym. vastuusta! Älä ole tollo! Hyvää kesää, ja muista käyttää ehkäsyä vielä monta vuotta! :)
mutta miksi ihmeessä sen järjestyksen elämässä pitää olla juuri tuo? :) Jotenkin alkaa jo ärsyttämään kun kaikki selittää että pitää olla koulut, työt, hyvä kun ei tässä tekstissä ollut sitä omakotitaloa ja maastoautoa :D
Mutta olisi se koulu hyvä käydä ennen lasta, onnistuu se opiskelu lapsen kanssakin, mutta huomattavasti helpompaa ilman :) Itse kun opiskelin ennen lasta yhden ammatin ja lapsen aikana yhden :) Ja oli huomattavasti raskaampaa kun lapsi oli talossa, selvisi kuitenkin :)
Ja edelliselle vielä että tuskin KUKAAN pitää vauvaa leluna. Älä ole tollo. Ja muista että joillekin sopii hyvin se että saa nuorena lapsen, kun taas joillekin ei. Ei meitä ihmisiä ole tehty yhdestä ja samasta muotista :)
Ei kaikki ole samanlaisia, mutta miksi sitten pitää tehdä vaikeemman kautta? Ei mulla siis oo mitään teiniäitiyttä vastaan, ja ymmärrän kyllä sen, että jos on vahingossa tullu raskaaks teininä ja pitää lapsen, ei siinä mitään, mutta se, että väkisin pitää tehä vaikeemman kautta? Kyllä se vaan on tärkeetä käydä koulut ja olla töissä ja että on oma asunto ja tulot myös sen lapsen kannalta. Tai kyllä ilmankin pärjää, mutta kun voi tehdä toisinkin.
"mutta miksi ihmeessä sen järjestyksen elämässä pitää olla juuri tuo? :)"
Siksi, että sillon on aikuinen, ei just perukoulua päättävä lapsi. Ja lapsella varmaan kans vähän kivempi olla, kun äitinä semmonen ihminen, joka on vähän elämää nähnytkin jne. En väitä etteikö nuoret osais lasta hoitaa, vaan ponttini on se, että miksei voi mennä helpomman kautta? Kaikki varmasti pärjää jollain tapaa, mutta kyllä vaan nuoren pitäis elää oma elämä ensin ja juhlia juhlimiset pois ym. ja älä väitä etteikö 16-vuotiaan tee enää mieli juoda tai käydä ulkona, kyllä vaan tekee!
Noh, kukin tyylillään.....:D
edes väittää :) Nimittäin kun vanhemmallakin äidillä on varmasti joskus halua viettää sitä omaa aikaa ja käydä ystävien kanssa jossakin :)
Sitäkin monesti mietin että eikä sitä elämää pysty näkemään kun lapsi tulee? Loppuuko se äidin elämä kokonaan vauvan tuloon?
Minulle on nyt toinen lapsi tulossa tosiaan ja en minä ole lakannut elämästä. Minulla on mieskin, lasten isä, joka on yhtälailla lasten elämässä kuin minä. Saan sitä vapaa aikaa välillä ja voin käydä ystäviä moikkaamassa :)
Joo oma asunto olisi kova sana kun lapsen tekee, ja mieluiten olisi ne koulut käyty, tai ainakin sen verran loppusuoralla että ei haittaisi lapsen tulo. Ja tärkein voisi olla että olisi sen miehenkin kanssa ollut hyvän aikaa. Näkisi kunnolla miten yhteinen elämä saman katon alla lähtee käyntiin.
En usko että lapsi niinkään äitinsä ikää katsoo, kunhan äiti on siinä! Auttamassa ja lohduttamassa. Ja tietenkin kasvattamassa ja opettamassa. Siihen mennessä on se nuorikin äiti ehtinyt kasvaa ja oppia.
Elämä kasvattaa :)
tän..
en ole juhlia tyyppiä.. enkä ole kertaakaan juonut itseäni känniin enkä maistanut viinaa/muuta alkoholi juomia
Olen ihan samaa mieltä! En ilmeisesti saanut pointtiani kokonaan perille. En tietenkään ajattele nuori/teiniäitejä huonoiksi, en todellakaan. Mutta sitä vaan, että en keksi yhtäkään hyvää syytä kannustaa teinejä tekemään lapsia! Tätä yritin aloittajalle kertoa, en leimata teiniäiteijä huoniksi ihmisiksi/vanhemmiksi.
