olen 18-vuotias lestadiolainen tyttö. elämäni on mennyt hieman sekaisin. kotona menee todella huonosti, kuuntelen musiikkia, olen käynyt baareissa, juonut ja ylipäätänsäkin tehnyt kaikkea väärää. ei noista jutuista saa muuta kuin pahan olon, mikä mulla onkin. oon miettiny jo pitkään, että olis niin paljon helpompaa olla epäuskonen. silti haluan uskoa, tuntuu vaan että syntielämä on niin "verissä". olisi kiva jos joku auttaisi ja antaisi neuvoja tilanteeseeni.
lestatyttö pyytää APUA!!!!!!!
maija
223021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ei ole epäuskoa olemassakaan!!Teillä näyttää usko olevan niin vahvasti mukana elämässä ja säännöt ovat mielestäni ehkä liiankin ankaria se juuri vie nuoret pois uskostaan!!! Olethan sen ikäinen että saat päättää haluatko olla lestaadiolainen.Suurin osa suomalaisista ovat evank.lut.laisia. ja uskoa saa sen verran kun itse tahtoo, ei ole mitään sääntöjä, mutta jokainen tietää mikä on oikein ja mikä väärin!!
Hei epäuskoinen täällä ois toinen,en kyllä uskovainen mutta muuten sekaisin kyllä. Sullahan on ihan terveet elämäntavat ei niissä mitään pahaa ole.Mut tuu pois sieltä ennenkuin sulla on 20 lasta ja elämä ohi.Jos on pakko uskoa johonkin niin uskoppa vaikka minuun
Mulla oli samanlainen tilanne jokin aika sitten. Synti on niin tarttuvaa ja maailma vie helposti mukanaan. Mutta saat Maija uskoa kaikki synnit ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole toisten uskovaisten nuorten seurassa. Itse tajusin, että maailmassa ei ole mitään hyvää, vain jatkuva pahaolo kaikesta. Koita jaksaa uskoa!!
niimpäniin...itselläni sama ongelma, paitsi et bailaus vaan jatkuu..
Elämä on annettu elämistä varten. Elämää varten ne ohjeet siellä Raamatussakin on.
Luuletko todella että voisit synnittä elää, vaikka käpertyisit kotitalosi komeroon?
Jumala ei kiellä kuuntelemasta musiikkia, tanssimasta, laulamasta, käymästä ulkona tai juomasta viiniä. Lähtökohtana on että eletään kohtuudella ja taiten - ei niin että jokin elämänilmiö menee niin äärimmäisyyteen että siitä tulee jumala todellisen Jumalan tilalle.
Luuletko todella ettei Jeesus sinua ymmärrä? Jos luulet että Jumala ei olisi armollinen noin mitättömissä asioissa, joista sinä puhut, et ole uskossa laisinkaan...
kaikilla on syntejä mutta uskovainen ihminen saa kaikki synnit anteeksi jeesuksin nimessä ja veressä.. kaikki epäuskoisetkin saavat uskoa synnit anteeksi ja päästä taivaaseen iankaikkiseen elämään
En ole pitkään aikaan kommentoinut mitään tällä palstalla, koska siinä ei tunnu olevan mitään mieltä kenenkään suhteen.
Sinun kirjoituksesi kuitenkin kosketti. Tunnen itsekin monesti ihan samoin kuin sinä. Minä jos kuka olen elänyt ja tehnyt täysin väärin ja sillä tavoin kielsin uskonikin vaikka en sitä suullisesti tehnytkään. Yritin useampia kertoja mukamast ryhdistäytyä. Aina löysin kuitenkin itseni taas epäuskoisten ystävieni tai poikaystävieni kanssa vääryydeen askelilta. Ja paha olo seurasi minua, vaikka osittain kyllä paaduinkin.
Kuitenkin ehkä juuri kipeitten seurusteluasioitten jälkeen tunnen kuinka turvallinen ja suojeleva asia usko on. Niin arkisessa kuin henkisessä mielessäkin. On asioita, joita en suoranaisesti ehkä käsitä, miksi niin ei saisi tehdä korvienrei´itys ym esimerkiksi. Mutta tällä hetkellä nekin tuntuvat jo sivuseikoilta, joilla ei ole merkitystä. Ainoan rauhan ja hyvän päänalusen iltaisin minulle antaa vain omalle kohdalle uskottu evankeliumi. Se tuo myös iloa elämääni ja poistaa ahdistusta, jota maailmassa löytyy.
