Hydraulivetoko

Ei taida vaan mun hommissa ihan kulkee maasturin trailerilla....

Kai näitä pikkudieseleitä on uusiakin, kuulemma Savenmaallakin.

Noista hydrauliikkapumppujen ja muiden romppeiden hinnastosta kun joku osaisi laittaa hyvää linkkiä.

Ite vaan löytänyt kuvia ja arvoja, mutta en vielä hintoja.

Ite rakensin exceliin jo vuosia sitten taulukon joka laskee kierrostilavuudesta ja paineesta tehon kierrokset, väännön ym.

Hintoja se ei osaa vaan laskea....

Terri 30 Valmet kirjoitti:

Ei taida vaan mun hommissa ihan kulkee maasturin trailerilla....

Kai näitä pikkudieseleitä on uusiakin, kuulemma Savenmaallakin.

Noista hydrauliikkapumppujen ja muiden romppeiden hinnastosta kun joku osaisi laittaa hyvää linkkiä.

Ite vaan löytänyt kuvia ja arvoja, mutta en vielä hintoja.

Ite rakensin exceliin jo vuosia sitten taulukon joka laskee kierrostilavuudesta ja paineesta tehon kierrokset, väännön ym.

Hintoja se ei osaa vaan laskea....

Lue lisää

hinnat mukana .......tai no lähtöhinnat, joilla kauppaa aletaan hieroa

Etusivulla kohdassa... "Uusi tuoteluettelo"

http://www.salhydro.fi/sh/index.php?f=ma&path=39&pid=653

Saahan ne hinnat tietysti, menemällä paikalliseen hydrauliliikkeeseen

Siis kun niitä ei ole, niin ei käytetä.

Jokainen joka talvella ajaisi Terrillä niin luulisi käsittävän mikä on ero telamönkijään esimerkiksi.

Mönkijät ovat luonnottomia hurmostuotteita, mutta kun pieni ihminen ei paremmasta tiedä.

Eipä tämän päivä reissutkaan oisi mönkijällä sujuneet.
Kolme kertaa piti heittää parin metrin sillat ojan yli, kulkevat kätevästi koneen takan pystyssä, ja muu kalusto sivulaudoilla.

Suo oli sen verran pehmeää että mitenkähän mönkijä siellä.
Miten kestää telamönkijän telat kesällä, aikamoinen tekninen sillisalaatti koko vehje. Ohjaustehostin sitten murjomassa hennot ohjausvarret solmuun.

Kyllä pistettiin kuusipyörämönkijä kappaleiksi viime syksynä, tuli riisuttu malli.

Terrin kesäkäytössä on toki kehiteltävää, teloissa ja muissakin rakenteissa, mutta perusidea, kunnon telakone voittaa aina nuo leikkikaluiksi tarkoitetut ja siksi suhteellisen halvat mönkijät, kun ihminen´on leikkivä eläinlaji.

Terri oli 80 - luvulla hinnaltaan 48 000 markkaa, siis kova hinta kesken jääneestä kehitelmästä.
Terrissä kuitenkin ainesta oikeaan työkäyttöön, mönkijät leikkimielisille niitä varten tehdyille radoille.

Tiedän monta jolta on hermot ja vehkeet menneet oikeassa työssä noitten mönkijöiden kanssa.

Terri 30 Valmet kirjoitti:

Siis kun niitä ei ole, niin ei käytetä.

Jokainen joka talvella ajaisi Terrillä niin luulisi käsittävän mikä on ero telamönkijään esimerkiksi.

Mönkijät ovat luonnottomia hurmostuotteita, mutta kun pieni ihminen ei paremmasta tiedä.

Eipä tämän päivä reissutkaan oisi mönkijällä sujuneet.
Kolme kertaa piti heittää parin metrin sillat ojan yli, kulkevat kätevästi koneen takan pystyssä, ja muu kalusto sivulaudoilla.

Suo oli sen verran pehmeää että mitenkähän mönkijä siellä.
Miten kestää telamönkijän telat kesällä, aikamoinen tekninen sillisalaatti koko vehje. Ohjaustehostin sitten murjomassa hennot ohjausvarret solmuun.

Kyllä pistettiin kuusipyörämönkijä kappaleiksi viime syksynä, tuli riisuttu malli.

Terrin kesäkäytössä on toki kehiteltävää, teloissa ja muissakin rakenteissa, mutta perusidea, kunnon telakone voittaa aina nuo leikkikaluiksi tarkoitetut ja siksi suhteellisen halvat mönkijät, kun ihminen´on leikkivä eläinlaji.

Terri oli 80 - luvulla hinnaltaan 48 000 markkaa, siis kova hinta kesken jääneestä kehitelmästä.
Terrissä kuitenkin ainesta oikeaan työkäyttöön, mönkijät leikkimielisille niitä varten tehdyille radoille.

Tiedän monta jolta on hermot ja vehkeet menneet oikeassa työssä noitten mönkijöiden kanssa.

Lue lisää

En ota kantaa Terrin ja telamönkijän paremmuuteen. Sen verran Terristä kokemusta että yhtä ajotuntia kohti pitää tehdä tunti remonttia. Koska itse olin ajatellut Terriä juuri työkäyttöön ja kuullut noita samoja ylistystarinoita, niin kokeillahan sitä täytyi. Vuodessa totesin, että työkäyttö jäi minimaaliseksi, työllistäjänä sitä vastoin Terri oli omiaan. Onneksi löysin sinunlaisen Terrifanaatikon joka vieläpä suostui maksamaan raadosta saman minkä minä aikoinaan. Ostajalla tuntui olevan aikaa "pikkuremonteihin" eli se Terri pääsi hyvään kotiin.

Terri maksoi tosiaankin 80-luvulla tuon 48000 mummonmarkkaa (noin 8000 euroa). Kova hinta tosiaan. Se vaan ihmetyttää että noista Terrinraadoista maksetaan edelleen melkein uuden hintoja. Sitten niitä rakennellaan toisella mokomalla että saadaan jotenkin toimivaksi. Niitäkin löytyy joiden hermot kestää ... ja tehdä niitä oikeita töitä vielä siinä ohessa.

leikkikalu .. kirjoitti:

En ota kantaa Terrin ja telamönkijän paremmuuteen. Sen verran Terristä kokemusta että yhtä ajotuntia kohti pitää tehdä tunti remonttia. Koska itse olin ajatellut Terriä juuri työkäyttöön ja kuullut noita samoja ylistystarinoita, niin kokeillahan sitä täytyi. Vuodessa totesin, että työkäyttö jäi minimaaliseksi, työllistäjänä sitä vastoin Terri oli omiaan. Onneksi löysin sinunlaisen Terrifanaatikon joka vieläpä suostui maksamaan raadosta saman minkä minä aikoinaan. Ostajalla tuntui olevan aikaa "pikkuremonteihin" eli se Terri pääsi hyvään kotiin.

