Meillä on nyt putkiremontti valmis. Lopputulos on tyydyttävä, mutta ilman omaa aktiivisuutta kylppäristä olisi tullut aivan erilainen mitä halusimme. Kyse oli, kuinkas muuten, tiedonkulusta.
Ennen remontin alkua, meidän piti täyttää A4-paperi, joka oli tyyliin rasti ruutuun, kyllä tai ei. Parille riville oli mahdollisuus kirjata lisätöitä, eli paperilla tila loppui jo kesken. Ennakkotilaisuudessa meille sanottiin, että asioista voidaan sopia remontin edetessä. Mutta AINA rakennusmestarin yms päälliköiden kanssa, EI IKINÄ näiden remonttimiesten kanssa, koska he eivät päälliköiden mielestä tiedä mitään. Niinpä saimme puhelinnumerot LVI-päällikön, rakennusmestarin, sähkömestarin, jne.
Ennakkotarkastuksessa nämä päälliköt sitten kiertelivät asuntomme ja kirjasivat toiveitamme ylös, johonkin suttuiseen paperiin. Esimerkiksi lavuaarin ja kaapistot sovimme hankkivamme itse, koska halusimme eri mallin mitä urakoitsijalla oli tarjolla. Myös laatat ilmoitimme hankkivamme itse.
Remontti eteni, ja muutimme evakkoasuntoon. Jossain vaiheessa päätimme tilata vielä yhden lisäpistorasian. Sähkömestari sanoi sen olevan pikku juttu, ja kirjasi tämän ylös.
Kävin aina välillä katsomassa miten hommat olivat edistyneet. Katsoin seinältä olevasta paperista, että mitä helkkaria, meille olisi sen mukaan tulossa urakan mukaiset lavuaarit kaapistoineen, vaikka ennakkoon ilmoitimme ostavamme ne itse. Soitin sitten urakoitsijalle, joka ihmetteli, että olemmeko me muka sellaisia sopineet. Sanoin että ennakkotarkastuksessa näin sovittiin, pienen empimisen jälkeen urakoitsija tokaisi, että no hän nyt sitten yrittää muistaa kertoa asiaa eteenpäin, ja muistutti että eihän siellä edes ole vielä valettu lattiaakaan, ettei tässä nyt vielä mikään kiire ole.
Kävin jälleen katselemassa remontin edistymistä, kun lattiavalut yms seinien tasoitukset oli tehty, ja laatoitus menossa. Yllätyksekseni raksamies kyseli, minkälaista saumaväriä laitetaan. Sanoin, että eikös se lue jossain papereissa, että se on ennakkopaperissa sovittu. Ei hänellä mitään tietoa ole, sanoi raksamies. No olipa hyvä, että satuin sattumalta juuri tänään paikalle, koska huomenna olisi jo saumaushommat menossa. Selitin saumavärin, ja mies kirjoitti sen tussilla repaleisen pahvilaatikon kylkeen.
Soitin jälleen urakoitsijalle, että mikäs tämä saumavärisotku oli. Tämä vain tokaisi, että no mikä se teidän väri nyt sitten on, johon sanoin että se ja se. No hän yrittää muistaa sanoa eteenpäin. Ihmettelin, että asiahan sovittiin etukäteen.
Menin ikään kuin varmuudeksi seuraamaan seuraavana päivänä laattojen saumausta, kunnes huomasin, että pyydettyä lisäpistorasiaa ei seinällä näkynyt. Ja kaikeksi kauhuksi lattialaatat olivatkin "urakanmukaiset" kun meidän ostamat hienot laatat olivat avaamattomina eteisen nurkassa. Kysyin raksamiehiltä, että mikäs tämä homma nyt oikein on, he vain levittelivät käsiään ja totesivat että mistä he voivat tietää, ja ihmettelivät miksen tullut näyttämään heille oikeita laattoja. Sanoin etten ole heidän työnjohtajansa, ja soitin jälleen urakoitsijalle.
