Kävin tuossa viime viikolla eka kerran neuvolassa (rv 7 5) ja neuvolatäti toki punnitsi minut. Tiedän olevani vähän pulskan puoleinen ja liikkuvani liian vähän(sen häpeäkseni tunnustan), mutta todellisuudessa en näytä kamalan lihavalta (BMI 26) ja syön kuitenkin ihan normaaleja ruokia normaalit määrät. Raskaaksi tulin ihan helposti ekalla kierrolla ihan luonnollisesti.
No tämä neuvolan täti sitten, ennen kuin oli edes selvittänyt asioita, rupesi paasaamaan, että pitää jättää limpparit pois ja enää ei niitä hampurilaisia kannata suuhun tunkea. Otetaan esimerkiksi tämä vuosi ihan alusta asti. Olen käynyt tasan 2 kertaa syömässä hampurilaisen ja limsaa olen juonut vain yksissä 50-vuotis syntymäpäivillä kilistellessäni Pommacilla, koska en käytä alkoholia ollenkaan.
Yleisesti ottaen en edes pidä ns. roskaruokien mausta, karkkeihin ym. ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään himoa (ei edes odotusaikana). Ja itkuhan siinä melkein tuli kun neuvolan täti sitten väkisin kävi esittelemään ruokaympyröitä ja kertoi kuinka paljon pitäisi syödä. Olen kyllä koulutukseltani ruoka-alalla ja tiedän nämä ravintoympyrät sun muut. Valitettavasti tällä hekellä en saisi ehkä edes alas niin PALJON ruokaa kuin tämä täti ehdotteli.
No oma vikanihan se on, että olen ylipainoinen. Saa sen muuten sanoa ihan suoraan, ja hyväähän ne siellä neuvolassa tarkoittavat, mutta se että heti yleistetään "yleispassiiviseksi hampurilaisensyöjäksi" on mielestäni kohtuutonta. Varsinkaan kun suvussanikaan ja itsellänikään ei ole onneksi edes esim. verenpainetta, sydäntauteja, diabetestä, eikä muita yleensä ylipainoisuuteen liitettäviä ongelmia
Onko muilla vastaavia kokemuksia tästä tai muusta huonosta kohtelusta? Miten saisin tuota painoa tippumaan? Tai siis ehkä tässä tilanteessa niinpäin, ettei se nousisi liiaksi? Tarviiko nyt olla ihan sikana huolissaan, että jotenkin vaarantaa syömisillään tai muuten sen lapsen?
No tämä neuvolan täti sitten, ennen kuin oli edes selvittänyt asioita, rupesi paasaamaan, että pitää jättää limpparit pois ja enää ei niitä hampurilaisia kannata suuhun tunkea. Otetaan esimerkiksi tämä vuosi ihan alusta asti. Olen käynyt tasan 2 kertaa syömässä hampurilaisen ja limsaa olen juonut vain yksissä 50-vuotis syntymäpäivillä kilistellessäni Pommacilla, koska en käytä alkoholia ollenkaan.
Yleisesti ottaen en edes pidä ns. roskaruokien mausta, karkkeihin ym. ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään himoa (ei edes odotusaikana). Ja itkuhan siinä melkein tuli kun neuvolan täti sitten väkisin kävi esittelemään ruokaympyröitä ja kertoi kuinka paljon pitäisi syödä. Olen kyllä koulutukseltani ruoka-alalla ja tiedän nämä ravintoympyrät sun muut. Valitettavasti tällä hekellä en saisi ehkä edes alas niin PALJON ruokaa kuin tämä täti ehdotteli.
