lihavuusleikkaus---elämä sen jälkeen

tottakai se pelotti ja lääkärikin kertoi eukätee että epäonnistumisen riski on olemassa, noin 0.5 prosenttia epäonnistuu
puntaroin ja pohdin asiaa vuoden kunnes sain sen varmuuden itseeni ja tietysti se että olen tehnyt jo vuosia sitten uskonratkaisuni sai minut levolliseksi, lähinnä viimeiset päivät olivat niin epätietoista aikaa, kun sairaalasta ilmoitettiin ettei leikata jollei paino ole pudonnut 10% se oli noin 5% vain mutta mut leikattiin siitä huolimatta, mulla on aikuisiän diabetes verenpaine kolestrolija kaikkea lääkitystä on vähennetty jo minimiin , kait siitä pääsee eroonkin

siis mulle tehtiin leikkaus 15 toukokuuta ja paino putosi 2 kk 30 kiloo...en ole koskaan ollut tyytyväisempi ja leikkaus ei ole oikeastaan mitään.olin ylhäällä saman tien kun heräsin ja kaikki ok.kyllä suosittelen.elämä jatkuu normaalisti ja syödä saa mikä mahaan mahtuu.eikä ole se ainainen näläntunne! ihanaaa!

Oma tarinani.
Olin hyvä laihduttamaan vuosien saatossa 9v-55v satoja kiloja mutta huono pitämään saavutetun painon. 14 vuotta sitten suostuin lihavuusleikkaukseen alkupaino 124 kg josta enillä lähti 12 kg nyt painoni on 80 kg en erityisesti säännöstele syömisiäni mutta ruokavaliooni
on luontaisesti kevyt ei rasvaa juurikaan enkä pidä makeasta ehkä joskus karkkia ja suklaata.
Harmittaa kun en suostunut lääkärien kehoituksesta huolimatta leikkaukseen aikaisemmin.
Elämänlaatu on parantunut huomattavasti.

moi en ole ollut minkäänlaisessa ryhmässä, mutta olen yrittänyt jos jonkinlaista
laihdutus menetelmää ja sittemmin lääkäri ehdotti kyseistä leikkausta, tuntuu että eripuolilla maata on erilainen käytäntö , itse olen eteläpohjanmaalla ja leikkaus tehtiin vaasassa. tuttavani joka asuu forssassa ja toden näköisesti operoidaan hml, hänen pitää tehdä koe laihdutus jossa lääkäri katsoo pystyykö hän , ennen leikkausta olevaan ene diettiin.
no siinä tuntuu että koetetaan vetää kissaa hännästä puuhun.
itsellä periaatteessa oli tälläinen kuvio;
lääkäri otti asian ensikertaa esiin kesällä 2007
2008 loppukesästä ilmoitin lääkärille harkinneeni asiaa ja olevani valmis leikkaukseen
2008 marraskuun alussa lääkäri laittoi mut jonoon
joulukuussa kävin ultrassa ja mahan tähystyksessä
odottelin puolisen vuotta kunnes sain ilmoituksen leikkaus päivästä ja ene dieetin aloituksesta, siihen saakka elin normaalisti.
toukokuun alussa aloin ene dietin laihduin 7kg ennen leikkausta
nyt tilanne on toukokuun alusta tähän päivään 30kg ohuempi

ukko--mara kirjoitti:

moi en ole ollut minkäänlaisessa ryhmässä, mutta olen yrittänyt jos jonkinlaista
laihdutus menetelmää ja sittemmin lääkäri ehdotti kyseistä leikkausta, tuntuu että eripuolilla maata on erilainen käytäntö , itse olen eteläpohjanmaalla ja leikkaus tehtiin vaasassa. tuttavani joka asuu forssassa ja toden näköisesti operoidaan hml, hänen pitää tehdä koe laihdutus jossa lääkäri katsoo pystyykö hän , ennen leikkausta olevaan ene diettiin.
no siinä tuntuu että koetetaan vetää kissaa hännästä puuhun.
itsellä periaatteessa oli tälläinen kuvio;
lääkäri otti asian ensikertaa esiin kesällä 2007
2008 loppukesästä ilmoitin lääkärille harkinneeni asiaa ja olevani valmis leikkaukseen
2008 marraskuun alussa lääkäri laittoi mut jonoon
joulukuussa kävin ultrassa ja mahan tähystyksessä
odottelin puolisen vuotta kunnes sain ilmoituksen leikkaus päivästä ja ene dieetin aloituksesta, siihen saakka elin normaalisti.
toukokuun alussa aloin ene dietin laihduin 7kg ennen leikkausta
nyt tilanne on toukokuun alusta tähän päivään 30kg ohuempi

Lue lisää

Moi,
Mikä se sellanen kysely ruokailutottumuksista on? Mitä se tarkottaa? Jos joskus syö enemmän kun "laki sallii" niin onko heti amhija? Kyselykaavakkeita kuulema on monta kappaletta? Mikä odottaa ??

ukko--mara kirjoitti:

moi en ole ollut minkäänlaisessa ryhmässä, mutta olen yrittänyt jos jonkinlaista
laihdutus menetelmää ja sittemmin lääkäri ehdotti kyseistä leikkausta, tuntuu että eripuolilla maata on erilainen käytäntö , itse olen eteläpohjanmaalla ja leikkaus tehtiin vaasassa. tuttavani joka asuu forssassa ja toden näköisesti operoidaan hml, hänen pitää tehdä koe laihdutus jossa lääkäri katsoo pystyykö hän , ennen leikkausta olevaan ene diettiin.
no siinä tuntuu että koetetaan vetää kissaa hännästä puuhun.
itsellä periaatteessa oli tälläinen kuvio;
lääkäri otti asian ensikertaa esiin kesällä 2007
2008 loppukesästä ilmoitin lääkärille harkinneeni asiaa ja olevani valmis leikkaukseen
2008 marraskuun alussa lääkäri laittoi mut jonoon
joulukuussa kävin ultrassa ja mahan tähystyksessä
odottelin puolisen vuotta kunnes sain ilmoituksen leikkaus päivästä ja ene dieetin aloituksesta, siihen saakka elin normaalisti.
toukokuun alussa aloin ene dietin laihduin 7kg ennen leikkausta
nyt tilanne on toukokuun alusta tähän päivään 30kg ohuempi

Lue lisää

Toiset pääsevät nopeasti leikkaukseen toiset jonottavat leikkausta useammanvuoden niinkuin minäkin, tämä suomi on niin eriarvoinen.

Toinen-katkera kirjoitti:

Toiset pääsevät nopeasti leikkaukseen toiset jonottavat leikkausta useammanvuoden niinkuin minäkin, tämä suomi on niin eriarvoinen.

Mikään jono ei saa kestää vuosia. Kyllä lähete on nyt hukkunut johonkin. Oletko kysellyt sen perään, itse soittaisin ja kyselisin niin kauan että aika tulee. Niin sitä ennenkin on päästy eteenpäin.

ukko--mara kirjoitti:

moi en ole ollut minkäänlaisessa ryhmässä, mutta olen yrittänyt jos jonkinlaista
laihdutus menetelmää ja sittemmin lääkäri ehdotti kyseistä leikkausta, tuntuu että eripuolilla maata on erilainen käytäntö , itse olen eteläpohjanmaalla ja leikkaus tehtiin vaasassa. tuttavani joka asuu forssassa ja toden näköisesti operoidaan hml, hänen pitää tehdä koe laihdutus jossa lääkäri katsoo pystyykö hän , ennen leikkausta olevaan ene diettiin.
no siinä tuntuu että koetetaan vetää kissaa hännästä puuhun.
itsellä periaatteessa oli tälläinen kuvio;
lääkäri otti asian ensikertaa esiin kesällä 2007
2008 loppukesästä ilmoitin lääkärille harkinneeni asiaa ja olevani valmis leikkaukseen
2008 marraskuun alussa lääkäri laittoi mut jonoon
joulukuussa kävin ultrassa ja mahan tähystyksessä
odottelin puolisen vuotta kunnes sain ilmoituksen leikkaus päivästä ja ene dieetin aloituksesta, siihen saakka elin normaalisti.
toukokuun alussa aloin ene dietin laihduin 7kg ennen leikkausta
nyt tilanne on toukokuun alusta tähän päivään 30kg ohuempi

Lue lisää

Onko sitä kauhia kipeänä leikkauksen jälkeen? Itse olen 28v j apelkään kaikkein eniten kipua joka seuraa leikkauksen jälkeen. En niinkään syömistottuuksia, koska itse leikkaus on niiiiin korkea kynnys että jo siihen menen niin olen kyllä 110% valmis ruokailuun panostamaan.

Mutta kipu, onko se ihan kamalan kivulista?

leikkaukseen haluava kirjoitti:

Moi,
Mikä se sellanen kysely ruokailutottumuksista on? Mitä se tarkottaa? Jos joskus syö enemmän kun "laki sallii" niin onko heti amhija? Kyselykaavakkeita kuulema on monta kappaletta? Mikä odottaa ??

Lue lisää

Mä oon käyny tossa keskustelussa ravitsemusterapeutin kassa. Ei se oo lainkaan paha juttu jos ja kun kerroo totuuden. Kyseli ja kertoili paljon asioista ainaski mulla. Täyttelin erilaisia lappusia ja niistä laskeskeli sitten "pisteitä" ja jälleen keskusteltiin. Niissä kyselyissä oli lähinnä tatkotus selvittää ootko ahmia jne. alkoholin käyttöä ja sen määrää kyseltiin kanssa. Seuraavana kävin lääkärin juttusilla ja hän teki mun kohdlla päätöksen suositella leikkausta saatuaan ravitsemisterapeutin tulokset "puoltavina". Nyt oottelen "kameran nielentään" aikaa ja lopullista päätöstä leikkauksesta.

fundeeraaja kirjoitti:

Onko sitä kauhia kipeänä leikkauksen jälkeen? Itse olen 28v j apelkään kaikkein eniten kipua joka seuraa leikkauksen jälkeen. En niinkään syömistottuuksia, koska itse leikkaus on niiiiin korkea kynnys että jo siihen menen niin olen kyllä 110% valmis ruokailuun panostamaan.

Mutta kipu, onko se ihan kamalan kivulista?

Lue lisää

jokainen ihminen ja leikkaus on eri juttu. Itsellä ei mitään suurempia kipua leikkauksen jälkeen. Sairaalassa 4 yötä, siellä saa hyvin kivunlievitystä ja kotona en tarvinnut enää ollenkaan. Joillakin taas on ollut paljonkin kipuja..niin henkilökohtaista :)

ukko--mara kirjoitti:

moi en ole ollut minkäänlaisessa ryhmässä, mutta olen yrittänyt jos jonkinlaista
laihdutus menetelmää ja sittemmin lääkäri ehdotti kyseistä leikkausta, tuntuu että eripuolilla maata on erilainen käytäntö , itse olen eteläpohjanmaalla ja leikkaus tehtiin vaasassa. tuttavani joka asuu forssassa ja toden näköisesti operoidaan hml, hänen pitää tehdä koe laihdutus jossa lääkäri katsoo pystyykö hän , ennen leikkausta olevaan ene diettiin.
no siinä tuntuu että koetetaan vetää kissaa hännästä puuhun.
itsellä periaatteessa oli tälläinen kuvio;
lääkäri otti asian ensikertaa esiin kesällä 2007
2008 loppukesästä ilmoitin lääkärille harkinneeni asiaa ja olevani valmis leikkaukseen
2008 marraskuun alussa lääkäri laittoi mut jonoon
joulukuussa kävin ultrassa ja mahan tähystyksessä
odottelin puolisen vuotta kunnes sain ilmoituksen leikkaus päivästä ja ene dieetin aloituksesta, siihen saakka elin normaalisti.
toukokuun alussa aloin ene dietin laihduin 7kg ennen leikkausta
nyt tilanne on toukokuun alusta tähän päivään 30kg ohuempi

Lue lisää

Olen menossa kesällä leikkaukseen ja olen Forssalainen ja näin ollen tiedän, että täältä mennään TAYK:siin Tampereelle leikkaukseen.

169cm 172,5kg 47v

169cm 112kg 48v
10kk

JYSKY kirjoitti:

169cm 172,5kg 47v

169cm 112kg 48v
10kk

sitten niin ravitsevasti, että keho saa tarvitsemansa ainekset, vai pitääkö ottaa pilleriä?

-------------- kirjoitti:

sitten niin ravitsevasti, että keho saa tarvitsemansa ainekset, vai pitääkö ottaa pilleriä?

SYÖN JOITAIN VITAMIINEJA

JYSKY kirjoitti:

169cm 172,5kg 47v

169cm 112kg 48v
10kk

Miten mieli on tullut mukana painon laskun kanssa. Siis tarkoitan, että vieläkö esim vaatteita ostaessa katsot ne isot koot ensimmäisenä, vaikka saisi katsoa paljon pienempiä jne.

Onnea siitä kirjoitti:

Miten mieli on tullut mukana painon laskun kanssa. Siis tarkoitan, että vieläkö esim vaatteita ostaessa katsot ne isot koot ensimmäisenä, vaikka saisi katsoa paljon pienempiä jne.

Lue lisää

VAATTEET PIENIVÄT AIKA VERRAN!

JYSKY kirjoitti:

VAATTEET PIENIVÄT AIKA VERRAN!

mitä niissä syömiseen liittyvissä papereissa kysytään??
mikä katsotaan syömishäiriöksi? eikö meillä kaikilla ylipainoisilla ole jonkinlainen "häiriö" syömisen suhteen.
Eli mitä kysytään ja miten olette vastanneet kun olette päässeet leikkaukseen tai teiltä on evätty leikkaus?

kylli22 kirjoitti:

mitä niissä syömiseen liittyvissä papereissa kysytään??
mikä katsotaan syömishäiriöksi? eikö meillä kaikilla ylipainoisilla ole jonkinlainen "häiriö" syömisen suhteen.
Eli mitä kysytään ja miten olette vastanneet kun olette päässeet leikkaukseen tai teiltä on evätty leikkaus?

