En tiedä miksi tunnen niin voimakasta inhoa ihmisiä kohtaan, jotka oksentelevat laihtuakseen. Johtuuko se siitä etten itse pystyisi siihen (enkä haluaisikaan). Mielestäni laihdutus on hankalaa,mutta oksenetelu on liian "helppo" valinta. Missä on niitten itsekuri???
Ja täällä maassa missä ruokaa riittää ja sen laadunki pystyy valistemaa tuntuu käsittämättömän itsekkäälle vetää sitä vessasta alas.
Ja täällä maassa missä ruokaa riittää ja sen laadunki pystyy valistemaa tuntuu käsittämättömän itsekkäälle vetää sitä vessasta alas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luuletko, että se on valinta? Oksentaminen on iljettävää ja esim. hampaat menee siitä ihan paskaksi. Itse antaisin mitä tahansa, jotta mulla olisi bulimian sijaan anoreksia. Ihan kuten anorektikot ei voi sille mitään ettei pysty syödä normaalisti, ei bulimikotkaan pysty. Oksentaminen on SAIRASTA, kuten syömättömyyskin.
Ei kukaan HALUA oksentaa, se kuuluu sairauteen, PAKKO oksentaa. Bulimikoilla, anorektikoilla jotka tyhjentävät itseään laksatiivein ja oksentamalla.
Totta kai se tuntuu itsekkäältä ruokkia vessanpönttöä, kun asuu maassa jossa hyvälaatuista ruokaa riittää kylliksi asti, mutta sairaan mieli ei sitä juuri sillä hetkellä käsittele.
Ja itsekurista, oksentelu on joillekin itsekuria. KAIKKI sortuvat, jotkut liikkuvat ne kalorit pois, toiset tyhjentävät itsensä laksoilla (mikä ei ole hyvä keino, koska kalorit ovat ehtineet imeytyä ohutsuolessa, ja laksatiivit vaikuttavat paksusuolessa) ja jotkut taas oksentavat.
Itse muistan bulimia-ajoiltani, kuinka oksentaminen helpotti aivan kaikkea. Tuli rauhallinen olo, ei hätää, ei huolta. Se on helpotuskeino monelle.
Saat ihmetellä, mutta älä tuomitse muita, koska ilmiselvästi et tiedä lähellekään kaikkea, vaikkei tästä sairaudesta voi kaikkea tietääkään.
luuletko oikeasti että tää on jokin valinta tai kyse olisi mistään itsekurista?? anorektisimmillani kituutin liian pienellä energialla (ei liene yllätys), olin kai sen verran nälkiintynyt että en vaan pystynyt olemaan syömättä. ja tällä en tarkoita käden puoli vahingossa katoamista kaappien syvyyksiin, vaan sitä että jos en syö -> makaan lattialla, verensokeri laskee, ahdistus nousee huippuunsa, vatsaan koskee ja pää räjähtää. Joten oli pakko syödä, ja olisin voinut latoa ruokaa vaikka koko maailman edestä eikä tunnu missään eikä mikään riitä. Kalorien pelko sitten pakottaa oksentamaan, ja koska nälkiinnyttäminen ei enää onnistunut (=hyvää oloa, onnistumista) oli pakko oksentaa (=ahmimisesta paska olo, deletoinnista hyvä olo). Kiitos anoreksian, nyt kun olen melkein normaalissa BMI:ssä noin meinaa edelleen käydä jos en syö säännöllisesti. Verensokerit heiluu tosi herkästi.
Joten jätäppä ne pienet ihmettelys ihan omaksi tiedoksesi, kun et tästä sairaudesta näytä tietävän mitään. Ja jos ana olet niin kuule kyllä se sullakin alkaa joskus, nimittäin tuo pohjaton olo et vois syödä safkaa enemmän ku laki sallii eikä niitä kaloreita osaa kuin oksentaa.
Joo niin sanot sinä, joka ei voi kuvitella puoliakaan siitä ahdistuksesta mitä syömishäiriöt saavat aikaansa! Itse en oksenna, koska en vain OSAA, mutta miljoonasti olen yrittänyt.
Tiedätkö, katsos jos siitä on tullut pakkomielle olla laiha ja joku päivä syöt niin, että varmasti lihot tai vähintäänkin vatsa turvottaa, niin se saa syömishäiriöisen tuntemaan itsensä oksettavaksi, kuvottavaksi etc. ja tossahan vaiheessa on maailmanloppu lähellä ja itsetuhoisuus vain kasvaa kasvamistaan.
Sitä ahdistusta ei voi sanoin kuvailla, enkä muista että oisin ennen syömishäiriötä koskaan tuntenut sellaista ahdistusta. :/ Joten mene nyt helvettiin selittämästä, että halveksit oksentavia ihmisiä. Se on nimittäin yks ainoista keinoista edes vähän lievittää sitä ahdistusta, kun on syönyt ne 1000 kaloria.
Yritin kirjoittaa ystävällisesti, vaikka mieli olisi tehnyt huutaa päin kasvojasi, kuinka et ymmärrä tästä helvetin ahdistuksesta ja sh:sta mitään!