Mies hunningolla jossain...ei vastaa puhelimeen ei viesteihin... en tiedä missä on..tiedän vain että viina virtaa...Laskettuaika oli ja meni 5pvä sitten....
Onko muita kohtalotovereita joiden miehet eivät välitä??
Mitä jos pitäisi lähteä synnyttämään...Olen niin herkkä että tarvitsen tukihenkilön...Minulla ei tällä paikkakunnalla niitä ole sillä muutin vasta tänne..ihan kauheaa...ja vielä ensisynnyttäjä ja vasta 22-vuotta että nuorikin vielä... Voiko mies olla tosiaan noin vastuuntunnoton.
Onko muita kohtalotovereita joiden miehet eivät välitä??
Mitä jos pitäisi lähteä synnyttämään...Olen niin herkkä että tarvitsen tukihenkilön...Minulla ei tällä paikkakunnalla niitä ole sillä muutin vasta tänne..ihan kauheaa...ja vielä ensisynnyttäjä ja vasta 22-vuotta että nuorikin vielä... Voiko mies olla tosiaan noin vastuuntunnoton.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tosin itsellä ei ole laskettu aika mennyt vielä, vaan siihen on viikko aikaa. synnärin kontrolleissa on todettu, että tilanne on sellainen että synnytys voi käynnistyä hetkellä millä hyvänsä. ja lapsen isä vaan juo viikonloppuisin. tilanne tuntuu ihan kauhealta, miten kukaan voi olla niin välinpitämätön..
koeta jaksaa tämän tiedon voimalla, että meitä on ainakin kaksi samankaltaisessa tilanteessa.
ja valmistautua yksinhuoltajuuteen. Turha sitä synnytystä on murehtia, kun edessä on monet vuodet lapsen kanssa joko kokonaan ilman isää tai sitten ryyppäävän luuserin kanssa.
Edellistä odottaessa mies joi ja töllöili. Nyt nuorimman ollessa yhden vanha on hänkin tasoittunut ja ottaa vastuuta ilomielin lapsesta. Riitoja ja satunnaisia juopotteluja on tämänkin raskauden aikana, mutta minusta on tilanne kuitenkin hyvä. Rakkautta riittää riidoista huolimatta.
Jotkut ihmiset luulevat ihmissuhteiden olevan kuin jostain kökkö romaanista, sitä ne eivät todellisuudessa kuitenkaan ole.
Pysy vahvana ja kun se ukko sieltä kotiutuu käytä vahvaa asetta, syyllistämistä ja maalaa kauhukuvia krapulaisen ja morkkiksesta kärsivän äijän verestävien silmien eteen.
Ei niitä tarvitse hyysätä ja ymmärtää, kova kovaa vastaan.. Ehkä se on vain jännistystä mitä ei osaa muulla tavalla "raukkaparka" purkaa.
Voimia! Elämän karikoista selviytyy kuitenkin, vaikka miten pahalta näyttäisi.
Ottaa silloin tällöin hieman olutta kotona, mutta ei juokse baareissa. Kun raskaus tuli ilmi, totesin hänelle, että jos hän saa hyppiä kavereiden kanssa ulkona joka viikonloppu, minä saan varmaan tehdä samaa kun lapsi on syntynyt, ja hän on sitten kotona... Käsitti ettei se käy, ja on ollut kunnolla. :)
Sanoi muutenkin, että ei ole enää pikkupoika, ei ole tarvetta myöskään käyttäytyä sen mukaisesti. Kaveripiirissä on myös monia miehiä, jotka eivät ollenkaan tunnu tajuavan että lapsi tuo mukanaan myös vastuuta, ettei voi elää samalla tavalla kuin ennen lasta. Tuollainen käytös on useinmiten sitä, ettei mies tajua omaa osuuttaan lapsesta, jonkun on tehtävä se hänelle silloin selväksi. On varmaan hyvä silloin krapula-aamuna valistaa vähän isyydestä ja aikuisen miehen käyttäytymisestä...
Kyllä meitä löytyy... Sama pelko. Kolmatta odotan ja miehen kurkusta viina virtaa alas useita kertoja viikossa.. Mielessä usein on, että kuinka sitten kun aika koittaa lähteä synnyttämään? Pitääkö varulta tilata taksi, ja viedä lapset mennessä mummolle.. Se on sivusta helppo neuvoa jättämään mies, ja varmaan se pitemmän päälle olisikin helpompaa lähteä. On vaan myös näitä tapauksia joissa mies raitistuu.. Tosin sitä ihmettä saattaa joutua odottelemaan koko elämän. Nämä on niitä elämän tosiasioita, jotka toisten kohdalle kolahtaa..
Sun kannattaa ottaa sellainen asenne, ettei siitä miehestä loppujen lopuksi apua synnyttämisessä ole.. Tukihan toki olisi mukava, mutta kun asia näin on niin sille ei mitään voi.. Ensimmäisessä synnytyksessäni mies oli mukana, toisessa ei. Ihan saman kivun sitä joutui kokemaan molemmilla kerroilla. Sairaalassa on asian osaava henkilökunta, joka on sinun apuna. Kyllä sinusta huolta pidetään :) Sairaalassa saattaa olla myös harjoittelijoita, joista joku ehkä on tukenasi koko synnytyksen ajan. Näin oli ainakin itselläni.
