ristiin? Heitämmekö miehen kakarat pihalle, vai lähenkö minä?
Olen ihanan miehen kanssa naimisissa, mutta kakarat ei ole isäänsä tulleet. Perinneet äitinsä niin ulkonäöllisesti (kamalat) kuin luonteensakin, (kauhiat). En vainjaksa riidellä kakaroiden kanssa tyhjän päiväisistä aisoista, kuin ettäkengät pois sisälle tullessa, kädet pestään, puhtaat vaatteet, ja puhutaan kauniisti.
Niin yksinkertaisia asioita, mutta miehen kakaroille liian vaikeita.
Kun kotona ei ole äiti opettanut perusasioita, niin mistä sen sitten oppii.
Minä joko lähden tai kakarat on pakko pistää pihalle. Ne tuleekin silloin kun vähiten niitä odotan, ja ne tulee koska ne haluu. Ja niillä on oma avain MEILLE!!! Siis vieraat kakarat tulee meille omilla avaimilla! Jokin mättää niiden äidissä,, käyköhän sekin eukko täällä salaa. Joskus katoaa tavaroita, joko miehen kakarat ottaa tai miehen ex akka käy kyttäämässä.
Olen ihanan miehen kanssa naimisissa, mutta kakarat ei ole isäänsä tulleet. Perinneet äitinsä niin ulkonäöllisesti (kamalat) kuin luonteensakin, (kauhiat). En vainjaksa riidellä kakaroiden kanssa tyhjän päiväisistä aisoista, kuin ettäkengät pois sisälle tullessa, kädet pestään, puhtaat vaatteet, ja puhutaan kauniisti.
Niin yksinkertaisia asioita, mutta miehen kakaroille liian vaikeita.
Kun kotona ei ole äiti opettanut perusasioita, niin mistä sen sitten oppii.
Minä joko lähden tai kakarat on pakko pistää pihalle. Ne tuleekin silloin kun vähiten niitä odotan, ja ne tulee koska ne haluu. Ja niillä on oma avain MEILLE!!! Siis vieraat kakarat tulee meille omilla avaimilla! Jokin mättää niiden äidissä,, käyköhän sekin eukko täällä salaa. Joskus katoaa tavaroita, joko miehen kakarat ottaa tai miehen ex akka käy kyttäämässä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
onkin pelkkä provo niin vastaan silti että lähde vaan, mee suoraan hoitoon saatanan vähämielinen.
Jos asenteesi on tuollainen, niin sinun kannattaa lähteä ja pian.
Eihän se vika ole kirjoittajan asenteessa! Pitäisihän se nyt olla jokaiselle selvää, että esimerkiksi sisällä ei kuljeta ulkokengissä! Vika on kyllä tässä tapauksessa lasten tavoissa tai ehkä jopa heidän asenteessaan.
Mahtaisitteko pystyä pitämään kaikessa rauhassa perhepalaverin ja sopimaan teidän kotinne säännöistä? Vähän lasten iästä riippuu, mutta kyllä jo melko pienetkin lapset ymmärtävät, että täällä säännöt ovat nämä, kotona toiset, mummon luona kolmannet ja koulussa neljännet. Voisitte mahdollisessa palaverissa ottaa esille myös tuon avainasian ja ehkä sopia esimerkiksi, että lapset ilmoittavat tulostaan vaikkapa edellisenä päivänä.
Mitenkähän puoliso, lasten isä, suhtautuu näihin juttuihin. Ainakaan alkuperäisen kirjoittajan ei minusta tarvitse sopeutua siihen, että hänen kodissaan eletään kuin pellossa. Jos on miehen kanssa erimielisyyttä siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei, perhepalaveri on kyllä paikallaan.
Useimmat perhepalaverit ovat helpompia kuin etukäteen kuvittelee! Kokemus puhuu!
nimenomaan aloittajan asenteessa. Jos kirjoitustuotos on tuollainen oksennus, niin asennevammasta on kyse!
kasvatus on mennyt täysin pieleen, ja vielä isoja, niin ei sitä uudet puolisot pysty korjaamaan vaikka kuinka haluisi. Helpommalla pääsee, kun ei ota heitä luokseen, vaan antaa olla äitinsä luona, jolle se suurin vastuu kuuluukin lapsistaan. Helppo se on heittää lapet toisten vastuulle, ettei itse tarvi kärsiä huonoista lasten tavoista, mutta äidille se silti kuuluu.
Sitkeesti vaan pidä miehestä kiinni, mies rakastaa sua ja ei kiusaa sinua tahallaan. Lapset kavaa ja aikuistuessaan sitten ymmärtävät itse kuinka typeriä ovat lapsena olleet. Heillä on aikaa kasvaa. Ellei, niin vika ei ole uuden puolison, vaan lasten oman äidin.
aloituksessa mainittu,minkä ikäisiä lapset ovat.. Pieni lapsi voi ymmärtää,isompikin,miten pitäisi tehdä mutta aika monella lapsella se vauhti on sellaista eikä joku kenkien laittaminen paikalleen ole tärkeysjärjestyksessä se ykkönen. Tuskin on ollut aina sinullakaan;)
Uuden puolison tulee myöskin hyväksyä miehen lapset vikoineen ja hyvine puolineen. On turha alkaa suhteeseen jos kuvittelee että lapset ovat täydellisiä,kun ei ole kukaan aikuinenkaan. Mutta tätähän ei näe tuollaiset aloittajan kaltaiset ihiset jotka omassa täydellisyydessään rypevät ;)
toi paskaprovoilu !
niine ristissä olevine suksinesi.
