viereen tuli MP35 ja siinä näki kuinka paljon kehitys on mennyt eteenpäin vanhemman mallisista veneistä. MP35 oli kapea ja matala, Bavaria oli korkea ja leveä ja varmasti sisätilat ovat paremmat. Purjehdusominaisuuksista en voi sanoa, kuitenkin matkaveneenä Bavaria on varmasti miellyttävämpi. Solmu sinne tai tänne matka-ajossa. Bavariassa on vielä rulla iso ja rulla genoa. MP35 oli varustettu rulla genualla, mutta ison sai laskostaa.
Bavaria 34 cruising
oli rannassa
30954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Solmu sinne tänne.
Nuo rullaiso ja genua on sama asia kuin litranen moottori jakeluautossa...
90% prosenttia rullagenuoista on todella surkeita kryssillä
Korkea ja leveä on tilavampi kuin kapea ja matala, aivan uskomaton juttu. Jos vain tuo on vuosien varrella tapahtunut kehitys, taidan minäkin ruveta venesuunnittelijaksi, sen verran kehitysideoita olisi.
Minulle taas kävi pari päivää sitten näin, sattumoisin vielä 34-jalkaisella. Ohitimme spinnulla heittämällä 39-jalkaisen, jolla oli rullagenua ja rullaiso. Parikymmentä minuuttia myöhemmin ne purjeet menivät rullalle ja kone käynnistyi. Kun edelleen oli kulunut puoli tuntia, meni se 39-jalkainen meidän ohi ja oli pari minuuttia ennen meitä sataman suulla ja meiltähän meni senkin jälkeen vielä pari minuuttia spinnun laskun ja ison laskostamisen kanssa. Se isompi sai sataman viimeisen paikan. Sanokaa nyt vielä, että solmu sinne tai tänne ei merkitse matkapurjehduksessa mitään. Pitäisi varmaan itsekin kehittyä ja vaihtaa isompaan ja nopeampaan. Ja tietysti rullapurjeisiin, nykyinen kun on niin alkeellinen, ettei genuakaan mene rullalle.
Toiselle kommentoijalle sanoisin, ettei nykyisistä rullagenuoista kovin moni ole kryssillä surkea, vaikka hiukan joutuukin tinkimään. Se taas ei ole muuttunut mihinkään, että 100 % niistä on umpisurkeita, jos joutuu muutamankin kierroksen ottamaan sisään.
Enpä olekaan asiaa ajatellut tuolta kannalta, mutta varmasti pitää paikkansa:
Kun purjehdus on muuttunut kilpa-ajamiseksi vierassatamien välillä ja laituripaikkojen tavoitteluksi, jokainen sekunti on tärkeä - koskaan ei tiedä, saako edelläsi kulkeva vene sen viimeisen paikan! Huomaan kyllä itsekin toisinaan ajattelevan juuri näin, varsinkin, kun päivä venyy oletettua pidemmäksi esim. heikon tuulen vuoksi. Olen jokseenkin surullinen siitä, että purjehtiminen degeneroituu ja markkinamiehet luonnollisesti seuraavat tilannetta tarkkaan. Uusista veneistä tehdään kelluvia mökkejä, joilla pääsee nopeasti (moottorilla) satamasta toiseen.
Yksi huvittavimmista - ja samalla surullisimmista - esimerkeistä löytyy sateisen ja kylmän alkukesän reissulta Ahvenanmaan pohjoispuolelta: Saggön kyljessä katselimme mahdollista ankkuripaikkaa, mutta melko voimakas tuuli sai meidät ajamaan Stormossan kylälaituriin. Matkalla, pitkän lahden suulla, meidät tavoitti huutoetäisyydellä noin 40-jalkainen "kesämökki", joka kyseli, minne olemme menossa. Vastasin, että kylälaituriin yöksi. Mökkimies kysyi, onko siellä sähköä ja onko poijut vai tolpat. Kuultuaan vastaukseni vene kääntyi jatkamaan matkaansa "mukavuuksien" pariin seurakunnan pyöritellessä päätään vakavana. Nopeus oli varmasti yli 8 solmua koneella. Aamulla jatkoimme matkaa kohti Teiliä, ja sama vene poikkesi Hamnsundetista eteemme. Uskoimme heidän kulkevan Bomarsundiin, me jatkoimme Teilin pohjoislaitaa mukavassa sivutuulessa Kumlingeen. Bärössä päätimme hemmotella itseämme ravintolaruualla ja tyytyä lyhyeen päivämatkaan, koska ilma oli viileä ja sateinen. Illalla ystävämme lipui viereemme. Seurue oli todella kyllästyneen ja väsyneen oloista. Kippari kertoi, että Teilin ylittäminen oli raskasta, koska vene rullasi takaa tulevassa mainingissa ikävästi. Ja koneella koko matka, koska "tuuli ei oikein sopinut". Aamulla, ennen lähtöämme, kippari toivotti hyvät huomenet ja kyseli, tietäisinkö, missä olisi lähin "kunnollinen vierassatama". Arvelin Lappon olevan sopivan ja toivotin hyviä lomanjatkoja.
