Kasvain silmän verkkokalvolla miten poistetaan?

Oman kotipaikkani silmäpolilla erikoissilmälääkäri meinasi että tuonne silmän taakse laitetaan sellanen metallilevy ja sit se sädetetään pois, mutta tämä silmälääkäri Helsingissä on kuulemma juuri erikoistunut näihin silmän kasvaimiin joten hänhän sen viimekädessä päättää mitä sille tehdään. Pahintahan tässä oli se että sanottiin että usein tälläiset lähettää etäpesäkkeitä muualle kehoon ja siksi jouduin keuhkokuviin, jotka onneksi olivat puhtaat ja vielä pitäisi nyt alkuviikosta käydä ylävatsan ultrassa jossa tarkistetaan maksa.

Pahintahan tässä on tämä odottaminen että pääsee tuonne hesaan perjantaina ja saa lisää tietoa asiasta, minulla on paljon kysymyksiä lääkärille :).

mies40vu kirjoitti:

Oman kotipaikkani silmäpolilla erikoissilmälääkäri meinasi että tuonne silmän taakse laitetaan sellanen metallilevy ja sit se sädetetään pois, mutta tämä silmälääkäri Helsingissä on kuulemma juuri erikoistunut näihin silmän kasvaimiin joten hänhän sen viimekädessä päättää mitä sille tehdään. Pahintahan tässä oli se että sanottiin että usein tälläiset lähettää etäpesäkkeitä muualle kehoon ja siksi jouduin keuhkokuviin, jotka onneksi olivat puhtaat ja vielä pitäisi nyt alkuviikosta käydä ylävatsan ultrassa jossa tarkistetaan maksa.

Pahintahan tässä on tämä odottaminen että pääsee tuonne hesaan perjantaina ja saa lisää tietoa asiasta, minulla on paljon kysymyksiä lääkärille :).

Lue lisää

Mieli maassa odottelen hoidon aloittamista, eilen vahvistui että kasvain on pahanlaatuinen. Tuo ylävatsan ultra vielä tekemättä, eli sitä vielä saa pelätä.
Onneksi silmää ei poisteta vaan aloitetaan sädehoidot kun laskelmat valmiit ja näköäkin jää vielä.

Mutta pysäytti niin itseni, perheen kuin läheisetkin tämä. Ja tulevaisuus peloittaa.

mies40vu kirjoitti:

Mieli maassa odottelen hoidon aloittamista, eilen vahvistui että kasvain on pahanlaatuinen. Tuo ylävatsan ultra vielä tekemättä, eli sitä vielä saa pelätä.
Onneksi silmää ei poisteta vaan aloitetaan sädehoidot kun laskelmat valmiit ja näköäkin jää vielä.

Mutta pysäytti niin itseni, perheen kuin läheisetkin tämä. Ja tulevaisuus peloittaa.

Lue lisää

Toivoa ei onneksi tarvi heittää. Silmät kasvaimet kyllä hoidetaan varsin mukavasti. Mutta kaikenmoista lieveilmiötä saattaa jäädä, riippuu paljon kasvaimen koosta ja hoitotavasta ja muusta. Minulla tulee syksyllä 3 vuotta silmän syövän toteamisesta ja levysädetyksestä. Näköä jnkn verran tallella, kaihi leikattu, iriitti vaivailee vähän väliä ja verkkokalvon alle kertyili nesteitä mutta rajummalla kortisonikuurilla saatiin aisoihin.

Tottakai uutinen kolahtaa, se on selvä. Ja pelottaa. Kuten aina nuo levinneisyystutkimuksetkin. Mutta elämä jatkuu ja silmäkin toipuu varsin nopeasti levysädetyksestä. Itsellä oli levy silmässä viikon ajan ja kuukauden päästä lähdin jo kaukomatkalle. Kertoilehan milloin pääset hoitoon ja minkä kokoinen paholainen sinulla silmässä oli.

