Tulin vain purkamaan huoliani, ehkä joku osaisi kertoa jotain rauhoittavaa tietoa.
Esikoiseni syntyi yli 2 viikkoa lasketun jälkeen käynnistyksellä ja painoi 4,7kg (54cm). Hän ei ollut sokerivauva. Sf-mitta kulki keskikäyrän ja yläkäyrän tuntumissa. Vatsani ei ollut kovin suuri. Yliaikakontrollissa 2 päivää ennen käynnistystä ultrattiin, lääkäri sanoi että lapsi on 3,5-4kg. En tiedä kuinka tarkkaan "mittaili" kokoa, enemmän kuitenkin ilmeisesti istukan toimintaa. Käynnistyspäivänä kätilö arvioi käsikopelolla lapsen myös 3,5-4kg väliin.
Nyt odotan toista lasta. Sf-mitta on tähän asti ollut suurempi kuin esikoisesta, jopa huomattavasti. Menee yläkäyrällä, esikosta tähän mennessä enemmän keskikäyrällä. Vatsa ei ole kovin suuri, mutta luulisin että hieman suurempi kuin esikosta (tiedän sen olevan ihan tavallista eikä se liity huoleeni mitenkään). Sokerirasituksessa paasto oli 4.6, ja sekä yhden että kahden tunnin arvot 8. Neukkutäti suositteli jättämään ylimääräisen sokerin pois, tarkemmin emme puhelimitse ehtineet keskustella rasitustestistä.
Olen äärettömän ja kauhistuttavan huolissani. Repesin ekassa synnytyksessä ihan normaalisti, mutta niin lähelle peräsuolta että kätilö ei ollut aluksi varma oliko kyse pahemmasta repeämästä (pidätyskykyyn vaikuttava repeämä). Kun ensimmäinen vauva oli ilman sokereitakin suuri, pelkään kuollakseni että nyt lapsi on yhtä kookas ja repeän seuraavaksi pahemman kerran. Onko kenelläkään tietoa kuinka vakavasti tulee suhtautua siihen, että 2h tunnin arvo sokerirasituksessa ei ole laskenut yhden tunnin arvosta lainkaan jääden näin melko lähelle raja-arvoa, joka on 8.6? Haluaisin kovasti ottaa kahvin kanssa jotain hyvää ja syödä näin helteellä jäätelöäkin, mutta kasvatanko näillä sokerirasitustuloksilla oikeasti paljon vauvaani?
Voiko tämä vauva mitenkään olla pienikokoisempi, kun sf-mitta on vielä suurempi kuin esikoisesta ja nyt vielä tuo sokerijuttukin! Onko kenelläkään tietoa tai kokemuksia?
Murehdin asiaa joka päivä. Synnytystä tuskin käynnistetään ennen yliaikaisuutta, kun tiedetään että iso lapsi mahtuu tulemaan alakautta. Minulle on luvattu, että pääsen tällä kertaa kunnon painoarvioultraan, mutta siihen on vielä aikaa. Kauhukuvat pyörivät kuitenkin mielessäni, mitä jos repeän todella pahasti?
Liikun viikossa n. 5-6 kertaa vähintään tunnin kerrallaan, yleensä pitempään, vaunuillen reippaasti tai kuntopyöräillen.
Esikoiseni syntyi yli 2 viikkoa lasketun jälkeen käynnistyksellä ja painoi 4,7kg (54cm). Hän ei ollut sokerivauva. Sf-mitta kulki keskikäyrän ja yläkäyrän tuntumissa. Vatsani ei ollut kovin suuri. Yliaikakontrollissa 2 päivää ennen käynnistystä ultrattiin, lääkäri sanoi että lapsi on 3,5-4kg. En tiedä kuinka tarkkaan "mittaili" kokoa, enemmän kuitenkin ilmeisesti istukan toimintaa. Käynnistyspäivänä kätilö arvioi käsikopelolla lapsen myös 3,5-4kg väliin.
Nyt odotan toista lasta. Sf-mitta on tähän asti ollut suurempi kuin esikoisesta, jopa huomattavasti. Menee yläkäyrällä, esikosta tähän mennessä enemmän keskikäyrällä. Vatsa ei ole kovin suuri, mutta luulisin että hieman suurempi kuin esikosta (tiedän sen olevan ihan tavallista eikä se liity huoleeni mitenkään). Sokerirasituksessa paasto oli 4.6, ja sekä yhden että kahden tunnin arvot 8. Neukkutäti suositteli jättämään ylimääräisen sokerin pois, tarkemmin emme puhelimitse ehtineet keskustella rasitustestistä.
