Älkää missään nimessä ottako yhteishuoltajuutta,se on vain oiva kiusantekoväline.Yksinhuoltajaksi itse halusin,kun kerran hoidin jo avioliiton aikana kaikki lapsiin liittyvät asiat yksin.Eli miettikää tarkoin mihin nimenne pistätte,jos on vähänkään epäilystä,että ns.etävanhempi haluaa tehdä kiusaa.Lapsen passin haussa pitää yhteishuoltajuudessa hankkia kummankin vanhemman nimi,samoin koulujen valinnassa jne.Joissain harvoissa tapauksissa (esim.laajassa eronneitten tuttavapiirissäni)yhteishuoltajuus pelaa,yleensä se on yhtä helvettiä.
Ei yhteishuoltajuudelle!!
Niina
172044
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
olet oikeassa
erotilanteessa etälle herää
kadoksissa ollut holhous/hoivavietti
joka todellisuudessa on vain hallintaa
ei vanhemmuus ole paperilla
se on elämää
-sulki puhelimen sek sitten ja murisee-
Meillä toimii hyvin. Erotessa jo päätettiin että yhteishuoltajuus. Ex hoitanut tapaamiset mallikelpoisesti, lapset tietää rytmin millä menty jo 2 vuotta eteenpäin. Ex kertoi minulle ensin mahdollisesta muutostaan uuden naisensa luokse ja kysyi mitä luulen, onnistuuko lasten kuljetukset. Kerroin että ei ongelmaa, senkus muuttaa. Tietää että itse muutan ajallaan rakkaani luo, mutta lapset käyvät ensin koulunsa tässä tutussa kasvu ympäristössä.
En väitäkään,että poikkeuksia ei olisi.Hieno juttu,että homma toimii..
Yhteishuoltajuudesta huolimatta lähivanhempi on sitä mieltä, ettei lapsen elämä kuulu etäisälle. Etäisän tehtävä on maksaa elarit. Ja ostaa - kyselemättä -jotakin semmosta, mitä lähi ilmoittaa tekstarina: osta Lapselle sitä ja tätä.
Ai niin, saahan etä toki lasta tavata - tasan silloin kun sopimukseen on kirjattu, Ei pätkääkään enempää, ei vaikka miten pyytäisi.
Ja sitten itketään yksinhuoltajan raskasta ja köyhää elämää..
Tässä tapauksessa ei ole edes kyse siitä, että isin hoivavietti olisi herännyt vasta eron jälkeen. Kaikkea muuta! Isä vietti aikaa lasten kanssa ja huolehti heidän arkielämänsä jutuista ihan ongelmitta ja mielellään. Kotityötkin on prikulleen tasan jaettu, ettei niistäkään voinut valittaa.
Mutta nyt eron jälkeen isä haluttaisi pois lasten elämästä - paitsi elareiden osalta, ne kelpaa.
Mistään ei informoida, mihinkään ei isä saisi osallistua. edes koulukuvaa ei lapsi isälle saa antaa. Isä maksaisi puolet kuvista, jotta saisi ne puolet. Mutta se käy vain silloin, jos on rahasta niin tiukaa, ettei itse pysty maksamaan koko kuvapakettia.
Toisenlaisiakin tapauksia on. Myönnän, että näitä kunnon etäisejä on varmasti vähemmistönä, mutta on kuitenkin. Ja näitä lähiäitejä, jotka haluavat poistaa isän lapsen elämästä , heitä taas piisaa.
Sen myönnän,on paljon helpompaa nyt kun meillä on uusi perhe-uusi mies-ja lapset on tyytyväisiä.Eivät käy isällään,paljon helpompaa kun ei tartte lapsia pakata isälleen.Näin säästymme stressiltä kaikki.Lapset voi aina heittää mummolaan kun tarve vaatii,si siihen isää tarvita.
Kait sinä ne isän maksamat elatusmaksutkin jätät ottamatta, turhaa stressiähän siitä vaan tulisi kun joka kuukausi tilillä PANO muistuttaa mitä onkaan tullut tehtyä!
