Täällä törmää silloin tällöin ensimmäistä koiraa hankkivien viesteihin ja uteliaisuuttani haluaisin kuulla, mikä oli teidän ensimmäinen koira, miksi halusitte sen koiran ja mahdollisista kommelluksista, joita ehkä on syntynyt kokemattomuuttaan. Ensimmäinen koira on siis ihan itse koulutettu ja ruokittu :)
Itselläni ensimmäinen oli ja on Sheltti.
Olin silloin 11-vuotias, kun porukat harkitsivat hankkivansa talouteen uutta koiraa vanhan collien kuollessa vanhuuteen. Omat vanhempani eivät enää halunneet collieta huusholliin joten en saannut ehdotettua omaa lemppariani. Pidin siis aiemman vanhuksen ystävällisyydestä ja älykkyydestä ja tietysti ihastuin siihen upeeseen (pitkäkarvainen) turkkiin. Isäni halusi belgian paimenkoiran, äitini ja veljeni kultaisennoutajan. Itse ainoana ehdotin shelttiä, minicolliena (jep, ulkonäkösyistä, jolla ei kyllä ikinä kanttis hankkia koiraa).
Luullakseni me päätettiin hankkia Kultainen noutaja, mutta lehdessä eräänä päivänä ilmoitettiin shelttipentueesta ja oikeastaan minulle on hiukan epäselvänä vieläkin, miksi he menivät sieltä hankkimaan meidän perheeseen Sheltin. Sellasen kanssa ne silti tulivat taloon ja ilmoittivat minulle, että papereissa on sitten minun nimeni omistajan kohdalla, koska ainoana kyselin rodun perään ja siten olen vastuussa pennusta.
Shelttihän on aika helppo tapaus ensimmäiseksi koiraksi. Ainakin tämä oli/on ;). Halusi miellyttää, joten koulutukseen ei tullut ongelmia. Ainoastaan tuo haukkuherkkyys on hiukan ärsyttävä, mutta en oikein ole sitä mieltänyt isoksi ongelmaksi (haukkuu ovikelloa ja tuntematonta henkilöä, jos sellainen sattuu kiinnittämään herraan huomiota).
Nyt on vielä sama sheltti vanhuksena tuossa omalla paikallaan lepäilemässä. Tyytyväinen olen siihen ollut ja olen vieläkin. Ainoastaan se, kun kotoa lähdettyyän olen huomannut, miten paljon siitä sitä karvaa lähtee :D. Olen siis hiukan lipsumaan päin tästä viikottaisesta harjaamisesta..
Ja lisäämpä vielä, että vaikka tykästyin shelttiin, en usko seuraavan olevan samaa rotua, jos sellainen nyt joskus tulee hankittua. Ehkä jokin keskikokoinen, lyhyempi karvainen ja ei ehkä vähän lujapäisempi.
Itselläni ensimmäinen oli ja on Sheltti.
Olin silloin 11-vuotias, kun porukat harkitsivat hankkivansa talouteen uutta koiraa vanhan collien kuollessa vanhuuteen. Omat vanhempani eivät enää halunneet collieta huusholliin joten en saannut ehdotettua omaa lemppariani. Pidin siis aiemman vanhuksen ystävällisyydestä ja älykkyydestä ja tietysti ihastuin siihen upeeseen (pitkäkarvainen) turkkiin. Isäni halusi belgian paimenkoiran, äitini ja veljeni kultaisennoutajan. Itse ainoana ehdotin shelttiä, minicolliena (jep, ulkonäkösyistä, jolla ei kyllä ikinä kanttis hankkia koiraa).
Luullakseni me päätettiin hankkia Kultainen noutaja, mutta lehdessä eräänä päivänä ilmoitettiin shelttipentueesta ja oikeastaan minulle on hiukan epäselvänä vieläkin, miksi he menivät sieltä hankkimaan meidän perheeseen Sheltin. Sellasen kanssa ne silti tulivat taloon ja ilmoittivat minulle, että papereissa on sitten minun nimeni omistajan kohdalla, koska ainoana kyselin rodun perään ja siten olen vastuussa pennusta.
Shelttihän on aika helppo tapaus ensimmäiseksi koiraksi. Ainakin tämä oli/on ;). Halusi miellyttää, joten koulutukseen ei tullut ongelmia. Ainoastaan tuo haukkuherkkyys on hiukan ärsyttävä, mutta en oikein ole sitä mieltänyt isoksi ongelmaksi (haukkuu ovikelloa ja tuntematonta henkilöä, jos sellainen sattuu kiinnittämään herraan huomiota).
Nyt on vielä sama sheltti vanhuksena tuossa omalla paikallaan lepäilemässä. Tyytyväinen olen siihen ollut ja olen vieläkin. Ainoastaan se, kun kotoa lähdettyyän olen huomannut, miten paljon siitä sitä karvaa lähtee :D. Olen siis hiukan lipsumaan päin tästä viikottaisesta harjaamisesta..
Ja lisäämpä vielä, että vaikka tykästyin shelttiin, en usko seuraavan olevan samaa rotua, jos sellainen nyt joskus tulee hankittua. Ehkä jokin keskikokoinen, lyhyempi karvainen ja ei ehkä vähän lujapäisempi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.