Voiko punaisen irlanninsetterin ottaa sellaiseen perheeseen jossa ei metsästetä?
Entä sellaiseen jossa ei harrasteta agilityä tai tokoa?
Pitkillä lenkillä kyllä käytäisiin ja paljon saisi juosta irti.
Entä sellaiseen jossa ei harrasteta agilityä tai tokoa?
Pitkillä lenkillä kyllä käytäisiin ja paljon saisi juosta irti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Setterit eivät ole pelkkiä energiapakkauksia, vaan myös aktiivisia ja toiminnanhaluisia. Niiden kanssa on metsästettävä, leikiskeltävä tai harrastettava jotain normaalin liikunnan lisäksi. Hankkikaa vaikka akita, se nauttii ennen kaikkea lenkkeilystä ja liikkumisesta, eikä välttämättä tarvitse erityisiä virikkeitä. Akita on hyvin liikunnalline, muttei kovin aktiivinen.
Suurin osa irlanninsettereistä on jo ulkomuotojalostuksella pilattu ja niinpä löytyy kaksi eri linjaa. Toiset puhtaasti soffa- ja näyttelykoiria, joilla ei metsässä edes tee mitään - ei edes rakenteensa saati käyttöominaisuuksiensa puolesta. Toisessa kategoriassa taas on vahvasti metsästysviettisiä seisovia lintukoiria.
Eli mielestäni voit ottaa noista näyttelylinjoista, joissa monet kasvattajat eivät edes halua myydä pentua metsästyskäyttöön. Eikä rotuja tunteva metsästäjä kyllä niistä kaveria itselleen laittaisikaan ;-)
Näyttelylinjaisten koirien ulkomuotoa pidetään niin keskeisen tärkeisenä ominaisuutena, että terveys ollaan jätetty lähes sikseen. Käyttölinjaisten jalostuksessa ollaan perehdytty enemmän terveyteen kuin näyttelylinjaisten. Sohvaperunoina pidettävät koirat eivät pärjää kovin terveinä, sillä liikunta on erittäin tärkeä osa terveyttä. Näyttelykoiratkin tarvitsevat tekemistä ja liikuntaa, mikäli niiden halutaan elävän pitkään ja välttyvän terveysriskeiltä, jonka aiheuttavat ylipaino tai alikehittynyt lihaksisto.
Mutta: >>Toiset puhtaasti soffa- ja näyttelykoiria, joilla ei metsässä edes tee mitään - ei edes rakenteensa saati käyttöominaisuuksiensa puolesta.>>
-Aivan hirvittävän kuuloista, tuollaiset koirat ovat kerta kaikkisesti sairaiksi jalostettuja. Mikään koira ei pärjää ilman runsasta liikuntaa, niin kuin ihminenkään.
montaa mieltä.. Minullakin on tämä soffasetteri, mutta silti käytän sitä metsällä ja koira seisoo hyvin. Lisäksi minulla on myös tämä käyttis puolen setteri ja eipä nuo toisistaan hirveänä eroa. Toiserlla nyt vaan sattuu olemaan enemmn turkkia. On myös monta muuta soffasetteria joita käytetään metsällä näyttelyitten ym. ohessa. Eli on ihan täysin kiinni siitä hihnan toisesta päästä, että tuleeko koirasta metsästyskoiraa vai ei..
Sanoit: "Eli on ihan täysin kiinni siitä hihnan toisesta päästä, että tuleeko koirasta metsästyskoiraa vai ei"
Eli siis käyttökoirajalostuksen eteen tehtävä työ on täysin turhaa kun jokainen koira on opetettavissa mihin vain? Mielenkiintoinen kanta... ;-)
Miten selität sen, että edes ne kaikkein kokeneemmat ja kykenivimmät käyttökoiraharrastajat eivät saa kaikista koiristaan aikaan hyvää metsästyskoiraa?
Seisomaanhan voi opettaa vaikka tanskandogin tai apinapinserin - ihan samoin kuin etsimään kanttarelleja. Mutta kun puhutaan hyvästä metsästyskoirista seisojien yhteydessä niin kriteerit ovat paria kertaluokkaa korkeammalla. Ja vaikka koira seisoo luontaisesti, se ei todellakaan tarkoita sitä, että se toimii. Se osoittaa, että yksi perusvietti on tallella.
Noista näyttelylinjaisista ei juurikaan löydy edes rakenteeltaan sellaisia koiria, joiden kestävyys ja metsästysinto täyttää seisojalle asetettavat kriteerit - kyse ei näkyvien tunnusmerkkien osalta ole karvan pituudesta vaan rakenteesta.