Mahtaakohan kenellekään olla koskaan käynyt seuraavanlaista tilannetta. Jos on, tahtoisin siihen vähän neuvoja. (toivottavasti jaksatte lukea)
Omassa taloudessa on vanha, 13-vuotias, beagle metsästyskoirana. Monet kokemukset ja tapaukset on koettu, ja kymmenet jänöt on ruokapöytään hankittu beaglen kanssa vuosien saatossa.
Mitään muita kotieläimiä ei ollut huushollissamme ennen viime talvia ole beaglen lisäksi ollut, enää muistaakseni 8 vuoteen. Kaikki kuitenkin muuttui viime tammikuussa. Tyttö (10-v) oli nimittäin mankunut jo varmaan vuoden päivät omaa kania lemmikiksi. Mistä lie päähänpiston saanut, mutta mankuminen ainakin oli ihan kiitettävää. Tuli sitten tytölle jouluna kani luvattua, ja tammikuun alussa naapuripitäjästä kasvattajalta haettua. Kyseessä oli pikkuinen mustavalkoinen kääpiöluppakorva kanin poikanen.
Talven kani asusti sisällä sellaisessa 2x2 metriä häkissä tytön huoneen nurkassa. Sattumoisin koirakin asustaa meillä talvella sisällä, koska beaglen turkki on niin ohut, eikä ulkohäkissä lämmitystä ole; joten oli siinä sillekin ihmettelemistä kun huoneen nurkkaan oli ilmestynyt rautainen häkkyrä jonka sisällä pomppi pieni karvapallo.
Keväällä rakennettiin kanille sitten ulos minkkiverkosta ja ylimääräisestä koiranhäkin verkosta isompi häkki (n. 5x5 metriä). Toukokuun lopusta asti kani on sitten pääasiallisesti siinä häkissä asunut (toki yöt ja kylmät päivät sisällä). Koira meillä on tavallisesti aika paljon kesäisin vapaana pihassa, koska tontti on aidattu, ja koira muutenkin jo tuohon ikään mennessä oppinut aika hyvin pihassa pysymään. No, kesän alussa koira kävi aina nuuskimassa jonkin verran ulos ilmestynyttä kanin häkkiä ja kania, mutta ei niistä liiemmin ollut kiinnostunut. Kani oli mieluumminkin paljon kiinnostuneempi koirasta, ja seurasi kaikkea mitä se teki. Aina kun tyttö piti kania irrallaan pihalla, niin koira oli sisällä varmuuden vuoksi.
No, sittenpä kävi kuitenkin yhden kerran niin, että olin tulossa tietämättään lenkiltä, ja tytöllä oli kani irrallaan, ja tyttö itse jossain muualla huitelemassa. No, tulin pihaan koiran kanssa, kun yllättäin kani pomppii muutaman metrin päästä vastaan tulppaanipenkin sisästä. Siinä sitten yritän äkkiä koiraa repiä muualle, kun kani näyttää tulevan suoraan päin. Ihmetys on suuri, kun koira hötkähdä minnekään vaikka kani tulee puolen metrin päähän ihmettelemään. Pikkuisen beagle vain nuuhkaisee kania, ja jatkaa matkaa. Sitten tapahtuu jotain vielä ihmeempää; kani lähtee seuraamaan koiraa. Kani seuraa koiraa aina talon ovelle asti, eli siihen asti kun otan sen kiinni ja vien häkkiinsä. Tästä tapauksesta kun sitten sisällä kerroin emännälle ja tytölle, niin voi että sitä hirvittelyn määrä "kuinka pahasti olisi voinut käydä". Yritin sitten vakuutella, että ei se koira käyttäytynyt yhtään uhkaavasti siinä tilanteessa; päin vastoin.
Sittenpä piti vielä illanmittaan todistaa tilanne käytännössä. Kani ulos häkistä, ja itse pitelen koiraa hihnassa kauempana. Melkein heti kun kani laskettiin maahan nurmelle, ja se vähän aikaa oli siinä edestakaisin pyörinyt, se lähti loikkimaan koiraa kohti. Pomppi siihen metrin päähän, eikä koira oikeastaan millään tavalla siihen reagoinut. Pikkuisen nuuhkaisi vain. Siinä sitten vaimo ja tytär silmät selällään.