Toivon, että kyseinen venekunta sai matkallaan vielä mukavia kokemuksia purjehduksesta(kin). Kuitenkin NÄYTTI siltä, että vain kippari itse oli edes jonkin verran innostunut veneilystä...
eräs Vision-malli? Luulen että tapasin saman porukan juuri lappossa.....
Taisi olla mainitsemasi vene. Isot ikkunat ylärakenteissa ja muutenkin melkoisen iso vene. Kyllä siihen yksi perhe mahtuu ;-)
nimenomaan purjein kulkien, alkaa nyppimään kun bavasta tms raskaista ja alirikatusta veneestä menee pienemmät ohitse.
Siksi mulle, joka lapsuuden on viettänyt lys 1.0 veneessä, bavariat, delphiat, uudet ranskalaiset ja vastaavat ovat poissa venehankinnoista. Nykyisen veneeni lys on 1.14 ja seuraavan tulee olla ja on vähintään 1.24.
Menee joskus toistekkin päin. Itse olen parhaillaan vaihtamassa hiilikuituraaseria hitaaseen, matalasyväyksiseen pullukkaan jossa on ruhtinaaliset sisätilat. Vauhti kun ei ole enää "se juttu" vaan saarissa oleskelu.
Onneksi tapoja purjehtia on monenlaisia niin löytyy kaikille enemmän tilaa ja mahdollisuuksia.
Luulen, että ihmiset jotka ostavat tilavan pullearunkoisen veneen, ostavat sen juuri sisätilojen takia ei sen takia, että se on hyvä merenkäynnissä.
Todennäköisesti se on nopeampi joissain olosuhteissa kuin jokin vanhenpi konstruktio. (Asia josta täällä paljon provotaan.)
Sitten taas tulee niitä tuulisia päiviä kun on hieman teräävää aallokkoa, niin puhutaan kauheasta kelistä ja ei voi ajaa kuin koneella. Se on varmasta totta kun vene suunnitellaan sisätilojen mukaan ja on suhteellisen kevyt uppoumaltaan.
Ne on niitä päiviä jolloin vanhemmatkin veneet vielä loistaa, koska suuri osa niistä on suunniteltu merenkäyntiin kaikissa olosuhteissa.
Ei siihen aikaan kun vaikka Olle Enderlein veneitä suunnitteli markkinointi ja markkinat määrännyt millaisia veneiden pitää olla vaan meri.
Vanhan koulukunnan purjehtijat taas vissiin on sen verran konservatiivista väkeä, että ei tahdo hyväksyä tosiasiaa, jotta huomattava osa uusista purjehtijoista ei lähde merelle purjehtimaan vaan viettämään vapaa-aikaa.
Siksi "kunnon" vierassatamat maasähköllä on niin huudossa.
Ja hyvä niin jotta kaikille riittää tilaa.
Kaksi asiaa minua kuitenkin huolestuttaa merellä.
Ensimmäinen on sähköturvallisuus. Miten on mahdollista kun pistokkeet laiturista loppuu laitetaan haaroitus sisäkäyttöön tarkoitetusta jatkojohdosta, täytyyhän kaikille sähköä riittää.
Rupeaa satamaan vettä johdot roikkuu laiturilla miten sattuu, lapset kalastaa haavilla ja vanhassa satamassa verkkovajan kyljessä ei olekkaan vikavirtasuojaa.
Ei jää muuta selvitettävää kun kenen se kotijohto on...
Toinen asia.
On veneen käsittelytaito niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin rantautuminen.
Ei autoakaan voi parkkeerata niin, että kolaroi autot molemmilta puolilta ennen kuin saa omansa paikalleen. Vai voiko?
Uskon näiden kolahtavan meihin kaikkiin veneestä huolimatta.
Tälläisiä mietteitä tällä kertaa.
parkkipaikalla autojen kyljillä fendareita roikkumassa?