Onko niistä isovanhemmista jotain haittaa lapsille? Stressiä, kuten sinusta, miehestäsi ja lasten isästä? Ehkä ne lapset pitäisi laittaa lastenkotiin tai koulukotiin, kun ne saa stressiä teistä aikuisista.
Pam: sinun kirjoituksesi ovat provoja.
Siis en kai minä sanonut että isovanhemmista on stressiä ja haittaa-ei ole!Meidän välillämme kaikki sujuu hienosti-toisin kuin lasten isän välillä aikoinaan sujui.Hänhän ei tehnyt koskaan niin kuin minulle olisi sopinut!
En oikein jaksanut sellaista,minä kun olen järjestyksen ihminen ja jos ei kerran asiat suju niin parempi sitten että annetaan olla.
Jos luokittelet minun kirjoitukset provoiksi niin se on aivan sinun asiasi,mulle on ihan se ja sama!
kahen lapseni isän kanssa yhteishuoltajuus on sujunut aika hyvin, vaikka minulta ei olla kysytty tarha taikka koulu paikkaa olenkaan. silti tapaamiset sujuu ihan vain meidän kesken kuten kaikki muutkin asiat. mistään ei ole tarvinnut tapella.
nyt sitten kolmannen lapseni kanssa otan yksinhuoltajuuden kun on eri isä mitä aikaisemmilla lapsillani. just vaan sen takia että saan itse päättää kaikista asioista ja tiedän tai veikkaan että niistä riitaa tulisi jos näin en tekisi tai päättäisi
Näin on-ei missään nimessä!Nyt kun minäkin saan määrätä miten asiat sujuu niin kaikille parempi!Meillä kun on niin hyvä sopimus että minun suostumuksella lapset saa mennä isälleen mutta jos asiat ei suju niin kuin pitäisi niin sitten eivät mene ollenkaan!Ja nyt kun meillä on uusperhe-mulla uusi mies niin eivät ole lapset enää hinkuneetkaan isälleen kun on tehty selväksi että tämä on nyt se perhe-elämä jota me kaikki tarvitsemme ja siihen ei tartte tulla etäisin sotkemaan!!
Hei arvoisat naiset,
en tiedä mitä on oiken, mitä on väärin, mutta jostain syystä tuli mieleen näistä kirjeistä - suurimman osa teistä on vain omistamassa omia lapsia kuin sohva tai tuoli. TE (ei harvat) -haluatte päättää ns. juoksevista asioista. Mitä kuitenkin teidän ajatuksien takana on? Jos te olette vääräässä? Eikä tosiaan kaikki isät ovat samanlaisia PAHOJA. Minun avopuoliso ns. tappele ex kanssa jotta edes joskus nähdä lapsi eikä ikinä sanonut vastaan mistään juoksevista asioista eikä vastustanut mihin lastentarhaan lapsi menee. Mitä sitten, jos isä haluaa olla isä ja rakastaa suunnottomasti lapsensa, mutta ÄITI kerro kauhutarinoita isästä ja kieltää jopa puhelimella keskusteluja hänen kanssa???? Heillä on yhteishuolto ja ainakin TÄMÄ seikkaa auttaa nähdä lapsensa vaikka lastentarhassa silloin kun vihaista äitiä ei ole lähellä. Näkyy (nojaan lastentarhan kertomuksiin lastenvalvojille) kun lapsi rakastaa sellaisia hetkejä. Onneksi heillä on yhtieshuolto vaikka normaali tapaamiset eivät onnistuu kun äiti on valmis vahingoita lapsen jotta ei vain missään nimessä antaa isälle edes 2ksi tunniksi. Ei uskoisi eikö? Mutta näin on tapahtunut lievästi muutaman kerran. Isä pelkää tyttäreni terveydestä eikä haluaa vahingoita lasta. Paha tilanne! Pystyn vain seuraamaan sivulta ja rauhoittaa avopuolisonsa että ehkä joskus kaikki kääntyy toiseen suuntaan. Ainakin hän sanoi,että hän alkoi tuntea omansa ex vaimonsa vasta nyt kun todellinen HÄN tuli sielun syvyydestä. En halua ketään loukata - kaikkilla on omat mielipidet tästä, mutta voisin toivoa että jokainen osaisi katsoa peiliin ja kysyä itseltä mitä on vialla itsessä, tilanteessa? Meitä huonoja ja hyviä on monta. Eikään kukaan meistä, uskon, osaa arvioida etukäteen onko hyvä vai paha jotain asia -tärkeä on osata antaa anteeksi menneisyydelle ja lähteä eteenpäin avattaen uuden sivun omasta kirjasta.
Ei kukaan voi omistaa lapsiaan.
Tässä tilanteessa yh:na minulla on vain vastuu antaa lapsilleni turvallinen lapsuus.
Antaa mahdollisimman hyvä ponnahduslauta elämään.
Vastuun kantaa se joka siihen pystyy.
Syyttelemättä ketään....
ja voimistuu hetki hetkeltä
kadun suunnattomasti yhteishuoltajuutta
isän oikeudesta tavata lastaan
oikeudesta pilata loppuelämäni
oikeudesta aiheuttaa pahaaoloa lapsille
petetyillä lupauksillaan
uudenpuolison oikeudesta
mollata minua äitinä lapsilleni
oikeudesta sekoittaa kuviota erillaisella arvomaailmallaan
oikeutta ei saa rahatta
jos voisin
katuisin lapsiani
-yhteishuoltajuus sucks-
olen eka-kertalainen...
Halusin laittaa minun viesti kaikkein kertomuksien alle. Vahingossa laitoin sen pam-puhevuoron jälkeen. Ei millään pahalla. Kunniottaen, SS
Sellaisen vätyksen kanssa olen lapseni mennyt tekemään että oikeen hävettää.Joka tapauksessa,nyt jo alkuun ollaan siinä pisteessä,ettei toimi tapaamiset saatikka pidä lupaukset ja vastuunotto on nollassa isän puolelta.Joten oikeuden kauttako tätä yhteishuoltajuutta pitäisi nyt lähteä purkamaan??Onko kokemuksia??Rankalta tuntuu mutta se vaikeuttaa jo omaa elämääni.
koita ensin hyvällä sopimus purkaa
lahjo lupaa kiristä
olet sodassa
laita ylös kaikki lupaukset ja sopimattomat tapaamiset
mene oikeusaputoimistoon
hae neuvoja
heti
älä viivyttele
kierrä kaukaa sostoimisto ja lapsenparas
-sambaa vai rumbaa-
Huoltajuusmuoto ei vaikuta tapaamisiin - näin ollen vaikka on yksinhuoltajuus tapaamisoikeus säilyy. Ainoat kerrat jolloin tarvitaan toisen suostumusta on passinhaku, nimenmuutos ja esimerkiksi uskontokunnan muuttaminen. Näitä juttuja tulee hyvin harvoin vastaan ja sen takia ei kannata lähteä yksinhuoltoon jos toinen haluaa yhteishuoltoa.
Yhteishuolto on normi johon pyritään - lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan erosta huolimatta. Jos on avioliitossa niin vanhemmat ovat jo lapsen huoltajia ja on vaikeaa saada yksinhuoltajuutta.
Yksinhuoltajuus ei poista riitelyä jos eronneilla on sukset pahasti ristissä, se ei ole lähestymiskielto tai vastaaava. Jos haluat että isä on isä lapselle eronkin jälkeen niin yhteishuolto on kannustavin tapa. Yksinhuoltajuuteen pitää olla joku todella selvä syy miksi lapsella ei voi olla kahta huoltajaa. Se että toinen ei vain satu pitämään enää exästään ei mielestäni ole hyvä syy. Jos yksinhuoltaja kuolee eivät lapset tule automaattisesti toiselle, vaan esim. sukulaiset saattavat alkaa sellaisen rumban mikä on etukäteen aatellen turhaa piinaa. Samoin jos lapsi haluaakin 12 v. täytettyään vaikka toisen vanhemman luo ei lähivanhempi pysty kiusaamaan ja omimaan lasta.