Lue lisää

olen syksyllä menossa leikkaukseen ja sitä ennen joudun vielä 10% tiputtamaan painoani, jotta rasvamaksani pienentyisi, minun piti käydä kahden psykiatatrian luona, jotta hän arvioisi syömishåiriöni. kerroin,että ohi menen napostelen kaikenlaista, mitä jääkaapista löytyy ja syön myös aika reippaasti kakkuja jakeksejä. mutta oletan näin, että ahmimishäiriötä ei saa olla ,varsinkaan, jos oksentaa sen jälkeen. mut aika helppojakysymysiä ....että sen sit läpäisin, ja kesäkuun lopullä kävin tapaamassa kirurgia, ottavat sitten kesälomien jälkeen yhteyyttä. leikkausta odotan aikas jännittyneenä....

kylli22 kirjoitti:

mitä niissä syömiseen liittyvissä papereissa kysytään??
mikä katsotaan syömishäiriöksi? eikö meillä kaikilla ylipainoisilla ole jonkinlainen "häiriö" syömisen suhteen.
Eli mitä kysytään ja miten olette vastanneet kun olette päässeet leikkaukseen tai teiltä on evätty leikkaus?

Lue lisää

Ei aina, olen 45 v ja suurin ongelmani on että en liikku tarpeeksi.

Lailala kirjoitti:

Ei aina, olen 45 v ja suurin ongelmani on että en liikku tarpeeksi.

Liikunta on vain 20 % painonhallinassa ja loput 80% ruokavaliossa ratkaisee, joten ihminen pystyy laihtumaan liikkumattakin. Et pysty liikkumaan niin paljoa että sillä pelkästään laihtuisit.

Kiva lukea onnistumisen kokemuksia ja fiiliksiä leikkauksista ja leikatuista. Itse olen menossa GBP leikkaukseen tulevana syksynä ja päässä aikamoinen mylläkkä.

Itse menen yksityiselle, julkisen puolen leikkaukseen hakeutumisesta ei ole kokemusta.

Ensin kävin ravintsemusterapeutilla kerran, sen jälkeen kirurgilla joka teki päätöksen, että leikataan. Kirurgi myös määräsi verikokeet ja ylävatsan ultran - gastroskopiaa ei tehdä, helico selvitetään verikokeella. Elokuussa olisi verikokeet ja YV ultra ja lokakuulle on leikkaus näillä näkymin suunniteltu - tarkka päivä uupuu.

Painonpudotuksesta ennen leikkausta: kirurgi sanoi, ettei se määrä ole mikään X% ainakaan minulle, vaan pääasia olisi, että paino tippuisi edes vähän koska leikkauksessa olisi silloin helpompi käsitellä maksaa. RT suositteli noin 5% pudotusta, mutta pääkohta on, että mitä enemmän paino tippuu, sitä vähemmän riskejä on siihen, että maksaa söhitään.

Itse dieetin laadusta: minulle suositeltiin mielummin normaalilla ruokavaliolla tehtyä dieettiä, joka perustuu usein ja pienten annosten syömiseen sekä proteiini painotteisuuteen. Jos paino ei laske noin, niin sitten eneillen 2 vkoa ennen leikkausta.

VonWee kirjoitti:

Kiva lukea onnistumisen kokemuksia ja fiiliksiä leikkauksista ja leikatuista. Itse olen menossa GBP leikkaukseen tulevana syksynä ja päässä aikamoinen mylläkkä.

Itse menen yksityiselle, julkisen puolen leikkaukseen hakeutumisesta ei ole kokemusta.

Ensin kävin ravintsemusterapeutilla kerran, sen jälkeen kirurgilla joka teki päätöksen, että leikataan. Kirurgi myös määräsi verikokeet ja ylävatsan ultran - gastroskopiaa ei tehdä, helico selvitetään verikokeella. Elokuussa olisi verikokeet ja YV ultra ja lokakuulle on leikkaus näillä näkymin suunniteltu - tarkka päivä uupuu.

Painonpudotuksesta ennen leikkausta: kirurgi sanoi, ettei se määrä ole mikään X% ainakaan minulle, vaan pääasia olisi, että paino tippuisi edes vähän koska leikkauksessa olisi silloin helpompi käsitellä maksaa. RT suositteli noin 5% pudotusta, mutta pääkohta on, että mitä enemmän paino tippuu, sitä vähemmän riskejä on siihen, että maksaa söhitään.

Itse dieetin laadusta: minulle suositeltiin mielummin normaalilla ruokavaliolla tehtyä dieettiä, joka perustuu usein ja pienten annosten syömiseen sekä proteiini painotteisuuteen. Jos paino ei laske noin, niin sitten eneillen 2 vkoa ennen leikkausta.

Lue lisää

Miksi sinulle ei tehdä gastroskopiaa? Minulle leikkausta on suositeltu vuosisitten, mutta tuo tähystys kauhistuttaa niin paljon, että en uskalla. Paljonko leikkaus tulee maksamaan yksityisellä puolella?

kysymyksiä. kirjoitti:

Miksi sinulle ei tehdä gastroskopiaa? Minulle leikkausta on suositeltu vuosisitten, mutta tuo tähystys kauhistuttaa niin paljon, että en uskalla. Paljonko leikkaus tulee maksamaan yksityisellä puolella?

Lue lisää

Kannattaa kysyä, mistä gastroskopian saa nukutuksessa (ns. humausnukutus), vaikka siitä joutuukin maksamaan ylimääräistä (tarkista tämäkin). Itse otin kolonoskopian Terveystalolla. Työnantaja maksoi itse toimenpiteen ja minä nukutuksen, josta Kela korvasi vähän takaisin. Yksi lääkäri suostui tekemään, kun puhelimitse tiedustelin. Olivat vielä tyytyväisiä, kun se sujui niin nopeasti.

Moikka! Minut leikattiin bypass roux-enY-menetlmällä elokuun lopussa. Siis pari viikkoa aiemmin.
Kaikki meni hyvin. Herätessä nukutuksesta oli väjän paha olo mutta teholla hoitsut antoivat lääkettä ja se meni ohi. Samoin kipulääkitys vei heti kivut, ei tarvinnut kuin pyytää lääkettä niin jo heti sitä sai.
Nyt on siis mennyt 24 vrk leikkauksesta ja olen laihtunut 20 kg. Siis 11 kg ennen leikkusta ja 9 kg sen jälkeen.
Pieniä annoksia olen yrittänyt syödä mutta muutamia kertoja on ainnut tulla vähän liiaksi kerralla syötyä ja on tullut voimakas kipu oikealle puolelle yläbatsaab ihan rintalastan alle. On myös pitänyt "pukalutella" vessanpönttöön. Ei se oksentamista varsinaisesti ole. Kipuja tuntuu kerran päivässä kun ei muista syödä oikein hitaasti. Luulisi suoliston opettavan. Ja on tässä opittukin. HArmittaa kun maito lämpenee lasissa jos otta sitä liian paljon kerralla.
Kipuja ei oikeastaan ole ollut ollenkaan. Otin kyllä 4 eka päivää kotona kipulääkkeita aika reippaasti, koska lääkäri kehoitti tekemään niin.

Nyt mennään ateria kerrallaan eteenpäin.

Tämäon äärimmäinen keino saada paino hallintaan. Leikkaus ei takaa laihtumsita vaan sisun on oltava kova edelleenkin mutta sisua auttaa se, ettei ole paha "luihin ja ytimiin ulottuva" nälkä. Nälkä on mutta se menee pienellä annoksella ohi.

Tässä voisi ihan hyvin jatkaa entisellä linjalla "laiduntamalla" safkaa naamariin. Vois syödä vaikka 10 kertaa päivässä salmiakkisuklaalevyn käydä mäkkärissä vetämässä burilaiset.

Koen tämän leikkauksen niin, että tämä onVIIMEINEN työkalu joka mulle tässä elämässä tarjotaan.
Se pitää käyttää hyväksi. Olen velkaa sen lapsilleni, puolisolleni sekä ystävilleni.

BypassRouxEnY kirjoitti:

Moikka! Minut leikattiin bypass roux-enY-menetlmällä elokuun lopussa. Siis pari viikkoa aiemmin.
Kaikki meni hyvin. Herätessä nukutuksesta oli väjän paha olo mutta teholla hoitsut antoivat lääkettä ja se meni ohi. Samoin kipulääkitys vei heti kivut, ei tarvinnut kuin pyytää lääkettä niin jo heti sitä sai.
Nyt on siis mennyt 24 vrk leikkauksesta ja olen laihtunut 20 kg. Siis 11 kg ennen leikkusta ja 9 kg sen jälkeen.
Pieniä annoksia olen yrittänyt syödä mutta muutamia kertoja on ainnut tulla vähän liiaksi kerralla syötyä ja on tullut voimakas kipu oikealle puolelle yläbatsaab ihan rintalastan alle. On myös pitänyt "pukalutella" vessanpönttöön. Ei se oksentamista varsinaisesti ole. Kipuja tuntuu kerran päivässä kun ei muista syödä oikein hitaasti. Luulisi suoliston opettavan. Ja on tässä opittukin. HArmittaa kun maito lämpenee lasissa jos otta sitä liian paljon kerralla.
Kipuja ei oikeastaan ole ollut ollenkaan. Otin kyllä 4 eka päivää kotona kipulääkkeita aika reippaasti, koska lääkäri kehoitti tekemään niin.

Nyt mennään ateria kerrallaan eteenpäin.

Tämäon äärimmäinen keino saada paino hallintaan. Leikkaus ei takaa laihtumsita vaan sisun on oltava kova edelleenkin mutta sisua auttaa se, ettei ole paha "luihin ja ytimiin ulottuva" nälkä. Nälkä on mutta se menee pienellä annoksella ohi.

Tässä voisi ihan hyvin jatkaa entisellä linjalla "laiduntamalla" safkaa naamariin. Vois syödä vaikka 10 kertaa päivässä salmiakkisuklaalevyn käydä mäkkärissä vetämässä burilaiset.

Koen tämän leikkauksen niin, että tämä onVIIMEINEN työkalu joka mulle tässä elämässä tarjotaan.
Se pitää käyttää hyväksi. Olen velkaa sen lapsilleni, puolisolleni sekä ystävilleni.

Lue lisää

... venynyt mahanahka? Jääkös se roikkumaan tuohon paikoilleen vai mites sille käy?

Itse olen menossa leikkaukseen 14.12.2010 Peijaksen sairaalaan Vantaalle. Jonossa olen ollut nyt kolme päivää. Paljon on asioita mikä mietityttää, mutta ei varsinaisesti pelota. Olen laihtunut nyt 7 kg kuukaudessa. Löhtö oli 140/174 cm/56 v.

tiolli kirjoitti:

... venynyt mahanahka? Jääkös se roikkumaan tuohon paikoilleen vai mites sille käy?

Itse olen menossa leikkaukseen 14.12.2010 Peijaksen sairaalaan Vantaalle. Jonossa olen ollut nyt kolme päivää. Paljon on asioita mikä mietityttää, mutta ei varsinaisesti pelota. Olen laihtunut nyt 7 kg kuukaudessa. Löhtö oli 140/174 cm/56 v.

Lue lisää

Kyselin laihdutusleikkauksesta yksityislääkäriltä ja hän suurinpiirtein nauroi minut ulos.Ennen lääkärinaikaa kyselin oulun klinikalta sopivuuttani leikkaukseen.Vastasivat sen olevan kohdallani mahdollinen.Lääkärille kerroin seuraavaa:BMI43,verenpaineet luokkaa 150/110 pulssi yli 100,diabetes2 on puhjennut vastikään.Paastoarvot koholla tablettilääkityksestä huolimatta.Masennus joka osiltaan haittaa painonpudotusta(lähinnä liikunnan osalta,ruokavalio kunnossa)Paha kolesteroli viime mittauksessa 6,2.Polvi myös mennyt sijoiltaan 2 kertaa viimeisen 10 vuoden aikana.Normaalipainossa olen ollut ainoastaan 6-vuotiaana ja murrosiässä.

Kokeiltu laihdutuslääkkeet,painonvartijat yms.

Olkaa onnellisia joilla asiallinen lääkäri ollut ottamassa vastaan.Oma kohtalo on ilmeisesti sairastua kaikkiin mahdollisiin liitännäissairauksiin ja syödä dosetillinen lääkkeitä jo alle kolmekymppisenä.

Lääkitykset unettomuuteen,masennukseen,verenpaineeseen ja sokeriin.

toivoton81 kirjoitti:

Kyselin laihdutusleikkauksesta yksityislääkäriltä ja hän suurinpiirtein nauroi minut ulos.Ennen lääkärinaikaa kyselin oulun klinikalta sopivuuttani leikkaukseen.Vastasivat sen olevan kohdallani mahdollinen.Lääkärille kerroin seuraavaa:BMI43,verenpaineet luokkaa 150/110 pulssi yli 100,diabetes2 on puhjennut vastikään.Paastoarvot koholla tablettilääkityksestä huolimatta.Masennus joka osiltaan haittaa painonpudotusta(lähinnä liikunnan osalta,ruokavalio kunnossa)Paha kolesteroli viime mittauksessa 6,2.Polvi myös mennyt sijoiltaan 2 kertaa viimeisen 10 vuoden aikana.Normaalipainossa olen ollut ainoastaan 6-vuotiaana ja murrosiässä.

Kokeiltu laihdutuslääkkeet,painonvartijat yms.

Olkaa onnellisia joilla asiallinen lääkäri ollut ottamassa vastaan.Oma kohtalo on ilmeisesti sairastua kaikkiin mahdollisiin liitännäissairauksiin ja syödä dosetillinen lääkkeitä jo alle kolmekymppisenä.

Lääkitykset unettomuuteen,masennukseen,verenpaineeseen ja sokeriin.

Lue lisää

^^ Vastasin ihan väärään ketjuun :/

tiolli kirjoitti:

... venynyt mahanahka? Jääkös se roikkumaan tuohon paikoilleen vai mites sille käy?

Itse olen menossa leikkaukseen 14.12.2010 Peijaksen sairaalaan Vantaalle. Jonossa olen ollut nyt kolme päivää. Paljon on asioita mikä mietityttää, mutta ei varsinaisesti pelota. Olen laihtunut nyt 7 kg kuukaudessa. Löhtö oli 140/174 cm/56 v.