Kaikki tekee niinkuin ite parhaaks näkee, ei siihen muilla ole sanavaltaa, mutta ehdottaisin kyllä aloittajalle odottamaan vielä.
mutta odottaisit silti vielä. Ehdit kyllä ottamaan elämän ikuisen vastuun toisesta ihmisestä myöhemmälläkin iällä! Tai no, teet mitä haluat, mutta suosittelisin kyllä sulle vielä odottamaan, tai AINAKIN HARKITSEMAAN todella hartaasti lapsen tekoa. Käydä läpi kaikki asiat mitä pitäis sitten hoitaa (hoidettavia asiota on sitten paljon), ottaa selvää mistä saisit rahaa, mitä lapselle pitäisi hankkia ja riittääkö rahat kaikkeen, hankkia vaikka asunto jostain yksityiseltä (?) ym. käydä läpi kaikki hyvä ja huonot puolet. Käykö sun poikaystävä töissä?
Haluan vaan sulle sanoa, että odota edes sen verran että saat opinnot amiksessa päätökseen ja että sulla on vaikka joku työpaikka sitten ja oma asunto. Sillon kun sulla on vakituinen työpaikka, niin äitiysrahaa saat enemmän ja se helpottaa kummasti! Ei pari vuotta ole paha aika odottaa, ja kun sulla on vielä elämää edessä paljon, niin ehdit lapsia saada vielä vaikka kuinka pitkään.
En vain heti ymmärtänyt :) Sen siitä saa kun kiireessä lukee ja kirjoittaa. :)
Noh, yhteisymmärykseen päästiin :D
Itse olen opiskellut sekä ennen, että jälkeen lapsien. Vanhemmuus on kasvattanut, ja nyt kypsänä 33-vuotiaana opiskelen, ja olen kolmen lapsen äiti. Ihan teini en ollut, kun ensimmäisen sain, mutta kakara kyllä. Ja kaikki ei mennyt niin kuin silloin haaveilin, vaan murheita on ollut.
Mutta koskaan ei ole opiskelu ollut niin helppoa kuin nyt. Jotenkin aikuistuminen ja elämänkokemus on auttanut organisoinnissa. Paljon huonoimmilla aikaresursseilla on työskentely tehokasta, ja opiskelu erittäin tuloksellista. Luulen, että osittain siitä syystä, että nyt elää on monipuolista. Ja puoliso tukee kyllä omalla tavallaan. Mutta ikinä en ole ennen nautttinut opiskeluista niin kuin nyt, ja koskaan aiemmin en ole ollut yhtä energinen. Ja minulla on ainoastaan kiitettäviä arvosanoja, vitosia hieno rivi. Ja itsetunnolle tekee hyvää. Siinä sivussa teen jonkun verran töitä, hoidan perhettä (kodin hoitaa puoliso lähes kokonaan).
Ja lapseni saavat mallia, mitä opiskelu on. Vanhimman kanssa teemme yhdessä läksyjä saman pöydän ääressä, pienemmät ovat vielä päiväkoti-ikäisiä. Myös poika on innostunut läksyjen teosta, eikä valita enää läksyjen paljoutta, kun on nähnyt, miten itse kirjoitan yhtä tehtävää viikon, ja tulostan kymmeniä sivuja per tehtävä;) Siis olen tullut siihen tuloksee, että tietyn iän jälkeen ei ole merkitystä vuosilla, vaan kypsyydellä ja elämänkokemuksella. Vanhemmuus on tuonut elämään turvaa ja rentoutta. Oikein naurattaa ajatella nuoruuden opintoja, ja niiden "vaikeutta".
Tämä ei tarkoita sitä, että lapsia kannattaa tehdä 16-vuotiaana, ei sinne päinkään. Mutta elämä ei lopu lasten syntymään, opiskelemaan ehtii aikuisenakin!
opin lukemaan piiiikkaisen paremmin. Ja kirjoittamaan ajatuksen kanssa :D
Kaikkitietävä- ja osaava teini järjenkäyttö= ei ole.
Hyvä yritys, mutta järjenpuhuminen on täysin turhaa hommaa, johtuen mutkumähaluun -tekijästä. Näissä vituttaa suuresti se, että tuleva teiniäiti lähtökohtaisesti maksattaa vanhemmillaan ja kelalla kersan ja sen äidin ylläpidon.