Terri maksoi tosiaankin 80-luvulla tuon 48000 mummonmarkkaa (noin 8000 euroa). Kova hinta tosiaan. Se vaan ihmetyttää että noista Terrinraadoista maksetaan edelleen melkein uuden hintoja. Sitten niitä rakennellaan toisella mokomalla että saadaan jotenkin toimivaksi. Niitäkin löytyy joiden hermot kestää ... ja tehdä niitä oikeita töitä vielä siinä ohessa.

Lue lisää

Kesä ei tosiaan ole näille vehkeille parasta aikaa. Esim. jäähdytin imee ilman ulkoa ja puhaltaa sen konehuoneeseen.

Hihnat kuumenevat noin 80 asteisessa konehuoneessa. Tähän auttaa kun pistää moottorin poistoilman konepellin läpi suoraan ulos.

Telojen rakennetta on muutettava radikaalisti, siihen on monta konstia olemassa.
Dieselmoottorin asennus ja hydrauliveto tekee laitteesta aivan toisen.

Myös tarkoitus tiuhentaa välityksiä noin 0,5 - 0,7 kertaa hitaammiksi.

Tämä lisää voimaa kääntämiseen.

Ensin ostin yhden Terrin 1450 € ja sitten nuo kaksi muuta, yksi ehjä ja toinen moottorivikainen.

Uutta osaa, juuri teloihin, mitkä ovat kesällä lujimmalla riittää pitkään.
5850 euroa, sillä saa jo uuden mönkijän, mutta kun en huoli harmikseni. Rikki nekin koko ajan sekä kiinni ja peräkärry oltava aina mukana, mikä tosin on aika kevyt ja kätevä.

Mutta kuka mönkijäkuski osaa kertoa miten ajetaan koivikossa joka on niin tiheää että kävellen ei meinaa päästä.
Entä noin 40 asteen rinnettä alas jossa on parin metrin nokkosta ja muuta kasvillisuutta. Terrikin meni aika nokillaan, itse piti nojata niin taakse kuin pystyi.
Vauhti aivan minimissä
Tuollaisessa jos lyhyen mönkijän pyörä putoaa koloon, tai molemmat, siis vaikka vaan 30 senttiseen jota ei näe, tulee sukellus tangon yli väistämättä.

Missä toissapäivänä ajettiin, oli koivikko noin kuusimetristä ja tiuhaa, Terrin telojen alle kaatuu 3 cm - ranteen paksuinen puu kuin tyhjää vaan. '
En olisi tohtinut 6 pyörä Polarista sinne tarjota. Ja millä sen sieltä pois olisi tuonut jos oisi ajannut?

Muutama oja, jotka näki vasta kaksi metriä ennen ojaa vain pieni hidaste, ajosiltojen heitto ojaan vie pari kolme minuuttia, Mönkijässä niitä paha kulettaa ellei ole kärryä.

Siis kun en tällä hetkellä tiedä kuin Terrin jolla pääsee myös voimalinjalla pylvaspaikalle. Siksi on niitä rakenneltava.
Ja kivaahan on kehitellä uusia viritelmiä.

Olen voimajohtourani aikana ajanut Ruotsin armeijan Volvo (siis oikeita maastoautoja) joista lukollinen kutoskone versio oli jo peto menemään.

Myös olin Masi-Sisun kuskina, siinä Hiab lavalla korkealla teki autosta kaltevilla paikoilla huteran kun löysät jouset. Mutta jos ei pehmeää, sillä pääsi talvellakin lumessa. Suojasää toki myrkkyä. Piikkiketjuilla meno oli mahtavaa.

Bombardier, noin neljän tonnin V-8 koneella oleva kumi/rautatelakone on ehkä paras menijä, Dieselmalli ei ihan niin hyvä.
Sen isompi koko jo sallii ylittää kivet ja pieni pintapaine antaa ajaa melko pehmeälläkin.
Kääntö oli niiden ongelma, siinä lapsentautia, ohjausjarrut ei tahtoneet toimia.

!7 tonnin Caterpillar ehkä paras menijä, kivikossa ja mäissä, jos ei ole pehmeää. Taitaa päihittää metsäkoneetkin. Tela kiipeäää yli puolitoista metriä korkeiden kivien yli ja ja kolot ja lohkareet jää pitkien telojen alle, tasaten menoa.
Painopiste alhaalla, niin koneen voi ajaa niin kyljelleen että pitää istua penkin sivutuellä.

Mitä isompi kone, sen paremmin menee.

Sen voi kokeilla menemällä vaikkapa radio-ohjattavalla leikkimaasturilla ajamaan maastoon.

Eli Terrinkin etu mönkijään on juuri pitkä leveä tela, se ei putoa joka koloon ja kyllä sillä telan kiven ylikin ajaa siinä kuin mönkijälläkin.

Jos joku esittää koneen millä pääsee, niin toki ostan sellaisen. Rajana on se että maasturilla voi kuljettaa.
Toki tällä hetkellä hintakin.

2003 ajettiin muutama viikko. kertanykäisyllä käyntiin ja menoksi.
Kerran meni hihna ja metsässä oli varmaan parin tunnin työ kun kaveri vaihtoi sen. Se pari tuntia oli ikävää rämpiä jalan.

Eipä sielläkään 80 sentin hangessa olisi moottorikelkalla tai mönkijällä mitään tehnyt.

Luulen että telamönkijässä olisi ollut enempi remonttia kuin tuossa vanhassa Terrissä.
En tosin voi väittää sen ominaisuuksista metrin lumessa ja pahoissa paikoissa.

Seuraan mielenkiinnolla miten nuo tehostetulla ohjauksella tosimaastossa ajavat pärjäävät hennon monimutkaisen tekniikan kanssa.

Yksi kaveri kertoi että ei oikein tahdo kääntyä, mutta suolla menee hyvin.

Onpa kova peli kun menee suolla.

HAH HAH HAH HAH.........

Eräs kaveri kertoi ostaneensa Ruotsin armeijan Bandvagenin 7500 eurolla, sen halpa hinta oli kuulemma naurattanut. Ja vaikka aksila menikin heti poikki uusia saa. Se on peli joka myös menee eikä meinaa.

Terri 30 Valmet kirjoitti:

Kesä ei tosiaan ole näille vehkeille parasta aikaa. Esim. jäähdytin imee ilman ulkoa ja puhaltaa sen konehuoneeseen.

Hihnat kuumenevat noin 80 asteisessa konehuoneessa. Tähän auttaa kun pistää moottorin poistoilman konepellin läpi suoraan ulos.

Telojen rakennetta on muutettava radikaalisti, siihen on monta konstia olemassa.
Dieselmoottorin asennus ja hydrauliveto tekee laitteesta aivan toisen.

Myös tarkoitus tiuhentaa välityksiä noin 0,5 - 0,7 kertaa hitaammiksi.

Tämä lisää voimaa kääntämiseen.

Ensin ostin yhden Terrin 1450 € ja sitten nuo kaksi muuta, yksi ehjä ja toinen moottorivikainen.

