Olen virtaava joki
En pysy paikallaan
Menen eteenpäin
Solisen kivikoissa
ja pauhaan koskissa
Rannoillani kukkivat kielot
ja keltaiset kullerot
Koivut taipuvat minua kohti
ja vesissäni ui nouseva lohi
Sallisin Sinun uida vesissäni
Rakkaani
mutta Sinä et tahdo
Kuljet mieluummin metsissä
omia polkujasi
joille et minua tahdo
En sitä enää sure
Minä olen vesi
ja Sinä olet metsäinen maa
jonne joki ei virtaa
En pysy paikallaan
Menen eteenpäin
Solisen kivikoissa
ja pauhaan koskissa
Rannoillani kukkivat kielot
ja keltaiset kullerot
Koivut taipuvat minua kohti
ja vesissäni ui nouseva lohi
Sallisin Sinun uida vesissäni
Rakkaani
mutta Sinä et tahdo
Kuljet mieluummin metsissä
omia polkujasi
joille et minua tahdo
En sitä enää sure
Minä olen vesi
ja Sinä olet metsäinen maa
jonne joki ei virtaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta eri päämäärään. Hyvä runo.
Hyvältä tuntuu runoasi täällä lukea ja niin harvoin
olet niitä nyt kirjoittanut mutta hyvä näinkin kun
Sinua ei näkyisi lainkaan.
Tämä runosi tuntuu niin tutulta kun muistelen omaani
kun samoilla tunnelmilla kirjoitin samasta aiheesta.
Tunnetta kuin syvyyttä mitä kätkeytyy,vaikka runot
ovat "vain"runoja niin heijastuksia jostain sinnekin
saattaa ilmaantua.
Tekisi mieli tehdä vastaruno mutta en kuitenkaan
tee niin etten vain aiheuttaisi mitään pahaa
vasta reaktiota,kun ei tiedä runojen kipeyttä.
Toivon hyviä elokuun päiviä Sinulle !