moi,oot nuori vielä,kerron oman tarinani : olin 17 kun sain lapsen,alussa tuntu että se oli hirveetä,pelotti osaanko hoitaa sitä oikeen,mitä teen sillon ja tällön? no vanhemmiltani sain paljon apua,mut lasta en niille kintenkaan jättäny hoiviin,,ilman vanhempia en olis pärjänny.mutta kaikkien vanhemmat ei ole semmosia,tunnen ihmisiä joiden vanhemmat hylkää oman lapsen jos se tulee raskaaks.elä ihmeessä nuoruus,kyllä lapsia ehtii myöhemmin tekeen! omaa lasta en kummsikaan enään antais pois mistään hinnasta eikä se kyllä alussakaan mielessä käyny mtta raskasta se oli odota hyvä ihmine vielä ainakin vuosi ttä oot 17 ja kun lapsi syntyy niin 18 koska sillon oot täysi ikäinen etkä enään mikään teiniäti vaan nuori aikuinen.sun kannattaa myös ottaa huomioon asoita kuinka paljon oot ollut lasten kanssa tekemisissä? itse olin pienestä pitäen kun siskolla monta lasta ja niitä hoitelin ja hyvin se aina meni mutta oma lapsi on eri asia kun pikku vauvan lapsenlikkana oleminen,omaan lapseen liittyy myös VASTUU jota kaikilla ei ole ! miettisit vielä jos poikaystäväsikin haluaan lapsen jaksaa hänkin varmastoi odottaa että kasvat!
Nyt en ihan oikeasti tarkoita pahalla, vaikka kannustankin sua odottamaan vielä jokusen vuoden tuon lapsen hankinnan kanssa. Itsekin olen halunnut kovin nuorena lapsia, mutta periaatteenani on ollut, että ammatti pitää olla ennenkuin perheen perustan. Kun on jo perhe, on melkeenpä liian myöhäistä enää mennä kouluun... Käy ammattikoulu ensin, ja mieti asiaa sitten. Kokeile myös asua hetki ihan omillasi ensin ja sen jälkeen asutte poikaystäväsi kanssa vielä jonkun aika yhdessä, jotta näette, miten suhde toimii silloin, kun joutuu katsomaan toista päivittäin. Täytän piakkoin 19, ja koulu alkaa olla loppusuoralla, joten olemme päättäneet mieheni kanssa alkaa jonkun ajan päästä yrittämään lasta. Olen suunnittellut jääväni äitiysloman jälkeen kolmeksi vuodeksi hoitovapaalle, eli hoidan lasta kotonani. Lapsia haluan varmasti vielä lisääkin sen ensimmäisen jälkeen, joten kouluun tuskin enää pääsen, jos nyt lapsen hankin. Olen ehtinyt asua omillani ja yhdessä poikaystäväni kanssa, ja saanut huomata, että ei se arki aina niin ruusuilla tanssimista ole, mutta kaikesta ollaan selvitty tähän asti, kun yhteen hiileen ollaan puhallettu, niin eiköhän selvitä jatkossakin! :) Nauti vielä nuoruudestasi, käy vähän rällästämässä ja kenties matkustelematta ja hanki ennen kaikkea se ammatti ensin!
kiitos näistä neuvoista :) niitä tarvinkin tän asian suhteen sen takia laitoin tämän tänne :) kiitos kaikille jotka kertoivat omia kokemuksia nuorena saaduista lapsista :) olen kiitollinen teille :) mutta silti on se polte poikaystävän kanssa että haluais lapsen mutta no kyl me kummatki vielä jaksetaan odottaa sen verran että saan merkonomin paperit kolme vuoden päästä :)
oikein paljon kiitoksia teille kun sain neuvoa/muuta tietoa :)
Hyvä, että oli apua, ja varmasti hyvän päätöksen teet, et varmasti kadu parin vuoden päästä. Kyllä sitä ehtii lapsia saada vielä silloin, kun on ammatti hankittu. Nautit nyt vaikka näiden sun opiskelijavuosies ajan NUORUUDESTA, juhlit ja teet kaikkea, mitä et sitten perheenperustamisen jälkeen välttämättä enää voi tehä. Kaikkea hyvää sulle :)
Olet vielä niin nuori että sulla tulee vielä eteen se vaihe kun haluat mennä ja olla vapaa, et voi jos sinulla on lapsi. Ja tuossa iässä suhteet ei kyllä usinkaan kestä.. etkai nyt ole niin idiootti että alat vääntämään lasta tuossa iässä kun on pieni vauvakuume, niitä tulee ja menee..
Kirjoitat valheita ihan itään ja länteen. Taidat olla raukka päästäsi sekaisin kuin Haminankaupunki. Olet pelkkä valehteleva pissis-provo. Hauskaa että saat hupisi tällä tavalla.
Eli älä anna vauvahuuman viedä mennessäsi. Mikset etsisi perhettä joka tarvitsee vauvan/pienen lapsen hoitoa? Minäkin sellaista tarvitsen vaikka lapseni onkin jo iso. Se toisi vähän realistisemman kuvan siitä mitä on kasvattaa lapsi ja olla vanhempi.
Yövalvomiset,vaipanvaihdot parhaimmillaan yli 10 kertaa päivässä,entä jos onkin koliikkia tms ja opiskelet kun se on ilman opiskeluakin rankkaa. Ja kun lapsi kasvaa niin vastuu vain lisääntyy.
