Minua ällöttää muut ihmiset, paitsi todella läheiset sellaiset. Haluaisin asua kaukana "yhteiskunnasta" jossakin kaukana maalla. Töitä olisi tehtävä, no se hoituisi jossain paikassa missä mun ei tarvitsisi katsella muita ihmisapinoita. Haluaisin olla näkymätön, olla vain omissa oloissani ja nauttia itseni seurasta. Ollessani yksin, kukaan ei voisi minua vahingoittaa..
Haluan erakoksi!
Lonetar
14762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voit joutua suljetulle osastolle ja siellä et enää voi koskaan olla yksin.
Nakemys Tämäkin:
Vene Hope.
Yön valtameressä veneessä Hope,vaellan yksin,kunnes yön rajuilma Thorn vasamineen sinkoaa ja repien ihokkaan päältäni,hyinen meri ottaa minut,veneeni
Hope on aivan kuin elämäni ylös alaisin uiden kohti venettä,pienen toivon pitäen pinnalla ja samalla kun salamat valaisevat synkkää yötä näyttäen tietä ja kuitenkin
muistuttaessa kohtaloa julmasta vasamasta,että en luulisi olevani turvassa.
Tonto alias "jussi"
Mitäs sitten tänne kirjoitat, jos ihmiset ällöttää.
Silloin kyllä ällöttävät jos joutuu olemaan samassa tilassa niiden kanssa ja näkee naamat ja kaikki. Yäk.
sanoneen - ja mielestäni siinä ollut oikeassa kun ajattelee nyky-yhteiskunnan touhuja. Miten yhteiskunta toimii väärin ihmisten suhteen, miten väärää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa valtio harjoittaa.
"Takaisin luontoon" oli Rousseun kehoitus - sitä tässä tosiaan kaipaa tämän kaiken väärän yhteiskunnallisen meiningin keskellä.
Rousseu oli se ranskalainen filosofi joka hyvin paljon on ollut aikoinaan vaikuttamassa lasten ja yleensä ihmisen itsemääräämis- ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.
Sellaista ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuksien "puhdistusta" tarvitsemme nykyään uudestaan.
linjoilla kanssasi. Mua rassaa myöskin tää normaali yhteiskunta ja sen apinaihmiset kuten totesit! Vaikutat tosi hyvältä tyypiltä, kumpa kaltaisiasi olisi enemmän, mutta melkein jokainen idiootti mitä maan kamara päällään kantaa, on rakennettu vallanhimosta, rahanhimosta, rakkaudenhimosta, kunnioituksenhimosta. Kaikkia ajaa eteenpäin päivästä toiseen joku näistä, pitää olla sosiaalinen , pitää tehdä lapsia, pitää olla hyödyllinen yhteiskunnalle, pitää muistaa mennä riparille,tenteille,autokoulun tunneille,baariin bailaamaan, pitää jaksaa herätä aamulla kello 0800, syö säännöllisin ajoin, pese hampaat iltaisin, leikkauta tukka nätiksi jos se kasvaa rumaksi, osta mikroruokaa hyllyltä ku ei sulla kuitenkaan rankan työpäivän jälkeen ole aikaa tehdä kunnollista ruokaa, rasva on pahasta kotimainen elintarvike on tosi puhdas, nyt on k-supermarketissa plussapallopäivät, vielä on kesää jäljellä, pokerface, jos mä olisin sä ni mäkin tykkäisin musta.. VOi vittu, jossain vaiheessa ku tätä elämän turhuutta seuraa niin tuntuu kuin aivot sanois kuuluvasti NAKS :)
p.S. Mä en aio edes haaveilla erakkoudesta, vaan toteutan sen sitten ku siihen kykenen, ja tämä on lupaus.
Samat sanat!
Ajattelet ja kirjoitat kuin minä : )
Tonttipotti on kasvamassa. Sit vaan rakennuskamaa hamstraa ja "takaisin luontoon". Verstas, elukoita, luonto ja mä. Näin kai sen on mentävä?
voi veljet. "helvetti on toiset ihmiset" ajatelma on ollut itsellänikin pidemmän aikaa.
musta duunia ei tarvitse, eikä välttämättä edes mammonaa ja muuta tollasta.
luonto on kaunis kun sen oivaltaa.
rakentaa itse "näkymättömän" laavun tms korpeen, niin kyllä luulisi voivan pysyä suht piilossa muista.
Olisinpa aseksuaali, niin voisin ryhtyä erakoksi. Nykyään yritän joten kuten pitää itseni yhteiskuntakelpoisena, mutta vain siksi, että saisin joskus seksiä. Ei jumalauta miten säälittävää... Pillunhimo ei vaan hellitä, vaikka ikää on jo 34. Neitsyt edelleen ja vituttaa todella rankasti.
Joko on irronnut? Kysyn ihan vaan kohteliaisuudesta. Oikeasti haluaisin hyviä käytännön neuvoja erakoitumiseen.
Mieluummin niin, että ei tarvitse katsella ketään tai puhua kenenkään kanssa, paitsi kun hakee ruokaa kaupasta max. kerran kuussa.