No oma vikanihan se on, että olen ylipainoinen. Saa sen muuten sanoa ihan suoraan, ja hyväähän ne siellä neuvolassa tarkoittavat, mutta se että heti yleistetään "yleispassiiviseksi hampurilaisensyöjäksi" on mielestäni kohtuutonta. Varsinkaan kun suvussanikaan ja itsellänikään ei ole onneksi edes esim. verenpainetta, sydäntauteja, diabetestä, eikä muita yleensä ylipainoisuuteen liitettäviä ongelmia
Onko muilla vastaavia kokemuksia tästä tai muusta huonosta kohtelusta? Miten saisin tuota painoa tippumaan? Tai siis ehkä tässä tilanteessa niinpäin, ettei se nousisi liiaksi? Tarviiko nyt olla ihan sikana huolissaan, että jotenkin vaarantaa syömisillään tai muuten sen lapsen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Älä välitä! Et vaaranna vauvaa etkä itseäsi mitenkään tuommoisen painon kanssa. Liikuntaa jaksamisen mukaan vaan. Varsinaiselle laihdutuskuurillehan ei saa ryhtyä raskausaikana. Pahoitteluni "normaalien" neuvolatätien puolesta!
auta mikään muu kuin se että kuluttaa enemmän kuin syö!!!
Mitkään ihmepillerit ja kuurit ei auta kuin myyjän lompsan paksuuteen!
Ota niskastasi kiinni ja lähe illalla ensin pienelle kävelylle ja siitä se pikkuhiljaa lähtee.
Oikein v....aa nykynaiset, no onneks ei ihan kaikki, kun maataan soffalla ja suu käy kokoajan ja ihmetellään kun perse leviää ja maha kasvaa.
Aika älytöntä touhua! Just tuossa toisessa keskustelussa kommentoin, kun minulle on päin vastoin valitettu, ettei paino ole tarpeeksi noussut. Itse en omasta mielestäni ollut edes pullukka tuolla 26 painoindeksillä (olen "roteva" ja lihaksikas, ehkä pikku "kaljamaha" oli). Sehän on aivan ylipainon alarajalla.
Ja tuommoiset typerät kommentoijat, jotka käskevät tässä vaiheessa painoa pudottamaan, voit jättää täysin omaan arvoonsa. Missään nimessä raskaana ollessa ei saa alkaa laihduttamaan! Jos paino sitten terveellisempien elämäntapojen myötä laskee, se on ok.
Jos painoindeksisi on 26, et ole kuin vähän ylipainoinen, joten turhaan asiasta niin murehdit. Itse olen normaalipainoinen ja silti esikoista odottaessani käytiin neuvolan ensi käynnillä huolellisesti läpi terveellisen ruokavalion merkitys ja katsottiin myös se yhden vihkosen ravintoympyrän kuvaa. Neuvolantätien kuuluu valistaa odottajia ruokavalion suhteen ja luultavasti sinunkin neuvolantätisi tekee sen rutiininomaisesti kaikkien kanssa. Eri neuvolakäynneille kun on varattu tietyt teemat muun ohelle.
Jospa otit asian vain niin henkilökohtaisesti, jos tunnet syyllisyyttä pienestä ylipainostasi. Koita jatkossa suhtautua syömis- ja painoasioihin niin, että nämä löpinät käydään läpi kaikkien kanssa. Jos neuvolantäti kaikesta huolimatta ja järkevästi ajatellenkin tuntuu vainoavan tämän painoasian kanssa, niin ota asia puheeksi ja sano miltä se sinusta tuntuu. Jos ette vain löydä yhteistä säveltä, niin ääritapauksessa on aina mahdollista myös vaihtaa neuvolantätiä.
Terveellisesti kannattaa tietysti syödä ihan vain vauvankin takia mutta kyllä välillä saa herkutellakin. Kevyt liikunta tekee niin vauvalle kuin sinullekin, mutta tärkeintä on, että voit hyvin etkä sure turhia. Painosta ei raskausaikana kannata tehdä itselleen liian suurta mörköä, sillä vaa'alla joutuu käymään joka neuvolakerta ja painoa myös tulee. Riittää kun koittaa elää suht terveellisesti liikoja stressaamatta.
luulen, että olet ottanut turhan henkilökohtaisesti tuon. Se tosiaan kuuluu terveydenhoitajan työhön, että raskaana olevan kanssa keskustellaan myös ruokavaliosta ja painosta. Samat jutut sain itsekin ekalla neuvolakäynnillä kuulla, vaikka BMI oli 18. Raskaana ollessa hormonit saavat reagoimaan kaikkeen voimakkaasti. Neuvolassa tulee eteen vielä monta asiaa, joista voit loukkaantua tai sitten suhtautua niin, että kaikille puhutaan ne samat asiat.
