Olemme avomieheni kanssa kiinnostuneita ottamaan löytöeläinkodista vähän vanhemman (yli 8 v) kissan.
Onko kellään kokemuksia tai tietoa minkälaista löytökissan kanssa eläminen on lähtenyt sujumaan tai muuta hyödyllistä tietoa ?
Minulla on ollut aivan pienestä asti aina kotona kissa/kissoja ja nyt kaksi vuotta sitten omilleen muutettuani en ottanu kissoja mukaan ja tyhjä olo jäänyt kun ei kissaa kotona ole :(
Onko kellään kokemuksia tai tietoa minkälaista löytökissan kanssa eläminen on lähtenyt sujumaan tai muuta hyödyllistä tietoa ?
Minulla on ollut aivan pienestä asti aina kotona kissa/kissoja ja nyt kaksi vuotta sitten omilleen muutettuani en ottanu kissoja mukaan ja tyhjä olo jäänyt kun ei kissaa kotona ole :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on ollut hoidossa useampi löytökissa ja nyt omana kaksi. Suosittelen ehdottomasti! Ovat olleet silminnähdän tyyväisiä uuteen rauhalliseen kotiin. Onnellisempia kissoja saa hakea!
Molemmat kissani osasivat käydä laatikolla vaikka toinen onkin elänyt navetassa koko ikänsä. Molemmat on kilttejä ja tämä villimpikin tapaus on kesyyntynyt todella upeasti. Mitään ongelmia ei kummankaan kanssa ole ollut. :)
Jos otat jonkun vähän vanhemman on kissa tod.näk. ollut jonkun lemmikki vuosia, joten varmasti osaa käydä laatikolla ja muutenkin olla kissa. Sairauksiin kannattaa toki varautua vanhemman kohdalla kun ei tiedä mitä taustalla on ollut.
Onnea kissan etsimiseen ja toivottavasti löydät sen oman oikean löytökissan. :)
Itse otin pari vuotta sitten silloin arviolta 13-15-vuotiaan kissan ja olen ollut tosi tyytyväinen päätökseen. Kissa oli vaihtanut kotia jo useamman kerran ja ilmeisesti sitä oli joskus kohdeltu huonosti.
Löytöeläintalolla kissa vaikutti apaattiselta ja masentuneelta, se ei huolehtinut turkkinsa ym. siisteydestä ja vältti kontaktia, eikä viihtynyt sylissä. Kävin katsomassa kissaa useamman kerran ennenkuin otin sen luokseni.
Kotona kissan vointi vaikutti paranevan nopeasti, se alkoi lähes heti osoittamaan kiintymystä ja rupesi myös huolehtimaan turkistaan ja stressikarvanlähtö lakkasi. Ongelmia oli aluksi muiden ihmisten kanssa, sillä kissa oli arka ja meni sängyn alle piiloon vieraita. Kesti myös pari viikkoa ennenkuin kissa alkoi leikkimään ja joitain heilutettavia huiska ym. leluja se pelkäsi reilun vuoden (ilmeisesti joskus huidottu jollain). Kissa pitää rutiineista ja monesti on pitänyt totuttaa hitaasti uusiin ruokiin/hiekkaan. (Se söi kuitenkin aluksi reilun viikon mitä vain tarjottiin ja silloin tarjotut kelpaavat yhä vaikka uusien juttujen kohdalla nirsoilee). Aluksi kissa tuntui pelkäävän ruuan loppumista, eikä koskaan syönyt ruoka-annosta kokonaan. Nykyään se on jo rauhoittunut ja ruoka-annokset on jaettu 3 erään, mikä toimii hyvin.
Kissa on nyt kiinnostunut myös muista ihmisistä, rakastaa hellittelyä ja viihtyy lyhyitä aikoja sylissä. Se on myös älykäs ja hyvin ihmisuskollinen ja kärsii eroahdistuksesta niin, että saattaa naukua perään jäädessään yksin tai hoitoon. Kissan jouduttua väliaikaisesti olemaan pitkähköjä aikoja yksin se kävi uudestaan araksi ja rupesi protestoimaan/puolustamaan reviiriä merkkailemalla sänkyyn ja raapimalla ulko-ovenpieltä. (pelkäsi ehkä uutta hylkäystä) Tapa loppui kun kissan kanssa oltiin enemmän ja sille osoitettiin tavallista enemmän huomiota.
Hyviä vinkkejä, luin etukäteen kirjat "Kissan kotilääkäri" ja "Matka kissan mieleen" niistä oli apua. Kissavakuutusta varten kissan olisi pitänyt olla alle 13-vuotias ja terve, omalle kissalleni en sitä saanut, joten eläinlääkärimaksut tulevat vähän kalliiksi. (kissalla on alkavaa munuaisten vajaatoimintaa, mikä on vanhemmille kissoille tavallista).
itse kävin eilen viikin löytöeläintalolta hakemassa sellaisen 3-7v leikatun kolli kissan.
hyvin on alkanut sopeutumaan ja on hirveen hellyyden kipeä. tosin ruokaansa ei ole vielä koskenutkaan... nukkui yön vieressä ja on ihanan rauhallinen. suosittelen oikesti tätä tapaa hankkia kissa itsellesi lemmikiksi. annat kissalle ns. uuden mahdollisuuden :)