Kahdeksankymmenluvun alussa oli kuuma kesä ja jätin tietenkin yksiössäni keittiön ikkunan ja partsin oven auki päiväksi kun menin töihin. Asuin neljännessä kerroksessa.
Kun tulin töistä isäni soitti ja ihmetteli kenen kanssa minä nyt seurustelen, kun just olin ukkoni pihalle heittänyt. Ihmettelin asiaa ja hän kertoi soittaneensa aikaisemmin ja joku mies vastasi puhelimeen. Meinasi tulla isän kanssa suorastaan riita kun väitin kivenkovaa, että ei tasan mun puhelimeen voi ykskään äijä vastata.
Vaan olihan naapurin känninen ukko kavunnut parvekkeeni kautta vastaamaan puhelimeeni. Kuulemma kun se soi! Että silleen. (Se olisi voinut pudota ja taatusti kuolla . Alhaalla odotti parkkipaikan asfaltti.)
Ja näitä naapureita tempauksineen on riittänyt elämäni varrelle ihan kiitettävästi.
Parikin ämmää tuli yksissä tuumin oven taakse tiukkaamaan kuka on minun lapseni isä. (Jos en halunnut asua lapsen isän kanssa, se oli minun valintani.) Ovat kuulemma nähneet ainakin sata miestä luonani. "Ja kun et edes anna lapsellesi ruokaa."
Ei siinä oikeasti voinut kuin haukkoa henkeä. Ja nauraa.
Samat ämmät väittivät myöhemmin, että minun kolmevuotias tyttöni oli opettanut heidän 9-vuotiaansa kiroilemaan. Niillä mammoilla itsellään se kielenkäyttö oli melkoisen räävitöntä.
Se äiti & tytär-mielipuoli-parivaljakko sai häädön vuokrakämpistään asukkaiden yhteisellä adressilla. Ja jos en avannut ovea kello kolme yöllä kun vanhempi haaska soitteli ovikelloa, hän hakkasi kyynärpäällään ovea ja sen jälkeen yritti syyttää minua ruumiinvamman tuottamisesta. No sillehän nauroi naurismaan aidatkin.
Siis älkää olko moksiskaan naapureista, jos ne ei ihan silmille hypi. Kerrostaloasuminen vaatii kaikilta osapuolilta tiettyjen sääntöjen hallitsemista.
Kun tulin töistä isäni soitti ja ihmetteli kenen kanssa minä nyt seurustelen, kun just olin ukkoni pihalle heittänyt. Ihmettelin asiaa ja hän kertoi soittaneensa aikaisemmin ja joku mies vastasi puhelimeen. Meinasi tulla isän kanssa suorastaan riita kun väitin kivenkovaa, että ei tasan mun puhelimeen voi ykskään äijä vastata.
Vaan olihan naapurin känninen ukko kavunnut parvekkeeni kautta vastaamaan puhelimeeni. Kuulemma kun se soi! Että silleen. (Se olisi voinut pudota ja taatusti kuolla . Alhaalla odotti parkkipaikan asfaltti.)
Ja näitä naapureita tempauksineen on riittänyt elämäni varrelle ihan kiitettävästi.
Parikin ämmää tuli yksissä tuumin oven taakse tiukkaamaan kuka on minun lapseni isä. (Jos en halunnut asua lapsen isän kanssa, se oli minun valintani.) Ovat kuulemma nähneet ainakin sata miestä luonani. "Ja kun et edes anna lapsellesi ruokaa."
Ei siinä oikeasti voinut kuin haukkoa henkeä. Ja nauraa.
Samat ämmät väittivät myöhemmin, että minun kolmevuotias tyttöni oli opettanut heidän 9-vuotiaansa kiroilemaan. Niillä mammoilla itsellään se kielenkäyttö oli melkoisen räävitöntä.
Se äiti & tytär-mielipuoli-parivaljakko sai häädön vuokrakämpistään asukkaiden yhteisellä adressilla. Ja jos en avannut ovea kello kolme yöllä kun vanhempi haaska soitteli ovikelloa, hän hakkasi kyynärpäällään ovea ja sen jälkeen yritti syyttää minua ruumiinvamman tuottamisesta. No sillehän nauroi naurismaan aidatkin.
Siis älkää olko moksiskaan naapureista, jos ne ei ihan silmille hypi. Kerrostaloasuminen vaatii kaikilta osapuolilta tiettyjen sääntöjen hallitsemista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.