Moraalisaarnat, mutta myös kannustusta tai kokemuksia pystypäin vastaanottaisin.
Lapselle minulla olisi vielä annettavaa, mutta ei miehelle enää. Ainakaan vielä.
Onko kokemuksia itsellä/lähipiirissä, lähinnä spermapankin tavaralla yritetyistä ja onnistuneista vauvoista yksinäiselle naiselle? Ehkä jopa tällaiselle vanhalle ;)
Sanokaa mitä sanotte lapsen oikeudesta isään, mutta ottakaa samalla huomioon vaihtoehto, että isä on, mutta aiheuttaa osallistumattomuudellaan, asenteellaan tai poissaolollaan vain ylimääräistä tuskaa paitsi äidille, myös lapselleen. "Miksi isä ei välitä" on vaikeampi kysymys kuin tarkoituksella spermapankista tilattujen lasten isäkysymykset. "Minä toivoin sinua niin kovasti, vaikka en löytänyt ketään isäksesi sopivaa."
Lapselle minulla olisi vielä annettavaa, mutta ei miehelle enää. Ainakaan vielä.
Onko kokemuksia itsellä/lähipiirissä, lähinnä spermapankin tavaralla yritetyistä ja onnistuneista vauvoista yksinäiselle naiselle? Ehkä jopa tällaiselle vanhalle ;)
Sanokaa mitä sanotte lapsen oikeudesta isään, mutta ottakaa samalla huomioon vaihtoehto, että isä on, mutta aiheuttaa osallistumattomuudellaan, asenteellaan tai poissaolollaan vain ylimääräistä tuskaa paitsi äidille, myös lapselleen. "Miksi isä ei välitä" on vaikeampi kysymys kuin tarkoituksella spermapankista tilattujen lasten isäkysymykset. "Minä toivoin sinua niin kovasti, vaikka en löytänyt ketään isäksesi sopivaa."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulle saa laittaa sähköpostiakin. Vertaistuki ennen kaikkea tervetullutta..
[email protected]
Ystäväni on aina sanunut, ettei halua miestä (eikä naista) elämäänsä -mutta lapsen haluaa. Hän pyysi ystäväänsä lapsen isäksi. He tekivät paperin, jossa isän ei tarvitse olla missään tekemisissä lapsen kanssa, ja että lapselle ei koskaa kerrottaisi isästä.
Ystäväni poika on nyt 13 ja hänelle on kerrottu, että äiti halusi lasta niin kovasti, että hänet on keinohedelmöitetty ja että isää ei tiedetä. Toisaalta hyvä niin, koska oikea isä kuoli onnettomuudessa.
Ystäväni on ainakin aina ollut todella onnellinen päätöksestään. Ainoa, milloin hän kaipasi apua on silloin kun poika oli ihan vauva. Hänellä oli melko paha koliikki... Ystäväni suku asuu muualla.
Onnea ja tsemppiä -mitä ikinä päätätkin:)
Olen myös 40 nainen. Minulla on kaksi ihanaa lasta. Muutama vuosi sitten olin elämäntilanteessa, jossa pidin aborttia parhaana ratkaisuna. Vaikka ratkaisu olikin järkevä jne, olen katunut sitä syvästi. Toive lapsesta jäi elämään.
Olen jälleen vaikean ratkaisun edessä: minulla on mies, joka ei halua sitoutua, mutta jota olen "tapaillut" säännöllisesti puolitoista vuotta. Mies haluaa kanssani lapsen. Myös minä haluan lapsen. Olemme miettineet, että voimme olla vanhempia, vaikka emme yhdessä asukaan. Toki mahdollisuus yhteen muuttamisesta on kuitenkin olemassa (todella sekava tilanne). Olen yh-riskistä huolimatta päättänyt yrittää lasta. Kokemuksesta tiedän, että pienen vauvan kanssa eläminen on raskasta, mutta uskon selviäväni. Tiedän, että tarvitsen tukea ja sitä myös saan lapsen isältä, ystäviltäni jne. Tilanteeni on sikäli ihana, että lapsella olisi hyvä biologinen isä.
Syntymä on kuitenkin iloinen asia. Toivon sinulle rohkeutta päätöksessäsi. Syntynyttä lasta et varmasti kadu - syntymätöntä kyllä.
vanhaksi? Anteeksi kysymys, mutta minä aloitin tuossa ylempänä näkyvän aloituksen vauvakuumeilusta. Olen 41 v. ja jonkin sortin kuumetta on ilmassa. Sitä en tiedä tuleeko se minusta itsestäni vai miehen halusta saada vauva. Ja sitten se, että olenko liian vanha, ennestään kun ei ole lapsia eli ensisynnyttäjäksi....?