Lue lisää

Omalla kohdallani asia lähti etenemään todella nopeasti. Viime toukokuussa kävin polven magneettikuvauksessa, jolloin ortopedi otti leikkausasian ensi kertaa puheeksi (olin kyllä sitä itsekseni miettinyt jo vuosien varrella). Itselläni painoindeksi ei kuulemma"täyty"?, mutta koska tähän metaboliseen oireyhtymään alkoi puhjeta yksi jos toinenkin vaiva, niin asia tuli vakavasti puheeksi. Viime keväänä aloitettiin verenpainelääkitys, veren sokerit ovat keikkuneet 10 korvilla, lääkitystä ei ole kuitenkaan aloitettu. Suvussamme on diabetes rasitteena. Viimein keväällä kun ortopedi tutki polven kuvauksen tuloksia, hän sanoi, että polveen ja todennäköisesti toiseenkin joudutaan asentamaan keinonivelet ja että sellaiseen ei kannattaisi ryhtyä, jollei paino putoaisi reilusti. Tästä siis lähti asia etenemään. Endokrinologi, jonka luona myös jouduin leikkaukseen liittyen käymään, sanoi, että nyt ei jäädä enää lisää liitännäissairauksia sulle odottelemaan. Tämän kuun alussa kävin jo sairaalassa leikkaavan kirurgin puheilla, samoin ravitsemusterapeutin luona, jonka kanssa sovimme ENE-dietin aloittamisesta. Nyt on menossa päivä 12 pussikeitoilla ja vedellä, paino pudonnut 5kg. Lupasin yrittää -9kg pudotusta (8% sen hetkisestä painosta), mutta jollei ehdi pudota, niin eihän sille mitään mahda! Leikkauspäivä on 22.11.10. Eilen kävin gastroskopiassa, eli tähystyksessä, ja täytyy ihmetellä immeisiä, jotka siitä pelottelevat!? Se meni ihan hienosti ja nopeasti, ei kannata pelätä! Roikkuvista nahoista sen verran, että tietty naisena sitä kysyin, niin kirurgi kertoi, että vatsa- ja reisinahkoja leikataan julkisella puolella JOS niistä on TERVEYDELLISTÄ vaivaa, esim. hikoilun kautta tulevat tulehdukset yms. Allit pitää kuulemma kustantaa itse, jos ne jää roikkumaan! Kaikille leikkaukseen pyrkiville ja sinne pääsyä odottaville tsemppiä! Nainen, 57 vee, 163cm/111kg

Uuden elämän alussa kirjoitti:

Omalla kohdallani asia lähti etenemään todella nopeasti. Viime toukokuussa kävin polven magneettikuvauksessa, jolloin ortopedi otti leikkausasian ensi kertaa puheeksi (olin kyllä sitä itsekseni miettinyt jo vuosien varrella). Itselläni painoindeksi ei kuulemma"täyty"?, mutta koska tähän metaboliseen oireyhtymään alkoi puhjeta yksi jos toinenkin vaiva, niin asia tuli vakavasti puheeksi. Viime keväänä aloitettiin verenpainelääkitys, veren sokerit ovat keikkuneet 10 korvilla, lääkitystä ei ole kuitenkaan aloitettu. Suvussamme on diabetes rasitteena. Viimein keväällä kun ortopedi tutki polven kuvauksen tuloksia, hän sanoi, että polveen ja todennäköisesti toiseenkin joudutaan asentamaan keinonivelet ja että sellaiseen ei kannattaisi ryhtyä, jollei paino putoaisi reilusti. Tästä siis lähti asia etenemään. Endokrinologi, jonka luona myös jouduin leikkaukseen liittyen käymään, sanoi, että nyt ei jäädä enää lisää liitännäissairauksia sulle odottelemaan. Tämän kuun alussa kävin jo sairaalassa leikkaavan kirurgin puheilla, samoin ravitsemusterapeutin luona, jonka kanssa sovimme ENE-dietin aloittamisesta. Nyt on menossa päivä 12 pussikeitoilla ja vedellä, paino pudonnut 5kg. Lupasin yrittää -9kg pudotusta (8% sen hetkisestä painosta), mutta jollei ehdi pudota, niin eihän sille mitään mahda! Leikkauspäivä on 22.11.10. Eilen kävin gastroskopiassa, eli tähystyksessä, ja täytyy ihmetellä immeisiä, jotka siitä pelottelevat!? Se meni ihan hienosti ja nopeasti, ei kannata pelätä! Roikkuvista nahoista sen verran, että tietty naisena sitä kysyin, niin kirurgi kertoi, että vatsa- ja reisinahkoja leikataan julkisella puolella JOS niistä on TERVEYDELLISTÄ vaivaa, esim. hikoilun kautta tulevat tulehdukset yms. Allit pitää kuulemma kustantaa itse, jos ne jää roikkumaan! Kaikille leikkaukseen pyrkiville ja sinne pääsyä odottaville tsemppiä! Nainen, 57 vee, 163cm/111kg

Lue lisää

Jouduitko käymään tähystyksessä?

sfgsdfdf kirjoitti:

Jouduitko käymään tähystyksessä?

Joo, kyllä jouduin. Siis 19.10. kävin siinä (mun piiitkässä edelisessä txt kirjoitinkin siitä). Sillä toimenpiteellä mua oli peloteltu, mutta sitä hetkeä lukuunottamatta kun tähystin työnnettiin kurkkuun ja tuli pari kertaa oksennusrefleksi päälle, niin ei ollut ollenkaan paha. Joten sitä ei todellakaan kannata pelätä. Se tutkimus on tehtävä, jotta nähdään, ettei ole kasvaimia, vatsahaavaa, helikobakteeria tms., jotka vaikuttais sitten leikkaukseen. Ite voin ainakin sanoa, että olen ollut useissa eri operaatioissa jotka ovat olleet tätä ikävämpiä! Tietty mua on kylläkin leikattu ja nukutettu n. 10 kertaa, mutta kumminkin! Joten rohkeasti vaan kokeisiin yms., jos on muuten pääsemässä leikkaukseen! Tsemiä!

Uuden elämän alussa kirjoitti:

Joo, kyllä jouduin. Siis 19.10. kävin siinä (mun piiitkässä edelisessä txt kirjoitinkin siitä). Sillä toimenpiteellä mua oli peloteltu, mutta sitä hetkeä lukuunottamatta kun tähystin työnnettiin kurkkuun ja tuli pari kertaa oksennusrefleksi päälle, niin ei ollut ollenkaan paha. Joten sitä ei todellakaan kannata pelätä. Se tutkimus on tehtävä, jotta nähdään, ettei ole kasvaimia, vatsahaavaa, helikobakteeria tms., jotka vaikuttais sitten leikkaukseen. Ite voin ainakin sanoa, että olen ollut useissa eri operaatioissa jotka ovat olleet tätä ikävämpiä! Tietty mua on kylläkin leikattu ja nukutettu n. 10 kertaa, mutta kumminkin! Joten rohkeasti vaan kokeisiin yms., jos on muuten pääsemässä leikkaukseen! Tsemiä!

Lue lisää

Laihduttaminen on ollut ikuista ja leikkaushoitoihin pääsy taitaa olla kiinni enemmän resursseista kuin mistään muusta!!!Luin että ruotsalaiset, norjalaiset, britit ja tanskalaiset saavat lihavuusleikkaukseen läheteen, alkuhoidon ja hoidon leikkauksen jälkeen omassa maassaan, mutta leikkauksia he teettävät puolet halvemmalla Latviassa ja Puolassa. Onko kellään kokemuksia tällaisesta??

Toivoa? kirjoitti:

Laihduttaminen on ollut ikuista ja leikkaushoitoihin pääsy taitaa olla kiinni enemmän resursseista kuin mistään muusta!!!Luin että ruotsalaiset, norjalaiset, britit ja tanskalaiset saavat lihavuusleikkaukseen läheteen, alkuhoidon ja hoidon leikkauksen jälkeen omassa maassaan, mutta leikkauksia he teettävät puolet halvemmalla Latviassa ja Puolassa. Onko kellään kokemuksia tällaisesta??

Lue lisää

http://nordmedtour.com/

toivoton81 kirjoitti:

Kyselin laihdutusleikkauksesta yksityislääkäriltä ja hän suurinpiirtein nauroi minut ulos.Ennen lääkärinaikaa kyselin oulun klinikalta sopivuuttani leikkaukseen.Vastasivat sen olevan kohdallani mahdollinen.Lääkärille kerroin seuraavaa:BMI43,verenpaineet luokkaa 150/110 pulssi yli 100,diabetes2 on puhjennut vastikään.Paastoarvot koholla tablettilääkityksestä huolimatta.Masennus joka osiltaan haittaa painonpudotusta(lähinnä liikunnan osalta,ruokavalio kunnossa)Paha kolesteroli viime mittauksessa 6,2.Polvi myös mennyt sijoiltaan 2 kertaa viimeisen 10 vuoden aikana.Normaalipainossa olen ollut ainoastaan 6-vuotiaana ja murrosiässä.

Kokeiltu laihdutuslääkkeet,painonvartijat yms.

Olkaa onnellisia joilla asiallinen lääkäri ollut ottamassa vastaan.Oma kohtalo on ilmeisesti sairastua kaikkiin mahdollisiin liitännäissairauksiin ja syödä dosetillinen lääkkeitä jo alle kolmekymppisenä.

Lääkitykset unettomuuteen,masennukseen,verenpaineeseen ja sokeriin.

Lue lisää

Hei, toivottavasti olet vielä hengissä, mene ihmeessä toiselle lääkärille joka ottaa sinut tosissaan sinä tarvitset leikkauksen.

Hei. Minä olen menossa torstaina 15.9 leikkaukseen ja kävin kymmenen viikon laihdutusryhmän läpi, ene-dietteineen päivineen. Eneä olen jatkanut läpi kesän, korvaten aterian , tai välipalan sillä. Painoa olen saanut tippumaan helmikuun alusta tähän päivään 35 kg. Hieman jännittää, mutta ei pelota tuleva leikkaus. Mukava lukea onnistumisia ja tsemppiä kaikille.

ENE=VLCD. Ohitettiin, ei pantaa. Vaan tämä on minun kokemukseni

-59 kg kirjoitti:

ENE=VLCD. Ohitettiin, ei pantaa. Vaan tämä on minun kokemukseni

Hei!
Olen menossa yksityiselle leikkaukseen. Tänään oli ensimmäinen kirurgikäynti ja leikkauspäiväkin sovittiin samalla. Eli minut leikataan 12.1.2011. Pitkään olen tätä pohtinut ja nyt se vihdoin on tosinta totta. Ensi viikolla tapaan vielä ravitsemusterapeutin ja sisätautilääkärin, mutta kirurgi sanoi papereita katsoessani, ettei sieltä löydy mitään mikä voisi estää minulta leikkaukseen pääsyn, olen niin onnellinen tästä! Ennen leikkausta pitäisi minun tiputtaa 12kg. Eli mun joulusta tulee tänä vuonna hiukan erilainen :D

trueshine kirjoitti:

Hei!
Olen menossa yksityiselle leikkaukseen. Tänään oli ensimmäinen kirurgikäynti ja leikkauspäiväkin sovittiin samalla. Eli minut leikataan 12.1.2011. Pitkään olen tätä pohtinut ja nyt se vihdoin on tosinta totta. Ensi viikolla tapaan vielä ravitsemusterapeutin ja sisätautilääkärin, mutta kirurgi sanoi papereita katsoessani, ettei sieltä löydy mitään mikä voisi estää minulta leikkaukseen pääsyn, olen niin onnellinen tästä! Ennen leikkausta pitäisi minun tiputtaa 12kg. Eli mun joulusta tulee tänä vuonna hiukan erilainen :D

Lue lisää

Leikkaus on suuri,mutta itse sen kokeneena kaksi viikkoa sitten,voin vain rohkaista sinua. Kivut minimaalliset. Olisin päässyt jo seuraavana päivänä kotiin, mutta en uskaltanut matkustaa kotiin, kun matkaa on yli 200 km.Enellä sain 10 kg pois, mutta leikkauksessa turposin 3kg. Nyt on kaikkiaan kiloja pois 15. Syön jo pehmeää leipää ja `mössöjä`.Tästä ei minulle kerrottu : sokeriset ruoat aiheuttaa oksentelua ja HIRVEÄÄ kylmän tunnetta, ei auta pökkimät ja täkitkään. En voi muuta sanoa kuin, luota sinua hoitaviin asiantuntijoihin,olet hyvissä käsissä. Siitä alkaa sinun uusi loppuelämäsi :)

Tuisku* kirjoitti:

Leikkaus on suuri,mutta itse sen kokeneena kaksi viikkoa sitten,voin vain rohkaista sinua. Kivut minimaalliset. Olisin päässyt jo seuraavana päivänä kotiin, mutta en uskaltanut matkustaa kotiin, kun matkaa on yli 200 km.Enellä sain 10 kg pois, mutta leikkauksessa turposin 3kg. Nyt on kaikkiaan kiloja pois 15. Syön jo pehmeää leipää ja `mössöjä`.Tästä ei minulle kerrottu : sokeriset ruoat aiheuttaa oksentelua ja HIRVEÄÄ kylmän tunnetta, ei auta pökkimät ja täkitkään. En voi muuta sanoa kuin, luota sinua hoitaviin asiantuntijoihin,olet hyvissä käsissä. Siitä alkaa sinun uusi loppuelämäsi :)

Lue lisää

Kiitoksia Tuisku: Kyllä mua varoteltiin sokerisista ja rasvaisista ruuista, että aiheuttavat helposti huonoa oloa. Mulla on enää kaksi yötä leikkaukseen, jei!

truushine kirjoitti:

Kiitoksia Tuisku: Kyllä mua varoteltiin sokerisista ja rasvaisista ruuista, että aiheuttavat helposti huonoa oloa. Mulla on enää kaksi yötä leikkaukseen, jei!

Olen niin iloinen puolestasi, kuka sitten lienetkin. Minulle ehdotettiin leikkausta jo kaksi vuota sitten, mutta en uskalla lähteä. Historiassani bulimia ja sen voitettuani pelkkää ahmimista. Toiset väittää, että leikkaus ei ole hyvä keino ahmijoille. Siihen ei kuitenkaan missään kiinnitetä huomiota, vaikka olen siitä puhunut.