Kesän mittaan sitten alettiin kokeilla sellaista (toki ensin valvonnan alla) että koira ja kani olivat täysin vapaina tontilla yhtä aikaa. On se kieltämättä erikoisen näköistä, kun beaglevanhus kiertelee ja merkkailee tontin reunoja, ja pieni mustavalkoinen kani pomppii perässä. Toki kani ei varmaan mitään koiran touhuista ymmärrä, mutta on selvästikin leimautunut siihen todella kovasti. Nykyisin nuo kaksi ovat lähes päivittäin vapaana pihalla. Kuumana päivänä koira makoilee jossain varjossa puskan juurella, ja kani pomppii ympärillä ja tekee omia askareitaan. Todella hupaisan näköisiä ovat mm. sellaiset tilanteet, että lähitiellä kulkee joku vieras koira, ja meidän beagle havaitsee sen. Niskakarvat ja häntä nousevat topakasti pystyyn, ja kurkusta alkaa kuulua matala murina, kun beagle kävelee ihan piha-aidan viereen; ja pieni kani pomppii perässä. On siinä meillä talonvahdit! Ehkä kaikkein hulluimman näköistä on kuitenkin, kun molemmille elukoille antaa porkkanat syötäväksi (beaglekin on pennusta asti ollut perso porkkanoille). Siinä nakertavat koira ja kani vieretysten porkkanaa (ja jos kani ei riittävän nopeasti syö omaansa, niin koira kyllä auttaa syönnissä :)
Mahtaakohan kenellekään olla käynyt vastaavaa tilannetta? Mistäköhän tällainen käyttäytyminen voisi johtua? Koirahan on kuitenkin 13-vuotias, ja ikänsä jäniksiä metsästänyt? Entäs sitten kanin kohdalla, luuleekohan se koiraa joksikin "kaniemoksi" (nimitys on metsästysseuran kavereiden keksimä, kun he ovat käyneet tätä varsin outoa tapausta katsomassa) (on muuten ollut heillä naurussa pidättelemistä)? Pitäisikö asialle tehdä jotain? Meinasin vain, että mitähän kani tekee, sitten kun koirasta aika jossain vaiheessa jättää (huom. ikä)?
Omassa taloudessa on vanha, 13-vuotias, beagle metsästyskoirana. Monet kokemukset ja tapaukset on koettu, ja kymmenet jänöt on ruokapöytään hankittu beaglen kanssa vuosien saatossa.
Mitään muita kotieläimiä ei ollut huushollissamme ennen viime talvia ole beaglen lisäksi ollut, enää muistaakseni 8 vuoteen. Kaikki kuitenkin muuttui viime tammikuussa. Tyttö (10-v) oli nimittäin mankunut jo varmaan vuoden päivät omaa kania lemmikiksi. Mistä lie päähänpiston saanut, mutta mankuminen ainakin oli ihan kiitettävää. Tuli sitten tytölle jouluna kani luvattua, ja tammikuun alussa naapuripitäjästä kasvattajalta haettua. Kyseessä oli pikkuinen mustavalkoinen kääpiöluppakorva kanin poikanen.
Talven kani asusti sisällä sellaisessa 2x2 metriä häkissä tytön huoneen nurkassa. Sattumoisin koirakin asustaa meillä talvella sisällä, koska beaglen turkki on niin ohut, eikä ulkohäkissä lämmitystä ole; joten oli siinä sillekin ihmettelemistä kun huoneen nurkkaan oli ilmestynyt rautainen häkkyrä jonka sisällä pomppi pieni karvapallo.
Keväällä rakennettiin kanille sitten ulos minkkiverkosta ja ylimääräisestä koiranhäkin verkosta isompi häkki (n. 5x5 metriä). Toukokuun lopusta asti kani on sitten pääasiallisesti siinä häkissä asunut (toki yöt ja kylmät päivät sisällä). Koira meillä on tavallisesti aika paljon kesäisin vapaana pihassa, koska tontti on aidattu, ja koira muutenkin jo tuohon ikään mennessä oppinut aika hyvin pihassa pysymään. No, kesän alussa koira kävi aina nuuskimassa jonkin verran ulos ilmestynyttä kanin häkkiä ja kania, mutta ei niistä liiemmin ollut kiinnostunut. Kani oli mieluumminkin paljon kiinnostuneempi koirasta, ja seurasi kaikkea mitä se teki. Aina kun tyttö piti kania irrallaan pihalla, niin koira oli sisällä varmuuden vuoksi.
No, sittenpä kävi kuitenkin yhden kerran niin, että olin tulossa tietämättään lenkiltä, ja tytöllä oli kani irrallaan, ja tyttö itse jossain muualla huitelemassa. No, tulin pihaan koiran kanssa, kun yllättäin kani pomppii muutaman metrin päästä vastaan tulppaanipenkin sisästä. Siinä sitten yritän äkkiä koiraa repiä muualle, kun kani näyttää tulevan suoraan päin. Ihmetys on suuri, kun koira hötkähdä minnekään vaikka kani tulee puolen metrin päähän ihmettelemään. Pikkuisen beagle vain nuuhkaisee kania, ja jatkaa matkaa. Sitten tapahtuu jotain vielä ihmeempää; kani lähtee seuraamaan koiraa. Kani seuraa koiraa aina talon ovelle asti, eli siihen asti kun otan sen kiinni ja vien häkkiinsä. Tästä tapauksesta kun sitten sisällä kerroin emännälle ja tytölle, niin voi että sitä hirvittelyn määrä "kuinka pahasti olisi voinut käydä". Yritin sitten vakuutella, että ei se koira käyttäytynyt yhtään uhkaavasti siinä tilanteessa; päin vastoin.
