Pelaan pasianssia, ratkaisen sudokuja tms. suht yksinkertaista, mutta keskittymistä vaativaa turhaa juttua tuntikaupalla... en jotenkin pysty lopettamaan sitä.. saatan ajatella, "enää yksi.." mutta sitten jatkan vain. Lopulta nukahdan joskus yöllä, kun silmät alkavat lupsia.
Tämä tapani häiritsee elämää, kun en jaksa aamulla sitten herätä, ja aikani menee tuossa pelaamisessa ihan hukkaan.
Olin ennen masentunut ja ahdistunutkin. Voiko tämä 'pakkokäyttäytyminen' olla yritystäni pysyä pinnalla?
Tämä tapani häiritsee elämää, kun en jaksa aamulla sitten herätä, ja aikani menee tuossa pelaamisessa ihan hukkaan.
Olin ennen masentunut ja ahdistunutkin. Voiko tämä 'pakkokäyttäytyminen' olla yritystäni pysyä pinnalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja vaatiihan vaikeat sudokut keskittymistä ja niihin jää koukkuun, muttei se pakko-oiretta ole
pakkomielle enemmänkin,kuin pakko-oire
Pakkomielle se kai on, obsessio.
Mut onko siitä irtipääsy ihan 'vain' tahdosta ja tahdonvoimasta kiinni?
Päätän, että nyt loppu pelaaminen ja siitä poikki.
Kokemuksesta tiedän, etten voi sallia itselleni sitten yhtään tuota pakkomielteeksi muodostuvaa toimintaa. On kuin viina/tupakka/peliaddiktio --> ei yhtään periksi tai muuten se on taas menoa.
Addiktio tämä ei kai ole, kun voin helposti olla kokonaan pelaamattakin. :-)
nimenomaan on!!