Mahtaakohan kenellekään olla koskaan käynyt seuraavanlaista tilannetta. Jos on, tahtoisin siihen vähän neuvoja. (toivottavasti jaksatte lukea)
Omassa taloudessa on vanha, 13-vuotias, beagle metsästyskoirana. Monet kokemukset ja tapaukset on koettu, ja kymmenet jänöt on ruokapöytään hankittu beaglen kanssa vuosien saatossa.
Mitään muita kotieläimiä ei ollut huushollissamme ennen viime talvia ole beaglen lisäksi ollut, enää muistaakseni 8 vuoteen. Kaikki kuitenkin muuttui viime tammikuussa. Tyttö (10-v) oli nimittäin mankunut jo varmaan vuoden päivät omaa kania lemmikiksi. Mistä lie päähänpiston saanut, mutta mankuminen ainakin oli ihan kiitettävää. Tuli sitten tytölle jouluna kani luvattua, ja tammikuun alussa naapuripitäjästä kasvattajalta haettua. Kyseessä oli pikkuinen mustavalkoinen kääpiöluppakorva kanin poikanen.
Talven kani asusti sisällä sellaisessa 2x2 metriä häkissä tytön huoneen nurkassa. Sattumoisin koirakin asustaa meillä talvella sisällä, koska beaglen turkki on niin ohut, eikä ulkohäkissä lämmitystä ole; joten oli siinä sillekin ihmettelemistä kun huoneen nurkkaan oli ilmestynyt rautainen häkkyrä jonka sisällä pomppi pieni karvapallo.
Keväällä rakennettiin kanille sitten ulos minkkiverkosta ja ylimääräisestä koiranhäkin verkosta isompi häkki (n. 5x5 metriä). Toukokuun lopusta asti kani on sitten pääasiallisesti siinä häkissä asunut (toki yöt ja kylmät päivät sisällä). Koira meillä on tavallisesti aika paljon kesäisin vapaana pihassa, koska tontti on aidattu, ja koira muutenkin jo tuohon ikään mennessä oppinut aika hyvin pihassa pysymään. No, kesän alussa koira kävi aina nuuskimassa jonkin verran ulos ilmestynyttä kanin häkkiä ja kania, mutta ei niistä liiemmin ollut kiinnostunut. Kani oli mieluumminkin paljon kiinnostuneempi koirasta, ja seurasi kaikkea mitä se teki. Aina kun tyttö piti kania irrallaan pihalla, niin koira oli sisällä varmuuden vuoksi.
No, sittenpä kävi kuitenkin yhden kerran niin, että olin tulossa tietämättään lenkiltä, ja tytöllä oli kani irrallaan, ja tyttö itse jossain muualla huitelemassa. No, tulin pihaan koiran kanssa, kun yllättäin kani pomppii muutaman metrin päästä vastaan tulppaanipenkin sisästä. Siinä sitten yritän äkkiä koiraa repiä muualle, kun kani näyttää tulevan suoraan päin. Ihmetys on suuri, kun koira hötkähdä minnekään vaikka kani tulee puolen metrin päähän ihmettelemään. Pikkuisen beagle vain nuuhkaisee kania, ja jatkaa matkaa. Sitten tapahtuu jotain vielä ihmeempää; kani lähtee seuraamaan koiraa. Kani seuraa koiraa aina talon ovelle asti, eli siihen asti kun otan sen kiinni ja vien häkkiinsä. Tästä tapauksesta kun sitten sisällä kerroin emännälle ja tytölle, niin voi että sitä hirvittelyn määrä "kuinka pahasti olisi voinut käydä". Yritin sitten vakuutella, että ei se koira käyttäytynyt yhtään uhkaavasti siinä tilanteessa; päin vastoin.
Sittenpä piti vielä illanmittaan todistaa tilanne käytännössä. Kani ulos häkistä, ja itse pitelen koiraa hihnassa kauempana. Melkein heti kun kani laskettiin maahan nurmelle, ja se vähän aikaa oli siinä edestakaisin pyörinyt, se lähti loikkimaan koiraa kohti. Pomppi siihen metrin päähän, eikä koira oikeastaan millään tavalla siihen reagoinut. Pikkuisen nuuhkaisi vain. Siinä sitten vaimo ja tytär silmät selällään.