Uutta osaa, juuri teloihin, mitkä ovat kesällä lujimmalla riittää pitkään.
5850 euroa, sillä saa jo uuden mönkijän, mutta kun en huoli harmikseni. Rikki nekin koko ajan sekä kiinni ja peräkärry oltava aina mukana, mikä tosin on aika kevyt ja kätevä.

Mutta kuka mönkijäkuski osaa kertoa miten ajetaan koivikossa joka on niin tiheää että kävellen ei meinaa päästä.
Entä noin 40 asteen rinnettä alas jossa on parin metrin nokkosta ja muuta kasvillisuutta. Terrikin meni aika nokillaan, itse piti nojata niin taakse kuin pystyi.
Vauhti aivan minimissä
Tuollaisessa jos lyhyen mönkijän pyörä putoaa koloon, tai molemmat, siis vaikka vaan 30 senttiseen jota ei näe, tulee sukellus tangon yli väistämättä.

Missä toissapäivänä ajettiin, oli koivikko noin kuusimetristä ja tiuhaa, Terrin telojen alle kaatuu 3 cm - ranteen paksuinen puu kuin tyhjää vaan. '
En olisi tohtinut 6 pyörä Polarista sinne tarjota. Ja millä sen sieltä pois olisi tuonut jos oisi ajannut?

Muutama oja, jotka näki vasta kaksi metriä ennen ojaa vain pieni hidaste, ajosiltojen heitto ojaan vie pari kolme minuuttia, Mönkijässä niitä paha kulettaa ellei ole kärryä.

Siis kun en tällä hetkellä tiedä kuin Terrin jolla pääsee myös voimalinjalla pylvaspaikalle. Siksi on niitä rakenneltava.
Ja kivaahan on kehitellä uusia viritelmiä.

Olen voimajohtourani aikana ajanut Ruotsin armeijan Volvo (siis oikeita maastoautoja) joista lukollinen kutoskone versio oli jo peto menemään.

Myös olin Masi-Sisun kuskina, siinä Hiab lavalla korkealla teki autosta kaltevilla paikoilla huteran kun löysät jouset. Mutta jos ei pehmeää, sillä pääsi talvellakin lumessa. Suojasää toki myrkkyä. Piikkiketjuilla meno oli mahtavaa.

Bombardier, noin neljän tonnin V-8 koneella oleva kumi/rautatelakone on ehkä paras menijä, Dieselmalli ei ihan niin hyvä.
Sen isompi koko jo sallii ylittää kivet ja pieni pintapaine antaa ajaa melko pehmeälläkin.
Kääntö oli niiden ongelma, siinä lapsentautia, ohjausjarrut ei tahtoneet toimia.

!7 tonnin Caterpillar ehkä paras menijä, kivikossa ja mäissä, jos ei ole pehmeää. Taitaa päihittää metsäkoneetkin. Tela kiipeäää yli puolitoista metriä korkeiden kivien yli ja ja kolot ja lohkareet jää pitkien telojen alle, tasaten menoa.
Painopiste alhaalla, niin koneen voi ajaa niin kyljelleen että pitää istua penkin sivutuellä.

Mitä isompi kone, sen paremmin menee.

Sen voi kokeilla menemällä vaikkapa radio-ohjattavalla leikkimaasturilla ajamaan maastoon.

Eli Terrinkin etu mönkijään on juuri pitkä leveä tela, se ei putoa joka koloon ja kyllä sillä telan kiven ylikin ajaa siinä kuin mönkijälläkin.

Jos joku esittää koneen millä pääsee, niin toki ostan sellaisen. Rajana on se että maasturilla voi kuljettaa.
Toki tällä hetkellä hintakin.

2003 ajettiin muutama viikko. kertanykäisyllä käyntiin ja menoksi.
Kerran meni hihna ja metsässä oli varmaan parin tunnin työ kun kaveri vaihtoi sen. Se pari tuntia oli ikävää rämpiä jalan.

Eipä sielläkään 80 sentin hangessa olisi moottorikelkalla tai mönkijällä mitään tehnyt.

Luulen että telamönkijässä olisi ollut enempi remonttia kuin tuossa vanhassa Terrissä.
En tosin voi väittää sen ominaisuuksista metrin lumessa ja pahoissa paikoissa.

Seuraan mielenkiinnolla miten nuo tehostetulla ohjauksella tosimaastossa ajavat pärjäävät hennon monimutkaisen tekniikan kanssa.

Yksi kaveri kertoi että ei oikein tahdo kääntyä, mutta suolla menee hyvin.

Onpa kova peli kun menee suolla.

HAH HAH HAH HAH.........

Eräs kaveri kertoi ostaneensa Ruotsin armeijan Bandvagenin 7500 eurolla, sen halpa hinta oli kuulemma naurattanut. Ja vaikka aksila menikin heti poikki uusia saa. Se on peli joka myös menee eikä meinaa.

Lue lisää

Mitä sinä aikuinen mies nyt uikutat. Jos sinä et itsellesi mönkijää halua niin se ei suinkaan ole yleinen mielipide kyseisestä laitteesta. Jollekin se voi olla ihan toimiva peli omiin tarkoituksiinsa. Ei ne kaikki kolua louhikoita kuten sinä eivätkä halua olla naama noessa ja rasvassa.

Itse en siis mönkijää omista kun ei ole tarvetta. Terristä uskoin kerralla että ei siitä ole iloa muulle kuin remonttia himoavalle. Rahalla saa kunnollisia koneita jotka kestää ja menee vaikka puuhun. Ihan täältä kotimaastakin mutta en nyt lähde mainostamaan. Kuskista se on paljolti kiinni mihin koneella mennään ja mihin ei. Jos se kone on kestävä eikä mikään lelu.

Voimayhtiöt osti aikoinaan Terrejä koska oli PAKKO ostaa. Se oli ainoa vaihtoehto, eikä hankinnat johtuneet todellakaan Terrin hyvyydestä. Vähälle käytölle ne voimayhtiöilläkin jäivät, lähinnä seisoivat varastoissa ja työmailla maasturin peräkärrissä.

vain minulle kirjoitti:

Mitä sinä aikuinen mies nyt uikutat. Jos sinä et itsellesi mönkijää halua niin se ei suinkaan ole yleinen mielipide kyseisestä laitteesta. Jollekin se voi olla ihan toimiva peli omiin tarkoituksiinsa. Ei ne kaikki kolua louhikoita kuten sinä eivätkä halua olla naama noessa ja rasvassa.

Itse en siis mönkijää omista kun ei ole tarvetta. Terristä uskoin kerralla että ei siitä ole iloa muulle kuin remonttia himoavalle. Rahalla saa kunnollisia koneita jotka kestää ja menee vaikka puuhun. Ihan täältä kotimaastakin mutta en nyt lähde mainostamaan. Kuskista se on paljolti kiinni mihin koneella mennään ja mihin ei. Jos se kone on kestävä eikä mikään lelu.