Näkee jo kaukaa että korvat höröttää..
Tämä nyt oli varmaankin provo, mutta vastaan silti. Joku kuitenkin voi oikeasti ponnistella noiden ongelmien keskellä vaikkei nyt noin hullusti ajattele sentään...
Sinun/miehen kannattaa lähteä. Homma on kuitenkin niin, että kyseessä isä-lapsi-suhde, joka voi kokea kuoliniskun tuollaisesta välien katkaisusta. Sitä ei välttämättä aikuisiälläkään korjata eikä mikään muu suhde voi sitä korvata. Kyseessä kaikenlisäksi lapset, he tarvitsevat isäänsä.
Sinä ja mies sen sijaan olette aikuinen pariskunta. Te kummatkin pääsisitte yli, vaikka suhde kaatuisi. Te voitte vaikka asua erillään siihen asti, kunnes lapset aikuistuneet.
Jos minulla ja lapsipuolellani olisi sukset noin pahasti ristissä ja minä sekä lapsipuoli kärsisi ajasta saman katon alla, niin kyllä minä lähtisin. Toki ensin keskustelisin miehen kanssa ja kehottaisin häntä harkitsemaan niitä positiivisia puolia, joita on lapsen kasvattamisessa välinpitämättömyyden sijaan. En usko ollenkaan, että etävanhempi ei mitenkään pystyisi vaikuttamaan siihen mitä hänen oman katon alla tehdään. Laiskuuttaan, huonosta omatunnosta voi tuollaiseen silmien sulkemiseen lipsahtaa, mutta se ei ole hyväksi kenellekään (ei isälle, ei muille kodin ihmisille, kaikkein vähiten lapselle ja ihan lähikodissakin saadaan nähdä huonoja puolia tuollaisesta toiminnasta). Jos mikään ei kuitenkaan auttaisi, niin lähtisin. En ikinä vaatisi miestä katkaisemaan välejään omaan lapseensa. En kestäisi ajatusta siitä, miten mieheni ja lapsensa sydän särkyisi siitä. En oikeastaan kestä edes ajatusta, että lapsipuoli muuttuisi etäksi. Kaikkein kamalinta olisi, jos tuollainen johtuisi minun vaatimuksistani. Kyllä tuollainen vaikuttaisi huonosti parisuhteeseen, toinen voisi muuttua katkeraksi. Sitten isä huomaisi menettäneensä sekä lapsensa että vaimonsa.
Toinen juttu onkin sitten taas se, jos parilla onkin yhteisiä lapsia. Jos heidän perheensä "hajoaisi" tuollaisesta ratkaisusta ja he menettäisivät isänsä. Silloin tulisi entistä enemmän yrittää olla AIKUINEN. Siinä tilanteessa myös kaikkien lasten sisarussuhteet kokisivat todella kovan kolauksen. Silloin en tiedä mitä tekisin.
Eikö hänenkin tehtäviinsä kuulu opettaa perusasioita kakaroillensa? Mitä se isä oikein tekee muuta kuin kuhertelee uusikkonsa kanssa? Eroperheissä kakarat joutuu heitteille kun vanhemmat vain luovat uusia suhteitaan ja onko se niiden lasten vika? Jos haluat omaa rauhaa niin elä yksin, perusta oma perhe lapsettoman miehen kanssa jos perheelliseksi havittelet. Mitenkä voit kuvitella eläväsi perheellisen miehen kanssa vain yksityisesti omaa elämää?
Miksi olet avaimesi antanut sillä ei kenenkään omaan kotiin ole muilla avaimia ellet ole itse antanut.
noin niinkuin lasten vanhempana olisi kiinnostunut opettamaan lapsilleen jotain perusasioita...? Tietysti vähän kaukaa haettu näin nykypäivänä....
Minä olen vaan " akka joka asuu täällä". Lapset ja lapsenlapset on miehelle tärkeimpiä. Jos he ei käy, saan kiukut siitä. Saan kiukut mieheltäni muutenkin, esim jos tulen töistä 15 min. myöhässä. Kun lapset tulee viikonloppuna, joudun passaamaan heitä koko päivän, vaikka omiakin kotitöitä olisi. Teen 10 tuntista työpäivää ansiotöissä koti/pihatyöt päälle. Miehen on eläkkeellä psyykkisistä syistä. Lapset ei auta missään töissä täällä käydessään. Lastenlapset ei tullessaan tervehdi, ensimmäiset sanat on ovella: "Onks karkkii ?" Minua ei tervehditä.
Olen muutaman kerran yrittänyt ottaa asian puheeksi mieheni kanssa, seuraus 2 mustaasilmää ja yksi murtunut nenä sekä muita ruhjeita. En enää viitsi....
miksi olet tuollaisessa suhteessa ?
Väkivaltaa ei kenenkään tarvitse hyväksyä.
Irrottaudu ihmeessä väkivaltaisesta miehestä, ja tee se heti !