Hei,
tuolta löytyy tuoretta hyvää infoa.
www.lihavuusleikkaus.fi
JN

Hei,
en tiedä oletko käynyt tuolla, mutta sieltä löytyy hyvin tietoa
www.lihavuusleikkaus.fi
Timo

Siis aivan käsittämätön määrä painoa pudonnut. Onnea sinulle siitä. Itselläni olisi melkein sama määrä pudotettavana ja pari vuotta olen leikkausta harkinnut ja hiljalleen kypsynyt sen kannalle. Onko tähystys välttämätön? Entä miten pahasti nahkasi ovat jääneet roikkumaan?

En osaa muuta sanoa tuohon kuin että jos alkoholi hulahtaa suoraan ohutsuoleen, niin se imeytyy nolla-ajassa ja vaikutus on sen mukainen. Ei tietty ole omaa kokemusta, mutta näin ravintoterapeutti sanoi.

kirkasta voi ottaa mutta kaljaa ei yleensä kukaan jaksa juua tään jälk. ite kun otan kirkasta niin 2-3 grogia jo menee päähän..helposti on käyny niin että muisti menny..ja jostakin syystä se pysyykin veressä pitempään kuin ennen leikkausta. mulla on menny 2v ja 3kk leikkauksesta ja 56kg on menny. nahkat painaa ehkä nyt vielä n 7kg yht.vatsa,allit,ja reidet.nyt syksyllä meen sit lekuriin kiristyksen takia.sekin menee julkisen s.hoidon puolelle,eli mun ei tarvi maksaa kuin se ns.norm. vrk maksu.

hoitsu maario kirjoitti:

kirkasta voi ottaa mutta kaljaa ei yleensä kukaan jaksa juua tään jälk. ite kun otan kirkasta niin 2-3 grogia jo menee päähän..helposti on käyny niin että muisti menny..ja jostakin syystä se pysyykin veressä pitempään kuin ennen leikkausta. mulla on menny 2v ja 3kk leikkauksesta ja 56kg on menny. nahkat painaa ehkä nyt vielä n 7kg yht.vatsa,allit,ja reidet.nyt syksyllä meen sit lekuriin kiristyksen takia.sekin menee julkisen s.hoidon puolelle,eli mun ei tarvi maksaa kuin se ns.norm. vrk maksu.

Lue lisää

Onko mikään kaduttanut leikkaukseen menossa? Itseä asia pelottaa ihan tolkuttomasti, pääsisin nimittäin leikkaukseen, mutta kantti ei kestä.

kilokaskas kirjoitti:

Onko mikään kaduttanut leikkaukseen menossa? Itseä asia pelottaa ihan tolkuttomasti, pääsisin nimittäin leikkaukseen, mutta kantti ei kestä.

ei kannata pelätä. kuolleisuus on on vaan 0.2 kaikista leikatuista!!!itellä tää on elämäni toiseksi paras ratkasu!! kaikki muuttu. jaksan 3vro työtä,jaksan kävellä,nousta portaita,en hikoile vaikka rehkisinkin,kengät pieneni,vaatteet 10 numeroo,taipuu.voi istua kaikis asennoissa,listaa vois jatkaa loputtomiin..ei kannata jättää pelon varaan tätä!!!enemmän pelättävää sulla ja meillä kaikilla on jokapäiväisessä elämässä!!! mene ihmeessä! sitten näät kuin toisin kaikki voi olla!

kilokaskas kirjoitti:

Onko mikään kaduttanut leikkaukseen menossa? Itseä asia pelottaa ihan tolkuttomasti, pääsisin nimittäin leikkaukseen, mutta kantti ei kestä.

hei mikään ei ole kaduttanut leikkaus tehtiin 5/5-2011 paino on pudonnut 25,5kiloa 18/8 l

hoitsu maario kirjoitti:

kirkasta voi ottaa mutta kaljaa ei yleensä kukaan jaksa juua tään jälk. ite kun otan kirkasta niin 2-3 grogia jo menee päähän..helposti on käyny niin että muisti menny..ja jostakin syystä se pysyykin veressä pitempään kuin ennen leikkausta. mulla on menny 2v ja 3kk leikkauksesta ja 56kg on menny. nahkat painaa ehkä nyt vielä n 7kg yht.vatsa,allit,ja reidet.nyt syksyllä meen sit lekuriin kiristyksen takia.sekin menee julkisen s.hoidon puolelle,eli mun ei tarvi maksaa kuin se ns.norm. vrk maksu.

Lue lisää

Meneekö allitkin julkisella puolella läpi?

Leikkaus oli 6 pv sitten. Kaikki meni hyvin. Pääsin kotiin jo seuraavana päivänä, koska asun melkein sairaalan vieressä ja toinen kirurgeista päivysti viikonlopun yli sairaalassa. En ole tarvinnut mitään apua lääkäreiltä. Paraneminen on alkanut juohevasti. Haavat ovat parantuneet hyvin ja opettelen elämään "uuden" ruuansulatuskanavani kanssa! Toistaiseksi en ole saanut minkäänlaisia mahanpuruja, mutta olen kyllä noudattanut ohjeita. Makeasta en pidä ja rasvaa olen välttänyt. Olen möyhentänyt ruokani tai sitten pureskellut kaiken ihan pieneksi silpuksi. Ei ole turvottanut eikä ahdistanut. Painoni laski jo ennen leikkausta melkein 5 kg, viikonloppuna oli pudotus jo 9 kg. En aio nyt puntaroida itseäni ja ottaa siitä stressiä. Yritän kävellä selkäkipujenni rajoissa ja pysytellä kaidalla tiellä ruoan suhteen. Katsotaan sitten, miten tämä homma etenee.

MInulla ei ole sitä itsekuria, ei ole koskaan ollutkaan. Että mitä nyt sitten pitäisi tehdä?? Kerro sinä viisaampana. Fraasia "niskasta kiinni ottamisesta" ei kannata tulla tarjoamaan, kerro jotain mitä en ole vielä keksinyt.

niinpä niin kirjoitti:

MInulla ei ole sitä itsekuria, ei ole koskaan ollutkaan. Että mitä nyt sitten pitäisi tehdä?? Kerro sinä viisaampana. Fraasia "niskasta kiinni ottamisesta" ei kannata tulla tarjoamaan, kerro jotain mitä en ole vielä keksinyt.

Lue lisää

muuta elämäntapasi, liiku liiku ja liiku syö terveellisesti ja kohtuudella ei se ole sen vaikeampaa ja kun jaksat liikkua 2-3 kk jäät siihen koukkuun niinkuin mässäilyynkin -70kg/8kk

Voi rassukkaa!
Miten vaikeaa sinulla onkaan, kuinka voit kestää kun läskipossut massuttaa ja itkee?
Vaikka olet jo nyt rasite kansantaloudelle neuvon silti, mene lääkäriin. Ehkä voisit saada apua ongelmaasi ja pääsisit vielä joskus elämään ihan omaa elämääsi.
Ota itseäasi niskasta kiinni. Kyllä se onnistuu!

Lihava ainakin on melkoinen menoerä saikkuineen, lääkärikäynteineen, lihavuusleikkauksineen, jne. jne. jne. Tässäkin ketjussa kirjoittavilla on kaikennäköistä itse lihavuudella aiheutettua vaivaa kuten nilkkakipuja ynnä muuta. Menkää itseenne, lihavat!

alskdjf kirjoitti:

Lihava ainakin on melkoinen menoerä saikkuineen, lääkärikäynteineen, lihavuusleikkauksineen, jne. jne. jne. Tässäkin ketjussa kirjoittavilla on kaikennäköistä itse lihavuudella aiheutettua vaivaa kuten nilkkakipuja ynnä muuta. Menkää itseenne, lihavat!

Lue lisää

Hyvä, että tuollaisia leikkauksia on, erityisesti terveyden kannalta. Pääsee kuulemma sairauksistakin eroon. Yksi juttu siinä tietysti on, että kun paino tippuu niin nopeasti, niin luulisi aineenvaihdunnan hidastuvan myös paljon ja iho voi ruveta myös kovasti roikkumaan. Mutta täytyy punnita hyödyt ja haitat.

alskdjf kirjoitti:

Lihava ainakin on melkoinen menoerä saikkuineen, lääkärikäynteineen, lihavuusleikkauksineen, jne. jne. jne. Tässäkin ketjussa kirjoittavilla on kaikennäköistä itse lihavuudella aiheutettua vaivaa kuten nilkkakipuja ynnä muuta. Menkää itseenne, lihavat!

Lue lisää

Leikkauksellahan ne kulut juuri loppuu!

Ja eikö se ole aika rankkaa loppuelämä katsoa tosi tarkasti syömisiään, että saako kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet siitä pienestä ruokamäärästä.

Onko esim. tutkimustietoa lihavuusleikattujen osteoporoosiluvuista tms? Eipä taida vielä olla.

Jotenkin paradoksaalista koko lihavuuden hoito leikkauksella: lihavat haluavat vapaaehtoisesti sitoutua loppuelämän kestävään dieettiin(pienen pienet annokset jotka periaatteessa pitäisivät olla vain ja ainoastaan laadukasta ravintoa). Mutta toisaalta samat lihavat eivät ole valmiita ruokavaliomuutoksiin/elämäntapamuutoksiin ilman leikkausta.

Mistä se johtuu? Puuttuuko uskoa omaan onnistumiseen? Antaako leikkaus uskoa onnistumiseen?

Lueskelin noita pudotettujen kilojen määrää, eivätkä juurikaan tehneet vaikutusta:
Aloittaja pudottanut 27kg/2kk Näistä kiloista 7 ennen leikkausta, 7 sairaalassa, elikkäs leikkauksen jälkeen kiloja tippunut13. Jos lähtöpainoa on 170kg, niin kyllä tuollainen kilomäärä ja enemmänkin lähtee parissa kolmessa kuukaudessa.

Itsekin olen lihava, mutta leikkaukseen en aio mennä ikinä.
Kyllä minä tiedän, että saan nämä laardit pois kehostani ihan luonnollisin keinoin.

laardikeiju kirjoitti:

Ja eikö se ole aika rankkaa loppuelämä katsoa tosi tarkasti syömisiään, että saako kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet siitä pienestä ruokamäärästä.

Onko esim. tutkimustietoa lihavuusleikattujen osteoporoosiluvuista tms? Eipä taida vielä olla.

Jotenkin paradoksaalista koko lihavuuden hoito leikkauksella: lihavat haluavat vapaaehtoisesti sitoutua loppuelämän kestävään dieettiin(pienen pienet annokset jotka periaatteessa pitäisivät olla vain ja ainoastaan laadukasta ravintoa). Mutta toisaalta samat lihavat eivät ole valmiita ruokavaliomuutoksiin/elämäntapamuutoksiin ilman leikkausta.

Mistä se johtuu? Puuttuuko uskoa omaan onnistumiseen? Antaako leikkaus uskoa onnistumiseen?

Lueskelin noita pudotettujen kilojen määrää, eivätkä juurikaan tehneet vaikutusta:
Aloittaja pudottanut 27kg/2kk Näistä kiloista 7 ennen leikkausta, 7 sairaalassa, elikkäs leikkauksen jälkeen kiloja tippunut13. Jos lähtöpainoa on 170kg, niin kyllä tuollainen kilomäärä ja enemmänkin lähtee parissa kolmessa kuukaudessa.

Itsekin olen lihava, mutta leikkaukseen en aio mennä ikinä.
Kyllä minä tiedän, että saan nämä laardit pois kehostani ihan luonnollisin keinoin.

Lue lisää

Siis tarkoitin, että kyllä tuollainen kilomäärä tippuu samassa ajassa ihan tavallisella laihduttamisellakin mitä aloittajalla.

laardikeiju kirjoitti:

Ja eikö se ole aika rankkaa loppuelämä katsoa tosi tarkasti syömisiään, että saako kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet siitä pienestä ruokamäärästä.

Onko esim. tutkimustietoa lihavuusleikattujen osteoporoosiluvuista tms? Eipä taida vielä olla.

Jotenkin paradoksaalista koko lihavuuden hoito leikkauksella: lihavat haluavat vapaaehtoisesti sitoutua loppuelämän kestävään dieettiin(pienen pienet annokset jotka periaatteessa pitäisivät olla vain ja ainoastaan laadukasta ravintoa). Mutta toisaalta samat lihavat eivät ole valmiita ruokavaliomuutoksiin/elämäntapamuutoksiin ilman leikkausta.

Mistä se johtuu? Puuttuuko uskoa omaan onnistumiseen? Antaako leikkaus uskoa onnistumiseen?

Lueskelin noita pudotettujen kilojen määrää, eivätkä juurikaan tehneet vaikutusta:
Aloittaja pudottanut 27kg/2kk Näistä kiloista 7 ennen leikkausta, 7 sairaalassa, elikkäs leikkauksen jälkeen kiloja tippunut13. Jos lähtöpainoa on 170kg, niin kyllä tuollainen kilomäärä ja enemmänkin lähtee parissa kolmessa kuukaudessa.

Itsekin olen lihava, mutta leikkaukseen en aio mennä ikinä.
Kyllä minä tiedän, että saan nämä laardit pois kehostani ihan luonnollisin keinoin.

Lue lisää

Miksi sinusta on huono asia, että valmius lopulliseen elämänmuutokseen tulee leikkauksen kautta? Leikkaus on työkalu joka mahdollistaa pysyvän tuloksen. Vaatimuksena leikkaukseen pääsyyn on toistuvat epäonnistuneet ohjatut laihdutukset aiemmin. Epäonnistumiseksi lasketaan myös onnistunut laihtuminen jonka jälkeen on taas lihottu. Ensimmäisenä hoitokeinona leikkausta ei pidetä koskaan.

Miksi sinä et ole valmis laihtumaan? En sano, että sinun pitäisikään olla, valintahan on sinun, mutta jos haluat kritisoida muita, olisi tietenkin suotavaa olla itse valmis siihen mitä muilta vaatii. Kerrot olevasi lihava ja tietäväsi omat kykysi, mutta selvästikään et käytä noita kykyjäsi päästäksesi kiloistasi eroon. Moitit mielelläsi muita jotka niin tekevät. Huomaatko logiikkasi heikkouden? Näennäinen paradoksi ei olekaan ollenkaan sitä tarkemmassa analyysissä.