Voimayhtiöt osti aikoinaan Terrejä koska oli PAKKO ostaa. Se oli ainoa vaihtoehto, eikä hankinnat johtuneet todellakaan Terrin hyvyydestä. Vähälle käytölle ne voimayhtiöilläkin jäivät, lähinnä seisoivat varastoissa ja työmailla maasturin peräkärrissä.

Lue lisää

Siksikin olen jutellut, että josko joku kertoisi paremman vaihtoehdon.
Sinä et halua kertoa vaikka tiedät.
Puuhun ei tarvitse päästä.

Varmaan on minua parempia kuskeja, mutta minulla vaan on kokemusta aika monesta laitteesta, ja tiedän että ei repimällä ja rytkimällä muuta kuin rikotaan vehkeet.

Siis kai uikutan sitä massa-ajatusta vastaan, että nykyään on pakko ostaa telamönkijöitä kun Terrejä tai muita vastaavia ei ole.
Ja kukaan ei halua tietää paremmasta.

Vaikka kyllä metsässä kirotaan, olen itsekin kironnut.
Sekä terriä nyt kesällä että mönkijää aina kun sillä olen ajanut.
Siinä kun on ollut 150 kiloa yhteensä. Takana korkealla laatikossa ja edessä noin 50 kiloa. Tappovehje.

Terrien valmistus lopetettiin ja myytiin ruotsiin, siksi niitä ei enää montaa ole.
Kai se hintakin selittää vähyyden.
Sekä voisi toki olla lujempaa tekoa hintakin sen jo edellyttää.

Se firma mistä ostin kaluston, kehuu sitä ainoaksi jolla pääsee, mutta heidän linjat nykyään tien varressa.

Kun kerralla korjaa hyvin eikä rautalangalla, niin ei tarvi joka tunti korjata.
Eli se paikka mikä hajoaa, mietitään miksi, tehdään parempi ja kestävämpi, niin ne laitteet alkaa kestämään.

Tuo Terrin rakenne on vaan yksinkertainen, siksi sitä on helppo kehittää lujemmaksi.

Ja ne ajo-ominaisuudet määrä mikä laite on oltava.

Kyllä minä mönkijjälläkin kärryt perässä ajelisin kangasmetsissä ja kuntopoluilla.

No TelaCat on aika hyvältä vaikuttava, vähän kallis vaan mun hommin.
Noin 40 000 euroa.

http://www.telacat.fi/Img/Galleria/index2.htm

Yksinkertainen rakenne, mutta voi olla että herkkä kaatumaan kun vain yhdet pyörät telojen keskellä, eli raideleveys sama kuin pyörien väli.

Farmi Track aikoinaan oli saman tyyppinen, itse en sillä ajanut, mutta kärryn akseliväli aivan naurettavan pieni, kun leveä tela ja pyörät keskellä, kuulemma aina kumossa.
Ja nuo valmiit vasta maksavatkin, silti ei ole loppuun asti kehitettyjä.

Mönkijöitä kyllä kehitetään kun niillä on valtavat markkinat, näitä oiketa koneita eivät asentajat itse osta, eikä pomot välitä millä ne jätkät siellä metässä kulkee.

En kehu itseänikään rakentajana ja kehittäjänä, moni idea on jäänyt puheen tasolle, mutta tuskin ainoa olen.

Harmittelen kun tänne ei vielä ole eksynyt oikeita mönkijäfanaatikkoja.

Saisi juttelun taso enemmn väriä.

vain minulle kirjoitti:

Mitä sinä aikuinen mies nyt uikutat. Jos sinä et itsellesi mönkijää halua niin se ei suinkaan ole yleinen mielipide kyseisestä laitteesta. Jollekin se voi olla ihan toimiva peli omiin tarkoituksiinsa. Ei ne kaikki kolua louhikoita kuten sinä eivätkä halua olla naama noessa ja rasvassa.

Itse en siis mönkijää omista kun ei ole tarvetta. Terristä uskoin kerralla että ei siitä ole iloa muulle kuin remonttia himoavalle. Rahalla saa kunnollisia koneita jotka kestää ja menee vaikka puuhun. Ihan täältä kotimaastakin mutta en nyt lähde mainostamaan. Kuskista se on paljolti kiinni mihin koneella mennään ja mihin ei. Jos se kone on kestävä eikä mikään lelu.

Voimayhtiöt osti aikoinaan Terrejä koska oli PAKKO ostaa. Se oli ainoa vaihtoehto, eikä hankinnat johtuneet todellakaan Terrin hyvyydestä. Vähälle käytölle ne voimayhtiöilläkin jäivät, lähinnä seisoivat varastoissa ja työmailla maasturin peräkärrissä.

Lue lisää

Muistuupa mieleeni 70 luvun alusta. Kävin ammattikoulun autonasentajalinjan.
Sitten sain halvalla 850 Fiatin, vuosimalli 66 ja vuonna 73 maksoi 450 markkaa.

Siisti peli mutta konevika.

Eipä raaskinut koneistaa laakereita, vaan koko yö hiottiin ylikokoliuskoille laakeripesiä sopivaksi.

No pelasihan se.

Mutta aina jostain rikki ja jäi tielle.

Aina korjattiin rautalangalla, ei koskaan uutta osaa raaskinut eikä korjata ko. paikkaa kunnolla.

Vuosia myöhemmin olen oivaltanut että se paikka mikä hajoaa, korjataan entistä paremmaksi, niin ei hajoa sieltä toista kertaa.
Tällä tavoin myös ne lapsentaudit katoavat vähin erin.

Monta vuotta pidin 850 Fiatia aivan romuna, kunnes kuulin että eräs taksimies sellaisella oli ajanut vaikka miten paljon. Joskus vienyt korjaamolle mutta enempi vain ajanut. Korjaamolla kun laittavat uuden osan ja sen jälkeen taas toimii.

Eli se miten korjaa ratkaisee käytössä kestämistä ainakin saman verran kujin metsässä ajaminen.

Sattuikohan meille sitten 2003 hyvä yksilö, vanha ja rämisevä, mutta pelitti ja kulki.
Neljän miehen naamat iloisesti hymyssä viiletettiin pitkin metsiä ja mäkiä. Mäissä oli vain syytä pitää tiukasti kiinni sillä mäennousukyky on hangessa ällistyttävä.

Terri 30 Valmet kirjoitti:

Siksikin olen jutellut, että josko joku kertoisi paremman vaihtoehdon.
Sinä et halua kertoa vaikka tiedät.
Puuhun ei tarvitse päästä.

Varmaan on minua parempia kuskeja, mutta minulla vaan on kokemusta aika monesta laitteesta, ja tiedän että ei repimällä ja rytkimällä muuta kuin rikotaan vehkeet.

Siis kai uikutan sitä massa-ajatusta vastaan, että nykyään on pakko ostaa telamönkijöitä kun Terrejä tai muita vastaavia ei ole.
Ja kukaan ei halua tietää paremmasta.