41v kirjoitti:

Toivoa ei onneksi tarvi heittää. Silmät kasvaimet kyllä hoidetaan varsin mukavasti. Mutta kaikenmoista lieveilmiötä saattaa jäädä, riippuu paljon kasvaimen koosta ja hoitotavasta ja muusta. Minulla tulee syksyllä 3 vuotta silmän syövän toteamisesta ja levysädetyksestä. Näköä jnkn verran tallella, kaihi leikattu, iriitti vaivailee vähän väliä ja verkkokalvon alle kertyili nesteitä mutta rajummalla kortisonikuurilla saatiin aisoihin.

Tottakai uutinen kolahtaa, se on selvä. Ja pelottaa. Kuten aina nuo levinneisyystutkimuksetkin. Mutta elämä jatkuu ja silmäkin toipuu varsin nopeasti levysädetyksestä. Itsellä oli levy silmässä viikon ajan ja kuukauden päästä lähdin jo kaukomatkalle. Kertoilehan milloin pääset hoitoon ja minkä kokoinen paholainen sinulla silmässä oli.

Lue lisää

Kasvain oli 13mm leveä ja 5,8mm paksu ja juuri rajalla että voidaan antaa miedompaa sädehoitoa. Minulle lääkäri puhui että levy olisi 2-3 viikkoa silmässä.
Perheelle tieto oli kova isku kun itselläni on 11 ja 15 vuotiaat lapset ja vaimo, 11 vuotias ei oikeen ehkä ole vielä tajunnut mistä on kyse, muttaa 15 vuotias ymmärtää ja käy halimassa iskää ja yhdessä itketään, kovaa se on.
Vaimolle myös tieto oli raskas ja tulevan hoitojakson erilläolot rasittaa kun ei saa nukkua vieressä ja 1 tunti päivässä alle 3 metrin säteellä, muuten yli 3 metriä.

No nämähän ovat saman kokeneelle tuttuja asioita, mutta meille uusia ja vaikeita asioita.

Koitin löytää jotain muuta keskustelupalstaa aiheesta missä olisi saman kokeneita, mutta löysin vain syöpäyhdistyksen sivut.

mies40vu kirjoitti:

Kasvain oli 13mm leveä ja 5,8mm paksu ja juuri rajalla että voidaan antaa miedompaa sädehoitoa. Minulle lääkäri puhui että levy olisi 2-3 viikkoa silmässä.
Perheelle tieto oli kova isku kun itselläni on 11 ja 15 vuotiaat lapset ja vaimo, 11 vuotias ei oikeen ehkä ole vielä tajunnut mistä on kyse, muttaa 15 vuotias ymmärtää ja käy halimassa iskää ja yhdessä itketään, kovaa se on.
Vaimolle myös tieto oli raskas ja tulevan hoitojakson erilläolot rasittaa kun ei saa nukkua vieressä ja 1 tunti päivässä alle 3 metrin säteellä, muuten yli 3 metriä.

No nämähän ovat saman kokeneelle tuttuja asioita, mutta meille uusia ja vaikeita asioita.

Koitin löytää jotain muuta keskustelupalstaa aiheesta missä olisi saman kokeneita, mutta löysin vain syöpäyhdistyksen sivut.

Lue lisää

Olisi kiva saada postia kohtalontoverilta ja kuulla miten hoidot menneet.

Olen rekisteröitynyt tuonne syöpäjärjestöt keskustelufoorumille nimimerkillä Mies40 , joten sitä kautta saa yhteyttä minuun.

mies40vu kirjoitti:

Kasvain oli 13mm leveä ja 5,8mm paksu ja juuri rajalla että voidaan antaa miedompaa sädehoitoa. Minulle lääkäri puhui että levy olisi 2-3 viikkoa silmässä.
Perheelle tieto oli kova isku kun itselläni on 11 ja 15 vuotiaat lapset ja vaimo, 11 vuotias ei oikeen ehkä ole vielä tajunnut mistä on kyse, muttaa 15 vuotias ymmärtää ja käy halimassa iskää ja yhdessä itketään, kovaa se on.
Vaimolle myös tieto oli raskas ja tulevan hoitojakson erilläolot rasittaa kun ei saa nukkua vieressä ja 1 tunti päivässä alle 3 metrin säteellä, muuten yli 3 metriä.