Kriittisyys radikaalia ja invasiivista hoitoa kohtaan on ihan tervettä kuten on myös huoli sen pitkäaikaisvaikutuksista. Kuitenkin lihavuus on tutkitusti sidoksissa moniin huomattavan vaarallisiin sairauksiin, lyhentyneeseen elämään ja huonontuneeseen elämänlaatuun. Puhumattakaan sen sosiaalisista vaikutuksista jotka on nähtävissä täälläkin. Leikkauksella päästään pysyviin tuloksiin joilla nämä isot peikot poistuvat kuviosta. Pienempiä peikkoja varmasti nousee, mutta jokainen tekee itse valintansa millaisten peikkojen kanssa haluaa taistella. Tutkimustietoa muuten on paljonkin saatavilla. Leikkauksia on tehty valtavia määriä jo kymmeniä vuosia, joten tietoa on ehditty kerätä paljon. Linkitkin on mainittu jo useaan otteeseen.

Toivotan sinulle hyvää terveyttä ja erityisesti hyvää mieltä, suvaitsevuutta eilaisia ratkaisuja kohtaan ja avaraa katsetta niin omissa pohdinnoissasi kuin tekemisissäsikin.

Hyvä Haaveileva taas, minulla oli hieman samansuuntaisia kysymyksiä asiasta kuin Sinulla, pyydän nöyrimmästi anteeksi että kysymykseni ja kommenttini menivät väärään kohtaan.

Toivottavasti en aiheuttanut sydämentykytyksiä.

Alkoholin nauttimisesta parikin kirjoittajaa tässä ketjussa kertoi kokemuksistaan, ja aika paljon myös oli kirjoituksia ruokailukokemuksista.

Toki haluaisimme kaikki kuulla lisää.

Minulla aika monesti kontrolli pettäny leikkauksen jälkeen johtuen siitä että "heti" leikkauksen jälkeen kun join ensimmäisiä kertoja pystyin juomaan aikalailla samanverran kun ennenkin ja olin sopivassa humalassa mutta nyttenkun painoa on lähteny enemmän niin alkoholin määrä on laskenut rajusti ja en ole oikein vielä löytänyt sitä rajaa niin joskus tulee vedettyä vahingossa sellaset kännit ettei ole ennen nähty :/ Ennen ei mennyt muisti ikinä nykyään se sattuu aina joskus vahingossa häviämään kun juo epähuomiossa liikaa :/ Mutta siis hengissä ollaan edelleen.

Ps: Enkä ole mikään alkoholin suurkuluttaja vaikka tekstistä saattaa saada sellaisen vaikutelman olen vain nuoriaikuinen joka haluaa välillä pitää hauskaa ja bilettää kavereiden kanssa, leikkaus ei ole oikeastaan tähän osaan elämää vaikuttanu muuten kuin että nykyään kehtaa jopa käydä baareissa enemmän ja muutenkin ihmisten ilmoilla :)

henttuliini kirjoitti:

Minulla aika monesti kontrolli pettäny leikkauksen jälkeen johtuen siitä että "heti" leikkauksen jälkeen kun join ensimmäisiä kertoja pystyin juomaan aikalailla samanverran kun ennenkin ja olin sopivassa humalassa mutta nyttenkun painoa on lähteny enemmän niin alkoholin määrä on laskenut rajusti ja en ole oikein vielä löytänyt sitä rajaa niin joskus tulee vedettyä vahingossa sellaset kännit ettei ole ennen nähty :/ Ennen ei mennyt muisti ikinä nykyään se sattuu aina joskus vahingossa häviämään kun juo epähuomiossa liikaa :/ Mutta siis hengissä ollaan edelleen.

Ps: Enkä ole mikään alkoholin suurkuluttaja vaikka tekstistä saattaa saada sellaisen vaikutelman olen vain nuoriaikuinen joka haluaa välillä pitää hauskaa ja bilettää kavereiden kanssa, leikkaus ei ole oikeastaan tähän osaan elämää vaikuttanu muuten kuin että nykyään kehtaa jopa käydä baareissa enemmän ja muutenkin ihmisten ilmoilla :)

Lue lisää

Kiitos. Tälläistä kokemusta kaipasin.Olen jo keski-ikäinen, mutta juhlimme mekin. Selvisit näköjään joulustakin!

Aika hauska huomata kun aiemmin kiskoin kaksin käsin makeita työpaikan kahvipöydässä, niin siitä ei huomauteltu. Pikemminkin kannustettiin. Nyt leikkauksen jälkeen töihin palattuani olen saanut kuulla oikeasti ilkeitä kommentteja kun olen kohteliaasti omasta mielestäni numeroa tekemättä jättänyt ottamatta herkkuja. Kun ei maita, niin ei maita. Työkaveri mutisi hetikohta että kyllä se nyt on laihduttavinaan ja kohta lihoo kaksi kertaa enemmän.En ole koskaan ollut jojo-laihduttaja, paino nousi vuosien saatossa. En ole välittänyt jakaa leikkuskokemustani kaikkien kanssa, koska tämä oli niin pitkä prosessi oman harkintani takia. Ehtivät turhaan verensokerit nousta, nyt ovat normalisoituneet. Mutta ei tämä ole helppo tie. Tällä hetkellä olen tyytyväinen ratkaisuuni. Liikunta on palannut elämääni.

tyytyväinen, pääsitkö kuinka helposti leikkaukseen? Itellä tällä hetkellä samat lukemat 187cm ja 160kg.

olen 23v.Päijät-hämeessä leikkauksen käynyt nainen ja minullakin on psyyken ongelmia (myös syömishäiriötä), ollut jo 10 vuotta. leikkaukseen pääsin kun BMI meni 45 asti ja alkoi olla selkä ja jalkasärkyjä sun muuta vaivaa. psyyken ongelmia yleensä on kaikilla leikkaukseen menijöillä, jossain määrin, mutta jos on taustaa tai lääkitystä on pakollinen käynti psykiatrilla, jossa arvioidaan lähinnä miten pää kestää ison muutoksen, miten siihen pystyy sitoutumaan ja onko pakonomaista ahmimista/syömishäiriötä, koska se on oikeasti vaarallista leikkauksen jälkeen.
ite tapasin psykiatrin kahdesti jonka jälkeen sain puoltavan päätöksen leikkaukseen. asia harkitaan joka kerta tapauskohtaisesti, joten jos kiinnostaa kannattaa tiedustella asiaa terveyskeskuksesta. leikkaukseen tarvitsee TK lääkärin lähetteen jonka jälkeen ainakin Lahdessa pitää saada puoltava päätös tiimiltä eli ravitsemusterapeutilta, sisätautilääkäriltä ja psykiatrilta jotka laittavat lähetteen kirurgille, joka arvioi vielä voidaanko leikata. sit on odotettava jonossa kunnes saa ajan. itselläni koko rumba kesti 1,5vuotta.

pallerot kirjoitti:

olen 23v.Päijät-hämeessä leikkauksen käynyt nainen ja minullakin on psyyken ongelmia (myös syömishäiriötä), ollut jo 10 vuotta. leikkaukseen pääsin kun BMI meni 45 asti ja alkoi olla selkä ja jalkasärkyjä sun muuta vaivaa. psyyken ongelmia yleensä on kaikilla leikkaukseen menijöillä, jossain määrin, mutta jos on taustaa tai lääkitystä on pakollinen käynti psykiatrilla, jossa arvioidaan lähinnä miten pää kestää ison muutoksen, miten siihen pystyy sitoutumaan ja onko pakonomaista ahmimista/syömishäiriötä, koska se on oikeasti vaarallista leikkauksen jälkeen.
ite tapasin psykiatrin kahdesti jonka jälkeen sain puoltavan päätöksen leikkaukseen. asia harkitaan joka kerta tapauskohtaisesti, joten jos kiinnostaa kannattaa tiedustella asiaa terveyskeskuksesta. leikkaukseen tarvitsee TK lääkärin lähetteen jonka jälkeen ainakin Lahdessa pitää saada puoltava päätös tiimiltä eli ravitsemusterapeutilta, sisätautilääkäriltä ja psykiatrilta jotka laittavat lähetteen kirurgille, joka arvioi vielä voidaanko leikata. sit on odotettava jonossa kunnes saa ajan. itselläni koko rumba kesti 1,5vuotta.

Lue lisää

Mulla kanssa noita psyykepuolen ongelmia ja varoiteltiin, että itse leikkaus voi masentaa. Menen silti,koska psykopuolelta todettiin, että siitä vaan. Kohta oon leikkauspöydälllä. Saa nähdä, pelottaa hirveesti.

Hän lihoi siksi, että soiset lihoo herkemmin kuin toiset, vaikka sitä ei haluta myöntää.

sivusta kommentoija kirjoitti:

Hän lihoi siksi, että soiset lihoo herkemmin kuin toiset, vaikka sitä ei haluta myöntää.

Leikkaukseen vajaa 2 viikkoa. Tulen kommentoimaan fiiliksiä sen jälkeen. 170/117kg.

Atleetti on väärällä palstalla. Narsistit, bodarit yms. sellaisille on omat palstansa. Mää sinne kehumaan vartaloasi.

Vetäsin ns. lärvit kolme yötä leikkauksesta. Hyvin meni, eikä pitäisi vaikuttaa mihinkään.

Ainutkertaisen ihmisen ainutkertaiset juhlat vain sattuivat tähän ja ajattelin antaa mennä. Mitään tiedottomia oloja en tietenkään, mutta useamman Carillopaukun kyllä. Vastuullisuus pitää muistaa.

Tervehdys.
Ei tietenkään viikonloppuisin, ei laisinkaan,mutta ehkäpä pari kolmekertaa vuodessa viikonloppuisin kylläkin :) En misään tapauksessa ole suurkuluttaja, mutta tissuttelusta en perusta, vaan silloin ,kun otetaan niin otetaan kunnolla,ja en tarkota määrää,vaan tukevaa humalatilaa :) Ja kysymys oli periaatteessa siksi, että jos naukkailen esim viskiä, niin räjähtääkö sisälläni jotakin,ja saattaa lipsahtaa se henki :) Mutta löysinkin tuolta toisaalta,jo kokemuksia,että ei niitä saunareissuja tarvitse tuon takia jättää, örveltäminen kännissä onnistuu kyllä samalla lailla,silloin harvoin,kun sitä haluaa harrastaa, ja kuten mainitsit,se tulee jopa edullisemmaksikin,kun painosta saa joskus urheiltua/syötyä ylimääräiset puolet veke :)

Kerrohan, mitä lääkäri sanoi. Itselläni on sama BMI. Muuten olen (harmillisen) terve, vain polvet reistailee. Tuntuu olevan ongelma kun ei ole diabetestä.

Olen myös miettinyt laihdutusleikkausta vuoden ajan ja työtapaturman jälkeen normaali kävely ei tahdo sujua kuin muutamia metrejä tuntien samalla lamauttavaa kipua lonkassa. Toisessa polvessa paha nivelrikko, toisesta jalasta lonkka ja nilkka kärsi pudottuani parista metristä. Lääkärit vain sanoo, että ota buranaa ja sitä napsittuani kymmenen vuotta vatsahaava odottamassa.Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja lääkitystä ei vain ole saatu kohdilleen 15v aikana seurauksena, että kolmessa vuodessa olen lihonnut 50kg. Nyt olen melkein 40v, 172cm ja 150kg tai enemmän vaakan jo lakattua näyttämästä painoani.
Aiemmin liikuin ja pyöräilin paljon, nykyään en metriäkään ilman todellista pakkoa kipujen vuoksi. Jotain radikaalia ratkaisua täytyisi keksiä, koska tilani vain huononee istumalla. Lääkärissä kukaan ei ole kiinnostunut vaivoistani, mitä nyt yksi mainitsi että ompas minulle tullut tapaturmia vuoden sisällä. Pakko sanoa,ettei mikään ihme kun mikään paikka ei kestä tällaisen norsun alla. Kakkosnelonen katkeaa kuin hammastikku ja lattiasta menty läpi niin ettei huomata ehtinyt. Tikkaat lähti talon seinästä, kun olin jo hyvän matkaa kiivennyt ylös ja alastullessa oli valittava jalka tai pää ensin törmäyskurssille. Psoriasista löytyy minultakin ja sieltä vaikeimmasta päästä, ei naurata lumi olkapäillä kesälläkin. Thyroxin sitä minulle aiheuttaa ja mikään ei siihen tepsi.
No, en sentään tupakoi tai juo alkoholia. Makea on pahe, mutta pystyn olemaan ilman karkkia.
Laihdutusleikkaus muuten sopisi minulle heti, mutta tuo vitamiinien napsiminen ei nappaa yhtään. Kun on aikansa niellyt pillereitä, niin alas ei tahdo mennä enää mitkään pillerit.

Sairausloman palkallisuus riippuu työnantajasta. Ei kai tuo sen vapaaehtoisempi leikkaus ole kuin mikään muukaan. Työkykysi luulisi papantuvan huomattavasti.

Moi,
mut leikattiin maaliskuun alussa ja n. kolmenviikon päästä olin täysillä jo takaisin työmaalla :) Hiukka alussa joutu varomaan nostamista, kun oli leikkausarvissa vielä ruvet ja osassa tois sitkeessä tikit. Saikkua tuli kolmeviikkoa, mulle tuli vatsakalvontulehdus siinä leikkausessa, yleensä kuulemma riittää kaksviikkoa. Ja saikkulapussa oli lihavuus syynä, en kyl enää muista millä koodilla se meni ja työnantaja makso palkan.

Mitä pitäisi lukea /koodi että saa sairaslomalta palkan?

