Asumme rivarissa, jossa meidän perheen lisäksi asuu pelkästään eläkeikäisiä ihmisiä.
On ruvennut välillä ärsyttämään, kun naapureistamme varsinkin kaksi mummoa aika ajoin arvostelee meitä siitä, että emme osaa kasvattaa ja hoitaa lapsiamme.
On selvää, ettei kukaan onnistu täydellisesti lasten kasvatuksessa, mutta en kyllä oikein usko, että olisimme jotenkin normaalia huonommin onnistuneet lastemme kasvatuksessa. Toki pojat on joskus tottelemattomia ja keksineet jotain pieniä kepposiakin, mutta ei ne kyllä mitään kauhukakaroita ole siihen nähden kuin olen muittenkin lapsiperheitten elämää seurannut.
Kysyisin nyt, kuinka monilla on kokemuksia siitä, että vanhemmanpuoleiset ihmiset tulevat "neuvomaan" ja arvostelemaan huonosta lasten kasvatuksesta. Tulee mieleen, että naapurien lisäksi tällaisia tilanteita voisi tulla esim. kaupoissa, julkisissa kulkuvälineissä ym. yleisillä paikoilla. Ovatko tällaiset neuvojat kovin yleisiä vai sattuuko meillä vain olemaan tavallista ärsyttävimpiä eläkeläisnaapureita.
Korostan vielä sitä, että kyllä me omilta vanhemmiltamme ja appivanhemmiltammekin kysymme neuvoja, mutta he eivät olekaan ärsyttäviä, vaan neuvovat asiallisesti. Ikää meillä on kuitenkin noin kolmekymppiä, joten emme ihan hirveän nuoriakaan enää ole.
On ruvennut välillä ärsyttämään, kun naapureistamme varsinkin kaksi mummoa aika ajoin arvostelee meitä siitä, että emme osaa kasvattaa ja hoitaa lapsiamme.
On selvää, ettei kukaan onnistu täydellisesti lasten kasvatuksessa, mutta en kyllä oikein usko, että olisimme jotenkin normaalia huonommin onnistuneet lastemme kasvatuksessa. Toki pojat on joskus tottelemattomia ja keksineet jotain pieniä kepposiakin, mutta ei ne kyllä mitään kauhukakaroita ole siihen nähden kuin olen muittenkin lapsiperheitten elämää seurannut.
Kysyisin nyt, kuinka monilla on kokemuksia siitä, että vanhemmanpuoleiset ihmiset tulevat "neuvomaan" ja arvostelemaan huonosta lasten kasvatuksesta. Tulee mieleen, että naapurien lisäksi tällaisia tilanteita voisi tulla esim. kaupoissa, julkisissa kulkuvälineissä ym. yleisillä paikoilla. Ovatko tällaiset neuvojat kovin yleisiä vai sattuuko meillä vain olemaan tavallista ärsyttävimpiä eläkeläisnaapureita.
Korostan vielä sitä, että kyllä me omilta vanhemmiltamme ja appivanhemmiltammekin kysymme neuvoja, mutta he eivät olekaan ärsyttäviä, vaan neuvovat asiallisesti. Ikää meillä on kuitenkin noin kolmekymppiä, joten emme ihan hirveän nuoriakaan enää ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...tapahtuu, mutta olen myös itsessäni huomannut, että olen aivan kertakaikkisen yliherkkä kokemaan arvosteluksi hyvää tarkoittavat neuvot tai muuten vain keskustelun. Ihmiset tietysti haluavat jakaa mielestään hyviä neuvoja ja tai kikkoja tarkoittamatta mitenkään arvostella, mutta äitinä jostain syystä tulee tulkittua tämä kritiikiksi omaa tapaa kohtaan, mikä tuskin oli neuvojan tarkoitus. En nyt sano, että aina on näin...
Olen sitten itse yrittänyt hillitä itseäni tuoreita äitejä tavatessani, etten ainakaan tuputtaisi liikaa omia kokemuksiani vauvanhoidosta, koska tiedän miten herkkiä nämä jutut voivat olla :)
tarvitaan koko kylä.
Kun toisaalta peräänkuulutetaan yhteisöllisyyttä ja yhteistä vastuunkantoa lapsista ja toisaalta ärrytään hyvää tarkoittavista neuvoista, niin mitenköhän päin tätien pitäisi olla, että kaikki olisivat tyytyväisiä?
Itse olen yrittänyt pitää suuni kiinni, vaikka olen nähnyt lasten vaarantavan omaa ja muiden henkeä ja terveyttä vanhempien juorutessa puhelimeen. Olen useimmiten pitänyt suuni kiinni silloinkin, kun raivoava, kiroileva äiti riehuu lapselleen yleisellä paikalla, vaikka tiedänkin, että lapselle tehdään parhaillaan suurta vahinkoa. Moista törkeilyä näkee lähes päivittäin vaikkapa kauppareissulla, julkisissa liikennevälineissä jne. Oman turvallisuuden takia lienee parasta ottaa suoraan yhteyttä viranomaisiin, vaikka vanhemmat eivät siitäkään ilahdu. Mutta toisaalta, ketä kiinnostaa?
Sitä mieltä olen, että monet vanhemmat tarvitsisivat paljon neuvoja viisaammiltaan.
Henk.koht. ei ns. ulkopuoliset ole tulleet sanomaan kasvatuksesta jne. vaikka varmaan joskus ollut sellainen tilanne, et ois ollu paikallaan sanoaki jotain:)
Enempi ainakin minulla sieppaa sukulaisten "hyvää" tarkoittavat kommentoinnit..ja varsinkin nyt kun raskaana(liiankin herkkä mieli..) ottaa välissä ne puheet suorastaan v-tuluna-..
Kun kuiteski uhma-ikänen esikoinen on haaste..ku sen verta vähän aikaa vanhemmuutta takana, niin tietty ei osaa välttämättä kaikkea..
Mielellään toki ottaa vastaan vinkkejä, mutta tuputus saa aikaan vastareaktion ja nyt sitten on mennyt siihen, etten kohta viitti "kasvattaa" lastani..KOSKA JOKU MUU TUNTUU OSAAVAN TODELLA PAREMMIN KUIN MINÄ..eli lapsen äiti..:/
Ja kaikista inhottavimmalta tuntuu juuri se, kun ne joilla ei oel lapsia itsellä alkavat ohjeistamaan..kiva, että jossain kurssilla käsitelty jotain asiaa..MUTTA kun ei ne asiat mene just samalla lailla mitä opetettu..lapset ovat yksilöitä..ja kaikikkille ei toimi samat metodit:)
En kyseenalaista esim. isovanhempien kykyä, mutta ottaa aivoon, kun juuri on saanu lapsen ruokapöytään ja sillä omalla mallilla aletaan syömään ni siihen tullaan sitten höösäämään..et sillä hetkellä tulee mieleen, et hienoa kun lapsi näkee, että äidiltä otetaan se auktoriteettiasema pois..ettei sitte tarvi totella äitiä myöhemminkään..:/
Saapa nähdä, koska sitten menee kuppi nurin ja tulee avauduttua enempi ku tarvis:(