Urakoitsija ihmetteli jälleen, että eikös ne urakkalaatat tullutkaan teille. Sanoin että ei, johan siitäkin sovittiin. Urakoitsija sanoi, ettei hän nyt yhtäkkiä osaa sanoa, mutta lupasi ottaa asiasta selvää ja soittaa huomenna. Yllätys yllätys, soittoa ei kuulunut, vielä seuraavanakaan päivänä. Niinpä soitin sitten itse, ja urakoitsija oli taas yhtä hämillään, ai niin ne laatat, no en minä nyt muista, mutta kerros nyt mitkä laatat teille sitten tuli. No minäpä kerroin, että ne ostamani laatat siinä eteisessä, ja urakoitsija lupasi välittää tiedon eteenpäin. Seuraavana päivänä raksamiehet eivät edelleenkään uskoneet, että laatat pitää vaihtaa, heidän mielestään lattia oli laatoitettu ja PISTE.
Soitin taas urakoitsijalle, joka ei enää muistanut koko asiaa. Mutta päätteli, että kyse on varmaan siitä, että vesieriste pitäisi laittaa uudestaan jos laatat vaihdettaisiin. Sanoin, että laatat on vaihdettava, johon urakoitsija sanoi, että hänen täytyy nyt kysyä onko se mahdollista, ja palataan huomenna asiaan. Samaan hengenvetoon kysyin vielä siitä lisäpistorasiasta, vaikka se nyt oli pikku harmi enää. Siitäkään ei ollut urakoitsijalla mitään tietoa, tai muistikuvaa, kuten hän asian ilmaisi. Eikä sitä voisi enää tehdäkään kuin pintavetona, eikä se kosteassa tilassa olisi edes mahdollista.
Menin vielä seuraavanakin päivänä asunnolle, ja ihmetykseksi näin kun urakan mukaiset lavuaarit ja kaapit oli kannettu eteiseen. Kysyin raksamieheltä, että mitäs nää on. Lavuaari ja kaapit, tämä virkkoi. Meinasin jo repiä pelihousuni, mutta sain pidettyä itsehillintäni kurissa. En soittanut mihinkään, vaan sanoin, että nyt laitatte nuo minun ostamani lavuaarit ja kaapit, ja kannatte nuo romut takaisin alas. Taisin olla sen verran vihainen, että raksamies totteli mukisematta. Soitin urakoitsijalle ja haukuin tämän onnettomaksi pelleilijäksi, tämä puhelu oli aika lyhyt tällä kertaa.
jatkoa seuraa..
Ennen remontin alkua, meidän piti täyttää A4-paperi, joka oli tyyliin rasti ruutuun, kyllä tai ei. Parille riville oli mahdollisuus kirjata lisätöitä, eli paperilla tila loppui jo kesken. Ennakkotilaisuudessa meille sanottiin, että asioista voidaan sopia remontin edetessä. Mutta AINA rakennusmestarin yms päälliköiden kanssa, EI IKINÄ näiden remonttimiesten kanssa, koska he eivät päälliköiden mielestä tiedä mitään. Niinpä saimme puhelinnumerot LVI-päällikön, rakennusmestarin, sähkömestarin, jne.
Ennakkotarkastuksessa nämä päälliköt sitten kiertelivät asuntomme ja kirjasivat toiveitamme ylös, johonkin suttuiseen paperiin. Esimerkiksi lavuaarin ja kaapistot sovimme hankkivamme itse, koska halusimme eri mallin mitä urakoitsijalla oli tarjolla. Myös laatat ilmoitimme hankkivamme itse.
Remontti eteni, ja muutimme evakkoasuntoon. Jossain vaiheessa päätimme tilata vielä yhden lisäpistorasian. Sähkömestari sanoi sen olevan pikku juttu, ja kirjasi tämän ylös.
Kävin aina välillä katsomassa miten hommat olivat edistyneet. Katsoin seinältä olevasta paperista, että mitä helkkaria, meille olisi sen mukaan tulossa urakan mukaiset lavuaarit kaapistoineen, vaikka ennakkoon ilmoitimme ostavamme ne itse. Soitin sitten urakoitsijalle, joka ihmetteli, että olemmeko me muka sellaisia sopineet. Sanoin että ennakkotarkastuksessa näin sovittiin, pienen empimisen jälkeen urakoitsija tokaisi, että no hän nyt sitten yrittää muistaa kertoa asiaa eteenpäin, ja muistutti että eihän siellä edes ole vielä valettu lattiaakaan, ettei tässä nyt vielä mikään kiire ole.