Vaikka kyllä metsässä kirotaan, olen itsekin kironnut.
Sekä terriä nyt kesällä että mönkijää aina kun sillä olen ajanut.
Siinä kun on ollut 150 kiloa yhteensä. Takana korkealla laatikossa ja edessä noin 50 kiloa. Tappovehje.

Terrien valmistus lopetettiin ja myytiin ruotsiin, siksi niitä ei enää montaa ole.
Kai se hintakin selittää vähyyden.
Sekä voisi toki olla lujempaa tekoa hintakin sen jo edellyttää.

Se firma mistä ostin kaluston, kehuu sitä ainoaksi jolla pääsee, mutta heidän linjat nykyään tien varressa.

Kun kerralla korjaa hyvin eikä rautalangalla, niin ei tarvi joka tunti korjata.
Eli se paikka mikä hajoaa, mietitään miksi, tehdään parempi ja kestävämpi, niin ne laitteet alkaa kestämään.

Tuo Terrin rakenne on vaan yksinkertainen, siksi sitä on helppo kehittää lujemmaksi.

Ja ne ajo-ominaisuudet määrä mikä laite on oltava.

Kyllä minä mönkijjälläkin kärryt perässä ajelisin kangasmetsissä ja kuntopoluilla.

No TelaCat on aika hyvältä vaikuttava, vähän kallis vaan mun hommin.
Noin 40 000 euroa.

http://www.telacat.fi/Img/Galleria/index2.htm

Yksinkertainen rakenne, mutta voi olla että herkkä kaatumaan kun vain yhdet pyörät telojen keskellä, eli raideleveys sama kuin pyörien väli.

Farmi Track aikoinaan oli saman tyyppinen, itse en sillä ajanut, mutta kärryn akseliväli aivan naurettavan pieni, kun leveä tela ja pyörät keskellä, kuulemma aina kumossa.
Ja nuo valmiit vasta maksavatkin, silti ei ole loppuun asti kehitettyjä.

Mönkijöitä kyllä kehitetään kun niillä on valtavat markkinat, näitä oiketa koneita eivät asentajat itse osta, eikä pomot välitä millä ne jätkät siellä metässä kulkee.

En kehu itseänikään rakentajana ja kehittäjänä, moni idea on jäänyt puheen tasolle, mutta tuskin ainoa olen.

Harmittelen kun tänne ei vielä ole eksynyt oikeita mönkijäfanaatikkoja.

Saisi juttelun taso enemmn väriä.

Lue lisää

Nettikone id 754884 siinä sulle dieselillä varustettu vaihtoehto. Saat laittaa ne Terris vielä jatkoks ja menee eikä meinaa.

joutessas vilkaseen kirjoitti:

Nettikone id 754884 siinä sulle dieselillä varustettu vaihtoehto. Saat laittaa ne Terris vielä jatkoks ja menee eikä meinaa.

Oikea id oli 754984

joutessas vilkaseen kirjoitti:

Nettikone id 754884 siinä sulle dieselillä varustettu vaihtoehto. Saat laittaa ne Terris vielä jatkoks ja menee eikä meinaa.

Tekniikka vaikuttaa Argon tapaiselta. Eivät lapin miehet kovin paljoa kehuneet, vaikka hyviä ominaisuuksia onkin. Onkohan tuo vedessa kulkeva kuten Argo?

Näitten ongelmia on pieni maavara, vaikka myyjä väittää että kaksoispohja on niin vahva että voi huoletta ajaa terävien kivien päältä.

Kokeilin Argoa, mutta maasto tasaista nurmikkoa ja pari ojaa.

Telojen kanssa tulee vaikeuksia kun laakerointi ainakin Argossa on sellainen, että matka telan keskipisteestä ensimmäiseen laakeriin on pitkä, ja laakereiden väli pieni, niin laakereihin kohdistuu liian suuret kuormat ja hajoavat nopeasti.

Sekin neljänkymmenen vuoden kehityksen tulos, mutta eipä ole kehitynyt.

Syys on siinä että käyttäjät eivä vaadi kunnon menijöitä. Siksi on koetettava itse väkästää.

Kiitos asiallisesta viestistä, mutta en lämpene tuollekaan.

Parempia hytillisiä olen nähnyt.

Kai oikealle toimivalle laitteelle pitäisi löytää niin suuri käyttäjäkunta, että sen kehitykseen ja markkinointiin kannattaisi panostaa.

Kai hyvä prototyyppikin maksaisi jo 100 000 - 200 000 jos sitä palkallisena kehitettäsisiin. ei taida riittääkään.

Sitten mitä maksaisi sarjatuotantovalmiiksi tekeminen.

Kyllä ne ostajat vaan joutuvat kai ajamaan mönkijöillä tai tekemään vehkeensä ite.

Terri 30 Valmet kirjoitti:

Tekniikka vaikuttaa Argon tapaiselta. Eivät lapin miehet kovin paljoa kehuneet, vaikka hyviä ominaisuuksia onkin. Onkohan tuo vedessa kulkeva kuten Argo?

Näitten ongelmia on pieni maavara, vaikka myyjä väittää että kaksoispohja on niin vahva että voi huoletta ajaa terävien kivien päältä.

Kokeilin Argoa, mutta maasto tasaista nurmikkoa ja pari ojaa.

Telojen kanssa tulee vaikeuksia kun laakerointi ainakin Argossa on sellainen, että matka telan keskipisteestä ensimmäiseen laakeriin on pitkä, ja laakereiden väli pieni, niin laakereihin kohdistuu liian suuret kuormat ja hajoavat nopeasti.

Sekin neljänkymmenen vuoden kehityksen tulos, mutta eipä ole kehitynyt.

Syys on siinä että käyttäjät eivä vaadi kunnon menijöitä. Siksi on koetettava itse väkästää.

Kiitos asiallisesta viestistä, mutta en lämpene tuollekaan.

Parempia hytillisiä olen nähnyt.

Kai oikealle toimivalle laitteelle pitäisi löytää niin suuri käyttäjäkunta, että sen kehitykseen ja markkinointiin kannattaisi panostaa.

Kai hyvä prototyyppikin maksaisi jo 100 000 - 200 000 jos sitä palkallisena kehitettäsisiin. ei taida riittääkään.

Sitten mitä maksaisi sarjatuotantovalmiiksi tekeminen.

Kyllä ne ostajat vaan joutuvat kai ajamaan mönkijöillä tai tekemään vehkeensä ite.

Lue lisää

meinaan jos käyt vilkaisemassa kone-id 736872. Tuosta kun alat väkertämään niin ei tule telojen kanssa ongelmia. Heität kumitelaa alle niin johan alkaa lyyti kirjoittamaan.

Territ on lihotettuja moottorikelkkoja ja siitä syystä täys paskoja.

alkaa lämmetä kirjoitti:

meinaan jos käyt vilkaisemassa kone-id 736872. Tuosta kun alat väkertämään niin ei tule telojen kanssa ongelmia. Heität kumitelaa alle niin johan alkaa lyyti kirjoittamaan.