Olen hoitajana vuorohoitoryhmiksessä.Alle 3 v. on 17,joten nostella pitää.Kävin loka-huhtikuun välisenä aikana Laihdutusklinikalla ja sain painoa pois 16 kg ja välillä paino nousi 6 kg.Olin siis lopen väsynyt jojo laihdutukseen

mesikämmen kirjoitti:

Olen hoitajana vuorohoitoryhmiksessä.Alle 3 v. on 17,joten nostella pitää.Kävin loka-huhtikuun välisenä aikana Laihdutusklinikalla ja sain painoa pois 16 kg ja välillä paino nousi 6 kg.Olin siis lopen väsynyt jojo laihdutukseen

Lue lisää

Pikkasen samaa vikaa.... Tällästä on ollu vaan iänkaiken. Elikkä tiputin 36 kg, mutta tuli 60kg takaisin. Elikkäs miinuksella ollaan ja syvällä. Nyt tiputtelen painoa ja yritän päästä tällätavoin nopeammin toimenpiteeseen. Elokuulle lupailivat ENSIMMÄISTÄ käyntiä. Toimenpide on sitten joooooskus. Hermo menee.

Eihän se kaikilla suju hyvin ja sopeutuminen voi olla osalle tosi vaikeaa. Minulle ravitsemusterapeutti sanoi, että osa porukasta oksentelee vielä kahdenkin vuoden päästä leikkauksesta ja kaikki ei tosiaankaan laihdu montaa kymmentä kiloa.
Itsellä leikkauksesta kohta kolme vuotta muuten kaikki mennyt hyvin, mutta puolisko lähti ja paksusuoli puhkesi. Eivät nyt suoranaisesti johdu leikkauksesta, mutta vaikutti varmasti asioihin. Nyt elämä taas mallillaan, töitä teen ja liikkumaankin pystyn kivuitta.
Leikkausta on harkittava perusteellisesti ja mietittävä onko siihen valmis, koska kaikkea ei voi ennustaa ja se on peruuttamaton tila.

Onhan se selvä asia, kun paino putoaa paljonkin niin halut ja himot herää. Ja kyllä se itsetuntoa hivelee, kun joku vilkasee muutenkin kuin inhoten.. Itselleni kävi vain ikävästi, kun puolisko ei sitten kestänytkään tilanteen muuttumista, niin erohan siinä tuli. Ennen leikkausta minua kyllä varoiteltiin, että avioerot ovat aika yleisiä leikatuilla. Tulipahan vahvistettua tuokia asia.

navettapiika kirjoitti:

Onhan se selvä asia, kun paino putoaa paljonkin niin halut ja himot herää. Ja kyllä se itsetuntoa hivelee, kun joku vilkasee muutenkin kuin inhoten.. Itselleni kävi vain ikävästi, kun puolisko ei sitten kestänytkään tilanteen muuttumista, niin erohan siinä tuli. Ennen leikkausta minua kyllä varoiteltiin, että avioerot ovat aika yleisiä leikatuilla. Tulipahan vahvistettua tuokia asia.

Lue lisää

Sinulla himot lisääntyivät leikkauksen jälkeen? Jos voisin vielä udella minkä ikäinen olet? Ja informoitiinko sua etukäteen halujen katoamisella tai lisääntymisellä?

Kysyin tätä koska puolisoltani (~45v) tuntuu kaikki halut hävinneen leikkauksen jälkeen.Enkä vain tiedä onko leikkauksella ylipäätään ollut mitään vaikutusta asiaan.

Olisi kiva kuulla muidenkin naisten ja miesten kokemuksia tästä asiasta.

kiinnostais kirjoitti:

Sinulla himot lisääntyivät leikkauksen jälkeen? Jos voisin vielä udella minkä ikäinen olet? Ja informoitiinko sua etukäteen halujen katoamisella tai lisääntymisellä?

Kysyin tätä koska puolisoltani (~45v) tuntuu kaikki halut hävinneen leikkauksen jälkeen.Enkä vain tiedä onko leikkauksella ylipäätään ollut mitään vaikutusta asiaan.

Olisi kiva kuulla muidenkin naisten ja miesten kokemuksia tästä asiasta.

Lue lisää

Hiukka nuorempi olen , 40 kun leikkaus tehtiin. Oisko tuossa nyt muusta kyse kuin lihavuusleikkauksesta? Ei minua ainakaan näistä asioista valistettu ennen leikkausta. Ainoa asia mikä oli , oli tuo parisuhteen muuttuminen laihtumisen myötä. Yrittivät kovasti muistuttaa, että puolisko olisi mukana koko ajan , mutta meillä se ei tullut kysymykseenkään, kun puoliskolla oli omat vaikeudet, mitkä vaativat koko perheen huolen ja tuen. Nyt kun leikkauksesta on kohta kolme vuotta ja erosta kaksi voi vain todeta, että leikkaus ja oman kunnon koheneminen johti väistämättä eroon. Tuntui turhalta jatkaa elämää miehen kanssa, jolle mikään ei kelvannut. Meillä se haluttomuus oli exän puolella.

Lääkärihän arvioi juuri leikkauksen tarvetta ja oletko sitoutunut muutokseen. Myös leikkauksen sopivuutta ja hyötyä arvioidaan. Elintavatkin on syytä muistaa, leikkauksen jälkeen ei oikein pysty viinan kanssa lotraamaan.
Arvioinnin lopputulosta on vaikea ennakoida ja ennustaa riippuu lääkäristä ja sinusta itsestäsi onko se sinun juttusi. Omasta kokemuksestani vaa`assa painoi eniten ortopedin lausunto ja se vei minut sillä kertaa jonon kärkeen, kaiken kaikkiaan jonotin kuitenkin noin kaksi vuotta.

Minä myös menossa lääkärille ja hiukan jännittää. Mitä se lääkäri kyseli sinulta? Missä kaupungissa oli?

BMI41 kirjoitti:

Minä myös menossa lääkärille ja hiukan jännittää. Mitä se lääkäri kyseli sinulta? Missä kaupungissa oli?

OYS:n gastron polilla kävin minä, mutta viimeisellä käynnillä oli systeemit muuttaneet sisätautien puolelle ja siellä tehdään nykyään arvioinnit ja tutkimukset. Minun tapaukseni meni aika kivuttomasti, elintavoista ja viinan kulutuksesta oli kovin kiinnostunut, mutta pelko jalattomasta akankuvatuksesta ajoi minut jonon kärkeen. Ravitsemusterapeutin kanssa käytiin ruoka-asioita läpi, mutta ei siinäkään suurempia mutkia tullut.
Tuossa joku ehätti jo tuota kirkkaitten juontia kehua, jos tehdään ohitusleikkaus mahalaukkuun en usko sen kovin onnistuvan, koska viina valahtaa suoraan ohutsuoleen ja seuraa sammuminen aika pian. Mutta sillä ei varmasti kannata kehua lääkärin kuullen.

navettapiika kirjoitti:

OYS:n gastron polilla kävin minä, mutta viimeisellä käynnillä oli systeemit muuttaneet sisätautien puolelle ja siellä tehdään nykyään arvioinnit ja tutkimukset. Minun tapaukseni meni aika kivuttomasti, elintavoista ja viinan kulutuksesta oli kovin kiinnostunut, mutta pelko jalattomasta akankuvatuksesta ajoi minut jonon kärkeen. Ravitsemusterapeutin kanssa käytiin ruoka-asioita läpi, mutta ei siinäkään suurempia mutkia tullut.
Tuossa joku ehätti jo tuota kirkkaitten juontia kehua, jos tehdään ohitusleikkaus mahalaukkuun en usko sen kovin onnistuvan, koska viina valahtaa suoraan ohutsuoleen ja seuraa sammuminen aika pian. Mutta sillä ei varmasti kannata kehua lääkärin kuullen.

Lue lisää

Hei

Olen menossa OYS:iin leikkaukseen liittyviin tutkimuksiin 6.6. ja sitten lääkäri on 14.6. . Kuinka kauan sinulla meni, että sait leikkausajan OYS:sissa.

Luulen, että minulla menee myös kivuttomasti tutkimukset, vaikka se inhottava vatsatähystyskin on. Minulla on keliakia, joten olen tottunut jo siihen, kun joka toinen vuosi otetaan se. Minä en juo enkä polta ja muutenkin elämäntavoiltani olen ihan ok. Mitä nyt keksit ja jätski maistuu. Ja kahvi. Minulle sanottiin alkosta, ettei sitä suositella otettavan, mutta onneksi minulla ei ole ongelmia sen suhteen.

Odotan leikkausta kuin "kuuta nousevaa" ja uskon, että muutun ensi vuonna todellakin paljon. Ihanaa aloittaa uusi elämä. Enää en ole ostanut uusia vaatteitakaan. Toivon vain, että kaikki menee hyvin eikä "roikkoja nahkoja" tarvisi paljon leikellä enää...

165 cm , 111 kg tänään...

riituli1 kirjoitti:

Hei

Olen menossa OYS:iin leikkaukseen liittyviin tutkimuksiin 6.6. ja sitten lääkäri on 14.6. . Kuinka kauan sinulla meni, että sait leikkausajan OYS:sissa.

Luulen, että minulla menee myös kivuttomasti tutkimukset, vaikka se inhottava vatsatähystyskin on. Minulla on keliakia, joten olen tottunut jo siihen, kun joka toinen vuosi otetaan se. Minä en juo enkä polta ja muutenkin elämäntavoiltani olen ihan ok. Mitä nyt keksit ja jätski maistuu. Ja kahvi. Minulle sanottiin alkosta, ettei sitä suositella otettavan, mutta onneksi minulla ei ole ongelmia sen suhteen.

Odotan leikkausta kuin "kuuta nousevaa" ja uskon, että muutun ensi vuonna todellakin paljon. Ihanaa aloittaa uusi elämä. Enää en ole ostanut uusia vaatteitakaan. Toivon vain, että kaikki menee hyvin eikä "roikkoja nahkoja" tarvisi paljon leikellä enää...

165 cm , 111 kg tänään...

Lue lisää

Sain leikkausajan melko pian tutkimusten jälkeen. Koko homma oli mennä plörinäksi, kun ravitsemusterapeutti hukkasi minut ja sitten vaihtoi toiseen potilaaseen, vaikka se toinen oli eri sukupuoltakin niin vaihto onnistui!! No, onneksi tilanne saatiin selvitettyä ja alle kolmen kuukauden olin jo leikattuna niistä tutkimuksista. Tuolla ortopedin lausunnolla kiilasin jonon kärkeen, kerrankin tuosta jalkaresusta jotakin hyötyäkin.Kokonaisuudessa jonotin lähetteestä toimenpiteeseen kolme vuotta, mutta siinä oli aikaa valmistautua.

En tiedä vielä mikä tilanne kymmenen vuoden päästä, koska leikkauksesta vasta kolme vuotta.
En luopuisi leikkauksesta, en mistään hinnasta. Voi tuntua kliseeltä, mutta sain kirjaimellisesti elämän takaisin.Paino putosi 45 kiloa ja jalat toimii taas. Odotan toki lonkkaleikkausta, mutta nyt sen voi tehdä, eikä tarvitse painon takia perua.
Syöminen sujuu ja joskus tökkii mutta rauhallisesti ajan kanssa, ei ongelmia. Juotava on usein ja huolehdittava mahan toiminnasta. Ainoa outo oire on, etten pysty oksentamaan, yritystä on ollut, mutta tulosta ei ole tullut.

ei.

Hei, osaako kukaan vastata tuohon kysymykseen, että on kaikki psykiatriset diagnoosit sellainen juttu, ettei leikkaukseen pääse? Siis jos on ollut vaikka masennus, onko automaattisesti mahdotonta päästä leikkaukseen?

Kai tässä läskitkin jo masentaa... Varmaan masennuskin hellittäis, kun pääsis jojoilusta.

Moikka moi, mulla leikkausksesta 1,5v ja hyvin pyyhkii :) painoo tippunu n 45 kg ja vielä olis n.5 kg jälellä omaan asettamaani tavotteeseen. Suunnilleen 40kg tippu "itekseen" ja loppujen eteen näköjään joutuu hiukan töitäkin tekeen :)
Alku oli hankalaa meni totutellessa pitkään, ei tajunnu heti mikä homman nimi oikeen on. Sain kyl hyviä ohjeita ja neuvoja, mut ite joutu opetella tunteen omat rajansa, niitä ei kukaan voinu valmiiks asettaa. Muistan ikuisesti ekan "ehjän" päärynäni... en tajunnu et en voi enkä pysty syömään sitä kuten "ennenvanhaan" ja oksupoksuhan siitä seuras, kyynelten kera, meni pitkään et uskalsin yrittää uusiks. Nykyään syön n.3 h välein pieniä annoksia. Oikeestaan ainut "haitta" mikä mulle jäi (tosin voi olla et on korvien välissä) on etten pysyt syömään kuumaa ruokaa, tulee välittömästi takas. Ja kokolihaa joudun välttämään, ei vaan sula ja maha tulee tosi kipeeks. Syön muuten ihan kaikkee ja hyvillä mielin :)

depistelijä kirjoitti:

Hei, osaako kukaan vastata tuohon kysymykseen, että on kaikki psykiatriset diagnoosit sellainen juttu, ettei leikkaukseen pääse? Siis jos on ollut vaikka masennus, onko automaattisesti mahdotonta päästä leikkaukseen?

Kai tässä läskitkin jo masentaa... Varmaan masennuskin hellittäis, kun pääsis jojoilusta.

Lue lisää

EI välttämättä tuo psyykepuoli vaikuta. Itse jouduin psykiatrin ja psykologin haastatteluun kun pyrin leikkaukseen ja vaikka minulla on pysyvä pitkäaikainen sairaus sillä puolella, leikkauslupa tuli. Mee vaan kyselemään ettet masennu läskeistä.

Lähete laitettiin n. vuosi sitten menemään. Sain ekan lääkäriajan ja ravitsemusterapia-ajan loppuvuodelle. Sovittiin, että aloitan 1.1.2013 omatoimisen painonpudotuksen joko ENE:llä (=pusseilla) tai siihen rinnastettavalla, mutta tavallisilla ruoka-aineilla toteutettavalla paastolla. Painoa piti pudottaa 10 kg. Lähtöpaino oli n. 130 ja painoindeksi lähemmäs 60, koska olen todella lyhyt. Toukokuulle sain ajan gastroskopiaan ja alavatsan ultraan, sekä sisätautilääkärille. Paino piti olla pudotettuna siihen mennessä ja onnistuinkin pudottamaan n. 13 kg. Ravitsemusterapeutin luona kävin muutaman kerran välillä punnituksilla ja saamassa vähän potkua p*rseelle.