Kävin jälleen katselemassa remontin edistymistä, kun lattiavalut yms seinien tasoitukset oli tehty, ja laatoitus menossa. Yllätyksekseni raksamies kyseli, minkälaista saumaväriä laitetaan. Sanoin, että eikös se lue jossain papereissa, että se on ennakkopaperissa sovittu. Ei hänellä mitään tietoa ole, sanoi raksamies. No olipa hyvä, että satuin sattumalta juuri tänään paikalle, koska huomenna olisi jo saumaushommat menossa. Selitin saumavärin, ja mies kirjoitti sen tussilla repaleisen pahvilaatikon kylkeen.
Soitin jälleen urakoitsijalle, että mikäs tämä saumavärisotku oli. Tämä vain tokaisi, että no mikä se teidän väri nyt sitten on, johon sanoin että se ja se. No hän yrittää muistaa sanoa eteenpäin. Ihmettelin, että asiahan sovittiin etukäteen.
Menin ikään kuin varmuudeksi seuraamaan seuraavana päivänä laattojen saumausta, kunnes huomasin, että pyydettyä lisäpistorasiaa ei seinällä näkynyt. Ja kaikeksi kauhuksi lattialaatat olivatkin "urakanmukaiset" kun meidän ostamat hienot laatat olivat avaamattomina eteisen nurkassa. Kysyin raksamiehiltä, että mikäs tämä homma nyt oikein on, he vain levittelivät käsiään ja totesivat että mistä he voivat tietää, ja ihmettelivät miksen tullut näyttämään heille oikeita laattoja. Sanoin etten ole heidän työnjohtajansa, ja soitin jälleen urakoitsijalle.
Urakoitsija ihmetteli jälleen, että eikös ne urakkalaatat tullutkaan teille. Sanoin että ei, johan siitäkin sovittiin. Urakoitsija sanoi, ettei hän nyt yhtäkkiä osaa sanoa, mutta lupasi ottaa asiasta selvää ja soittaa huomenna. Yllätys yllätys, soittoa ei kuulunut, vielä seuraavanakaan päivänä. Niinpä soitin sitten itse, ja urakoitsija oli taas yhtä hämillään, ai niin ne laatat, no en minä nyt muista, mutta kerros nyt mitkä laatat teille sitten tuli. No minäpä kerroin, että ne ostamani laatat siinä eteisessä, ja urakoitsija lupasi välittää tiedon eteenpäin. Seuraavana päivänä raksamiehet eivät edelleenkään uskoneet, että laatat pitää vaihtaa, heidän mielestään lattia oli laatoitettu ja PISTE.
Soitin taas urakoitsijalle, joka ei enää muistanut koko asiaa. Mutta päätteli, että kyse on varmaan siitä, että vesieriste pitäisi laittaa uudestaan jos laatat vaihdettaisiin. Sanoin, että laatat on vaihdettava, johon urakoitsija sanoi, että hänen täytyy nyt kysyä onko se mahdollista, ja palataan huomenna asiaan. Samaan hengenvetoon kysyin vielä siitä lisäpistorasiasta, vaikka se nyt oli pikku harmi enää. Siitäkään ei ollut urakoitsijalla mitään tietoa, tai muistikuvaa, kuten hän asian ilmaisi. Eikä sitä voisi enää tehdäkään kuin pintavetona, eikä se kosteassa tilassa olisi edes mahdollista.
Menin vielä seuraavanakin päivänä asunnolle, ja ihmetykseksi näin kun urakan mukaiset lavuaarit ja kaapit oli kannettu eteiseen. Kysyin raksamieheltä, että mitäs nää on. Lavuaari ja kaapit, tämä virkkoi. Meinasin jo repiä pelihousuni, mutta sain pidettyä itsehillintäni kurissa. En soittanut mihinkään, vaan sanoin, että nyt laitatte nuo minun ostamani lavuaarit ja kaapit, ja kannatte nuo romut takaisin alas. Taisin olla sen verran vihainen, että raksamies totteli mukisematta. Soitin urakoitsijalle ja haukuin tämän onnettomaksi pelleilijäksi, tämä puhelu oli aika lyhyt tällä kertaa.
jatkoa seuraa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teksti ei mahtunut kokonaisuudessa, joten jatkan vielä.
