Hei,
Olen 41v ja töissäkäyvä nainen.
Mulla on seuraavanlaisia oireita ollut tässä jo jonkin aikaa.
Silmien taakse sattuu, liikearkuutta, valoarkuutta, välillä pahojen silmäongelmien jälkeen silmät on kuin täynnä hiekkaa.
Silloin kun silmät ovat kipeät en myöskään näe kunnolla. TElevisiotakin joudun katsomaan ihan kiinni ruudussa.
Silmiä liikuteltaessa tuntuu rinnan seudulla pienenpieniä sähköiskuja.
Myös kävellessä tulee niitä sähköiskuja, liittyen juuri silmäoireisiin.
Mulla on myös ollut pari pyörtymistä.
Mulla on pojelihasten heikkoutta.
Yhtä äkkiä vaan lähtee voimat pohkeista ja joudun ottamaan tukea etten kaatuisi.
Eilen prakasi sitten selkä.
Vei jalat alta.
Mä olen saanut masennusdiagnoosin joskus vuosi sitten.
Olen saanut siihen lääkityksen.
Mutta tuntuu että se ei auta paljoakaan.
Kävin vähän aikaa sitten lääkärissä silmä yms oireiden takia.
Se jotenkin vähätteli ja sanoi että, joo, se voi johtua tuosta masennuksesta.
Sitten se sanoi, että kun minulla on tosi matala (55/95 verenpaine normaalisti, että oireet voivat johtua siitä ja mittaasi verenpaineen, joka oli selvästi koholla minun verenpaineekseni (85/125) se lääkri ei sanonut siihen mitään.
Muistutti vaan että matala verenpaine voii aiheuttaa huippaamista.
Eikö masennuskin voi olla MS:n oire?
Näin mä ainakin olen ymmärtänyt.
Mä olen jatkuvasti väsynyt ja voimaton.
PAlautumiseen menee pitkäaika.
Musta tuntuu että ton masennusdiagnoosini kanssa mua ei oteta vakavasti vaan kaikki menee sen piikkiin.
Mä pyysin lopulta siltä lääkriltä edes nukahtamislääkkeitä, kun en saa unta, vaikka rauhoittava masennuslääke onkin, niin se ei edes sitä halunnut kirjoittaa.
Kirjoitti vaan vahvan burana reseptin, joka poistaa kipua, vaikka mulla ei niin kivuliaita nuo oireet ole, ettenkö pärjäisi käsikauppalääkkeillä (paitsi tuo eilinen selkäkramppi).
Mä sanoin sen kyllä sille lääkärille, että en mä tarvitse buranaa, ja se kirjoitti sitten vielä toisenkin särkylääkkeen ja vatsaa neutraloivan lääkkeen!
Että läkkeitä on.
Hohoijaa.
Olen 41v ja töissäkäyvä nainen.
Mulla on seuraavanlaisia oireita ollut tässä jo jonkin aikaa.
Silmien taakse sattuu, liikearkuutta, valoarkuutta, välillä pahojen silmäongelmien jälkeen silmät on kuin täynnä hiekkaa.
Silloin kun silmät ovat kipeät en myöskään näe kunnolla. TElevisiotakin joudun katsomaan ihan kiinni ruudussa.
Silmiä liikuteltaessa tuntuu rinnan seudulla pienenpieniä sähköiskuja.
Myös kävellessä tulee niitä sähköiskuja, liittyen juuri silmäoireisiin.
Mulla on myös ollut pari pyörtymistä.
Mulla on pojelihasten heikkoutta.
Yhtä äkkiä vaan lähtee voimat pohkeista ja joudun ottamaan tukea etten kaatuisi.
Eilen prakasi sitten selkä.
Vei jalat alta.
Mä olen saanut masennusdiagnoosin joskus vuosi sitten.
Olen saanut siihen lääkityksen.
Mutta tuntuu että se ei auta paljoakaan.
Kävin vähän aikaa sitten lääkärissä silmä yms oireiden takia.
Se jotenkin vähätteli ja sanoi että, joo, se voi johtua tuosta masennuksesta.
Sitten se sanoi, että kun minulla on tosi matala (55/95 verenpaine normaalisti, että oireet voivat johtua siitä ja mittaasi verenpaineen, joka oli selvästi koholla minun verenpaineekseni (85/125) se lääkri ei sanonut siihen mitään.
Muistutti vaan että matala verenpaine voii aiheuttaa huippaamista.
Eikö masennuskin voi olla MS:n oire?
