ikävästäni. siitä on kauan mut ikävöin sitä miestä aina vaan. Liian monta ikäväpäivää vielä edessä, mistä niitä oikein tulee. Ajatuksia kaikenlaisia tässä taas ehtiny kelata. Voi kun joskus olis tilaisuus ja rohkeus kohallaan kertoa hänelle, laitan ny tänne jotain mutta vaikee lyhyesti kuvata monitahoisia juttuja. Jos vaikka lukiskin, ei vois tälläsestä ymmärtää varmaan. Ehän mä joitain juttuja ees kehtais kirjottaa tänne suoraan... Kai mä haluun sanoo, että mikään maailmassa ei tee mua niin onnelliseks kun hänen näkeminen muttei mikään niin onnettomaks kuin pelko siitä ettei nähtäis enää ollenkaan. ja harmittaahan se etten vieläkään oo saanu edes halausta. En tiiä haluisinko jättää sitä siihen mutta en mä myöskään kuuta taivaalta tavottele. Vaikka kaikkee mietinkin välillä, tavallaan varmistelua ettei kämmäis pahasti. Haluisin nyt tutustua kunnolla. pitäis vaan olla mahollisuus vaik perääntyä jos en pystykään voittaan omia "mörköjä" ja ruveta suhteeseen. Tai hän ei halua ystävyyttä enempää multa. Miksköhän me pelätään, elämää nähneet. Tai no, hänellä kyse voi olla tietty muusta kuin pelosta. Tod.näk. onkin. Mun luulo vaan että haluais lähempää suhdetta mutta ehkä pelkää että mä oon liian JOTAIN, hmmm. . ehkä sitomishalunen kuvaa vähän mitä luulen. Tämmöstä ehkä kirjottasin nyt s-postiin jos kehtaisin mutta pysyttelen varmaan asialinjalla kunnes on liian myöhästä. Nyyh.
kerran s-postissa
kerroin eka kerran
2359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mikset tee alotetta, jos kerran noin on tunteet pinnassa? Pelkääkö hän sitoutumista vai mikä on? Varattu/varattuja?
Sinänsä tuttua epätoivoa. Rakastaa jotakuta toivottomasti. Minun ikäväni kohde torjui minut, mutta jotenkin olen alkanut taas vastoin parempaa viisauttani uskoa, että hän katuu tuota vuosien takaista "selän kääntämistä". Tiedän, aika yleinen luulo yksipuolisesti rakastuneilla... Tekisi silti mieleni sanoa hänelle, että ymmärrän paremmin kuin hyvin...
en tee alotetta koska se vaatis vankkaa uskoo joka kestäis siellä missä nähdään ja rohkeutta hirveesti, ja tyhmyyttä, semmosta tyhmänrohkeutta. Molempia mulla kyllä on mutta niiitten pitäs tulla yhtäaikaa silleen hulluutena että uskaltais ottaa riskin. oonmä yrittänyt hälle viestittää katseella tunteista mut sekin tuntuu välillä niin... saa mut tuntemaan itteni niin hölömöks. Kai mun pitäis juoda itteni huppeliin että se vielä onnistuis. Mullon kyllä tosi huono viinapää eli varmaan simahtaisin johkin nurkkaan enne kun pääsisin kymmentä metriä lähemmäs häntä. Pitäs sit kestää se krapulakin ja mä kun oon aatellut, etten enää haluu sellasta kokee. Mullakin olis niin paljon sanottavaa mut kun ei pääse alkuun niin ei pääse.