Sittenpä piti vielä illanmittaan todistaa tilanne käytännössä. Kani ulos häkistä, ja itse pitelen koiraa hihnassa kauempana. Melkein heti kun kani laskettiin maahan nurmelle, ja se vähän aikaa oli siinä edestakaisin pyörinyt, se lähti loikkimaan koiraa kohti. Pomppi siihen metrin päähän, eikä koira oikeastaan millään tavalla siihen reagoinut. Pikkuisen nuuhkaisi vain. Siinä sitten vaimo ja tytär silmät selällään.
Kesän mittaan sitten alettiin kokeilla sellaista (toki ensin valvonnan alla) että koira ja kani olivat täysin vapaina tontilla yhtä aikaa. On se kieltämättä erikoisen näköistä, kun beaglevanhus kiertelee ja merkkailee tontin reunoja, ja pieni mustavalkoinen kani pomppii perässä. Toki kani ei varmaan mitään koiran touhuista ymmärrä, mutta on selvästikin leimautunut siihen todella kovasti. Nykyisin nuo kaksi ovat lähes päivittäin vapaana pihalla. Kuumana päivänä koira makoilee jossain varjossa puskan juurella, ja kani pomppii ympärillä ja tekee omia askareitaan. Todella hupaisan näköisiä ovat mm. sellaiset tilanteet, että lähitiellä kulkee joku vieras koira, ja meidän beagle havaitsee sen. Niskakarvat ja häntä nousevat topakasti pystyyn, ja kurkusta alkaa kuulua matala murina, kun beagle kävelee ihan piha-aidan viereen; ja pieni kani pomppii perässä. On siinä meillä talonvahdit! Ehkä kaikkein hulluimman näköistä on kuitenkin, kun molemmille elukoille antaa porkkanat syötäväksi (beaglekin on pennusta asti ollut perso porkkanoille). Siinä nakertavat koira ja kani vieretysten porkkanaa (ja jos kani ei riittävän nopeasti syö omaansa, niin koira kyllä auttaa syönnissä :)
Mahtaakohan kenellekään olla käynyt vastaavaa tilannetta? Mistäköhän tällainen käyttäytyminen voisi johtua? Koirahan on kuitenkin 13-vuotias, ja ikänsä jäniksiä metsästänyt? Entäs sitten kanin kohdalla, luuleekohan se koiraa joksikin "kaniemoksi" (nimitys on metsästysseuran kavereiden keksimä, kun he ovat käyneet tätä varsin outoa tapausta katsomassa) (on muuten ollut heillä naurussa pidättelemistä)? Pitäisikö asialle tehdä jotain? Meinasin vain, että mitähän kani tekee, sitten kun koirasta aika jossain vaiheessa jättää (huom. ikä)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olipa kivaa luettavaa, välillä mukava lukea täältä talläistäkin, hyvää kesän jatkoa kanille ja koiralle ja teille :)
Kani ei tuoksu jänikselle. Kani kuuluu laumaan. Meillä on kani vapaana koiralauman seassa läpivuorokauden eikä kukaan siitä välitä.Itse olette koiralle eleillänne näyttäneet että tämä pomppiva otus on osa perhettä ja piste.
Se sijaan metsässä, pellolla olevat jänikset,oravat,kissat kyllä laukaisevat koirillemme vietin päälle samantien. Oma riistaviettinen koiramme saa välillä hajun pellolta ja meno on sitten sen mukaista :D
Eli teilläkin koira ja kani ovat kavereita. Se että aika joskus jättää koirasta, tuskin vaikuttaa kanin elämään, joten se vaan edelleen jatkaa pomppimistaan tontilla. Eläimet eivät kuitenkaan ole ihmisiä ;)
Kyllä sitä kanillekin tulee suru puseroon jos kaveri kuukahtaa :/ Esiintyy jonkinlaista apaattisuutta. En kyllä tierä kiintyvätkö kanit niin koiriin... hm. Mutta tuskinpa siitä ongelma tulee, jos kani osaapi olla itsekseenkin
siitä pariskunnasta vaikka videokameralla ja laittaa googleen että muutkin näkisi että et ihan omiasi siellä puhele.... :)
Itse katselisin mielelläni millaisia kaverukset ovat livenä.
Minulla aikoinaan oli kissa ja pari rottaa.
Jos rotat olivat häkissään ja liikkuivat, niin silloin kissa vahtasi vierestä ja yritti tassulla kaapata. Jos otti rotat häkistä vapaalle, niin kissa ei tehnyt mitään. Saattoi jopa perääntyä kun utelias rotta lähestyi. Oletan että kun saalis ei pakene ja näytä pelkoa, niin saalistaja ei ymmärrä hyökätä.