Kesän mittaan sitten alettiin kokeilla sellaista (toki ensin valvonnan alla) että koira ja kani olivat täysin vapaina tontilla yhtä aikaa. On se kieltämättä erikoisen näköistä, kun beaglevanhus kiertelee ja merkkailee tontin reunoja, ja pieni mustavalkoinen kani pomppii perässä. Toki kani ei varmaan mitään koiran touhuista ymmärrä, mutta on selvästikin leimautunut siihen todella kovasti. Nykyisin nuo kaksi ovat lähes päivittäin vapaana pihalla. Kuumana päivänä koira makoilee jossain varjossa puskan juurella, ja kani pomppii ympärillä ja tekee omia askareitaan. Todella hupaisan näköisiä ovat mm. sellaiset tilanteet, että lähitiellä kulkee joku vieras koira, ja meidän beagle havaitsee sen. Niskakarvat ja häntä nousevat topakasti pystyyn, ja kurkusta alkaa kuulua matala murina, kun beagle kävelee ihan piha-aidan viereen; ja pieni kani pomppii perässä. On siinä meillä talonvahdit! Ehkä kaikkein hulluimman näköistä on kuitenkin, kun molemmille elukoille antaa porkkanat syötäväksi (beaglekin on pennusta asti ollut perso porkkanoille). Siinä nakertavat koira ja kani vieretysten porkkanaa (ja jos kani ei riittävän nopeasti syö omaansa, niin koira kyllä auttaa syönnissä :)
Mahtaakohan kenellekään olla käynyt vastaavaa tilannetta? Mistäköhän tällainen käyttäytyminen voisi johtua? Koirahan on kuitenkin 13-vuotias, ja ikänsä jäniksiä metsästänyt? Entäs sitten kanin kohdalla, luuleekohan se koiraa joksikin "kaniemoksi" (nimitys on metsästysseuran kavereiden keksimä, kun he ovat käyneet tätä varsin outoa tapausta katsomassa) (on muuten ollut heillä naurussa pidättelemistä)? Pitäisikö asialle tehdä jotain? Meinasin vain, että mitähän kani tekee, sitten kun koirasta aika jossain vaiheessa jättää (huom. ikä)
Omassa taloudessa on vanha, 13-vuotias, beagle metsästyskoirana. Monet kokemukset ja tapaukset on koettu, ja kymmenet jänöt on ruokapöytään hankittu beaglen kanssa vuosien saatossa.
Mitään muita kotieläimiä ei ollut huushollissamme ennen viime talvia ole beaglen lisäksi ollut, enää muistaakseni 8 vuoteen. Kaikki kuitenkin muuttui viime tammikuussa. Tyttö (10-v) oli nimittäin mankunut jo varmaan vuoden päivät omaa kania lemmikiksi. Mistä lie päähänpiston saanut, mutta mankuminen ainakin oli ihan kiitettävää. Tuli sitten tytölle jouluna kani luvattua, ja tammikuun alussa naapuripitäjästä kasvattajalta haettua. Kyseessä oli pikkuinen mustavalkoinen kääpiöluppakorva kanin poikanen.
Talven kani asusti sisällä sellaisessa 2x2 metriä häkissä tytön huoneen nurkassa. Sattumoisin koirakin asustaa meillä talvella sisällä, koska beaglen turkki on niin ohut, eikä ulkohäkissä lämmitystä ole; joten oli siinä sillekin ihmettelemistä kun huoneen nurkkaan oli ilmestynyt rautainen häkkyrä jonka sisällä pomppi pieni karvapallo.
Keväällä rakennettiin kanille sitten ulos minkkiverkosta ja ylimääräisestä koiranhäkin verkosta isompi häkki (n. 5x5 metriä). Toukokuun lopusta asti kani on sitten pääasiallisesti siinä häkissä asunut (toki yöt ja kylmät päivät sisällä). Koira meillä on tavallisesti aika paljon kesäisin vapaana pihassa, koska tontti on aidattu, ja koira muutenkin jo tuohon ikään mennessä oppinut aika hyvin pihassa pysymään. No, kesän alussa koira kävi aina nuuskimassa jonkin verran ulos ilmestynyttä kanin häkkiä ja kania, mutta ei niistä liiemmin ollut kiinnostunut. Kani oli mieluumminkin paljon kiinnostuneempi koirasta, ja seurasi kaikkea mitä se teki. Aina kun tyttö piti kania irrallaan pihalla, niin koira oli sisällä varmuuden vuoksi.