Eli lopputulos oli se, että lisäpistorasiaa ei saatu, ja lattialaatat tuli vääränväriset. Loppujen lopuksi siis aika vähän harmia, vaikka kyllä nuo urakanmukaiset laatat kyllä silmään hieman ottaa. Varsinkin kun ne eivät sovi seinälaattojen sävyyn ollenkaan. No, pääasia taitaa olla se, että putkiremonttihelvetti on ohi.
Tein asiasta kirjallisen reklamaation, johon ei ole tosin vastattu, eikä varmaan vastatakaan. En tiedä siis kenelle tässä voi enää valittaa, kun firman ylin henkilö ei viitsi vastata millään tavalla asiasta. Nyt sitten putkahti loppulasku, jossa oli yllätys-yllätys mukana, lisäpistorasia (hinta 150 euroa!!!) sekä urakan mukaiset lavuaarit ja allaskaapit, vaikka näitä mitään ei kylpyhuoneestamme löydykään. Soitin asiasta urakoitsijalle, joka vain totesi, että täällä on kyllä sellaiset tilaukset tehty, ja nämä hinnat on tilausten perusteella. Ei auttanut, vaikka sanoin, ettei kyseisiä härpäkkeitä ole meille asennettu, eikä edes tilattu. No mutta näin nyt vain on, totesi urakoitsija ja löi luurin kiinni.
Soitin kuluttajasuojaan, josta vain käskettiin tehdä kirjallinen reklamaatio. Sanoin sellaisen jo ajat sitten tehneeni, mutta siitä ei ollut mitään apua. Sitten kuluttajaneuvoja käski minun vain neuvotella asian kanssa, ja sanoi että näitä on vähän vaikea näyttää toteen, mitä on tilattu ja mitä ei. Mutta kun neuvotteluyhteyttä ei enää ole, luuri lyödään heti kiinni, kun kuulevat nimeni. Lasku on juridisesti pätevä ja eräpäivästä lähtien alkaa juosta viivästyskorko, ja tietyn ajan jälkeen asiasta kiinnostuu luottokunta -niminen järjestö.
Mitä tässä voi enää tehdä?
Oletko allekirjoituksellasi tilannut / hyväksynyt lisätyöt? Onko niistä anettu kirjallinen tarjous? Aika hokaralta vaikuttaa tuo putkirempan tehneen yrityksen työnjohto. Jos mitään ei ole paperilla sovittu niin he eivät ole velvollisia mitään tekemään mutta tuo ylimääräisen laskutus kuulostaa aika hullulta. Urakan mukaisista tavaroista joudut maksamaan ja jos jotain jää pois niin se tulee hyvittää talonyhtiölle joka on maksaja ( eli sinä ja muut osakkaan ). Tekemättä jätettyä työtä sinun ei tietenkään kuulu maksaa (pistorasia) etkä voi pidättää koko summaa, vain sen verran kuin on tehty ja jos laskussa on erittely niin siitäpä näät mitä sinun kuuluu maksaa. Jos erittelyä ei ole etkä ole saanut tarjousta niin sinun täytyy sopia / ilmoittaa urakoitsijalle että mitä maksat.
Tuo ihan arkipäivää rakentamisessa ja monessa muussakin paikassa. Pitää itse olla aktiivinen ja ottaa tilanne haltuun ja seurata asioiden eteneminen.
Pitää kuitenkin yrittää olla ettei leimannu kyttääjäksi tai hankalaksi.
Noista laskuasioista pitää maksaa ne osuudet jotka on tehty tai toimitettu. Kuitenkin ennen maksamista pitää ehdottomasti tehdä se kirjallinen reklamaatio.
Reklamaation vastineen saavuttua pohditaan lisää mitä maksetaan mitä ei.
Pääsääntö kuitenkin että mitä ei toimitettu sitä ei tietenkään makseta. Eli ei kalusteita eikä rasiaa.
Jos urakoija niitä yrittää ulosmitata niin antaa yrittää vaan. Todellisuudessa urakoija on yleensä hampaaton kiukuttelevien maksajien kanssa joten sopuhalua kyllä yleensä löytyy. Varsinkin kun perintätyöt kuitenkin vaatii työaikaa ja keskittymistä oikeusseurauksista puhumattakaan niin helposti menee luottotappioiksi.