Äitini käy töissä 5 päivää viikossa klo 7-16 ja on arkiviikolla tietääkseni juomatta, mutta ottaa viikonloppuisin oikein kunnolla.
Hän juo pelkästään olutta, mutta kerralla menee päivän mittaan n. 27-28 pulloa. Hän kehuskeli, että pystyy juomaan 36 pulloa ja yli 4 promillea, eikä tällöinkään tule yhtään kirjoitusvirheitä. 70-kiloiselle naiselle tämä määrä tekee alkoholilaskurin mukaan miehekkäät 4,5 promillea aikavälillä 07:00 - 02:00 juotuna.
Hänen mielestään tämä on normaalia rentoutumista ja olutta juo jokainen, joka käy töissä. Erikoisen tästä tekee se, että tiedostaa alkoholiongelman, mutta silti haluaa omien sanojensa mukaan jatkaa tätä. Lisäksi hän puolustelee meininkiä sillä, että kyllä hän työt hoitaa ja laskut maksaa mukisematta.
Hän ei ymmärrä, että läheiset tästä kärsivät ja vittuuntuvat. Hän väittää, että minulla on mielenterveysongelma ja minua ei selvinpäin jaksa kuunnella, eikä ymmärrä, että minulla ei ongelmaa olisi, jos tämä toiminta ei jatkuisi.
Tässä mittakaavassa ryyppäys on jatkunut kohta 10 vuotta. Hänellä on omien sanojensa mukaan joku AA-kontakti (psykologi), jossa hän käy kerran viikossa puhumassa. Lisäksi mainittavaa on, että hänellä on diagnosoitu erittäin vaikea masennus ja bipolaarinen mielialahäiriö muutama vuosi sitten.
Voiko tapauksen luokitella toivottomaksi? Miten tähän pitää suhtautua, kun hänen avomiehensä on myös sosiaalipummi, joka harrastaa samanlaista toimintaa? Hänen luonaan ei asu lapsia, mutta hän on seitsemän lapsen äiti, joista kolme on 11-14-vuotiaita ja muut jo nuoria aikuisia. Hän oli juomatta neljä kuukautta viime joulukuusta lähtien Antabuksen voimalla. Sitten meininki jatkui.
Mitä nämä kunnan paskanpuhujapsykologit ovat, jos kerran meno senkun kiihtyy vaan kun niissä käy? Miksi tällaisia maksuttomia palveluita on olemassa turhaan? Siksikö, että tulee hyvä ja puhdas mieli kun saa siellä kertoa että teki töissä 10 tunnin helvetillistä päivää taas? Voiko ihmisen saada pakkohoitoon, jos hän ei ymmärrä omaa parastaan?
Hän juo pelkästään olutta, mutta kerralla menee päivän mittaan n. 27-28 pulloa. Hän kehuskeli, että pystyy juomaan 36 pulloa ja yli 4 promillea, eikä tällöinkään tule yhtään kirjoitusvirheitä. 70-kiloiselle naiselle tämä määrä tekee alkoholilaskurin mukaan miehekkäät 4,5 promillea aikavälillä 07:00 - 02:00 juotuna.
Hänen mielestään tämä on normaalia rentoutumista ja olutta juo jokainen, joka käy töissä. Erikoisen tästä tekee se, että tiedostaa alkoholiongelman, mutta silti haluaa omien sanojensa mukaan jatkaa tätä. Lisäksi hän puolustelee meininkiä sillä, että kyllä hän työt hoitaa ja laskut maksaa mukisematta.
Hän ei ymmärrä, että läheiset tästä kärsivät ja vittuuntuvat. Hän väittää, että minulla on mielenterveysongelma ja minua ei selvinpäin jaksa kuunnella, eikä ymmärrä, että minulla ei ongelmaa olisi, jos tämä toiminta ei jatkuisi.