Ravitsemusterapeutti sanoi vielä huhtikuussa, että voisin päästä leikkaukseen loppuvuodesta. Viime viikolla hän sitten sanoikin, että vaikka painoni tippui vaaditun prosenttimäärän, niin en siltikään pääse näillä lukemilla vielä leikkaukseen, koska painoindeksini on liian korkea. Hän puhui, että n. 20 kg pitäisi vielä pudottaa. Lääkäri (ei leikkaava kirurgi, vaan sisätautilääkäri) puhui puolestaan, että ei hän näe mitään estettä leikkaukseen pääsemiselle, koska olen kuitenkin elämäni aikana kokeillut kaikkea mahdollista, enkä ole saavuttanut pysyviä tuloksia. Olen vielä suhteellisen nuori, eikä minulla VIELÄ ole mitään liitännäissairauksia, mutta eiköhän niitä näillä kilomäärillä ala kohtapuoliin putkahdella esiin.

Jäi vähän sekava fiilis, kun ensin puhuttiin, että edellytetään x prosentin painonpudotusta (jonka saavutin!), mutta nyt sitten sanottiinkin, että vielä pitäisi omatoimisesti pudottaa parikymmentä kiloa. Usko alkaa loppua, koska jos pystyisin omatoimiseen painonpudotukseen, niin tokihan olisin sen tehnyt jo 10 vuotta sitten. Tuo saavuttamani -13 kg oli aivan valtavan työn ja tuskan takana. Sanoin ravitsemusterapeutillekin, että en oikeastaan usko, että pystyn pudottamaan 20 kiloa lisää. Hän asetti sitten ehdoksi, että elokuun loppuun mennessä minun täytyy pudottaa 10 kg.

Usko alkaa todellakin loppua. Lueskelin Käypä hoito -suosituksia ja en kyllä sieltä löytänyt mitään mainintaa siitä, että yli 50 olevalla painoindeksillä ei leikattaisi. Minulla se on nyt 52 ja risat ja kuvittelin, että tuon -13 kilon myötä taivaan portit avautuisivat, mutta ei.

Ja loppuun vielä pakollinen huomautus viisastelijoille: teidän on helppoa sanoa, että syöt vaan vähemmän ja liikut enemmän. Minä olen aina ollut lihava ja laihtuminen on minulle yhtä helppoa kuin sinulle pituuden kasvaminen aikuisiällä. Ja ilomielin kustannan omilla verorahoillani mieluummin tämän leikkauksen kuin diabetes-, kolesteroli- ja verenpainehoidot, lonkkaleikkaukset ja tekonivelet muutamien vuosien päästä.

Lannistunut läski kirjoitti:

Lähete laitettiin n. vuosi sitten menemään. Sain ekan lääkäriajan ja ravitsemusterapia-ajan loppuvuodelle. Sovittiin, että aloitan 1.1.2013 omatoimisen painonpudotuksen joko ENE:llä (=pusseilla) tai siihen rinnastettavalla, mutta tavallisilla ruoka-aineilla toteutettavalla paastolla. Painoa piti pudottaa 10 kg. Lähtöpaino oli n. 130 ja painoindeksi lähemmäs 60, koska olen todella lyhyt. Toukokuulle sain ajan gastroskopiaan ja alavatsan ultraan, sekä sisätautilääkärille. Paino piti olla pudotettuna siihen mennessä ja onnistuinkin pudottamaan n. 13 kg. Ravitsemusterapeutin luona kävin muutaman kerran välillä punnituksilla ja saamassa vähän potkua p*rseelle.

Ravitsemusterapeutti sanoi vielä huhtikuussa, että voisin päästä leikkaukseen loppuvuodesta. Viime viikolla hän sitten sanoikin, että vaikka painoni tippui vaaditun prosenttimäärän, niin en siltikään pääse näillä lukemilla vielä leikkaukseen, koska painoindeksini on liian korkea. Hän puhui, että n. 20 kg pitäisi vielä pudottaa. Lääkäri (ei leikkaava kirurgi, vaan sisätautilääkäri) puhui puolestaan, että ei hän näe mitään estettä leikkaukseen pääsemiselle, koska olen kuitenkin elämäni aikana kokeillut kaikkea mahdollista, enkä ole saavuttanut pysyviä tuloksia. Olen vielä suhteellisen nuori, eikä minulla VIELÄ ole mitään liitännäissairauksia, mutta eiköhän niitä näillä kilomäärillä ala kohtapuoliin putkahdella esiin.

Jäi vähän sekava fiilis, kun ensin puhuttiin, että edellytetään x prosentin painonpudotusta (jonka saavutin!), mutta nyt sitten sanottiinkin, että vielä pitäisi omatoimisesti pudottaa parikymmentä kiloa. Usko alkaa loppua, koska jos pystyisin omatoimiseen painonpudotukseen, niin tokihan olisin sen tehnyt jo 10 vuotta sitten. Tuo saavuttamani -13 kg oli aivan valtavan työn ja tuskan takana. Sanoin ravitsemusterapeutillekin, että en oikeastaan usko, että pystyn pudottamaan 20 kiloa lisää. Hän asetti sitten ehdoksi, että elokuun loppuun mennessä minun täytyy pudottaa 10 kg.

Usko alkaa todellakin loppua. Lueskelin Käypä hoito -suosituksia ja en kyllä sieltä löytänyt mitään mainintaa siitä, että yli 50 olevalla painoindeksillä ei leikattaisi. Minulla se on nyt 52 ja risat ja kuvittelin, että tuon -13 kilon myötä taivaan portit avautuisivat, mutta ei.

Ja loppuun vielä pakollinen huomautus viisastelijoille: teidän on helppoa sanoa, että syöt vaan vähemmän ja liikut enemmän. Minä olen aina ollut lihava ja laihtuminen on minulle yhtä helppoa kuin sinulle pituuden kasvaminen aikuisiällä. Ja ilomielin kustannan omilla verorahoillani mieluummin tämän leikkauksen kuin diabetes-, kolesteroli- ja verenpainehoidot, lonkkaleikkaukset ja tekonivelet muutamien vuosien päästä.

Lue lisää

Älä anna periksi, vaan pidä pintasi. Ravitsemusterapeutilla on kyllä melkein jumalan virka näissä asioissa, mutta aivan kaikkea hekään eivät päätä.
Sinua ei ilmeisesti vielä laitettu leikkausjonoon, mutta jos tutkimukset on tehty ja lääkärin mielipide on myönteinen, niin ihmettelen miksi? Minut laitettiin heti tutkimusten jälkeen jonoon ja ravitsemusterapeutin kömmähdyksen, sekoitti toiseen potilaan tiedot minulle, melkein tipahdin pois.
Hoitokäytännöt vaihtelevat tietysti alueittain ja ovat muuttuneet parissa vuodessa, mutta sinuna ottaisin asiasta selvää. Voisithan kysellä kyseisestä yksiköstä, miten hoitosi etenee jne.
Ja yritä saada painoa alemmas, ja pidä huoli, ettei se ainakaan nousemaan pääse. Jos on näyttöä, ettet hallitse syömistäsi, niin voivat pudottaa sinut takaisin terveyskeskuksen pompotukseen eli olet lähtökuopassa jälleen.
tsemppiä!!!

navettapiika kirjoitti:

Älä anna periksi, vaan pidä pintasi. Ravitsemusterapeutilla on kyllä melkein jumalan virka näissä asioissa, mutta aivan kaikkea hekään eivät päätä.
Sinua ei ilmeisesti vielä laitettu leikkausjonoon, mutta jos tutkimukset on tehty ja lääkärin mielipide on myönteinen, niin ihmettelen miksi? Minut laitettiin heti tutkimusten jälkeen jonoon ja ravitsemusterapeutin kömmähdyksen, sekoitti toiseen potilaan tiedot minulle, melkein tipahdin pois.
Hoitokäytännöt vaihtelevat tietysti alueittain ja ovat muuttuneet parissa vuodessa, mutta sinuna ottaisin asiasta selvää. Voisithan kysellä kyseisestä yksiköstä, miten hoitosi etenee jne.
Ja yritä saada painoa alemmas, ja pidä huoli, ettei se ainakaan nousemaan pääse. Jos on näyttöä, ettet hallitse syömistäsi, niin voivat pudottaa sinut takaisin terveyskeskuksen pompotukseen eli olet lähtökuopassa jälleen.
tsemppiä!!!

Lue lisää

Sisätautilääkäti tosiaan sanoi, että minut voisi leikata loppuvuodesta, mutta rt:n puheista käsitin, että olen liian iso leikattavaksi (paino nyt 116 kg) ja hän oli saanut tämän tiedon leikkaavalta kirurgilta.

Lannistunut läski kirjoitti:

Sisätautilääkäti tosiaan sanoi, että minut voisi leikata loppuvuodesta, mutta rt:n puheista käsitin, että olen liian iso leikattavaksi (paino nyt 116 kg) ja hän oli saanut tämän tiedon leikkaavalta kirurgilta.

Lue lisää

Minä vaan ihmettelen, että miten jotain 160-kiloisia voidaan leikata, jos minä olen 116-kiloisena liian lihava leikattavaksi?

Lannistunut läski kirjoitti:

Sisätautilääkäti tosiaan sanoi, että minut voisi leikata loppuvuodesta, mutta rt:n puheista käsitin, että olen liian iso leikattavaksi (paino nyt 116 kg) ja hän oli saanut tämän tiedon leikkaavalta kirurgilta.

Lue lisää

Lannistuneelle
Olisiko rt puhunut siitä, että ENE-dieetti on välttämätön juuri ennen leikkausta. Minä luulin siltä välttyväni, koska painan 'vain' 99kg. Ylipainoisen maksa on kuitenkin haittana operaatiolle, siksi minäkin joudun 5 viikon ENE-kuurille ennen leikkausta.

Lannistunut läski kirjoitti:

Lähete laitettiin n. vuosi sitten menemään. Sain ekan lääkäriajan ja ravitsemusterapia-ajan loppuvuodelle. Sovittiin, että aloitan 1.1.2013 omatoimisen painonpudotuksen joko ENE:llä (=pusseilla) tai siihen rinnastettavalla, mutta tavallisilla ruoka-aineilla toteutettavalla paastolla. Painoa piti pudottaa 10 kg. Lähtöpaino oli n. 130 ja painoindeksi lähemmäs 60, koska olen todella lyhyt. Toukokuulle sain ajan gastroskopiaan ja alavatsan ultraan, sekä sisätautilääkärille. Paino piti olla pudotettuna siihen mennessä ja onnistuinkin pudottamaan n. 13 kg. Ravitsemusterapeutin luona kävin muutaman kerran välillä punnituksilla ja saamassa vähän potkua p*rseelle.

Ravitsemusterapeutti sanoi vielä huhtikuussa, että voisin päästä leikkaukseen loppuvuodesta. Viime viikolla hän sitten sanoikin, että vaikka painoni tippui vaaditun prosenttimäärän, niin en siltikään pääse näillä lukemilla vielä leikkaukseen, koska painoindeksini on liian korkea. Hän puhui, että n. 20 kg pitäisi vielä pudottaa. Lääkäri (ei leikkaava kirurgi, vaan sisätautilääkäri) puhui puolestaan, että ei hän näe mitään estettä leikkaukseen pääsemiselle, koska olen kuitenkin elämäni aikana kokeillut kaikkea mahdollista, enkä ole saavuttanut pysyviä tuloksia. Olen vielä suhteellisen nuori, eikä minulla VIELÄ ole mitään liitännäissairauksia, mutta eiköhän niitä näillä kilomäärillä ala kohtapuoliin putkahdella esiin.

Jäi vähän sekava fiilis, kun ensin puhuttiin, että edellytetään x prosentin painonpudotusta (jonka saavutin!), mutta nyt sitten sanottiinkin, että vielä pitäisi omatoimisesti pudottaa parikymmentä kiloa. Usko alkaa loppua, koska jos pystyisin omatoimiseen painonpudotukseen, niin tokihan olisin sen tehnyt jo 10 vuotta sitten. Tuo saavuttamani -13 kg oli aivan valtavan työn ja tuskan takana. Sanoin ravitsemusterapeutillekin, että en oikeastaan usko, että pystyn pudottamaan 20 kiloa lisää. Hän asetti sitten ehdoksi, että elokuun loppuun mennessä minun täytyy pudottaa 10 kg.

Usko alkaa todellakin loppua. Lueskelin Käypä hoito -suosituksia ja en kyllä sieltä löytänyt mitään mainintaa siitä, että yli 50 olevalla painoindeksillä ei leikattaisi. Minulla se on nyt 52 ja risat ja kuvittelin, että tuon -13 kilon myötä taivaan portit avautuisivat, mutta ei.

Ja loppuun vielä pakollinen huomautus viisastelijoille: teidän on helppoa sanoa, että syöt vaan vähemmän ja liikut enemmän. Minä olen aina ollut lihava ja laihtuminen on minulle yhtä helppoa kuin sinulle pituuden kasvaminen aikuisiällä. Ja ilomielin kustannan omilla verorahoillani mieluummin tämän leikkauksen kuin diabetes-, kolesteroli- ja verenpainehoidot, lonkkaleikkaukset ja tekonivelet muutamien vuosien päästä.

Lue lisää

mielellään ei leikata yli 50BMI ihmisiä kun nukutuksessa tulee keuhkoille liikaa painoa, ja riskit on muutenkin suuret. lisäksi sitä on tosi vaikea tehdä jos sisäelinten ympärillä on kauheasti rasvaa, tähystyksessä kun tarvii saada maksa siirrettyä pois tieltä että voidaan operoida.
yritä jaksaa vaan vaikka tuntuu toivottomalta. itellä kesti ikuisuus päästä leikkaukseen asti ja nyt kaikki tuntuu sen arvoiselta.

Kai silti sardiineita saa syödä tomaattiliemessä? Ne ovat niin herkullisia ruisleivän ja rasvattoman maidon kera. Liemikin on niin nannaa, että nuolen purkin aina putipuhtaaksi varomalla teräviä peltisiä reunoja, kun on ikävää saada haavoja kieleensä.

laihtunut kirjoitti:

Kai silti sardiineita saa syödä tomaattiliemessä? Ne ovat niin herkullisia ruisleivän ja rasvattoman maidon kera. Liemikin on niin nannaa, että nuolen purkin aina putipuhtaaksi varomalla teräviä peltisiä reunoja, kun on ikävää saada haavoja kieleensä.