Hyvää odotusta :)
Sepä onkin nuijen neuvolan tätien ihan joka päevästä hoommoo, huostella höpötellä nuita itestään selvyyksijä meille paksuna oleville naiseläjille.
Sinä kun olet nuita ravintopuolen immeisiä, niin uotkos sattumoisin semmoisen asian tiijustanu, jottas myö luuviulut, suohaan palajon helpommin raskausaikana nuita ylikiloja, ko työ, joilla ennestään on hiukan ylipainoa.
Jotta tämänpä tiion mukaan, siun tuskin tarvihee olla niinkään huolissaan nuista ylikiloista, mutta toistapas se on meijän pikkuisen alipainoisten kanssa.
Pitteehän sitä immeisen syyä ja meijän jopa kahen iestä, täytyy vaan myös muistaa liikkua ja pikkuisen katella, mitä suuhusa laittaa.
Ei meijän kannata käyvä murehtimaan eikä vihottelemaan neuvolan täteille, työtäsähä hyö tekköö ja meijän parasta yrittää ajatella.
No niinhän se tietenkin on, että kaikille ihmisillehän niiden täytyy ne ohjeet antaa. Se vain tuntuu huvittavalta, kun suurin osa on ihan itsestään selvyyksiä. Sama kuin esim. hammaslääkärille kertoisi hampaiden harjauksen tärkeydestä.
Onhan varmaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät jostain syystä saata tietää tai eivät välitä omasta terveydestään/hygieniastaan tms. Esim juuri ruanlaittohygieniastakin puhuminen ainakin minua huvitti.
Ainiin, vielä se tosiaan piti mainita, kiitos muuten vastauksista, että minulla itselläni se "lihavuus" kohdistuu aika lailla reisiin ja takamukseen. Tai sanotaan, että raajat ovat aika jyhkeät. Vyötärönympärykseni nimittäin on vain 73 cm. Samanlaiset jalat oli isäni äidillä ja hänen kolmella siskollaan. Myös isäni naispuoliset serkut ovat 9/10 melkoisen reiteviä.
Se vain suututtaa, että kaikki tieto tuli kuin kasetilta, samoin kun puhuivat alkoholin ja tupakan käytöstäkin. Vaikka jo aikaisemmin mainitsin, etten oikeastaan käytä juuri alkoholia. Aika tyhmä oisin jos nyt sen sitten päättäisin aloittaa.
Ja melkoista yleistystä tuo hampurilaisten popsimisesta ja limpparin juomisesta syyttely. Eihän ne kaikille aiheuta lihavuutta ja toisille taas tulee luonnostaankin niitä kiloja. Ehkä se, että olen melko nuori (naimisissa kylläkin) antaa helposti sen kuvan, että olen "hampurilaissukupolvea". Tämä neuvolan täti kun oli jo iäkkäämän puoleinen ja hirvittävän hoikka itse. No voisihan jollain tietysti olla hurjempiakin kokemuksia vielä. Ainakin mitä olen synnytyksistä ja muista niistä valmennusjutuista kuullut.