Territ on lihotettuja moottorikelkkoja ja siitä syystä täys paskoja.

Lue lisää

Moottorikelkat metsässä aivän paskoja. Ne on avoineten maastojen menijöitä.

Nykyään kyllä vaan enempi leikkikaluja, 170 heppaa, ajappa sillä umpimetsässä.

Eli vehkeet on menneet vapaa-ajan välineiksi, siinä syy että ei ole kunnollista maastomenijää työkäyttöön, vaan ne on modifioitu noista leluista.

Terristä puuttuu kaikki moottokelkan paskat ominaisuudet.

Pieni lihotus tekee sen että astinlaudoilla kulkee yllättävän paljon tavaraa.
Koko alusta on pelkkää vetävää telaa, ei jarruttavi eikä puiden taakse takertuvia suksia, jotka peruuttaessa on heti pystyssä.

Kai piruuttasi vertasit moottorikelkkaan, kun ei samana päivänä voi edes puhua.

Terri on pieni Caterpillar, tuo kuvassa oleva on liian iso.

Eikä sen teloihin enää kumia vaan terästä.

Oikea tuollainen Catepillar D 5 tai D 6, painoa n. 17 tonnia, tosiaan menee,
Puskulevy työntää 2- 3 metrin irtokivet tieltä ja 1,5 metrisen yli voi ajaa ihan kevyesti.

Pienet risut ja männynkävyt murenee alle sanoin kuin kivenlohkareet.

Ei uskoisi miten tuollaisella pääsee.

Olen nähnyt miten pätevä kuski ajaa tuolla alas miltei parin metrin kalliojyrkänteeltä, lunta oli tosin paljon.

Puskulevy aivan alas ja nokka putoaa maahan, siitä vaan hiljaa tulee koko kone, lumi toki vaimentaa rysäytä kun perä putoaa maahan, vähän vinottain toinen tela ensin niin toinen tela jarruttaa kalliota vasten.

Itse olen pillarilla ajanut alas noin 7 metrin soramonttuun, jossa hurjan näköinen lähes pystysuora pudotus.

Ensin vaan puskee noin parin metriä syvän tien ja siitä levy alhaalla, 45 asteen kulmassa menee hyvin, vaikka alkuun monttu näytti pystysuoralta.

Ton pillarin sais varmaan halvalla, mutta mun pitäs ostaa isompi Rangeri vetämään sitä ja ne taas maksaa.

Ja sitten ne pehmiät suot vielä.

Kiitos kuitenkin hyvästä yrityksestä auttaa minua.

Terri 30 Valmet kirjoitti:

Moottorikelkat metsässä aivän paskoja. Ne on avoineten maastojen menijöitä.

Nykyään kyllä vaan enempi leikkikaluja, 170 heppaa, ajappa sillä umpimetsässä.

Eli vehkeet on menneet vapaa-ajan välineiksi, siinä syy että ei ole kunnollista maastomenijää työkäyttöön, vaan ne on modifioitu noista leluista.

Terristä puuttuu kaikki moottokelkan paskat ominaisuudet.

Pieni lihotus tekee sen että astinlaudoilla kulkee yllättävän paljon tavaraa.
Koko alusta on pelkkää vetävää telaa, ei jarruttavi eikä puiden taakse takertuvia suksia, jotka peruuttaessa on heti pystyssä.

Kai piruuttasi vertasit moottorikelkkaan, kun ei samana päivänä voi edes puhua.

Terri on pieni Caterpillar, tuo kuvassa oleva on liian iso.

Eikä sen teloihin enää kumia vaan terästä.

Oikea tuollainen Catepillar D 5 tai D 6, painoa n. 17 tonnia, tosiaan menee,
Puskulevy työntää 2- 3 metrin irtokivet tieltä ja 1,5 metrisen yli voi ajaa ihan kevyesti.

Pienet risut ja männynkävyt murenee alle sanoin kuin kivenlohkareet.

Ei uskoisi miten tuollaisella pääsee.

Olen nähnyt miten pätevä kuski ajaa tuolla alas miltei parin metrin kalliojyrkänteeltä, lunta oli tosin paljon.

Puskulevy aivan alas ja nokka putoaa maahan, siitä vaan hiljaa tulee koko kone, lumi toki vaimentaa rysäytä kun perä putoaa maahan, vähän vinottain toinen tela ensin niin toinen tela jarruttaa kalliota vasten.

Itse olen pillarilla ajanut alas noin 7 metrin soramonttuun, jossa hurjan näköinen lähes pystysuora pudotus.

Ensin vaan puskee noin parin metriä syvän tien ja siitä levy alhaalla, 45 asteen kulmassa menee hyvin, vaikka alkuun monttu näytti pystysuoralta.

Ton pillarin sais varmaan halvalla, mutta mun pitäs ostaa isompi Rangeri vetämään sitä ja ne taas maksaa.

Ja sitten ne pehmiät suot vielä.

Kiitos kuitenkin hyvästä yrityksestä auttaa minua.

Lue lisää

"Terristä puuttuu kaikki moottokelkan paskat ominaisuudet."

Eihän siihen muuta ole kerättykään kuin ne kaikkein huonoimmat ominaisuudet. Pelkkä suksien poisjättäminen ei tee siitä sen parempaa kun kaikki muu paska on tallella. Aikoinaan seisoi kaksi Winhaa vierekkäin tehtaan pihalla. Joku sai idean että laitetaan ne rinnakkain, sukset ja toisesta vielä moottori pois. Näin syntyi Terri ... samat taudit vaan jäi jäljelle tuossa kehitystyössä.

vaan kestävyys kirjoitti:

"Terristä puuttuu kaikki moottokelkan paskat ominaisuudet."

Eihän siihen muuta ole kerättykään kuin ne kaikkein huonoimmat ominaisuudet. Pelkkä suksien poisjättäminen ei tee siitä sen parempaa kun kaikki muu paska on tallella. Aikoinaan seisoi kaksi Winhaa vierekkäin tehtaan pihalla. Joku sai idean että laitetaan ne rinnakkain, sukset ja toisesta vielä moottori pois. Näin syntyi Terri ... samat taudit vaan jäi jäljelle tuossa kehitystyössä.

Lue lisää

Jos sinun on vain hyvä olla, siellä missä sitten oletkin, niin toki saat pitää mielipiteesi.

Minä poika se lähden maanantaiaamuna taas hakemaan yhden Terrin ja lavan täyteen varaosia.

Miltä sinusta sitten tuntui talvella ajaa Terrillä paksussa lumessa?

Minä kun en ainakaan löytänyt siihen mitään moittimista.

Selitäpä vielä miksi tuollainen moottorikelkka on niin paljon parempi?

Mitä etua on suksista, kun tarvitaan 200 kiloa kantavuutta tavaroille.
Mitä etua on siitä että moottorikelkkaan ei saa agrigaattia ja paria työkalupakkia kyytiin, eikä ajosiltoja eikä kaksia pieniä tikkaita, ym. tarvittavaa tavaraa?