Tässä mittakaavassa ryyppäys on jatkunut kohta 10 vuotta. Hänellä on omien sanojensa mukaan joku AA-kontakti (psykologi), jossa hän käy kerran viikossa puhumassa. Lisäksi mainittavaa on, että hänellä on diagnosoitu erittäin vaikea masennus ja bipolaarinen mielialahäiriö muutama vuosi sitten.
Voiko tapauksen luokitella toivottomaksi? Miten tähän pitää suhtautua, kun hänen avomiehensä on myös sosiaalipummi, joka harrastaa samanlaista toimintaa? Hänen luonaan ei asu lapsia, mutta hän on seitsemän lapsen äiti, joista kolme on 11-14-vuotiaita ja muut jo nuoria aikuisia. Hän oli juomatta neljä kuukautta viime joulukuusta lähtien Antabuksen voimalla. Sitten meininki jatkui.
Mitä nämä kunnan paskanpuhujapsykologit ovat, jos kerran meno senkun kiihtyy vaan kun niissä käy? Miksi tällaisia maksuttomia palveluita on olemassa turhaan? Siksikö, että tulee hyvä ja puhdas mieli kun saa siellä kertoa että teki töissä 10 tunnin helvetillistä päivää taas? Voiko ihmisen saada pakkohoitoon, jos hän ei ymmärrä omaa parastaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
lain mukaan mahdollisuus vain tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon psykoositapauksissa, jolloin ihminen on vaaraksi itselleen tai muille.
Pelkkä alkoholismi ei täytä tahdonvastaisen hoidon kriteerejä.
Valtion yksinoikeudella myymällä laillisella etanolipäihteellä - liuottimella ja hermomyrkyllä saa vapaasti juoda itsensä vammautuneeksi, ja samalla saa sairastuttaa lähipiirinsä minkään tahon siihen puuttumatta.
Ovat erikoituneita sairaanhoitajia alkoholiongelmaisille ja he toimivat asiakkaan ehdoilla. tärkeintä on käydä juttelemassa vaikkapa kerran viikossa.
äitisi tiedostaa juomisongelmasnsa koska hän käy viikottain terapiassa.
tämä asia on positiivista. usein menee vuosia ennenkuin juova tajuaa alkoholisminsa ja haluaa siihen apua itsensä vuoksi.
masennus ja alkoholismi on vittumainen yhdistelmä kun ne tahtovat ruokkia toisiaan.
"Äitini käy töissä 5 päivää viikossa klo 7-16.."
"Miten tähän pitää suhtautua, kun hänen avomiehensä on myös sosiaalipummi, joka harrastaa samanlaista toimintaa"
Noi paskanpuhujapsygolokit eivät paranna alkoholismia vaan ovat enemmänkin neuvojia ja ehkä enemmän kuuntelijoita. Ei alkoholistia kukaan voi parantaa ellei itsellä ole todellakin helvetin suuri halu päästä eroon juomisesta. Se että juo pelkkää kaljaa ni on yx hailee...Alkoholi ku alkoholi sama se, päänku saa sekasin niin monella eri tavalla. Toivoton tapaus saattaa olla monen mielestä mut se on niin ihmisestä itsestään kiinni. Tosin jos samantyyppinen kaveri asuu saman katon alla ni siin on jo aika huikee ongelma lisää.
Antabuskin on vain jonkinlainen pysähtyminen hetkeksi. Kaikilla edes se ei auta vaan otetaan viinaa päälle jolloin aika lähelle mennään hengen lähtöä.
Itse olen pitkän luokan alkoholisti ja nyt 43 päivä selvinpäin... Paljon piti tapahtua että pääsin tähän ja mikäänhän ei ole vieläkään taattua. Elämä vaan tuli tärkeämmäksi kuin juominen ja toivon että tämä asia pysyy päälimmäisenä. On liian paljon menetettävää.
Läheiset varmasti kärsii niin kärsi minullakin, mutta ei teidän tarvitse kaikkea niellä. Meinasin menettää kaiken ja nyt toivon etten olisi menettänyt yhtään.... Tehtyä ei sa tekemättömäksi eli näillä eväillä on pakko pärjää!