Itselläni oli esikoistani odottaessa myös tylynpuoleinen neuvolatätsy. painoindeksini oli 21 kun rupesin lastani odottamaan, ja raskauden aikana kiloja kertyi 9. Jälkitarkastuksessa 6viikkoa synnytyksen jälkeen sitten tämä neuvolan täti (jolla itsellään oli painoindeksi arvioltani n 40) alkoi marisemaan kun minulla oli raskauskiloja vielä 2jäljellä. ihmettelin että eihän ole terveellistäkään olevinaan laihduttaa varsinkin jos meinaa saada maidon riittämään. ja kerroin itse olevani tyytyväinen painooni enkä ollut sitä se kummemmin miettinyt. seuraavaksi hän keksi marista että liian vähän ollut painoa ennen raskautta ja raskauden jälkeen.. että hoh hoi...:) ja siinä hormonimyrskyssä tottakai saattaa sen herneen sinne nenään kiskaista, mutta ei pidä välittää, pääasia että itse tyytyväinen omaan kehoonsa.:)
Minä olen normaalipainoinen (painoindeksi 22) ja ehkä siihen liittyen ainoa ravitsemukseen liittyvä asia ensimmäisellä neuvolakäynnillä oli se, kun neuvolan täti kysyi: "syötkö sinä kaikkea?". Kun vastasin että syön, ei seurannut mitään muuta siitä asiasta. Ainoastaan lykkäsi minulle esitteen mitä ei saisi syödä terveysriskien takia, mutta olisin kyllä ihan mielelläni keskustellut ravitsemuksesta, että mitä kannattaisi erityisesti syödä...
Se mitä olen seurannut, niin joillakin on todella väärä käsitys raskaudenaikaisesta syömisestä ja siitä syystä varmaankin säikyttelevät, että menee varmasti perille. Osa kavereistani on lihonut valtavasti raskauden aikana, kun on saanut "syödä kahden edestä" eli ovat hyvällä omallatunnolla vetäneet herkkuja ja rasvaisia ruokia sellaisia määriä, mitä eivät normaalisti olisi syöneet ja ovat vielä kehuskelleet sillä, kuinka ihanaa on kun saa kerrankin syödä hyvällä omallatunnolla. Se on todellakin aivan väärä käsitys, vaikka joku vastaaja tuolla ylempänä sitä vakuutteli! Toinen kummallisuus liittyy uskomukseen, että ylimääräiset kilot putoavat kaikilla imettäessä. Imettäessä ei tietenkään kannata laihduttaa, mutta ei myöskään syödä sitä suklaata ja muuta herkkua ylenmääräisesti. Eivät ne kilot mihinkään putoa, jos koko ajan syö enemmän kuin normaalikulutus maidon tuoton viemä energia on! Joku järki noihin, etteivät ystävät sitten joudu kuuntelemaan sitä valitusta, miten raskaus on lihottanut niin kovasti. Se minkä raskaus lihottaa, poistuu parissa päivässä synnytyksen jälkeen (viimeiset pari kiloa ehkä imettäessä), mutta jos on mättänyt poikkeavan paljon kaikkea kaloripitoista ja epäterveellistä raskaus- ja imetysaikana, niin se on kyllä ihan oma vika, eikä johdu raskaudesta!
ite painoin raskauden alkaessa 93,5kg, oon 171cm pitkä joten bmi on 30 tienoilla, mutta missään vaiheessa neuvolatäti ei alkanu morkkaamaan painosta. juteltiin vaan siitä lappusesta jonka täytin syömisten osalta,ja sanoi et et syön monipuolisesti ja tarpeeks kalkkia jne.
oon nyt rv 22 ja paino noussu koko tänä aikana 1,4kg,
neuvolatäti sanoi että melko vähän on paino noussu mut ihan hyvä kun on maltillista nousua (kunhan nousee).
syön kyllä riittävästi päivän aikana, mutta teen fyysisesti raskasta työtä, ehkä se verottaa sit sen verran. toisaalta nyt kun ei enää käytä alkoholia, varmaan energiansaanti viikkoa kohden on vähentyny huomattavasti ;)
mutta en aio painosta ottaa mitään stressiä, syön monipuolisesti, välillä vähän herkkujakin ja painoa tulee se mikä tulee. raskauden jälkeen aion odottaa ainakin puoli vuotta ennen kuin mietin mitään laihdutusta =D
Esikoista kun odotin, neuvolassa oli joku viransijainen, mikä lie nuori likka. No, alkuun sillä ei ollut mitään valittamista, painoin 64kg ja olen 172cm pitkä. Sitten paino nousi ihan normaalisti melkein loppuun asti. Viimeisillä viikoilla painoa kuitenkin tuli kilo viikossa, myös verenpaine oli kohollaan ja lopulta syyksi sairaalassa paljastui lievä raskausmyrkytys.