Lue lisää

Aivan, tottumuksiaan on silti joskus vaikeaa muutella. Muistan, kun 20 vuotta sitten lopetin sokerin lisäämisen teehen ja kaiken rasvan poisjättämisen leivän päältä, sekin oli ensin vaikeaa. Nyt sitten vuodenvaihteessa siirryin pelkkään ruisleipään ja vatsakin voi paremmin.

on se mahdollista kirjoitti:

Aivan, tottumuksiaan on silti joskus vaikeaa muutella. Muistan, kun 20 vuotta sitten lopetin sokerin lisäämisen teehen ja kaiken rasvan poisjättämisen leivän päältä, sekin oli ensin vaikeaa. Nyt sitten vuodenvaihteessa siirryin pelkkään ruisleipään ja vatsakin voi paremmin.

Lue lisää

Siis tarkoitin , että lopetin rasvankäytön leivän päältä, jos ei joku sitä ymmärtänyt?

Lisäys vielä edelliseen, että olen saanut leikkauksen myötä myös refluksin, joka aiheutti esofagiitin. Kesti yli kuukauden toipua ja -11kg. Vieläkin on ruokahalu täysin poissa ja se ei ole kivaa kun on pieniä lapsia eikä ole voimia pyörittää päivää..

Murehdit. Syöt vain ohjeidein mukaan. Kyllä se mahalaukku vähän venyy, mutta ei mahdottomia.
Painonlasku hidastui sen kolmen kuukauden jälkeen ja jäi 45 kiloon. Nyt leikkauksesta kolme vuotta. Lisää olen ajatellut yrittää, kun saisi nuo muut tutkimukset läpi,allergia niin pahana, että ei oikein jaksa keskittyä.
Minulle ei oikein nälkää tule lainkaan, mutta sokerit romahtelee niin alas, että on pakko syödä säännöllisesti.'

Lähtö muuten sama, mutta viisi kiloa lisää. Painoni oikein romahti ensimmäisen puolen vuoden aikana, sen jälkeen meni hitaammaksi. Vuoden jälkeen sitten tasaantui.
Melkein 80 kiloa lähti sitten kahden vuoden kohdalla, kun exä lähti.
Nyt on lihasmassaa tullut lisää ja en tosiaankaan ole muodoton. Liikuntaa lisää ja proteiinia, niin pysyy lihaksetkin kunnossa.
Ennen leikkausta lähti se yhdeksän kiloa, mutta oli se kuuri rankka. Lopussa ei enään järkikään toiminut.
Nyt on menossa sellainen joutokäynti vaihde, kun muuten asiat painaa päälle eikä tuohon syömiseen tule niin paljon tsempattua. Kuitua nyt on pakko vetää, että suoli toimii.

navettapiika kirjoitti:

Lähtö muuten sama, mutta viisi kiloa lisää. Painoni oikein romahti ensimmäisen puolen vuoden aikana, sen jälkeen meni hitaammaksi. Vuoden jälkeen sitten tasaantui.
Melkein 80 kiloa lähti sitten kahden vuoden kohdalla, kun exä lähti.
Nyt on lihasmassaa tullut lisää ja en tosiaankaan ole muodoton. Liikuntaa lisää ja proteiinia, niin pysyy lihaksetkin kunnossa.
Ennen leikkausta lähti se yhdeksän kiloa, mutta oli se kuuri rankka. Lopussa ei enään järkikään toiminut.
Nyt on menossa sellainen joutokäynti vaihde, kun muuten asiat painaa päälle eikä tuohon syömiseen tule niin paljon tsempattua. Kuitua nyt on pakko vetää, että suoli toimii.

Lue lisää

Kertokaa miksi ene ei toimi. Olen nyt toista viikkoa enellä rt:n suosituksesta. Aamulla Nutrilett-pussi, lounaaksi salaatti jollain proteiinipitoisella (esim. kalkkunaleikkeleellä) ja töiden jälkeen 2 Nutrilett-pussia tai yksi patukka. Näiden lisäksi kurkkua, porkkanaa, tomaattia yms sallitut määrät. Vettä yritän juoda, mutta ei sitä varsinkaan työpäivän aikana voi juoda yli litraa, koska vessassa ei voi juosta koko aikaa.

Vajaan 2 viikon aikana on lähtenyt säälittävät 4 kiloa ja sekin arvatenkin vaan nesteitä. Joillakin tippuu tässä ajassa 10 kiloa. Liikun koiran kanssa lyhyitä lenkkejä ja ruoan suhteen en ole lipsunut yhtään. Xylitol-purkkaa olen purrut ehkä 5 kertaa ja kerran syönyt kourallisen puolukoita metsästä.

Makeaa ei tee mieli, eikä enää mitään muutakaan. Välillä mielessä pyörii mannapuuro tai ruisleipä, mutta en ole sortunut. Mutta mikä on kun ei paino laske? Ensi viikolla siirryn kokonaan pusseihin, eli en enää syö työlounaana salaattia lihaa, kalaa tai kanaa.

Lannistunut läski kirjoitti:

Kertokaa miksi ene ei toimi. Olen nyt toista viikkoa enellä rt:n suosituksesta. Aamulla Nutrilett-pussi, lounaaksi salaatti jollain proteiinipitoisella (esim. kalkkunaleikkeleellä) ja töiden jälkeen 2 Nutrilett-pussia tai yksi patukka. Näiden lisäksi kurkkua, porkkanaa, tomaattia yms sallitut määrät. Vettä yritän juoda, mutta ei sitä varsinkaan työpäivän aikana voi juoda yli litraa, koska vessassa ei voi juosta koko aikaa.

Vajaan 2 viikon aikana on lähtenyt säälittävät 4 kiloa ja sekin arvatenkin vaan nesteitä. Joillakin tippuu tässä ajassa 10 kiloa. Liikun koiran kanssa lyhyitä lenkkejä ja ruoan suhteen en ole lipsunut yhtään. Xylitol-purkkaa olen purrut ehkä 5 kertaa ja kerran syönyt kourallisen puolukoita metsästä.

Makeaa ei tee mieli, eikä enää mitään muutakaan. Välillä mielessä pyörii mannapuuro tai ruisleipä, mutta en ole sortunut. Mutta mikä on kun ei paino laske? Ensi viikolla siirryn kokonaan pusseihin, eli en enää syö työlounaana salaattia lihaa, kalaa tai kanaa.

Lue lisää

Ei mulla ole paljoa enempää lähtenyt. Ehkä niillä joillain on ollut junnon nestetankkaus aloittaessa. 4 kiloa on ihan hyvä tulos, eikös vaan?

Lannistunut läski kirjoitti:

Kertokaa miksi ene ei toimi. Olen nyt toista viikkoa enellä rt:n suosituksesta. Aamulla Nutrilett-pussi, lounaaksi salaatti jollain proteiinipitoisella (esim. kalkkunaleikkeleellä) ja töiden jälkeen 2 Nutrilett-pussia tai yksi patukka. Näiden lisäksi kurkkua, porkkanaa, tomaattia yms sallitut määrät. Vettä yritän juoda, mutta ei sitä varsinkaan työpäivän aikana voi juoda yli litraa, koska vessassa ei voi juosta koko aikaa.

Vajaan 2 viikon aikana on lähtenyt säälittävät 4 kiloa ja sekin arvatenkin vaan nesteitä. Joillakin tippuu tässä ajassa 10 kiloa. Liikun koiran kanssa lyhyitä lenkkejä ja ruoan suhteen en ole lipsunut yhtään. Xylitol-purkkaa olen purrut ehkä 5 kertaa ja kerran syönyt kourallisen puolukoita metsästä.

Makeaa ei tee mieli, eikä enää mitään muutakaan. Välillä mielessä pyörii mannapuuro tai ruisleipä, mutta en ole sortunut. Mutta mikä on kun ei paino laske? Ensi viikolla siirryn kokonaan pusseihin, eli en enää syö työlounaana salaattia lihaa, kalaa tai kanaa.

Lue lisää

pussien kanssa ei saa syödä kuin salaattia !!!!! elimistö ei pääse ketoosiin itse ene dieettiä jo kaksi viikkoa -12,3 kg

todennäköisesti auttaisi, mutta voi myös käydä hullusti, älä kokeile. Itsellä lähti kyllä kahden viikon tiukalla ene-kuurilla yhdeksän kiloa, mutta totuus oli, ettei järkikään toiminut enään lopussa.
Luulen,että elimistösi on mennyt siihen kuuluisaan säästöliekki-vaiheeseen eli ei kuluta. Ravitsemusterapeutti osaa varmasti parhainten auttaa.

navettapiika kirjoitti:

todennäköisesti auttaisi, mutta voi myös käydä hullusti, älä kokeile. Itsellä lähti kyllä kahden viikon tiukalla ene-kuurilla yhdeksän kiloa, mutta totuus oli, ettei järkikään toiminut enään lopussa.
Luulen,että elimistösi on mennyt siihen kuuluisaan säästöliekki-vaiheeseen eli ei kuluta. Ravitsemusterapeutti osaa varmasti parhainten auttaa.

Lue lisää

Laihduttaessa elimistö menee aina siihen kuuluisaan säästöliekkitilaan.Se ei estä laihdutusta.

Sinuna nostaisin hiukan kalereita pariksi päiväksi. Eli pusseja ohjeiden mukainen määrä ja rehuja reilusti yli sallitun kalorimäärän. Sitten palaat takaisin tiukkaan rytmiin, pusseista älä karsi misään nimessä, se on varmin tapa saada painon lasku hidastumaan.

Eiköhän se onnistu. Itseltäni leikattiin sappirakko avoleikkauksella 2003 ja mahalaukun ohitusleikkaus tehtiin tänä vuonna. Sappileikkausta yritettiin ensin tähystämällä, mutta kesken leikkauksen jouduttiin siirtymään avoleikkaukseen, joten vatsaltani löytyi arpia myös muualta. Missään vaiheessa kukaan ei kysellyt tai epäillyt arpieni perään, eikä mitään ongelmia ollut. Tiedän, että nämä kirurgit ovat Suomen huippuja, joten varmaan osasivat asiansa eivätkä takertuneet vanhoihin arpiin.
Päivääkään en ole omaa leikkaustani katunut, vaikka muutama vuosi kanssa meni kaikkea pelätessä. Oma painoindeksini oli myös yli 50, nyt se alkaa jo kolmosella ja matka jatkuu. Aja asiaasi aktiivisesti ja äläkä murehdi turhia. Et sinä raajarikkonakaan voi elämääsi kovin laadukkaasti elää kiloista puhumattakaan.

Aloitetaan vaikka uus. Oon just menossa leikkaukseen :)

Hei

Onko kenelläkään tietoa siitä onko joku lihavuusleikkauksessa käynyt toipunut niin hyvin että on saanut inspiraation esim.kestävyysuhreiluun tms? 23 vuotias poikani on hyvin ylipainoinen ja aina halunnt poliisiksi tai palomieheksi mutta ylipaino estää haaveen. Laihdutti 60 kg kun meni intiin ja suoritti sen hienosti. Sen jälkeen lihosi takaisin vuorotöissä jossa ei liikuttu ollenkaan. Nyt ei tahdo millään saada painoa putoamaan. Ehdotin tätä lihavuusleikkausta mutta ei uskalla mennä tähän koska pelkää ettei sitten jaksa kestävyysuhreilla kun vatsalaukku vetää niin vähän ruokaa kerralla ja se voisi olla sitten este hakeutua noille aloille.
Yrittää perinteisesti laihduttaa mutta ei näytä hyvältä.. Jos joku tietää tarinoita tai jonkun sivun jossa on vaikka himoruheilijoita joilla ollut lihavuusleikkaus takana niin kovin kiitollinen olisin .

Hei

Sinulla kun suht tuore leikkaus takana, niin kerrotko ihan alusta alkaen miten homma eteni.
Itselläni on asia siinä tilassa, että lääkäri laittoi lähetteen kirurgille 4 viikkoa sitten ja sieltä tuli nyt elokuun lopussa kirje, että 3-6kk päästä tulee aika poliklinikalle ja hoitoa ennen oleviin mahdollisiin kokeisiin kirjeitse kotiin.
Montako käyntiä sen jälkee vielä mahdollisesti on?
Olen käynyt keuhkokuvassa ja vatsan alueen ultrassa.

Paljon asiaa pohtinut

Anonyymi kirjoitti:

Hei

Sinulla kun suht tuore leikkaus takana, niin kerrotko ihan alusta alkaen miten homma eteni.
Itselläni on asia siinä tilassa, että lääkäri laittoi lähetteen kirurgille 4 viikkoa sitten ja sieltä tuli nyt elokuun lopussa kirje, että 3-6kk päästä tulee aika poliklinikalle ja hoitoa ennen oleviin mahdollisiin kokeisiin kirjeitse kotiin.
Montako käyntiä sen jälkee vielä mahdollisesti on?
Olen käynyt keuhkokuvassa ja vatsan alueen ultrassa.

Paljon asiaa pohtinut

Lue lisää

Hei

Minulle on leikkaus tehty nyt syyskuussa. Meidän alueella tämä eteni mielestäni suht nopeasti. Lähetteen laitosta eteenpäin on kulunut kaikkiaan noin vuosi. Alkuvuodesta Helmikuussa aloitin yksilöohjauksessa painoa pudottamaan, seuranta hoitajan luona oli 2vk välein. Se motivoi liikkumaan ahkerasti, kun aina punnittiin käynnillä. Toukokuussa katsottiin, että olen saavuttanut sen painonpudotuksen mitä piti ja enemmänkin ja lisäksi ene-dietti oli ohitse. Ene-diettiä kesti 10vk. Kesäkuussa sain kutsun vatsalaukun tähystykseen, jolloin myös jo kerrottiin leikkauspäivä. Ennen leikkausta oli vielä ravitsemusterapeutin luona käynti, noin 4vk ennen. Sain ohjeeksi vielä ennen leikkausta toteuttaa ene-dieetin. Muutamaa päivää ennen leikkausta kävin verikokeilla.Nyt leikkauksesta on kulunut 3vk.