Olen äärettömän ja kauhistuttavan huolissani. Repesin ekassa synnytyksessä ihan normaalisti, mutta niin lähelle peräsuolta että kätilö ei ollut aluksi varma oliko kyse pahemmasta repeämästä (pidätyskykyyn vaikuttava repeämä). Kun ensimmäinen vauva oli ilman sokereitakin suuri, pelkään kuollakseni että nyt lapsi on yhtä kookas ja repeän seuraavaksi pahemman kerran. Onko kenelläkään tietoa kuinka vakavasti tulee suhtautua siihen, että 2h tunnin arvo sokerirasituksessa ei ole laskenut yhden tunnin arvosta lainkaan jääden näin melko lähelle raja-arvoa, joka on 8.6? Haluaisin kovasti ottaa kahvin kanssa jotain hyvää ja syödä näin helteellä jäätelöäkin, mutta kasvatanko näillä sokerirasitustuloksilla oikeasti paljon vauvaani?
Voiko tämä vauva mitenkään olla pienikokoisempi, kun sf-mitta on vielä suurempi kuin esikoisesta ja nyt vielä tuo sokerijuttukin! Onko kenelläkään tietoa tai kokemuksia?
Murehdin asiaa joka päivä. Synnytystä tuskin käynnistetään ennen yliaikaisuutta, kun tiedetään että iso lapsi mahtuu tulemaan alakautta. Minulle on luvattu, että pääsen tällä kertaa kunnon painoarvioultraan, mutta siihen on vielä aikaa. Kauhukuvat pyörivät kuitenkin mielessäni, mitä jos repeän todella pahasti?
Liikun viikossa n. 5-6 kertaa vähintään tunnin kerrallaan, yleensä pitempään, vaunuillen reippaasti tai kuntopyöräillen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko teillä esikoinen tyttö vai poika? Meillä tytöt ovat olleet "vain" 500g isompia kuin ultra veikkasi, mutta poika oli kilon isompi. Ultralla tehty painoarvio ei kuulema "saisi" heittää enempää kuin 500 g. En sitten tiedä kenen syy tai vika se on kun heittää. En ainakaan minä suostu ottamaan siitä syitä niskoilleni.
Tuo isompi sf mitta toisella kerralla voi johtua siitäkin että kun kohtu on jo kerran venynyt, niin venyy nyt helpommin.
Noista sokereista sen verran, että kannattaa jättää kaikki napostelut ruokailujen välillä pois. Sekä terveelliset että epäterveelliset. Vettä voi juoda milloin vain, mutta ei muuta. Todennäköisesti saat sokerimittarin kotiin ja ruokavalio-ohjeet. Tai ainakin kuuluisi saada. Niiden avulla opit tietämään, millainen ruokavalio sinulle sopii. Minulle ainakin on vaikeinta pitää ruokavalio kurissa sellaisina päivinä jolloin en mittaa sokereita. Mutta kun olen huomannut, että ne välipäivien lipsumiset nkyvät mittauspäinä sokeriarvoissa, niin on tullut vähän lisä motivaatiota pitää ruokavalio oikeanlaisena joka päivä.
Ei auta muuta kuin lohdutella, että pääset synnytystapa-arvioon noin viikolla 36, jolloin ultralla arvioidaan sikiön koko. Se vaihtelee +- 15% eli täydellistä arviota ei voi saada. Itsellä meni ekan kanssa pieleen noin 500g (vauva oli siis isompi). Sf-mitta kertoo aika hyvin, missä mennään. Jos menet yläkäyrällä, on lapsi noin 4 kiloinen laskettuna päivänä. Jos menee 2 viikkoa yli, lisää siihen noin 150-300 gr per viikko.
Sokeri todellakin kasvattaa vauvan kokoa. Liikunta tekee sinulle hyvää, mutta ei "laihduta" vauvaa. Muista geenit myös jotka vaikuttaa vauvan kokoon. Älä syytä kaikesta itseäsi.
Voit pyytää ajan pelkopolille, jossa voit vuodattaa kaikki pelkosi ammattilaiselle. Tarvittaessa lapsi sektoidaan jos pelkäät.
Hyviä noi sun sf-mitta tiedot :) Mulla eka syntyi viikolla 37 ja painoi 3800g. Toinen syntyi tasan samalla viikolla painaen 3650g. Painot ei sinällään kamalia ole, mutta olen tosi pieni kokoinen 154cm ja 52kg. Ekan synnytys oli yhtä tuskaa, ponnistusvaihe pitkittynyt ja tajunmenetys hiuskarvan varassa. Toinen hiukan helpompi. Molemmilla kerroilla repesin, Ekalla pahemmin. Sf-mitat olivat yläkäyrällä, painoarviot heittivät reilun puoli kiloa.. Eli jos laskettuun aikaan olisi mennyt, olisivat pojat olleet yli nelikiloisia, ja alkautta en varmaan olisi niitä ulos saanut, ainakaan olman pahoja vaurioita.. Nyt mennään viikolla 20, ja sf-mitta oli taas yläkäyrällä.. Nyt pelottaakin kuinka iso vauva on tulossa.. Jos painoarvio vaikuttaa isolta, leikataanko, vai käynnistetäänkö aikaisemmin? Mitä jos lääkäri onkin sitä mieltä, että pystyn isonkin vauvan synnyttämään alakautta? Tiedän etten siihen pysty.. Haluaisin kyllä ehdottomasti synnyttää alakautta, mutta yli nelikiloinen..huh huh... Pelko hiipii pikkuhiljaa...