No, neuvolatätihän alkoi heti paasata kuinka se on minulle itselleni hankalampaa saada painoa tippumaan kun sitä niin nopeasti tuli ja niin paljon, ei kuunnellut kun sanoin että olen kyllä syönyt ihan normaalia ruokaa ja liikkunut paljon.
Se oli kaiken huippu kun menin vauvan kanssa sinne jo ties kuinka monetta kertaa käymään, ja raskausmyrkytys oli tietysti silloin jo neuvolatätinkin tiedossa, niin se kehtasi sanoa että ihan hyvinhän tuo paino on pudonnut. Olin silloin siis jo melkein lähtöpainossa ja suurin osa jäi sairaalaan muutenkin. Eikö se hölmö akka tajunnut vielä silloinkaan että painonnousuni ei johtunut mässäilystä vaan siitä hemmetin raskausmyrkytyksestä, joka aiheuttaa turvotusta! Miten sekin on koulunsa läpäissyt ja tuonne päässyt töihin... Nyt toista odottaessa siellä onneksi on se vakituinen täti joka toivottavasti ei ole samaa maata kuin sijaisensa.
...samanmoisia kokemuksia, ainakin jossain määrin.
Itse olen nuori (20), lyhyt (158cm) ja painava (lähtöpaino ~65) ja BMI oli tuolloin 27. Neuvolatäti myös ensimmäisellä kerralla kertoi hyvin tarkkaan ohjeita syömiseen yms, mutta en kokenut sitä mitenkään loukkaavana, koska painoni tiedostan ja neuvoja kysyinkin, koska koskaan en ole hyvin osannut syödä (mm. lukuisten allergioiden vuoksi). Nyt olen rv 25 ja paino on noussut ~ 5 kg. Herkkuja olen syönyt minkä ehtinyt enkä muutenkaan hirveästi syömisiini huomiota kiinnittänyt. Arvot (verenpaineet yms.) pysyneet koko ajan hyvänä.
No nyt tuli höpötettyä vähän mitä sattuu, mutta pointtina oli tarkoitus kertoa että vaikka BMI on minulla jo vuosia ollut näinkin korkea, en koskaan ole itseäni lihavana pitänyt enkä sitä ole myöskään muualta kuullut. Sen sijaan olen aina ollut lanteikas (~ 100 cm) ja reitevä, vaikkakin kapea lanteinen (~65 cm). Lääkärit ovat aina tuntuneet kiinnittävän huomiota vain tuohon painoindeksiin, vaikka mielestäni sitä voisi kyllä jotenkin suhteuttaa lyhyyteni ja naisellisiin muotoihini :o)
... tarkoitin siis kapea vyötäröinen, ei lanteinen* =)
Minulla myös noin 25,6 alunperin. Olen myös lyhyt (157cm) ja muodokas (rintava ja lanteikas, kapea vyötärö) Neuvolassa oli ekalla käynnillä sijainen, joka hieman kuittaili tuosta ns. ylipainosta, mutta kun oma täti tuli seuraavalla kerralla, hän sanoi että ihan hyvältä tuo vaikuttaa. Sijainen rupesi kysymään mm. että syönkö omasta mielestäni liikaa, liikunko koskaan jne. Kun olen hieman liikakiloja kerännyt. Ja paasasi siitä etten vaan liho raskausaikana mässäilyni takia liikaa... Tuo oma täti taas sanoi kun kysyin tästä, että kyllä sen ruumiinrakenteesta näkee että paino on hyvä, vähempi näyttäisi liian laihalta. Itseasiassa muutama vuosi sitten painoin 5kg vähemmän, ja kylkiluut paistoivat läpi... Tuon BMIn soveltaminen lyhyisiin (alle 160) ja pitkiin (yli 175) on muutenkin erilaista kuin keskipituisiin.
Ja sijainen on varmaan tyytyväinen: En ole lihonut liikaa.
missäpäin kävit neuvolassa?