Näin mä ainakin olen ymmärtänyt.
Mä olen jatkuvasti väsynyt ja voimaton.
PAlautumiseen menee pitkäaika.
Musta tuntuu että ton masennusdiagnoosini kanssa mua ei oteta vakavasti vaan kaikki menee sen piikkiin.
Mä pyysin lopulta siltä lääkriltä edes nukahtamislääkkeitä, kun en saa unta, vaikka rauhoittava masennuslääke onkin, niin se ei edes sitä halunnut kirjoittaa.
Kirjoitti vaan vahvan burana reseptin, joka poistaa kipua, vaikka mulla ei niin kivuliaita nuo oireet ole, ettenkö pärjäisi käsikauppalääkkeillä (paitsi tuo eilinen selkäkramppi).
Mä sanoin sen kyllä sille lääkärille, että en mä tarvitse buranaa, ja se kirjoitti sitten vielä toisenkin särkylääkkeen ja vatsaa neutraloivan lääkkeen!
Että läkkeitä on.
Hohoijaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikö masennuskin voi olla MS:n oire?
En ole koskaan kuullut tautihistoriani aikana, yli 20v, että joku olisi saanut ms dg:n masennuksen takia. Jokuset, eivät kaikki, ms-tautiset saattavat masentua, mutta silloin heillä on jo ollut ms dg.
ms:än yleisinpiä alkuoireita ovat mm. näköhermon tulehdus, puutuminen/-set, tunnottomuus...
Mitä luulet, auttaisiko jos kävisit neurologin luona ja kertoisit hänelle oireistasi? Saisit ainakin mielenrauhan.
Neuvoni on, että et puhuisi masennuksestasi mitään ellei neuro sitä suoraan kysy.
Nykyään on näemmä vaikeampi päästä tutkimuksiin, silloin kun itse menin yksityiselle lääkärille, silloisten oireitteni kanssa, sain lähetteen läheisimpään keskussairaalaan. Dg oli selvä ms, epäuskostani huolimatta, kolmessa kuukaudessa.
http://www.multippeliskleroosi.fi/fi-FI/MS-FAKTAA.aspx
Moi,
Mietinkin jos masennusdiaknoosi onkin väärä.
Sain sen mielialamuutosten (impulssiivinen käyttäytyminen), järjettömän uupumuksen, voimattomuuden, nukahtamis vaikeuksien, black outien, unohtelun jne takia.
Masennuslääkkeet eivät kuitenkaan vaikuta toivotulla tavalla.
Ollaan kokeiltu eri merkkejä ja eri kombinaatioita.
Tällä hetkellä kokeilussa on pieninä annoksina PSykoosilääke (Mulla ei ole tavattu psykoottisuuteen viittaavia oireita) ketipinor, mirtazepiini ja efekxor.
MElkoinen arsenaali lääkkeitä vuosi sitten täysin lääkkeettömälle ja lähes terveelle ihmiselle.
Käyn terapiassa vähintään kerran viikossa ja psykiatrilla noin kerran kuukaudessa.
Eikä noita silmä yms oireita ole tutkittu mitenkään.
Ihan kun mä kuvittelisin ne, koska mulla on masennus dg!
Mun mies on aika kauhuissaan tosta vahvasta lääkityksestä.
voi viitata kuivasilmäisyyteen.
Hei
Varasin ajan nyt suoroaan yksityiselle neurologille.
Sain sen jo ensi maanataiksi.
Onko tietoa paljon yksityisellä maksaa mangneettikuvaus?
Jos siis neurologi katsoo aiheelliseksi laittaa lähetettä sinne.
Ei mun masennusta ainakaan paremmaksi tee, jos mun pitää elää epätietoisuudessa.
Hiekan tunne tuli silmiin viimeksi kun kolme päivää koko ajan oli silmät liikearat ja silmät liikutellessa antoivat niitä sähköiskuja.
Kolme päivää näin kaiken sarjakuvamaisesti ruutu kerrallaan.
Kun se lakkasi, niin siinävaiheessa neljäntenä päivänä tuli se tunne että silmissä on hiekkaa.
No luotan kyllä neurologin arvioon, enkä aio puhua masennuksesta mitään!
Tän neuvon antoi myös eräs ystäväni, joka on aivoinfarktin takia tutustunut neurologien ihmeelliseen maailmaan.
Kiitos.
Olen tutustunut noihin sivuihin ja jännijä juttuja olen itsestäni huomannut, tai itseasiassa säikähtäen lukenut.