Ei ole kysymys mistään saivartelusta vaan siitä kun ajetaan suoraan päälle.
Kyllä tuli nähtyä monenlaista kohellusta Turun saaristossa. Ei siinä mitään, että nojataan toiseen veneeseen, kunhan fenderit on paikallaan jne.
Muutamilta puuttuivat fenderit kokonaan ja tullaan täysin valmistautumattomina kovassakin sivutuulessa puutteellisin taidon laituriin.
Onneksi satuin itse olemaan paikalla, sillä yhdellä kerralla olisi todennäköisesti mennyt erään moottoriveneen uimatason terävä kulma kyljestä läpi. Ei ihan helposti saanut peräkulma edellä lähestyvää venettä pysäytettyä - 10 cm jäi sentään väliin. Fenderit puuttuivat ja lopulta kävi niin, että mies oli ilman köyttä huutelemassa vaimolleen laiturilta. Vaimo sitten hoiti veneen olosuhteisiin nähden hyvin laituriin roikuttuaan ensin poijussa ja laittaen sentään 2 fenderiä kyljelle.
Monia ei edes kiinnostanut jeesata naapurin lähtiessä, vaikka poiju on melkein vedetty kokonaan veden alle. Katsotaan vain tupakka huulessa, miten naapuri selviää ja hoitaa itse koko homman. Ruotsalaiset ja saksalaiset olivat erittäin huomaavaisia.
Onneksi löytyy rauhallisia luonnonsatamia... :)
Solmun keskimääräinen nopeusero on aika merkittävä matkapurjehduksessa. Tavanomaiset keskinopeudet ovat viiden solmun paikkeilla. Jos seilaa päivässä kymmenen tuntia, pääsee silloin 50 mailin matkan. Neljällä solmulla vastaavasti 40 mailia. Silloin kun nopeampi vene on perillä, on hitaammalla edessään vielä kahden ja puolen tunnin reissu. Tai toisella tavalla ajateltuna yli kaksi tuntia enemmän aikaa nauttia purjehduksesta.
Suosittu Utö-Visby väli on n. 160 mailia. Viittä solmua kestää 32 tuntia, neljää solmua kokonaisen työpäivän kauemmin.
Kaikkialla olen kuullut tuota "ei se solmu pari mitään vaikuta"-puhetta, kun yrittää jotain muille neuvoa. Tässä teille uusi näkemys: Keulan lankoja ajamalla ja skuuttipisteiden oikealla säädöllä voi helpostikin saada solmunkin nopeutta enemmän, "ei sillä mitään väliä"-asenteen säätöihin verrattuna. 10 tunnin päivämatkan aikana kaulaa tähän "ihan sama"-veneeseen kertyisi siis 10 mailia. Oletetaan siis, että tämä säätönsä tehnyt liikkuu tasaista 6:n solmun nopeutta ja toinen 5:n solmun. Jos päivämatka olisi siis 60 mailia, tämä "ihan sama"-vene olisi siis sohimassa poijukoukkuja, kun edellisen veneen miehistö istuu jo kapakassa huurteisella.
Eikä kaikki muuten edes halua ajaa mitään 10 tunnin päivämatkoja. Me on suosittu sellaista 25, max 30 mailin etappiväliä. Ei olla kovin aamuvirkkuja, joten harvoin noustaan ylös ennen yhdeksää. Leppoisa aamiainen ja ehkä jotain puuhastelua, kaupassakäynti tms. jos ollaan sellaisessa satamassa. Liikkeelle 10-11 kieppeissä. Neljän viiden seutuvilla iltapäivällä uudessa paikassa eli merellä 5-6 tuntia päivästä ja seuduista riippuen. Ei se yksi solmu siinä paljon kiinnosta. Ja jos se sattuu merkitsemään jonain päivänä, niin aika monissa tuulitilanteissa pääsee koneella nopeammin (viiden tonnin vene ja 30 hv kone). On toki niitäkin tuulia, joilla purjeilla kulkee nopeammin, mutta saaristossa osuvat harvemmin kohdalle.
Kelin mukaan trimmaus on paljon muutakin kuin jaluspisteet. Nostinten, puomiliikin ja hekin oikea käyttö on vauhdin kannalta myös erittäin olennaisia. Aika usein tapaa matkaveneissä sitä, että keulapurjeen nostimeen ei kosketa koko kesänä, puomiliikki sekä ison nostin on aina yhtä "riittävän" kireällä ja hekissä ei ole edes säätömahdollisuutta.
Kovassa ja keskituulessa solmun eroa on vaikea saada aikaiseksi millään (samanlainen vene ja purjeet), mutta kevyessä kelissä eroa voi hyvinkin syntyä 2 solmua. Toisaalta kovemmassa tuulessa purjehtimisesta ei tule oikein mitään jos ei osaa käyttää säätöjä kallistuksen hillitsemiseksi.
Kyllä, vauhdilla on väliä. Joskus haluaa olla pian perillä, välillä toivoo, että matka kestäisi mahdollisimman kauan.
mitä kovempaa vene menee sitä pitempään toivoo matkan kestävän.
tapahtuu käynnistämällä kone. Jos tuulta on 2-4 m/s, ei mikään purjeiden säätely ole vastaus, jos perilletuloajalla sattuu olemaan merkitystä.
Kovemman tuulen (yli 8 m/s) oloista olen samaa mieltä, muttei se kallistelun kurissapito mitään rakettitiedettä ole.
Juuri tuossa tilanteessa kerran-pari kesässä: Matkapurjehtija, jota ei trimmit kiinnosta yhtään, käynnistää koneen kun vauhti tippuu 4 solmuun. Ajaa koneella reilua viittä ja minä purjehdin 6 solmua ohi.
Yleensä ajan myös koneella jos purjehdusvauhti tippuu selvästi alle neljän. Kukin tyylillään. Silti tuntuu omituiselta, että on sellaisia purjehtijoita, joita ei kiinnosta yhtään miten oma vene toimii tai siis toimisi jos vaivautuisi miettimään ja opettelemaan. Melkein yhtä omituista se kun entinen isäntä ajoi audilla vain ykkösvaihteella, kun silläkin pääsi sallitut 80 km/h. Jokseenkin samasta asiasta kyse.
meinaan, että pääsisit kevyessä tuulessa purjeilla kuutta solmua. Vai puhutko jostain ihan muusta kuin matkapurjeveneestä?
Meikäläinen ei kovin paljoa jaksa purjeita trimmailla. Ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta. Mutta noin suunnilleen sanoisin, että jos vene kulkee vain neljää solmua, niin tuultakaan ei ole kuin se nelisen metriä sekunnissa. Jos yksikään matkapurjevene kulkee siinä tuulessa kuutta solmua (ilman spinnua), niin ihmettelen. Vaikka miten trimmaisit.
Koneajonopeus taloudellisimmalla kierroksilla on muuten meikäläisen veneessä siinä tuulessa 6 ja 6,5 solmun välillä. En oikein usko, että pääset purjeilla ohi.
Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen matkapurjevene, niin kulkee 8 solmun (4 m/s) tuulessa 6 solmua. Voit tarkastella tätä paitsi käytännössä, myös polaarikäyristä.
Tarkoituksena oli verrata kahta vastaavaa venettä, joista toista osataan trimmata ja ajaa purjeilla ja toista ei. Vauhtieroa tuulen kevetessä n. 2 solmua. Toinen käynnistää moottorin kun purjehdusvauhti hiipuu 4 solmuun, toinen menee purjeilla vielä 6 solmua. Lopputulema on kiinni siitä kuinka kovaa toinen ajaa moottorilla. Yleensä alle 10m purrella ajellaan n. 5,5.
ainakaan. Spinnu on oma juttunsa, siihen en vertaa enkä myöskään mihinkään 150% genuaan.
Mikä on sulle normaalipurje? Jos normaalipurje = vanha paska perunasäkki niin ei varmaan kulje.
Kyllä, n. 10m matkapursi kulkee tavallisilla dacron purjeilla 6 solmua 8 solmun tuulessa. TWA tällöin luokkaa 75 astetta. Eikä todellakaan vaadi taikatemppua, laminaattia eikä spinnua.
Kyllä se kulkee. Katso esim. http://www.first317.fi/page_1172156287320.html tai mikä tahansa muu polaarikäyrä, niin pääset vähän kärryille.
Mainitussa esimerkissä First 31.7 pitäisi saavuttaa 6 solmun nopeus jo 6 solmun tuulessa sopivaan sivutuuleen ajaen, ilman spinnua. Polaari on valmistajan laatima ja varmaankin melko optimistinen, mutta bottom line on että ei tarvita mitään jättimäistä tai muuten erikoista venettä siihen, että 8 solmun tuulessa kulkee 4 solmua.
sentyyppistä settiä, jonka useimmiten näkee matkaveneissä. Omien havaintojeni mukaan se on iso itseskuuttaava rullafokka, joillakin genua. Tyypillinen purjepinta-ala n. 10 m matkaveneissä näyttää olevan tällä setillä n. 50-60 neliötä. Aika monet aktiivipurjehtijathan ovat jopa sitä mieltä, että moinen on alirikausta. Perheveneilyssä lievä "alirikaus" on kuitenkin yleensä ihan myönteinen asia.
Ja kyllä se taitaa niinkin olla, että matkaveneestä löytyvän purjekerran ikä on keskimäärin lähempänä kymmentä vuotta, ellei ylikin.
Se mitä olen polaarikäyriä joskus katsellut, panee kyllä ajattelemaan, että ne on aika lailla idealisoituja. Pelkästään veneiden tosiasialliset käyttöpainot eroavat niin paljon, ettei käyrillä ole matkaveneilijälle juuri totuusarvoa.
vaan enempi raaseripuolella. Oceanis-sarjan graafeilla olisi tässä enemmän merkitystä.
Jopas meni vänkäämiseksi. Miten tämä voi näin vaikeeta olla?
First menee 6 solmun tuulessa 6 solmua. First 31.7 on C/R vene, eli matkavene sekin.
Mulla on puhdas matkavene, n. 10 m ja menee 8 solmun tuulessa yli 6 solmua 2-genoalla. Jos väittäisin sitä raaseriksi niin nauraisivat laiturilla itsensä kipeäksi.
Kävisikö sulle Maestro 35:n polaari esimerkiksi? 8 kn, 75 astetta -> 562 s/NM. Se on 6,4 solmua. Maestro on suhteellisen hitaaksi haukuttu raskastekoinen matkavene.
Niinpä niin, kovin helppoa mennä sen välittämisen taakse, vaikka oikeasti on kyse osaamisesta. Toisessa keskustelussa todettiin SpK täysin osaamattomaksi maakravuksi, kun kiinnitti veneensä haattomalla köydellä.
Firsti kulkee sen 6 solmua 6 solmun tuulessa, Oceanis vasta 8 solmun tuulessa. Valmistajien polaareista ei ole niin kokemusta, mutta IMS-mittauksen tuottamista on. Ja jos vene ei kulje niiden polaarien mukaista nopeutta ilman hyvää selitystä, kuten tuuleen nähden kuoppaista merta, on varmasti jotain tehtävissä polaareihin pääsemiseksi.
Onhan täälläkin hyvin usein todettu, että lomilla ja viikonloppuina ei veneiden vauhteja kannata vertailla. Niin monet eivät todellakaan välitä tai osaa trimmata sen vertaa, että edes lähelle veneen ominaisuuksia pääsisi. Viime viikolla ohitin spinnulla pari genualla ajavaa. Vierellä kuulin toisen veneen keskustelun siitä, miten spinnu voisi heidänkin venettään vetää samalla tavalla. Tosiasiassa suurin osa vauhtierosta silläkin hetkellä tuli ajolinjoista, ei purjeista. Eikä siinä monesta asteesta suunnassa ollut kyse. Eli trimmit ovat korkeintaan puoli asiaa, shiftit ja ajolinjat ovat jopa tärkeämpiä tekijöitä. Kaiken sen huomioiminen on juuri se, joka tekee purjehduksesta mielenkiintoista. Jos ei purjehtimisessa ole mitään tekemistä, on ero koneella ajoon aika pieni ja ymmärtää monen mielipiteen homman tylsyydestä. Vastaavasti useampi aiheesta kiinnostunut ympärillä on juuri se, joka kilpapurjehduksessa viehättää älyllisenä haasteena. Vasta kun kaikki muu on paikallaan, tulevat erot purjeissa tms. näkyviin.
Nykyisen Oceanis-sarjan polaarit olivat saatavilla vielä keväällä Beneteaun USA:n sivulta. Vertailin silloin First 31.7:n ja Oceanis 31:n arvoja. Erot olivat pahimmillaan 0.5 solmua Firstin eduksi, mikä yllätti ainakin minut. Varmasti valmistajien laatimat käyrät ovat optimistisia, mutta tässä on kuitenkin kyseessä sama valmistaja.
Itse olen päässyt noin 0.5 - 1 solmun päähän Beneteaun ilmoittamista arvoista ihan perustrimmauksella. Purjehduskokemusta minulla on vähän. Sillä perusteella pidän kyseisiä arvoja varsin uskottavina.