Silti monesti hapuilen epäilysteni kanssa. Minullakin syntielämä sitä kokeneena ja eläneenä tuntuu olevan verissä niinkuin sinäkin asian ilmaisit. Monesti tuntuu, ettei ymmärtäväisiä uskovaisia saattomiehiäkään löydy. Raamatunmukainen usko on kuitenkin elämäni peruskallio, josta luopuminen tuntuisi raskaalta. Niin houkuttelevaa on alkoholi, yökerhot ja seurustelusuhteet ym maailman tavat, mutta henkilökohtaisesti lopputulokseksi olen niistä saanut vain paljon paljon ahdistusta ja tuskaa. Katkeria pettymyksiä. Eikä sieltä ole helppo nöyrtyä taas yksinkertaiseen lapsenuskoon. Mutta jos Jumala antaa siihen mahdollisuuden, niin koskaan ei kannata kävellä tuon mahdollisuuden ohi.
Rukouksessani on, että Jumala antaisi minulle uskovaisen aviopuolison ja perheenkin, jos niin hyväksi näkee. Mutta mieluummin olen ilmankin kuin että annan maailman taas pettää ja epäuskoisen seurustelu-/aviokumppanin viedä pois Taivaan perintöosuudestani ja aiheuttaa minulle pahaa oloa uskottomuudella, valehtelulla, juopottelulla ym ym...
Uskovaisen asema on maailman onnellisin asema, vaikka se tuokin mukanaan myös kieltäymyksiä maailman tavoista ja menoista. Uskovaisten keskuudessa monesti Raamattua luetaan liiankin vähän, mutta juuri sieltä elämämme korkeimmasta ohjekirjasta löytyisi monia ennen uskoneitten uskovaisten elämänkertomuksia, jotka eivät henkiseltä taistelultaan poikkea tämän päivän uskovaisen taisteluista...
Tärkeintä on kuitenkin uskoa tällä hetkellä kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole turvallisella ja rauhallisella mielellä. Monesti itsestänikin on kovin tuulista ja yksinäistä seistä uskomisen vartiopaikalla ja horjahtelen usein synnin viettelyksiin, mutta silti ei olla onnea suurempaa kuin olla lapsena Jumalan valtakunnassa!
ymmärtäväisestä ja lohduttavasta kirjoituksestasi.
Ekaks sanoisin, et yritä pysyä erossa nautintoaineista, kuten viinasta ja tupakasta. Ne on kyllä sellasii, et niiden mukana menee koko muukin elämä ranttaliksi.
Mää olen kans sekoillut maailman ja uskon välillä jo jonkun aikaa. Taistelua se kyllä on, kun uskokaan ei aina huvita.
Sitä kyllä itse ymmärtää oman tilansa ja missä mennään, mut tää elämä on sellasta huumetta.
Oliskohan toi uskokin jotain huumetta, joskus tuntuu vähän siltä.
Ota nyt ihan rauhallisesti ja kuuntele omassa rauhassa hyvää musiikkia ja ota aikaa.
Minullakin on ollut irtiottoja uskosta, välillä käyn seuroissa ja välillä en ja käynyt jopa tanssimassakin.
Uskonystävät tietää jo, millainen hempukka olen ja yrittävät auttaa parhaansa mukaan. Lopullisen ratkaisun ihminen tekee itse.
Alkoholi ei auta murheisiin, eikä poista niitä, joten on turhaa etsiä lohtua sieltä.
Sun pitäis löytää poikakaveri, joka tukis ja auttais sua. Ei mullakaan ole sellaista. Pojat karttavat selvästi, joten täytyy selvitä ilman poikia.
Ei sun peli ole vielä menetetty, sillä niin kauan kuin on elämää, on toivoakin.
It´s never too late !
Lestoilla tupakointi on yleisempää kuin ihmisillä keskimäärin. Kumma homma.
Mitä alkoholiin tulee, niin se että lestat tekevät alkoholista synnin, on vastoin Raamatun Jeesuksen opetuksia.
Totta, että lestat polttavat usein. Tupakointi onkin ainoa pahe, joka sallitaan.
on juominen syntiä... ei tosiaankaan oo millään lailla raamatun vastaista!! raamatussa lukee jotenki sillai et juopottelijoiden ei ole taivasten valtakunta... jotenki sillai se meni.. en muista tarkkaan..
Kun uskot sen, etkä syyttele itseäsi, kiität Taivaan Isää kaikesta elämässäsi, siitäkin mitä pidät "syntisenä", Pyhä Henki ohjaa Sinua elämään itsesi ja ympäristösi kannalta rakentavasti.
Emme koskaan voi tietää mitä polkuja Jumala meitä kuljettaa. Tärkeintä on ettei tule itseriittoiseksi ja kuvittele pärjäävänsä ilman Jumalan voimaa. Olemme "isommass käress", niin minä kuin Sinäkin.
