Kesä kissa.
Tuijotti ovea pieni kissa,
oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi onhan jo pimeää! On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa!
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti on jo kurassa maa!
Ovi aukeni silloin kun mansikat tuoksui
säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäänyt pisara poskelleen ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä SINÄ puhtain sydämin?
Tuijotti ovea pieni kissa,
oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi onhan jo pimeää! On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa!
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti on jo kurassa maa!
Ovi aukeni silloin kun mansikat tuoksui
säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäänyt pisara poskelleen ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä SINÄ puhtain sydämin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
lää...............
Tuli itku silmään, kun luin.
Olen ihan sanaton.
Koskee.
minunkin mielestä. Monet itkut on itketty, kun on eri syistä lemmikki-kisusta joutunut luopumaan. En voi ymmärtää, että joku voi jättää tahallaan viattoman eläimen
heitteille ja kärsimään. Valitettavasti se on taas syksyn tullessa monen kissan
kohtalo. Julmaa eläinrääkkäystä!
Ei toki minun kirjoittama, tuolta nuorten palstoilta sen löysin, ja se kosketti syvästi.
Ajattelin toki ettei me enää noin ajattelemattomasti tehdä, vaan tiedetäänhän et näin tehdään.
Minun naukumaijani on on hyvin rakas ja haluaisin ettei kukaan ikinä kohtelisi mitään eläintä huonosti.
Kyllä, kun lukee näitä laiminlyöntejä lehdistä saan sellaisia tunteita, et ei olisi hyvä olla lähellä. Vaan toki ymmärrän, ettei terve ihminen noin tekisikään.
Sitä en vaan ymmärrä miksi ei älytä pyytää apua, ja ei, sitä ei eläinrakas ihminen kykene tajuun miten .....sellaisella ihmisellä kuitenkin on taas eläimiä, joilla ei siihen lupaa olisi? Tätä ihmeteltiin paikallisessa päivänlehdessä.
Valvonta on niin vähäistä, ettei ketään kiellossa olevaa seurata jne.
tuo runo?
Minuu itkettää. On meitä erilaisii luonteita täällä pallolla. miten voi olla niin kova ettei herkisty.
Missä on se pieni lintunen,
joka lauleli tuolla,
kissa vei sen, kissa söi sen,
täytyi pienoisen kuolla.
Linnun poikaset ne pesässään,
turhaan äitiään vuottaa,
voi sä kissa, julma kissa,
saatat murhetta tuottaa.
Toinen, kun metsästys pian alkaa.
Kas lokki tuol ylhäällä uljaana liitä,
mis hohtavi aurinko, koittavi koi.
Saa siellä se vapaana uljaana liitä
."ja siipensä aurinko ain hopeoi."
Mut kumahdus kuuluu, ei lokkia enää,
se valittain vaipuvi kaislikkohon,
mies julma sen haulilla haavoitti rinnan,
".ja unohti uhrinsa haavoitetun".
On elämä kerran, kuin valkoine lokki, joka valittain vaipui kaislikkohon.
On päättyvä elo, on loppuva lento,
".jonka ihminen onnestaan uskonut on".
ps. loppu ei mennyt ihan oikeilla sanoilla, mutta "ei se haittaa", kuten lapsenlapseni sanoo, kenkien- ja paidan ollessä väärinpäin.
Osaisimme olla itsekkin täällä palstalla samanlaisia. Ei marista, vaan sanotaan;"ei se haittaa". Meitä kun on niin moneksi ja se on Luojassa, kelle suuri mulkku kasvaa, kirjoitti Kalle Päätalokin aikoinaan.
olisi mukavaa rupatella enemmmänkin...