Mä oikeasti toivon että tulis joku m aailmanloppu tai onnettomuus missä kuolisin.. En vain jaksa. Mielenterveysongelmia on ja muitakin huolia,sitten todettiin kaksi fyysistäkin sairautta vuosi sitten(elämäni on rajoittunutta lopun elämää),en pysty enää edes ulos menemään(kun en jaksa edes pesulla käydä jne) eikä minua kiinnosta. Suvussa on mielenterveysongelmia sekä ihan perheessämme neljällä kuudesta.Tässä nyt on muutamalla sanalla vaikea kertoa tarinaani tai oloani niin että joku sen täysin ymmärtäisi mut silti..
Olen 30 ja elämä pitäs olla edessä (kukaan tuttukaan ei usko tätä minusta miten huonosti menee)mut toivoisin sen loppuvan. Miettinyt itsemurhaakin,nuorempana kerran teinkin mutta yritykseksi siis jäi..Mikä lie suojelusenkeli ollut.
Lääkkeillä ja terapialla on hoidettu,yhtä tyhjän kanssa. Jonkin verran helpottaa.. Mutta tätä on kestänyt toistakymmentä vuotta. Ei siis näin pahaa oloa mutta silloin se alkoi.. En haluis enää syödä edes lääkkeitä.
Ainoa mikä pitää minut hengissä sen hiuskarvan verran on lapseni. Sentään vielä jaksan ruokaa hänelle laittaa mutta en ole paras äiti tällä hetkellä.
No,aina on niitä joilla menee vielä huonommin,en ole sortunut viinaan tai huumeisiin vaikka pulloon tekisi joskus mieli sortua. Positiivista ajattelua..
Olen 30 ja elämä pitäs olla edessä (kukaan tuttukaan ei usko tätä minusta miten huonosti menee)mut toivoisin sen loppuvan. Miettinyt itsemurhaakin,nuorempana kerran teinkin mutta yritykseksi siis jäi..Mikä lie suojelusenkeli ollut.
Lääkkeillä ja terapialla on hoidettu,yhtä tyhjän kanssa. Jonkin verran helpottaa.. Mutta tätä on kestänyt toistakymmentä vuotta. Ei siis näin pahaa oloa mutta silloin se alkoi.. En haluis enää syödä edes lääkkeitä.
Ainoa mikä pitää minut hengissä sen hiuskarvan verran on lapseni. Sentään vielä jaksan ruokaa hänelle laittaa mutta en ole paras äiti tällä hetkellä.
No,aina on niitä joilla menee vielä huonommin,en ole sortunut viinaan tai huumeisiin vaikka pulloon tekisi joskus mieli sortua. Positiivista ajattelua..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voimia sulle tosiaan toivon. On meitä muitakin samassa tilanteessa (suurinpiirtein) jotenkin sitä vaan antaa lapsi toivoa elämään =)
se on joskus pitkä prosessi kun huonoja kokemuksia on ehtinyt kertyä paljon.
En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit..