Lapsen leikit

Meillä poika on 8 vuotias ja leikkinyt tavalla tai toisella noita toimintaleikkejä sieltä 4v asti ainakin. Kyllä sen huomaa jos tuo leikki tulee liian suureksi osaksi elämää eli aletaan sitten ohimennen kavereitakin muksia tms. Lapsen persoonasta muutenkin paljon kiinni;toiset ovat jo muutenkin aika agressiivisia joten en tiedä onko hyväksi ruokkia lapsen meilikuvitusta noilla toimintaleikeillä enempää.

Mutta milläs estät;no ainoa keino on vain tuo ettei sellaisia ohjelmia katsota tai osteta sellaisia leluja,mutta kuten sanoit,keksivät kyllä vaikka kepistä sen aseen jos sikseen on..

Mielestäni ei kannata liikaa murehtia ja alkaa maalaamaan mitään piruja seinille,seurata tietysti kannattaa niin kuin muutenkin lasten leikkejä yleensäkin.

Ihan normaaleja "poikien leikkejä". Älä siis stressaa :) Pojat on poikia, itse leikin tuon ikäisenä taistelu leikkejä. Ja ne tulee jatkumaan vielä varmasti seuraavat 8 vuotta :) Siinä murrosiän alkuhetkillä alkaa leikit jäämään.

Kyllä. Täysin normaaleja leikkejä pojilta, ei mitään hämmästeltävää. Kuuluu poikien perusolemkseen. :)

-Ammattilainen-

Itse tykkäsin siinä iässä tinasotilaista, pikkuautoista ja legoista. Mielestäni hyvä varasto legoja, siis ei mitään niitä ylisuuria vammaisten legoja vaan ihan normaalikokoisia legoja tekevät todella hyvää lapsen ajattelun kehitykselle. Syy miksi asia kiinnostaa on että olin joskus aikoinani suunnattoman rakastunut erääseen 3v. lapsen yksinhuoltajaäitiin. Minua hirvitti miten surkeat leikkikalut sillä kivalla fiksun oloisella pojalla oli. Ehkä pari autoa, pari pehmolelua ja kaikenlisäksi sen suosikkilelu oli joku vastasyntynyttä vauvaa esittävä nukke. No jos positiivisesti yrittää ajatella, niin jos 3v. poika tahtoo leikkiä pikkuvauvaa esittävällä nukella, niin kenties siitä joku päivä tulee hyvä isä jollekin pikkuvauvalle, mutta mun eka ajatus kyllä oli että siitä tulee melkoinen nössö. Olisi sen nukkevauvan vielä tyttölapsella tajunnut, mutta itse olisin kyllä lapsena saanut raivokohtauksen, jos joululahjapaketissa olisi ollut joku pikkuvauvanukke. Vähän samantapaisen mollamaijan sainkin ja se lähti helvetin äkkiä jollekin muulle. Pidin kyllä pehmoleluista.

Itse luulen sen että minulla oli lapsena käytössäni valtava laatikollinen legoja auttaneen siinä, että matematiikka oli minulle aina koulussa todella helppoa. En koskaan tehnyt läksyjä, vaan laskin päivän laskut jo tunnin aikana. Toinen syy on se että ennen peruskouluikää oikeastaan ainoa leikkikaverini oli 12 vuotta vanhempi isoveljeni, joka aina yritti opettaa minua ja saada minut kiinnostumaan asioista, joita itse halusi tehdä. Esim. Erittäin isojen palapelien rakentaminen palapelit nurinpäin.

No ala-asteella minua hieman kiusattiin, kun en niin välittänyt osallistua välitunneilla muiden lapsien leikkeihin, mutta voihan sen nyt arvata et jos lapsuutensa leikkii 12v. vanhemman ihmisen kanssa, niin jos muut ovat leikkineet itsensä ikäisten kanssa ovat leikit ehkä olleet hieman yksinkertaisempia. No jos jonkinlainen tappelu sattui tulemaan, niin eipä siinä juuri hätää ollut, kun oli tykännyt leikkimielistä painia harrastaa lähes aikuisen kanssa.