Rakkaat vl:sisaret. En suosittele puhuvanne ongelmista täällä julkisesti. Täällä saattaa olla joku joka huijaa teitä olevansa Uskovainen ja joudutte ongelmiin. oletteko koskaan kuullu puhuttavan Siittä kun joku on lähtenyt yleisiltä keskustelupalstoilta hakemaan itselle turvaa. Te joilla on ongelmia uskon asioiden suhteen lähestykää henkilökohtaisesti jotain uskovaista ja puhukaa hälle asiat. Ei ole sama saada siinä syntejä anteeksi kuin pyytää joltain tuntemattomalta täältä netistä.
Rakkaat ystävät rohkaistukaa ja kääntykää jonkun uskovaisen puolee. Nähään Nivalassa....
tuppaa käymään yleensä kaikille jotka eroavat jostain lahkosta tai jotka irtautuvat yliuskonnollisesta perheestä. En osaa sanoa muuta kuin että olet 18v et ole menettänyt mitään/jäänyt mistään paitsi eli voit ihan rauhottua.
Ala opetteleen nomraalia elämää... (ja unoha noi jutut epäuskosista ym. )
Ja eiks uskonnon uhreille ole jokin "tukielin" olemassa!!!
ei hän ole uskonnon uhri. eikä luultavasti irtautumassa uskostaan. uskovaisena on hyvä olla, ja vaikka tulee tehtyä syntiä, kaikki saa uskoa anteeksi. Jumala on anteeksiantava. uskon pitäisi olla tärkein asia elämässä.
välttää musiikkia ja niitä illanviettopaikkoja. Ei sieltä tule loppujen lopuksi ku omatunto kipeäksi eli paha mieli, niinku ite kerroitki.
Oon sua 6 vuotta vanhempi, silti luulen, että ymmärrän sun tilannetta aika hyvin. Kokemusta on kertyny nuistaki asioista, ja onnea ei tuolta löytyny. Omasta tilanteesta sen verran, etten oo enää oikeasti uskomassa, eli oon teoillani uskon kieltäny. Aika helposti se alko lipsuminen, musiikista, sitte työkavereiden kanssa illanvietossa, alkoholia, mukavia tyttöjä, rento meininki, oli se niin uutta ja ihmeellistä. Juuri joku aika sitte ennen nuita tapahtumia loppu seurustelu yhen uskovaisen tytön kanssa. Mieli oli maassa, ja oli helppo lähteä hakeen vähän piristystä elämään. Enpä kerkiä kertoo sen enempää, tuntu vaan että elämä on eri tavalla iloista ja värikästä. Loppujen lopuksi nuista reissuista ei oo saanu itelle mitään, synnin jälkeen paha olo, itsesyytökset, valehtelua vanhemmille ja kavereille. Ei kannata!
Uskon kyllä, että jumala on olemassa, ja uskon että on vain yksi usko, joka vie perille
(muu oiski aivan järenvastaista, mikä järki siinä on, että samaan taivaaseen pääsee, vaikka uskonkäsitystä voi olla laidasta laitaan.)
Nykyään oon yrittäny pikkusen parantaa elämääni, kävin jopa seuroissa ku kaverit pyysi, mutta tiedän, että se ei riitä, vaan parannus pitäisi tehdä. Ja aion tehäki kuhan tulis sopiva tilanne ja tuntus siltä. Vaikka eihän sitä kannattas huomiseen siirtää.. Kuitenki haluaisin olla taas uskovainen. Ei tarvis pelätä mitään, eikä varsinkaan kuolemaa.
Suosittelen, että etsit jonku uskovaisen luotettavan ihmisen ja teet parannuksen, muutahan sitä ei tarvi. Aika helppoa sanoa se näin täältä käsin. Mutta toteuttaa se, eri juttu se.. Nyt ei kerkii kirjottaa enempää, pitää joskus käyä uudestaan.
En tiä mikä muhun meni, mutta alko ihan itkettään kun luin sun juttus. Ehkä eniten vaikutti, kun tavallaan "siltä puolelta" neuvoit.
Mun oma elämä on menny oikeestaan ihan samoja reittejä ku sulla. Ensin tuli musiikki, sitten alkoholi, baarit, ja kaikki mikä niitten mukana tulee. Se oli ajoittain hauskaa, sitä en voi kieltää, mutta koko ajan mieletön paha olo, jatkuvaa valehtelua porukoille, kavereille, kaikille. Aina ajatteli, että enää en lähde, kun sai sovittua ja pyydettyä anteeks, mut sama peli jatku.
Lopuks alko oleen jo sellain mieli et "millään ei oo mitään väliä, ihan sama". Ja sit tuli oikeesti pelko. Mitä mulle käy jos nyt kuolen, mihin mä oon menossa. Ei saanu mistään rauhaa, koko ajan piti tehä ja selitellä jotain, mut levottomuus vaan lisäänty. Oli oikeestaan ylittäny jo sen rajan.. tajusin sen vasta jälkeen päin.
Eniten parannuksen tekoa esti se, että tuntu ettei sitä kuitenkaan jaksa uskoa! Että ihan turha edes yrittää! Sama kait se on jatkaa näin.
Mutta sit erilaisten yhteensattumien kautta tuli tilaisuus, jolloin oli melkeen pakko puhua, ja kertoa. Sai sanottua kaiken mikä oli painanu koko ajan mieltä. En ollu ennen kokenu, miltä tuntuu kävellä, ihan kun ei kävelis ollenkaan. Siltä se nimenomaan tuntu.
Välillä tulee silti epäilyksiä, todellakin. Ja kiusauksia, niin että tekis ihan hirveesti mieli lähtee.. tehdä kaikkea. Mutta kun ajattelee asiaa ihan loppuun asti, niin tajuaa mikä on tässä elämässä kaikkein tärkeintä. Oon tajunnu sen, mitä tarkoittaa sanonta "olla matkalla". Ei tämä maailma ole se päämäärä! Se on vasta eessä päin, mutta koko ajan lähempänä, kun vaan jaksaa uskoa.
En tiä, mitä oikeen edes osaisin sulle sanoa..
Ymmärrän niin hyvin sun tilanteen. Mutta jos sulla on parannuksen mieli, niin älä siirrä sitä. En halua mitenkään pelotella, mutta huomenna voi kaikki olla jo toisin. Jumalan tiet on niin arvaamattomat.
Toivon sulle paljon voimia.
>>Lopuks alko oleen jo sellain mieli et "millään ei oo mitään väliä, ihan sama". Ja sit tuli oikeesti pelko. Mitä mulle käy jos nyt kuolen, mihin mä oon menossa. Ei saanu mistään rauhaa, koko ajan piti tehä ja selitellä jotain, mut levottomuus vaan lisäänty. Oli oikeestaan ylittäny jo sen rajan.. tajusin sen vasta jälkeen päin.
Eniten parannuksen tekoa esti se, että tuntu ettei sitä kuitenkaan jaksa uskoa! Että ihan turha edes yrittää! Sama kait se on jatkaa näin.
Juuri niin kuin tuolla joku jo aiemmin kirjoitti. Ei kannata täältä pyytää apua. Sielunvihollisella on voimansa myös täällä ja kovasti se yrittää sulle houkutellen, kultaisin kielin puhua, kuinka tukahduttaa omantunnon ääni. Mutta rakas ystävä, rukoile Taivaan Isältä voimia, että saisit puhuttua jollekin saattomiehelle, uskovaiselle ystävälle, oman perheen jäsenelle... Sielunvihollinen saattaa puhua, että syntisi ovat niin suuret, ettei niistä uskalla puhua tai ettei niitä sulle anneta anteeksi. Mutta ei se niin ole. Taivaan Isällä on voima ja valta antaa kaikki synnit sinulle anteeksi, hänen nimensä ja verensä kautta. Miten ihanaa se rauha on, minkä syntien anteeksi saamisen jälkeen laskee tunnolle. Katsele tulevaan, kuinka ihana on osamme lopussa, kun jaksamme kilvoitella.
Rakas ystävä, voimia ja rohkeutta! Ja Taivaan Isän siunausta.
Ainoa todellinen voimanlähteemme on Jeesus Kristus, joka on maksanut syntivelkamme ja sovittanut meidät Isän kanssa. Jumalan tahto on tosin tiedossamme, siis 10 käskyn laki, jossa sanotaan mikä on väärin Jumalan edessä. Siitä emme kuitenkaan saa voimaa taistella syntiä vastaan. Voima tulee vain täydellisestä rakkauden lähteestä, synnin ja kuolemankin voittaneesta sekä ylösnousseesta Herrastamme Jeesuksesta.
Kaikille katuville kuuluu Jumalan armo ja syntien anteeksiantamus. Olisi hyvä, jos jaksaisit keskustella jonkun uskonystävän kanssa, joka voisi lohduttaa sinua henkilökohtaisesti armoevankeliumilla. Haluan rukoilla puolestasi, että saisit kokea Jumalan rauhaa ja hengellistä iloa sydämessäsi ja kodissasi.
Ensiksikin saat uskoa kaikki synnit ja kiusaukset *Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovinto veressä kaikki synnit anteeksi*
Käskeppä joku päivä paripuhujaa kotiisi tai kämpällesi(missä asutkaan)...minun lapsuuden perheessä isä ja äitini parikertaa ei kertakaikkiaan saanut minun iskojani, veljiäni minua kuriin ni he käskivät meille pappeja ja puhujia keskustelemaan..! siitä saat apua! pääset ian kaikkisiin juhliin taivaan kotiin..!