No, sittenpä kävi kuitenkin yhden kerran niin, että olin tulossa tietämättään lenkiltä, ja tytöllä oli kani irrallaan, ja tyttö itse jossain muualla huitelemassa. No, tulin pihaan koiran kanssa, kun yllättäin kani pomppii muutaman metrin päästä vastaan tulppaanipenkin sisästä. Siinä sitten yritän äkkiä koiraa repiä muualle, kun kani näyttää tulevan suoraan päin. Ihmetys on suuri, kun koira hötkähdä minnekään vaikka kani tulee puolen metrin päähän ihmettelemään. Pikkuisen beagle vain nuuhkaisee kania, ja jatkaa matkaa. Sitten tapahtuu jotain vielä ihmeempää; kani lähtee seuraamaan koiraa. Kani seuraa koiraa aina talon ovelle asti, eli siihen asti kun otan sen kiinni ja vien häkkiinsä. Tästä tapauksesta kun sitten sisällä kerroin emännälle ja tytölle, niin voi että sitä hirvittelyn määrä "kuinka pahasti olisi voinut käydä". Yritin sitten vakuutella, että ei se koira käyttäytynyt yhtään uhkaavasti siinä tilanteessa; päin vastoin.
Sittenpä piti vielä illanmittaan todistaa tilanne käytännössä. Kani ulos häkistä, ja itse pitelen koiraa hihnassa kauempana. Melkein heti kun kani laskettiin maahan nurmelle, ja se vähän aikaa oli siinä edestakaisin pyörinyt, se lähti loikkimaan koiraa kohti. Pomppi siihen metrin päähän, eikä koira oikeastaan millään tavalla siihen reagoinut. Pikkuisen nuuhkaisi vain. Siinä sitten vaimo ja tytär silmät selällään.
Kesän mittaan sitten alettiin kokeilla sellaista (toki ensin valvonnan alla) että koira ja kani olivat täysin vapaina tontilla yhtä aikaa. On se kieltämättä erikoisen näköistä, kun beaglevanhus kiertelee ja merkkailee tontin reunoja, ja pieni mustavalkoinen kani pomppii perässä. Toki kani ei varmaan mitään koiran touhuista ymmärrä, mutta on selvästikin leimautunut siihen todella kovasti. Nykyisin nuo kaksi ovat lähes päivittäin vapaana pihalla. Kuumana päivänä koira makoilee jossain varjossa puskan juurella, ja kani pomppii ympärillä ja tekee omia askareitaan. Todella hupaisan näköisiä ovat mm. sellaiset tilanteet, että lähitiellä kulkee joku vieras koira, ja meidän beagle havaitsee sen. Niskakarvat ja häntä nousevat topakasti pystyyn, ja kurkusta alkaa kuulua matala murina, kun beagle kävelee ihan piha-aidan viereen; ja pieni kani pomppii perässä. On siinä meillä talonvahdit! Ehkä kaikkein hulluimman näköistä on kuitenkin, kun molemmille elukoille antaa porkkanat syötäväksi (beaglekin on pennusta asti ollut perso porkkanoille). Siinä nakertavat koira ja kani vieretysten porkkanaa (ja jos kani ei riittävän nopeasti syö omaansa, niin koira kyllä auttaa syönnissä :)
Mahtaakohan kenellekään olla käynyt vastaavaa tilannetta? Mistäköhän tällainen käyttäytyminen voisi johtua? Koirahan on kuitenkin 13-vuotias, ja ikänsä jäniksiä metsästänyt? Entäs sitten kanin kohdalla, luuleekohan se koiraa joksikin "kaniemoksi" (nimitys on metsästysseuran kavereiden keksimä, kun he ovat käyneet tätä varsin outoa tapausta katsomassa) (on muuten ollut heillä naurussa pidättelemistä)? Pitäisikö asialle tehdä jotain? Meinasin vain, että mitähän kani tekee, sitten kun koirasta aika jossain vaiheessa jättää (huom. ikä)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi kuinka hauska tarina! Muistui mieleen tapaus muutama vuosi takaperin kun meille otettiin kaksi kaninpoikasta ja ennestään meillä oli kissa. Eihän me ymmärretty että kissa on petoeläin ja lapset päästivät heti ensimmäisenä iltana kanit lattialle vapaaksi ja silmänräpäyksessä kissa syöksyi toisen kaniparan niskaan ja puri sen kuoliaaksi. Emme kerenneet tehdä yhtään mitään sen pelastamiseksi, ja voitte arvata sitä itkua ja surua mikä siitä aiheutui. Sen jälkeen olemme olleet tosi varovaisia eri lajien tutustumisista ja oppineet ns. kantapään kautta.