Ehdit kyllä vielä,nauti nuoruudestasi =)
Itsellä oli jo ammatti ennen kuin lapsen hankin ja pysyvä suhde useamman vuoden mutta olisin silti voinut odottaa ehkä pari vuotta(olin 22 kun lapsi syntyi) mutta en toki kadu että sain lapseni silloin.
Lapsia tekee aikuiset, ei lapset. Sinä olet itse vielä holhouksen alla ja vanhempasi saavat lapsilisää SINUSTA!! en sano ettei ala-ikäinen voisi olla hyvä äiti mutta kuitenkin. Järki käteen tähän hommaan! Lapsi tuo mukanaan erittäin suuren vastuun. Osta nukke jos haluat leikkiä kotia.
Tämä tuntunee varmasti turhalta, mutta kun olin 4 vuotta sitten ikäisesi, olin täysin samanlainen,
Olin tavannut ensimmäisen poikaystäväni ja olimme seurustellu vasta todella vähän aikaan. Meitä eritoten erotti se, että asuimme täysin eri paikkakunnilla (200 km välimatkaa). Näimme kuitenkin usein, joka viikonloppu ja se oli mahdollista koska minulla oli vanhemmat, jotka joka viikko suostuivat pistää sen melkein 30 euroa matkoihini.
Olin aivan valmis mielestäni äidiksi. Olin pari kertaa käynyt baarissa (alaikäisenä tiedän) ja luulin olleeni nähnyt sen maailman. Olin ihan varma, että jos nyt muksu tulisi, niin sitten vaan perhettä perustamaan.
Kuitenkin kasvoin tässä välissä, vaihdoin koulua. Olin vasta hakemassa itseäni. En tiennyt oikein kunnolla mitä tahdon tästä maailmasta ja mitä tahdon tehdä. En tarkoita sitä, että tietäisin nytkään. Mutta sillon en voinut todellakaan tietää.
Aikaa meni, suhde pysyi, mutta se meni huonompaan suuntaan. Mies alkoi käymään baareissa ja minä kun en päässyt sinne niin olin tietysti tästä katkera ja nostin kunnon riidan aikaiseksi.
Täytin 18 vuotta. Minulle ei todellakaan tullut menovaihe heti. Se tuli vähän jäljessä, noin pari kuukauden kuluttua. Alkoi baarit kiinnostaa ja niissä hengaaminen. Tajusin, että jumankekka mähän olen täysi-ikäinen! Saan itse päättä asioistani ja niistä mitä teen.
Sillon mulle avautuis täysin erinlainen maailma. Muutin pois kotoa, huonoissa lähtökohdissa lähdin aivan toiseen kaupunkiin.
Olin vailla työtä, opiskelupaikkaa tai semmosta mikä turvaisi taloudellisen turvallisuuden.
No meillä meni poikaystävän kanssa poikki. Ja siinä sitten seikkailin miesten kanssa ja elin elämääni. Kävin töissä ja menin kouluun.
Nyt vasta kakskymppisenä tajuan, että kuinka sitä ajatteli niin eri tavalla edes puoli vuotta sitten.
Lainatakseni eksääni, voisin sanoa, että ikävuodet 18-24 muuttavat ihmistä niin paljon ja tiedän sen nyt itse. Itse en todellakaan lähtisi vielä edes pariin vuoteen hankkimaan perhettä, vaan nauttisin siitä kahdenkeskisestä ajasta poikaystäväni kanssa!
Maailmassa mikään ei ole ainutkertaisempaan, kuin se että kasvat ja muutut. Sinusta nuoresta tytöstä tulee nuori aikuinen, aikanaan aikuinen.
Mikäli nyt silti haluat välttämättömästi perheen perustaa, kannattaa sinun tosiaan miettiä, että saat minimiäitiyspäivärahaa, mikä ei ole järin suuri (onko edes työttömyyskorvausta suurempi) ja siinä PERHEESSÄ, lapsenkasvatuksessa on hyvä olla myös toinen osapuoli, joka olisi nyt sinun poikaystäväsi.
Ymmärrän kyllä täysin tunteesi, nimittäin minä elin aivan samanlailla kuin sinä. Halusin lapsia, haluan yhä, mutta en voi heille vielä taata elämää, mitä haluan. Haluan taata heille elämän, jossa äiti ja isä on tasapainoisia ja osaisi keskustella ongelmiansa ilman että lapset siitä kärsisivät.
nuori.
Tämä on vain mun mielipide. Mutta jooh.. En itse tuossa iässä vielä edes harkinnut lasta.