Kuluneet kannet
hieman repaleiset
paljon luetut sivut
meidän elämämme kirjo
jossa kulkurin luonne ei viihdy
teksti vaihdellen
jännityksestä herkkyyteen
antaen lukunautinnon
kurkistaen menneeseen
tahtoen pienen ripauksen
myös arvuutella tulevaa
ei kumpaakaan liikaa
ihan vain hetken viivähtää.
Rakkaus näyttelee pääosaa
sivurooleissa erilaisuus
siitä johtuva ymmärtämättömyys
joka aikanaan helpottuu
toisessa sivuroolissa kiire ja työ
joka myös aikanaan helpottaa
onhan yhteistä aikaa ilta ja yö
antaen rakkaudelle tilaa
onnellisesti päättyen
pitkän taipaleen jälkeen
saman sävelen löytäen
puhaltaen yhteen hiileen
päätyen
syvään ystävyyteen.
hieman repaleiset
paljon luetut sivut
meidän elämämme kirjo
jossa kulkurin luonne ei viihdy
teksti vaihdellen
jännityksestä herkkyyteen
antaen lukunautinnon
kurkistaen menneeseen
tahtoen pienen ripauksen
myös arvuutella tulevaa
ei kumpaakaan liikaa
ihan vain hetken viivähtää.
Rakkaus näyttelee pääosaa
sivurooleissa erilaisuus
siitä johtuva ymmärtämättömyys
joka aikanaan helpottuu
toisessa sivuroolissa kiire ja työ
joka myös aikanaan helpottaa
onhan yhteistä aikaa ilta ja yö
antaen rakkaudelle tilaa
onnellisesti päättyen
pitkän taipaleen jälkeen
saman sävelen löytäen
puhaltaen yhteen hiileen
päätyen
syvään ystävyyteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Historian,nykyisyyden ja tulevaisuudenkin
risteysasemia kuin tavallaan räsymattojenkin
kerrontaa yhdistettynä että miten tuon kaiken
yhteen sovittaa ... tämä näin hätäisesti tuli
tästä mieleeni ...että miten se syvinkin tunne
Rakkaus pukee juuri tässä ajassa.
Kulkuri ei jääne koskaan paikalleen ehkä vain
hetkeksi pysähtyen eikä yhteen itseensä kiinnitä,
ottamaan arjesta mittaa,mikä vääjäämättä on
meidän jokaisen edessä - kun pysähtyy - ajassa.
Elämä kaikkinensa on runosi syvällinen mitta
päätyen syvään kuin ikuiseen ystävyyteen,
jossa on läsnä niin arki kuin pyhäkin.
Hyviä suvenpäiviä edelleen Sinulle !
sopivassa suhteessa, mutta enemmän tätä hetkeä nykyisyydestä.
Rakkausasioissa kannattaa elää tätä hetkeä, ei liikaa kurkkia
sinne sun tänne, vaan antaa ajan kulua ja katsoa mitä se tuo tullessaan?
ja aivan, niin kuin sanoit "ikuiseen ystävyyteen", loppu olisikin voinut olla...
"päätyen syvään
toivottavasti ikuiseen
ystävyyteen"
;)
"Kuluneet kannet
hieman repaleiset
paljon luetut sivut
meidän elämämme kirjo
jossa kulkurin luonne ei viihdy"..
Jotkut kirjat ovat niin mielenkiintoisia, että niitä lukee aina vain uudelleen ja uudelleen,,,
Se on onnea ja ne kuluneet kannetkin näyttävät päiväpäivältä kauniimilta :)
Kyllä, mielenkiintoisia joita voi lukea uudestaan ja uudestaan,
kuin myös se, että niin moni lukee ja senkin vuoksi kannet kuluvat.
En tiedä mistä moisen aiheen runooni sain, ajattelin että monen
elämän kirjo voisi olla kirjoittamisen arvoinen ja myös mielenkiintoinen. :)
Kiitos sinulle vierailusta, hetken viivähdyksestä runoni parissa.
elämän kirjo monine kuvauksineen,
kiire joka on meille tämän päivän ihmisille
tuttu jokaiselle. Masennus koituu monen
kohtaloksi sen kaiken myötä - ikävä kyllä.
Rakkaus on voimavara, mutta sitäkin pitää
hoivata ja helliä, antaa aikaa sille. Jos sekin
unohtuu siinä kiireessä, elämä muuttuu
rutiininomaiseksi ja haaleaksi.
Pidin runosi ajatuksista, vaikkakin olisin itse
sitä hiukan tiivistänyt. Sen päätös on erityisen
kaunis, ystävyys on sekin meidän kaikkien
voimavara. Sitäkään ei saisi pitää itsestään-
selvyytenä koskaan.
Joskus kiire voi pilata hyvänkin suhteen,
mutta jos kestää vaikean ajan ohi voi helpottaa.
Masennus on tänä päivänä valitettavasti aika yleistä.
Rakkauttahan täytyy aina vaalia, sillä se ei todellakaan
ole itsestäänselvyys, sitä ajan kanssa saattaa hakeutua muualle,
jos kotona rakkaudettomuus, tai välinpitämättömyys astuu kuvioon.
Olen samaan mieltä, että tiivistää olisi voinut, mutta jotenkin näin
monisanaisesti sen nyt halusin kirjoittaa :) ja ystävyyshän ei myöskään
todellakaan ole itsestäänselvyys, siitä saa olla kiitollinen, ken ystäviä omistaa.