menisin toiselle puolelle maailmaa ja leikkaisin kaikki yhteydet sinuun, katoasin kartalta, niin unohtaisinko sittenkään? Viime yönä olin jo valmis sen tekemään, sillä loppujen lopuksi sinun näkemisesi vain sattui minuun enemmän kuin uskoinkaan. Olet niin lähellä ja silti niin kaukana, eikä kenenkään muun läheisyys tunnu koskaan samalta, enkä tiedä, miten tästä vapautuisin.
Vaikka minä...
Liian syvissä vesissä
10393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
millon lähetään?
siitä kun hänelle tämän kerrot...minä en luule, sillä olen jo niin vanha että tiedän.
Hyvä kommentti!
unohtuu. Mäkin olen tuntenut noin pariakin ihmistä kohtaan, mutta kyllä se unohtuu. Hyvä niin. Joskus säkin vielä ajattelet noin jostain toisesta. Ensimmäisen tuollaisen sattuessa mä luulin, että se oli mun ainoa ja oikea rakkauteni, mutta nykyään tiedän, ettei niin ole. Kenestä vain pääsee kyllä yli.
että hänestä pääsen yli kuten muistakin, mutta aika kauan tätä on jo jatkunut, jo vuosia, eikä kukaan muu - todellakaan - ole tuntunut koskaan samalta ja saanut minua samalla tavalla sekä rikki että ehjäksi samaan aikaan.
paskaa suusi täydeltä.
.....
siitä haluanko mä tehdä niin... ei hän todellakaan ole mun ensimmäinen sellainen ihminen joka kolahtaa.... mutta jokaisen ihmisen läheisyys tuntuu meistä ainutlaatuiselta. Ei ketään voi korvata. Luopua voi jos haluaa. Tai sitten haluaa säilyttää tunteensa.
Mua vaikeuttaa se, että se toinen ei ole koskaan ihan rauhallisesti jutellut mulle. Semmonen huutaminen ja ärjyminen vaan kertoo jonkunsuuntasista isoista tunteista enkä mä oikein usko semmoista riehumista.
vaan sun korvaan kertoisin kivoja asioita..
keskusteluja aina ole käynyt suhteen päätyttyä. Kaikki ei vain pysty siihen. Mun tapauksessa se toinen osapuoli ei pystynyt. Kyllä niistä silti yli pääsee.