Kuulostaa uskomattomalle tuo teidän tarina ja toivoa sopii että teidän beaglenne ei muuta mielipidettään vaan pitää kania edelleen kaverinaan :)
oli isorotuinen kani, joka rakastui perheen keskikokoiseen koiraan. Kani piti koiraa "tyttöystävänään" ja seurasi tätä joka paikkaan. Koiraan pystyimme luottamaan täysin, joten meillä saivat myös temmeltää vapaasti pihapiirissä.
Mielestäni teidän ei tarvitse tehdä asialle mitään, jos voitte luottaa koiraan. Kun sitten joskus koirasta aika jättää, kannattaa kanille hankkia kanikaveri, kun on kerran seuraan tottunut. Kaninne pyörii koiran ympärillä kosio-mielessä viestittäen pitävänsä tästä.
Koiranne on selvästi fiksu tapaus, kun osaa erottaa lemmikin ja metsäjäniksen. Ehkä kanin luppakorvaisuus helpottaa myös erottamista. Tietenkin pieni riski on tilanteeseen, jos kani säikähtää jotain muuta kuin koiraa, ettei koiran ajovietti herää.
Tämän vuoksi juuri, teidän kannattaa miettiä kuinka hyvin koiraan voi luottaa. Te olette ainoat, jotka sitä pystyvät arvoimaan.
Onhan tuollaisia tapauksia tullut luettua netistä ja lehdistä. Taisipa joskus tv:kin tulla, jokin vastaavanlainen juttu. :)
onpa hauska tilanne. Meillä oli tänä kesänää vähän samanlainen tapaus kun päästin varovasti tuttavan Beagle-pennun tutustumaan kaniini. Niin se vaan nuuski sitä ja lopulta nuoli se pään märäks. Kani taisi kyllä vähän pelätä mutta oli kyllä hellyyttävän näköistä.
Onneksi pystytte pitämään koiraanne vapaana. Ihanteellinen tilanne tuollanen. Oma koirani metsästää itsenäisesti navetassa rottia sun muita, muttei ole sekään meidän pikkupupusille mitään tehnyt. Onneksi. En uskalla pitää niitä tarkoituksellisesti vapaana, mutta joskus on kani päässyt vapaaksi ulkohäkistään, ja onneksi koiramme ei ole tappanut. Haukkunut vain. Olisi tietysti halunnut vain leikkiä, mutta kun puppeliinit juoksevat karkuun tätä isoa kammotusta. xD
Kyllähän sitä maailmasta löytyy jos jonninmoisia eläinkaveruksia laidasta laitaan. Teillä on kyllä hauska ja onnekas tilanne :) Itsekin olen kuullut useampia koirakani ystävyyssuhteita. Joskus on ollut kiintymys niinkin suurta, että toisen kuoltua toinen on kuollut suruunsa :( Siinä ei aina edes uusi kaveri auta.
Täältä kans löytyy koira ja pari kania. Koira olisi kyllä kovin kiinnostunut pienistä kavereista, mutta ei oikein tiedä miten niihin pitäisi reagoida. Hirviästi tekisi mieli leikkiä, mutta ei oikein tiedä miten. Sitten tökitään kuonolla ja pukitaan tassulla, välillä nuollaan niin, että koko kani on kuolassa. Kanit eivät vain näytä oikein välittävän isomman otuksen huomionosoituksista. Pahansuopaa ei koiran käytös kuitenkaan ikinä ole ollut ja voihan olla, että kun ikää tulee lisää niin ei koirakaan niin riehakas ole. Nyt ikää ei ole vuottakaan.
on teillä hyvä tuuri että lemmikit tulee noin hyvin toimeen keskenään. :) joskus kissa ja koirakaan eivät pysty olemaan kavereita.
meillä alkaa kohta kissanpennun ja kanien totutus samaan taloon, toivottavasti vältytään välikohtauksilta.