Kahdessa ekassa raskaudessa mulla oli raskaushepatoosi, eka käynnistyi itse, toinen käynnistettiin. Hepatoosissahan yleensä käynnistetään ennen laskettua aikaa. Tästä raskaudesta en tiedä, hepatoosi ilmenee noin 30viikon jälkeen..
En missään nimessä halua sektiota ja suostuisin siihen vain jos olisi aivan pakko.
En ymmärrä yhtä asiaa. Monet raskaana olevat herkuttelevat tuhat kertaa enemmän kuin minä, ja heidän vauvansa ovat silti pieniä. Kasvattaako se sokeri vauvaa vasta silloin kun verensokereissa alkaa olla häikkää? Ja minulla sokerirasituksessa arvot eivät ylittäneet raja-arvoja, mutta 1 ja 2 tunnin arvot olivat samat.
Tiedän toki, että täydellistä painoarviota ei voi saada, mutta kai siitä sentään näkee onko vauva oikeasti iso. Ja ei sf-mittakaan kerro aina kaikkea, monella tutulla ollut suuri mitta mutta silti pieni vauva.
Olen hämilläni siitä, etten tiedä mitä odottaa, kun en voi luottaa sf-mittaani, vatsan kokoon enkä edes sokerien kurissa pysymiseen.
"Sf-mitta kertoo aika hyvin, missä mennään. Jos menet yläkäyrällä, on lapsi noin 4 kiloinen laskettuna päivänä" Itsellä lapset 2945, 3130g ja sf-mitta AINA reippaasti yläkäyrillä.
"Ei auta muuta kuin lohdutella, että pääset synnytystapa-arvioon noin viikolla 36, jolloin ultralla arvioidaan sikiön koko. Se vaihtelee +- 15% eli täydellistä arviota ei voi saada."
Eihän siinä mitään, jos se painoarvio heittäisikin vain tuon 15%, mutta kun on kokemuksia, että se voi heittää enemmänkin, ainakin niin päin että vauva on jopa yli 25% isompi kuin ultra veikkasi, niin SE on se joka ainakin minua hirvittää.
Ap, ymmärrän täysin pelkosi, koska olen aika lailla samassa tilanteessa, paitsi että odotan esikoistani. Minullakin on sf-mitta huidellut jatkuvasti yläkäyrien yläpuolella. Viikolla 36 ja risat mitta oli siis 36 ja neuvolalääkäri säikäytti minut pahanpäiväisesti arvioimalla lapsen käsikopelolla jo silloin 4-kiloiseksi. Muutenkin hän päivitteli mahaani todella isoksi useampaan kertaan..Menin aivan hysteeriseksi ja tilasimme ajan yksityiselle ultraan ja siellä kokoarvio oli 3800g eli iso vauva on tulossa..
Minuakin pelottaa aivan sairaasti, kuinka ison vauvan joudun alateitse pusertamaan, vaikka neuvolalääkäri sanoi, että alakautta pystyn synnyttämään. Ultralääkäri lohdutti kuitenkin, että harvoin yli 4,5kiloista joudun ensisynnyttäjänä alateitse tekemään, jos paikat eivät ole auenneet tms.
Sokerirasitustesti on tehty minulle kahteen kertaan ja viimeisimmässä arvot ovat kohonneet ja ovat raskausdiabeteksen rajoilla. Terkkarin mielestä ne ovat ok, mutta lääkäri tarttui niihin vakavasti. Ultralääkäri sanoi,että tässä vaiheessa ruokavaliollani ei ole enää merkitystä, vaan siihen olisi pitänyt puuttua jo raskauden alkuvaiheessa. Miten minä olisin siihen voinut puuttua, kun ruoka ei silloin maistunut ja tähänkin mennessä raskauskiloja on kertynyt vajaat 4 kiloa eli en ole syönyt itseäni norsuksi, vaikka painoa on omasta takaa vähän liikaa.
Nyt rv 38 menossa, eikä synnytyksen alkamisesta ole tietoakaan, vauva liikkuu mahassa todella paljon ja ihan säälittää, että onko sillä siellä jo kuinka ahdasta..
Mieheni kanssa harrastamme lähes päivittäin seksiä, jolloin sperman prostaglandiinit saisivat paikkoja pehmenemään...