Miksi on parempi että mikään näistä ominaisuuksista ei täyty?

Takavuosina ajoin moottorikelkalla, (Lynx 5900) 20 Kv:n linjoja, kun partioin missä on puita kaatunut linjan päälle.
Raavaan miehen työtä, kun välillä oli kelkka käännettävä käsin ympäri. Välillä sitä piti työntää sivusta kun veto loppui.
Suojakelillähän se ei kulkenut ollenkaan kun nokka ja sukset tarrasivat lumeen kiinni.

Olisi kiva katsoa, kun talven lumilla lähdetään tuolla varustuksella. Miten pärjää moottorikelkka, miten mönkijä.

No telamönkijä kärryillä lienee toimii, mutta mitenköhän pitkään ilman remonttia sekään jos lunta on paljon ja pitää käännellä paljon.

Kyllähän minä tiedän että tahallasi ja huumorimielellä puhut noita pilojasi, vertaamalla Terriä moottorikelkkaan, mutta aina silti intoudun pitkiin tarinoihin.

Kyllä sinä oikeasti tiedät miten mainio menijä tuo Terri on.

Terri 30 Valmet kirjoitti:

Jos sinun on vain hyvä olla, siellä missä sitten oletkin, niin toki saat pitää mielipiteesi.

Minä poika se lähden maanantaiaamuna taas hakemaan yhden Terrin ja lavan täyteen varaosia.

Miltä sinusta sitten tuntui talvella ajaa Terrillä paksussa lumessa?

Minä kun en ainakaan löytänyt siihen mitään moittimista.

Selitäpä vielä miksi tuollainen moottorikelkka on niin paljon parempi?

Mitä etua on suksista, kun tarvitaan 200 kiloa kantavuutta tavaroille.
Mitä etua on siitä että moottorikelkkaan ei saa agrigaattia ja paria työkalupakkia kyytiin, eikä ajosiltoja eikä kaksia pieniä tikkaita, ym. tarvittavaa tavaraa?

Miksi on parempi että mikään näistä ominaisuuksista ei täyty?

Takavuosina ajoin moottorikelkalla, (Lynx 5900) 20 Kv:n linjoja, kun partioin missä on puita kaatunut linjan päälle.
Raavaan miehen työtä, kun välillä oli kelkka käännettävä käsin ympäri. Välillä sitä piti työntää sivusta kun veto loppui.
Suojakelillähän se ei kulkenut ollenkaan kun nokka ja sukset tarrasivat lumeen kiinni.

Olisi kiva katsoa, kun talven lumilla lähdetään tuolla varustuksella. Miten pärjää moottorikelkka, miten mönkijä.

No telamönkijä kärryillä lienee toimii, mutta mitenköhän pitkään ilman remonttia sekään jos lunta on paljon ja pitää käännellä paljon.

Kyllähän minä tiedän että tahallasi ja huumorimielellä puhut noita pilojasi, vertaamalla Terriä moottorikelkkaan, mutta aina silti intoudun pitkiin tarinoihin.

Kyllä sinä oikeasti tiedät miten mainio menijä tuo Terri on.

Lue lisää

Terri sinun kehumisesta yhtään parane. Kun se ei kestä niin ei kestä. Eipä ole iloa siitä 200 kg kantavuudesta jos ei mihinkään liiku. Ymmärrä jo, kukaan ei ole vielä Terriä kestävyydestä kehunut. Eikä tule kehumaan kun sitä ei ole.

Olet naimisissa Terrisi kanssa ja hyvä niin. Et vaan näe metsää puilta ... tai et suostu näkemään.

Terri 30 Valmet kirjoitti:

Muistuupa mieleeni 70 luvun alusta. Kävin ammattikoulun autonasentajalinjan.
Sitten sain halvalla 850 Fiatin, vuosimalli 66 ja vuonna 73 maksoi 450 markkaa.

Siisti peli mutta konevika.

Eipä raaskinut koneistaa laakereita, vaan koko yö hiottiin ylikokoliuskoille laakeripesiä sopivaksi.

No pelasihan se.

Mutta aina jostain rikki ja jäi tielle.

Aina korjattiin rautalangalla, ei koskaan uutta osaa raaskinut eikä korjata ko. paikkaa kunnolla.

Vuosia myöhemmin olen oivaltanut että se paikka mikä hajoaa, korjataan entistä paremmaksi, niin ei hajoa sieltä toista kertaa.
Tällä tavoin myös ne lapsentaudit katoavat vähin erin.

Monta vuotta pidin 850 Fiatia aivan romuna, kunnes kuulin että eräs taksimies sellaisella oli ajanut vaikka miten paljon. Joskus vienyt korjaamolle mutta enempi vain ajanut. Korjaamolla kun laittavat uuden osan ja sen jälkeen taas toimii.

Eli se miten korjaa ratkaisee käytössä kestämistä ainakin saman verran kujin metsässä ajaminen.

Sattuikohan meille sitten 2003 hyvä yksilö, vanha ja rämisevä, mutta pelitti ja kulki.
Neljän miehen naamat iloisesti hymyssä viiletettiin pitkin metsiä ja mäkiä. Mäissä oli vain syytä pitää tiukasti kiinni sillä mäennousukyky on hangessa ällistyttävä.

Lue lisää

Ensinnäkin tämä kirjoitus ei ole Terrin haukkumiseksi tarkoitettu... Muistin vain että aikoinaan kirjasessa jossa esiteltiin erilaisia koneita oli Terri esitelty nimen omaan 2-telaisena moottori kelkkana, järeämpänä kuin tavallinen kelkka ja jolla myös kesä ajo mahdollista. Varmasti paikkansa näille kaikille vehkeille niin Terrille kuin nykyään paljon myydyille mönkkäreille. Oikeastaan lähdin ottamaan kantaa kun joissakin vastauksissa puhuttiin isommankin kaliiberin koneista. Niille ei toki mahdu yhtä tiheän puuston sekaan, eikä niitä kuljetella pajeron perässä kärryllä. Myös hankinta hinta toista luokkaa. Ensin F(h)armitrac. Kärryllä ja kuormaajalla se on jo metsäkone luokkaa. Parhaimmillaan pehmeiköillä. Ei niin pehmeää olekaan ettei sillä saa puita pois jos käy pakkasilla jäljet polkemassa tyhjiltään. Yksi sen koneen ongelmista on ettei tahdo olla riittävästi sopivia työmaita... Metsäkoneeksi kuitenkin aikapieni ja hentorakenteinen, eikä kovilla mailla siksi pärjää oikeen kunnolla edes traktori kärry kuormain yhdistelmälle. Puskukoneellekin on edelleen oam paikkansa, mutta kyä tela-alustainen kaivinkone on sen monessa paikkaa syrjäyttänyt. Niitä kun rupeaa olemaan kaiken kokoisia ja hintaisia käytettynäkin myytävänä. Kaivinkoneen kauhalla voi vetää ja työntää helpommin edestään tehdä väylää itselle. Nostaa ja tasapainottaa kauhalla. Siksi sanoisin tela-alustaisen kaivinkoneen olevan se jolla mennään minne vain jos tarvis vaatii. Toinen metsäkone. Kyyti huomattavasti tasaisempaa kuin telavehkeissä. Ainoo vain ettei pysty yhtäpaljon tekemään itselleen tietä kuin kaivinkone. Tärkeintä jos pitää päästä sivurinnettä. Siinä kun mikään vehje ei ole parhaimmillaan jos ei pysty tasaamaan edestään. Mäen nousu kyky sen sijaan on parhain 6-pyöräisellä metsäkoneella. Piikki ketjut etupyörissä ja perä edellä mäkeä ylös. Menee sellaisen mäen missä ei tahdo etenkään leveä telainen kaivinkone pysyä paikallaan. Maastokuorma-autot ovat sitte oma lukunsa. Eivät tietenkään edellä mainituille koneille pärjää maastossa, mutta ovat kovia meniöitä metsässä nekin ja pääsee tienpäällä 80:ä. Lavalla tilaa kovasti. Toisessa viestissä mainittua masia vielä parempi meniä on rasi Sisu. Uudempi versio. Teli ja muunnin voimansiirto. Saa liikkeelle lähtöön paljon lisää voimaa ja saa mennä monta paikkaa vedon katkeamatta kun valmiiksi sopiva vaihde valittu.