TV, netti ja sähköposti tyydyttää mahd. kontaktin tarpeen nytkin. Elukoita en ala hoitamaan, enkä maata viljelemään.
Aijai, nyt löysit kohtalontoverin minusta, samoissa kantimissa ollaan kumpikin, ei mahda mitään. Itse en kuitenkaan halua olla aseksuaali, vaan juurikin seksuaalisesti tunteva ihminen. Alastomuus ei ole kynnyskysymys mulle, mutta monelle näyttää olevan vielä tänäkin päivänä, vaikka seksuaalivallankumouksesta on jo kulunut 50 vuotta, tapahtuman 1968, tuolloin soi Creamin Sunshine of Your Love, bändi jossa oli mukana Eric Clapton.
Alastomasta ihmisestä näkee paremmin kehon ääriviivat, vaatteet päällä voi vain arvailla millainen ihminen vaatteiden alla on. Onneksi kesähelteellä naiset kulkevat olkapäät, sääret ja varpaat paljaina, eivät toki kaikki naiset, mutta on näitäkin naisia joukossa jotka kulkevat näin, silmänilona näin heteromiehille.
Siis en pidä alastomuutta mitenkään irvokkaana, vaan kauniina asiana, luonnollisena osana ihmiselämää. Pornoteollisuus ja muotimaailma on tehnyt alastomuudesta irvokasta.
Oikeanlainen suhtautuminen asiaan auttaa ymmärtämään alastomuuden logiikkaa ja estetiikkaa.
Hei kuule, tämä on hyvin yleistä ja jokapäiväistä ainakin Helsingissä, ihmisiä, henkilö- ja pakettiautoja, rekkoja, takseja ja busseja tulee yhtenään joka paikassa, näiltä et voi välttyä ainakaan Helsingissä, ja ikävä kyllä ruokakaupat ovat joka puolella Suomea järjettömän isokokoisia neliömetreiltään.
Ja kaikki helsinkiläiset eivät edes halua jutella kenenkään kanssa kadulla spontaanisti. Ihmettelen vain miksi ulkomaiset turistit kirmaavat lomillansa
juuri Helsinkiin ja mitä erityistä Helsingillä olisi tarjottavanaan. Tukholmassa, Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä ja Roomassa on paljon enempi nähtävää ja koettavaa. Helsinki tuppaa olemaan sellainen puolimatkan krouvi johon tullaan toviksi viihtymään ja sitten taas jatketaan matkaa avarammille maille.
Helsinkiläisheteronaisten on turha vikistä ettei helsinkiläisheteromiehet kiinnostu heistä, jos nämä naiset ovat jo valmiiksi epäilys ja paniikkitila päällänsä eivätkä pysty luonnikkaasti toimimaan ja käyttäytymään miesten seurassa ja kanssa, tässäpä pähkinä purtavaksi juurikin 18-30 vuotiaille helsinkiläisheteronaisille. Olisikohan tässä kuitenkin suuremmilta osin kysymys asenteesta jossa olisi parantamisen varaa helsinkiläisheteronaisilla.
Itsekin haaveilen silloin tällöin erakkoelämästä kun en jaksa parveilevia ihmisiä ympärilläni ja sitä kälätystä enkä varsinkaan jos saan 1 viikonkin aikana ikävää palautetta osakseni, vaikken pidäkään itseäni minään introverttina ja sosiaalisena jännittäjänä. Hiljaisuus ja oma aika ovat kumma kyllä hyvin terapeuttista, markkinahumu, neonvalot ja loisteputkilamput saavat hermoni jyskyttämään herkästi, vaikkei mulla olekaan epilepsiaa, mutta aspergerin mukana tuomana kuitenkin aistiyliherkkyys.
Kesä on ihan parasta aikaa kun pääsee Helsingin lähisaarille Vallisaareen, Suomenlinnaan, Pihlajasaareen ja Rönnskäriin. Näitä saaria puolustaa Ruokolahdelta Helsinkiin kotiutunut saariopas Jarmo Nieminen, joka myös toimii nykyään Helsingin Vihreissä, ennen toimi Helsingin Kokoomuksessa. Olen samaa mieltä Jarmon kanssa, Helsingin edustan saaria ei saa ottaa asuinrakentamiselle käyttöön, esimerkiksi Kivinokan mökkialue on ollut monta vuotta uhattuna Helsingissä ja kamppailu mökkialueen säilymisen puolesta jatkuu. Ikäväksemme Malmin lentokentän suhteen toivo on menetetty. Malmin lentokenttä otettiin käyttöön jo vuonna 1936. Malmin lentokenttä oli se paikka missä Tasavallan Presidentti Risto Ryti otti vastaan Valtakunnankanslerin Adolf Hitlerin seurueineen 4.6.1942 matkalla kohti Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin 75-vuotissynttäreille Marskin Majalle Lopelle Kanta-Hämeen maakuntaan.
Mä olen jo!
Tervetuloa "kastiin".