Voimia sinulle koko sydämen pohjasta:) Kyllä sinä pärjäät, et ole yksin:)
ettekö tunteneet miehiänne ennen kun aloitte hommaamaan lasta? tuskinpa yksikään näistä hulttioukoista on yhtäkkiä muuttunut raskauden myötä. tulisin hulluksi tuommosen äijän kanssa. tai olisin tullut jo ennen raskautta jos jatkuvasti kännissä joka viikonloppu tms.
käy sääliksi teitä tulevat äidit.
Entinen mieheni ei käynyt ravintoloissa ym. mut kun rupesin odottamaan toista lasta, se alkoi käymään ravintoloissa, ei paljoo kotona näkyny, petti mua, rupes väkivaltaseks. Mulle riitti, jätin sen. En todellakaan ois silloin uskonu siitä miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua kunnollisesta hulttioksi. Eron jälkeen on pyytänyt anteeksi ja ymmärtäny minnonen k***pää oli. Nyt ollaan hyviä kavereita.
kyllä vaan minunkin ukko alotti rallinsa kun tieto raskaudesta tuli, ei ennen ole näin juonut. samat tuntemukset on kun edellisilläkin kirjoittajilla, liekkö ukko baarissa kun lähtö tulee, tiijä sitä. että voin kyllä puhtaalla omallatunnolla sanoa että oma ukko ainakin muuttui raskauden myötä!!!!!
musta tuntuu että meillä on sama juttu. Nyt on jotenkin alkanut viina ja juhliminen maistua aikaisempaa enemmän. Haluaisin uskoa, että kyse on siitä, että nyt juhlitaan ja pidetään hauskaa, kun tiedetään että sen ainakin pitäisi loppua/vähentyä paljon sitten kun lapsi on tässä maailmassa.
Aika näyttää.
Itsellä LA loppukuusta ja äijä ei vaan tunnu rauhottuvan. Yö juoksut kaikki viikonloput läpeensä ja sitten hän vielä odottaa että mä käyn hänet hakemassa neljän maissa baarista. Puhelimeen kyllä vastataan, mutta kun ei tee mieli soittaa.
Viikot ollaan reissu hommissa ja painetaan 10-20 tuntista päivää ja viikonloput (to-la) tyypiskellään. Sunnuntaina sitten on hyvä olla kotona kun on krapula. koittanu selittää ettei tämmönen enää onnistu ku vauva syntyy mut tuntuu että sekin menee kuin kuuroille korville. Mikä helvetti miehiä vaivaa?
Mikä helvetti miehiä vaivaa? Monesti saa selitykseksi, että kun on niin väsynyt, rankkaa, vituttaa..... Mites jos meitä odottavia/äitejä väsyttää tai vituttaa? No me niellään kiukut ja väsymykset, ei meillä ole vara painua kaljaa hakemaan ja paariin. Eikä ole vara purkaa kiukkua puolisoonkaan, hän kun on niin stressaantunut ja väsynyt. Aina pitäisi miestä ymmärtää.. Ei ne miehet vaan useinkaan tajua kuinka raskaus saattaa väsyttää naista. Kuinka sitä kaipaisi hellyyttä ja läheisyyttä. Tokihan näitä täydellisiäkin miehiä tuntuu olevan, ainakin niillä jotka meitä alkoholistien vaimoja jaksaa sääliä ja syytellä. Kyllähän me pärjättäis ilman miehiäkin, mutta kun toista rakastaa, niin haluaa toivoa parannusta tapoihin. Ja sen verran tiedän ettei siitä alkoholista helppo ole eroon päästä. Jotkut ovat silti tajunneet viimein tulleensa ratkaisun paikkaan ja valinneet perheen pullon sijasta. Toisaalta monet ovat päätyneet eroon. Rajansa se on meilläkin mitä siedetään, ja joskus se tulee vastaan.
Koitetaan vaan jaksaa tällä tiellä mikä meidän edessä on. Sen verran vahvoja meistä on kuitenkin tullut, että pärjätään kyllä =)
ihan sama homma täälläki ja samat ongelmat.. juopottelua, pettämistä, valehtelua lupauksien pettämistä... synnärille meno voi tulla ihan millo vaan.. toivon vaan ettei synnytys sattuisi just viikonlopulle koska sillo todennäkösesti joudun yksin lähtee taksilla tai ambulanssilla..
kohtaan? Tuntuu olevan hukassa jos pullo menee edelle.Ymmärrän kyllä että ei ole helppoa tehdä suuria ratkaisuja esim jättää mies mutta entä kun lapsi syntyy,luuletko että rakkaus pulloon hiipuu.Toivottavasti.
Ei meillä sentään noin paha ole mitä noi muut on tänne kirjoittanut... Mies lähti nyt varmaan 2kk mihinkään ryypylle...tuntui vaan pahalta ajatella ku just nyt piti lähteä... tiedän että hänellä omia stressejäkin on mitä en täällä rupea sen enempää mainostamaan yleisesti... mutta se että joillakin miehet oikeasti menee noinkin paljon...ja koko ajan pullon perässä...