Siellä puhutaan uupumisesta.
Sitähän mulla on ja ihan tajutonta uupumusta onkin.
Mä joudun päivittäin ottamaan parin tunnin päiväunet, vaikka mä nukun yössä 10 tuntia vähintään, että pääsen edes hetkeksi toimitakykyiseksi.
Mä olen ajatellut että mä olen jotenkin vetelää tai jotain, en tiedä mitä.
Töissä mä saan ihan armottomia uupumis kohtauksia, etten todellakaan jaksaisi olla hereillä ja silloin kaikki kyky keskittyä ja muistaa katoaa.
Mä olen myös eksynyt omalla työmatkallani, jota siis ajan päivittäin.
Reitti on siis tosi tuttu ja ympäristö.
Mulle tuli ihan uskomaton paniikki kun mä tajusin etten mä tiedä missä mä olen!
Mä kadotin itseni kotisutuni kartalta.
Mä en yksinkertaisesti tuntenut enää teitä enkä ympäristöä.
Mä saatan myös unohtaa mitä olen miehen kanssa edellisenä päivänä puhunut.
Mä olen alkanut paikkailemaan niitä black outteja toteamalla
-Ai niinhän sä sanoitkin, vaikken yhtään tiedä mistä on kysymys.
Kun mulla on uupumuskohtaus tai silmien liikearkuus, myös mun oikein kirjoitus takkuilee.
Mä saatan kirjoittaa jotain ihan päätöntä, enkä mä edes näen sitä, kun mun silmät sanoo, että siinä lukee oikein.
Mulla on tärinää käsissä ja jaloissakin.
Välillä se tärinä on niin voimakasta, että näytän siltä kun olisin juonut kolme viikkoa putkeen.
Mä en jaksa käydä kaupoissa.
Mä uuvun ihan mielettömästi ja parin kaupan jälkeen.
Liikaa informaatioita.
Liikaa hälyä.
Mies kehoittaa minua lenkille. JA se joskus pakottaakin.
Kun mä voin oikein huonosti, on lenkille lähteminen ihan mahdotonta.
Mä en jaksa.
Mutta olen koettanut pakottaa itseäni liikkeelle.
Lyhyenkin lenkin jälkeen alan vapisemaan
Jos meillä on vieraita, niin mä väsyn siitä ihan mielettömästi.
Se vie kaikem mun energian.
Mä oon seuraavana päivänä valmis nukkumaan koko päivän.
PArkkihallissa mä en enää löydä autoa!
Mä olen kuitenkin aina ollut hyvä hamottamaan kolmiuloitteisia kuvia ja aina löytänyt perille. Mulla on kartta näkö.
Ja ylipäätään mulla on ollut äärettömän hyvä muista ja nyt sitten tälläsiä.
Mulla putoilee myös tavarat käsistä välillä.
Välillä taas olen ihan normaali.
Voi kun läytyisi edes joku selitys sille, että mun unentarve on se 12 tuntia päiväsä.
Se häiritsee ihan törkeästi mun elämää.
Pohjelihastan heikkoutta,
Mulla on väärä iho,
Muta olisi oikeasti lohduttavaa löytää syy mun uupumisella.
Toivottavasti neurologi osaa kertoa jotan viisasta.
VAikke mäsää oiskaan, niin edes jotain sile miksi mä uuvun niin herkästi!
Määnantaita odottaessa.
Päiväunille.
Useampia vuosia silmissä on ollut valoarkuus ja "hiekkamaisuus" aamulla herätessä. Tämä hiekka on vaikeuttanut mm. lukemistani sisällä. Kun pääsen ulos, hiekkakin irtoaa poistettavaksi käsin.
Tällä viikolla toisen käden keskisormi, nimetön ja pikkulilli ovat "keskimmäisen kolmanneksen" kohdalta (katso kämmenpuolelta) olleet jäykkiä ja puutuneet helposti. Olen fyysisessä työssä, joten ristiselkä on aina kovalla koetuksella.
Nyt on myös vaihdevuosioireita minulla, joten en osaa päätellä, että olisiko lyhyet yöt MS-merkkejä vai vaihdevuosioireita. Masennus on vaivannut lähes koko ikäni, mutta en ole halunnut lääkitystä. Kahdesti on ollut migreeniasteinen päänsärky vuosieni aikana.
Kävin tänään sitten neurologilla.
Oikein hyvän oloinen ihminen.
Kuunteli tarkkaan.