Jos itselläni olisi lapsia, niin pelikonsoli olisi ainakin yksi varma hankinta, mistä ei voi lapsi olla pitämättä. Itse synnyin vuonna 76, silloin ei pelikonsoleista ollut tietoakaan. Vajaat 10 vuotta myöhemmin elektroniikkapelit olivatkin sitten suuri hitti. Sitten tuli eka kunnon tietokone commodore64, joka tuntuikin olevan lähes joka kaverillani. Tosin lähes kaikilla oli kasettiasema joka oli tosi hidas eikä voinut tallentaa pelitilanteita. Itse sain käytetyn c64:n levyasemalla ja varmaan ainakin 200 peliä. Jotkut olivat minulle niin rakkaita, että tänä päivänäkin niitä joskus c64 emulaattorilla pelailen. Kaikki pelithän saa nykyään ilmaiseksi netistä. Niin vanhempi kaveri joka koneen myi vaihtoi commodore amigaan, josta tuli myös minun seuraava tietokoneeni. Valitettavasti vielä silloinkaan internettiä ei ollut olemassa.

Mutta varma nuorenkin lapsen valinta on mielestäni legot. Runsaasti niitä, eihän niitä pakko kaikkia ole uusina ostaa. Myöhemmin itse pelasin monopolia ja sen jälkeen shakkia jota vielä tänä päivänäkin rakastan. Shakissa sekin kiva puoli että jos tosi mestariksi tulee saavuttaa tavallaan ikuisen elämän. Kuuluisien shakkimestarien pelejä on tallennettu jo 1600 luvulla ja vaikka tavallinen ihminen tietää shakista yleensä vain Kasparovin, niin vähänkin enemmän shakista kiinnostunut ei voi olla tuntematta Paul Morphyä jonka parhaat pelit olivat jo joskus 1850 luvulla. O.k. Eksyin aiheesta. Niin älykästä 4 vuotiasta ei edes taida löytyä että kärsivällisyys ja äly shakkiin riittäisi.

Niin sanoisin että olen pärjännyt ihan hyvin elämässä. Tykkään vain vielä edelleenkin niin monista asioista elämästäni, että en ole halukas uhraamaan viimeisiä hyviä vuosia lapsen kasvatukseen, vaikka ihan kiva olisikin et suku jatkuisi. En vain koe sitä tarpeeksi tärkeäksi. Haluan saada nauttia elämästäni, en kasvattaa lapsia ja unohtaa asiat joita oikeasti haluaisin tehdä.

Ei tosiaan mitään huolta, kaikki aivan normaalia :)

Meillä 11-vuotias leikkii edelleen noita pumpum- ja bäng-leikkejä eikä ole samassa mittakaavassa koskaan mitään muuta leikkinytkään. Kylpyynkin vie ne örkkinsä ja siellä ne sitten tappelevat keskenään, tippuvat ammeen reunalta, hukkuvat, heräävät taas henkiin... tarpeen tullen örkit myös korvaantuvat vaikka millä... vaikka pikkusiskon nukeilla ja nalleilla.

Ikinä ei silti ole pienimmässäkään määrin ollut ongelmia väkivallan tai muun epäsosiaalisen käytöksen kanssa. Ei ole minkäänlaista taipumusta tai kiinnostusta siihen suuntaan. Kavereiden kanssa painivat ja kamppailevat, mutta se on poikkeuksetta reilua leikkiä eikä riidan selvittelyä tai heikomman nöyryyttämistä. En siksi osaa vetää yhteyttä noiden taisteluhahmolelujen ja esim. väkivallan välille.

Tiedän, että KAIKISSA yhteisöissä pojat leikkivät taisteluleikkejä, ja jos ne ankarasti kielletään, he tekevät sitä salaa. Eräs kuuluisa perheterapeutti (Jesper Juul) suosittelee, että isien pitäisi painia poikiensa kanssa varttitunti joka päivä 1,5 vuoden iästä lähtien.

Älä siis ole yhtään huolissasi! (Kouluampumisiin yms. johtuvat syyt ovat aivan muualla kuin pikkupoikien taistelukeikeissä.)

Tytöillä tosiaan on eri intressit. Nuket tietty ja kaikki "siisti" näpertäminen, esim. palapelit, piirtäminen, muovailuvaha.

Muistuu mieleen, että pojalla ainokaisena ollessaan oli myös nukkekoti ja itku pääsi, kun siitä piti luopua. Sillä oli mahtava leikkiä, että roisto tulee ja ryöstää tytön, jota hämähäkkimies sitten perään pelastamaan tai dinosaurus pelotteli ikkunan takaa nukkuvaa perhettä... vieraat joskus ihmettelivät, että POJALLA nukkekoti, mutta hän ideoi sillä paljon ja kyllä se kiinnosti kavereitakin.