Terri 30 Valmet kirjoitti:

Muistuupa mieleeni 70 luvun alusta. Kävin ammattikoulun autonasentajalinjan.
Sitten sain halvalla 850 Fiatin, vuosimalli 66 ja vuonna 73 maksoi 450 markkaa.

Siisti peli mutta konevika.

Eipä raaskinut koneistaa laakereita, vaan koko yö hiottiin ylikokoliuskoille laakeripesiä sopivaksi.

No pelasihan se.

Mutta aina jostain rikki ja jäi tielle.

Aina korjattiin rautalangalla, ei koskaan uutta osaa raaskinut eikä korjata ko. paikkaa kunnolla.

Vuosia myöhemmin olen oivaltanut että se paikka mikä hajoaa, korjataan entistä paremmaksi, niin ei hajoa sieltä toista kertaa.
Tällä tavoin myös ne lapsentaudit katoavat vähin erin.

Monta vuotta pidin 850 Fiatia aivan romuna, kunnes kuulin että eräs taksimies sellaisella oli ajanut vaikka miten paljon. Joskus vienyt korjaamolle mutta enempi vain ajanut. Korjaamolla kun laittavat uuden osan ja sen jälkeen taas toimii.

Eli se miten korjaa ratkaisee käytössä kestämistä ainakin saman verran kujin metsässä ajaminen.

Sattuikohan meille sitten 2003 hyvä yksilö, vanha ja rämisevä, mutta pelitti ja kulki.
Neljän miehen naamat iloisesti hymyssä viiletettiin pitkin metsiä ja mäkiä. Mäissä oli vain syytä pitää tiukasti kiinni sillä mäennousukyky on hangessa ällistyttävä.

Lue lisää

Minulla oli takavuosina Terri ATD vm 98. Se tuli minulle 3 vuotta käytettynä ja ajoin sillä n 4000 tuntia. ATD on nestevetoinen, 3 syl Lombardin dieselillä oleva, n. 3,5 tn painava laite. Maastokelpoisuus huippua mutta puunajoon aivan liian hepposesti tehty vehje. Rautaa on liian vähän, ja se vähäkin on aivan peltiä eikä mitään terästä. Telat eivät kestä puunajoa kesällä, ja talvellakin pitää ajaa varoen kantoja ja kiviä. Nupin renkaat ei kestä, ei edes kumimassalla täytetyt. Kärrin ja nupin vetosuhde joka on tasattu venttiilillä ei pelaa. Ei vaikka sitä miten Terrin mies sääteli ja vaihteli vetomoottoreita kärryyn. Eli tiukassa paikassa käy niin että "nelitelavetoisesta" tuleekin kolme, tai kaksitelavetoinen. Nupin mekaanisen lukon käyttö särkee vaihdelaatikon. Nupin takimmaisen telin kiinnitys naurettava. Kärrin telit hentoa peltiä.
Kaiken kaikkiaan tämä tunti työtä-tunti remonttia pätee puunajossa aika hyvin, paitsi että välillä pitää hakea osia.
Jos joku haaveilee urakoinnista näillä kevyillä laitteilla, oli sitten Terri, Farmitrack tai mikä hyvään niin muistakaa laskea kaikki asiat per tien varteen ajettu motti. Yllättäen huomaatte että vaikka saisitte tuplataksan verraten vaikka 810 Timberiin verraten niin tuottavuus ei ole sinne päinkään.

fordia, tuollainen county tai teg teloilla ja perävaunulla niin menee ja tavaraa mahtuu kyytiin. ja saa ajaa manntiella, miksei joku muukin raato vois olla kokeilun arvoinen......

sininen metsään kirjoitti:

fordia, tuollainen county tai teg teloilla ja perävaunulla niin menee ja tavaraa mahtuu kyytiin. ja saa ajaa manntiella, miksei joku muukin raato vois olla kokeilun arvoinen......

Lue lisää

Kokemusta lisää Terristä on kertynyt. alkuun tosiaan kesällä meni ekasta Terristä telat löysälle, kun oli liian ohut pultti takana pitämässä telankiristäjänä.

Toisesta Terristä meni tela päältä todella pahassa kivikossa, takapyörien ripustus on tosiaan aika hentoinen.

Mutta kun noita osia löytyy, kasattiin telat sellaisilla välipyörillä, joihin laitettu rasvanipat, sekä melko hyvä telamatto löytyi, on peli kestänyt kivutta ainakin muutaman viikon ja muutaman kymmenen kilsaa, tosin enimmäkseen pellolla on ollut ajot.

Mutta mitään remonttia ei ole tarvinnut tehdä, vähän on meinannut käynti välillä hyytyä, kun on öljyä aika reilusti bensan seassa, ettei vanha moottori ole liian kovilla jos vaikka kuumenee välillä liikaa.
Tulppia on mukana, mutta ei ole tarvinnut vaihtaa ajon aikana.

Käyntiin lähtee aina laakista, vie perille, nyt kun on vielä kolme metriset alumiinisillat takana pystyssä, menee isotkin ojat kivuttomasti, pienempiin nuo parin metrin lankut.

Varmaan on hentoja kohtia rakenteessa, mutta silti on työkone jota en mönkijään vaihtaisi.

Kyllä taas pohdin tämän laitteen kehittämistä, heikkojen kohtien vahvistamista.

Kapeammat telat, jotka kääntyvät reunoiltaan ylös kuin suksen kärjet, kestäisivät kivikossa.

Toki voisi moottorin ja voimansiirronkin vaihtaa, mutta tuo telarakenne on vähän ehkä hento isoihin muutoksiin.