EI mitätöinyt, ei kyseenalaistanut.
TEki täsmentäviä kysymyksiä ja totesi, että näiden oireiden kanssa on parasta mennä MRI kuviin, koska se selventää tai pois sulkee paljon.
Kerroin myös masennusdiagnoosini sitten kuitenkin.
Ja kerroin myös miten tuntuu, että kaikki mun oireet aina laitetaan masennuksen piikkiin.
Ja tänkin suhteen neurologi oli ymmärtäväinen, vaikka sanoikin, että nonet mun oireista voivat myös olla ihan sitä masennusta.
Ei kuitenkaan mitätöiden vaan minua arvostaen.
Huomenna varaan ajan sinne mangneettikuvaan ja katsotaan sitten mitä sieltä löytyy, vai saanko huokaista helpotuksesta.
Aivot on jotenkin niin tärkeä osa, ainakin mulle, varmaan kaikille.
Kyky ajatella, kirjoittaa, oppia, hahmottaa ympäristöä, muistaa jne...
Voimia ja rohkeutta teille, joilla sairaus on.
Tiedän että MS:n kanssa pystyy elämään täyteläistä elämää, mutta kai jokaisen unelmana on säilyä mahdollisimman terveenä?
Mä ainakin toivon.
MRI kuvat on nut otettu, muttei radiologi halunnut antaa mitään osviittaa suuntaan eikä toiseen.
Joten odottelen maanantaihin.
Jännitää vähän.
Sain n ekuvat disketille ja niitä sittä katselin eilisen illan.
Jep, aivot on.
Se tajusin.
Juurikaan muuta en!
PAkko odottaa siis maanantaihin.
Odottavan aika on pitkä. Kaikkea hyvää toivon Sinulle.
Ilmoittelehan mitä löytyy, jos haluat.
Kiitti MAriPArka kun vastasit ja toivotit tsemppiä.
Melkoista yksinpuhelua tällä tuntuu olevan. Huomenna niiden tulosten pitäis tulla.
Lääkärin soittaa ja sitten ole tosi paljon viisaampi ton pääni suhteen.
Odottavan aika on tosi pitkä, mutta onneksi minun ei koko prosessissa ole tarvinnut odottaa kuin viikko.
Siis yksityisen neurologin käynnistä kuvauksiin ja lääkärin ja radiologin lausunnon kuulemiseen.
Vertaistukea saat enemmän osoitteesta: http://www.mscrossroads.org/cgibin/YaBB.cgi
Kiitos kaikille tän sivuston tukijoille.
MRI kuvat olivat puhtaat, joten poistun täältä pähkäilemästä ja pelkäämästä, että mun aivoissa on jotain vikaa.
Seuraava paikka on silmälääkäri, mutta ne on sitten jo uudet tarinat.
Voimia ja jaksamista kaikille oman sairautenne kanssa.
Osaan iloita nyt omasta terveydestä.
Valmistauduin myös kohtaamaan toisenlaisen elämän, mutta sitä, mitä se olisi ollut, en voi tietää.
Joten iloa ja rohkeutta elää sairaudestanne huolimatta.
On Sinulla nyt sitten yksi huoli vähemmän. Onnea matkaan. Huono näkökin saattaa uuvuttaa.
Itse odottelen vieläkin kuvaan pääsyä, mutta en silti pelossa elä. (en ehdi kun nukun niin paljon. haha)
Hei Hunajakanerva
Itse olen taistellut uupumuksen, voimattomuuden, särkyjen, tärinän, kramppejen, kömpelyyden, puutumisten, tasapainoheittojen, nukahtamisvaikeuksien, ym samojen vaivojen kanssa, kuin sinä. Itselläni on Sjögren syndrooma. Saattaa myös aiheuttaa neurologisia oireita, jotka muistuttavat MS sairautta. Se onkin taitava matkimaan MS oireita, siksi kävin likvorissa ja magneetti kuvaan olen vielä menossa. Eli MS:sää jäljitetään lisäksi. Masennuksesta en ole kärsinyt, mutta kokeeksi kipukynnystä kohottavaa masennuskipulääkettä kokeiltiin. Eipä tuo kipuja vienyt ja väsytti entisestään, joten unohdin koko jutun. Jos ei selvyyttä löydy vaivoihisi noilla tutkimuksilla, vaadi muitakin tutkimuksia. Ei kaikki vaiva ole luulotautia, eikä masennusta. Jaksa vain sinnitellä, että vika löytyy ja hoituu.