No nämähän ovat saman kokeneelle tuttuja asioita, mutta meille uusia ja vaikeita asioita.

Koitin löytää jotain muuta keskustelupalstaa aiheesta missä olisi saman kokeneita, mutta löysin vain syöpäyhdistyksen sivut.

Lue lisää

Kiva kun kirjoittelet, meitä on kuitenkin aika vähän täällä vaihtamassa ajatuksia. Ja ottaa aina aikaa sopeutua uusiin juttuihin. Minulla kasvain oli aika kookas noin puolitoistasenttinen, pallomainen, mutta kasvoi erillisestä leveästä kiellekkeestä. Sädetettiin vahvemmalla kultajodilevyllä. Me ei kyllä otettu noita rajoituksia liian kirjaimellisesti, ne on musta aika lailla hätävarjelun liioittelua. Pieniä lapsia en tosin olisi sylissä pitänyt. Oma tyttö oli silloin 12v ja me elettiin ihan normaalisti, ainoastaan nukuin erillään. En edes muista moista ohjetta että 1 tunti päivässä alle 3 metrin säteellä. Miehen kanssa köröteltiin sairaalasta autolla kaupungista toiseen ja taas takaisin säteilevä levy silmässä ja istuttiin vierekkäin reilu pari (vai olinkohan takapenkillä, en jaksa muistaa) ja kotona se kyllä pyöri ympärillä kuten ennenkin. Tyttöä kyllä pyrin pitämään etäämpänä. Mutta hei, sehän on vain joku viikko. Sen ajan on vaikka hirressä, asiat voisi pahemminkin olla, eikö?

Mun tyttöni oli silloin 12v kun sain tietää syövästäni ja hän ymmärsi kyllä varsin hyvin. Sillä vain puolitoista vuotta aiemmin meiltä kuoli poika 12 vuoden iässä. Hänen sairautensa ja varman tulevan kuoleman varjossa perheemme eli yli neljä vuotta. Ja pojan kuoleman jälkeen emme päässeet surusta edes jaloillemme kun jo tuli taas huonoja uutisia. Minulle syöpä ei ollut sokkiuutinen. Olin ihan turta surusta eikä uutinen tuntunut missään. Nyt myöhemmin osaan olla jo huolissani hiukan syövästäkin. Ja onpa tässä toinenkin harvinainen ja harmittavainen sairaus tullut vielä syövän jälkeen osakseni. Tahdon ainakin 10 vuotta aikaa, että saisin tyttöni siivilleen lentoon ja maailmalle. Nyt hän on 15 vuotta, jouluna 16.

Tyttöni muuten ensin suutahti kun kuuli diagnoosistani. Kai elämälle. Hän kun oli ekaluokasta lähtien viettänyt elämää vakavan sairauden ja kuoleman kanssa. Ja jatkoa tuli ja pelko äidinkin menettämisestä. Minä en itkeskellyt syöpää, minä otin sen linjan, ettei ole itkettävää. Perustelin tytölle faktana, että joka kolmas ihminen saa elämänsä aikana syövän nykyään, solujen kasvuhäiriön, ja valtaosa niistä paranee. Että siitä lähdetään, että hoidot parantaa sen syövän je elämä jatkuu. Poikamme sairauteen ei ollut mitään hoitoa. Syöpään on, ja siksi voi pitää lipun korkealla. Tyttö relasi kun huomasi, että äiti jatkaa normaaleja rutiinejaan, eikä luhistu syöpäänsä. Ymmärsi toki, että hoidot hiukan verottaa, mutta ovat vain syövän kuolemaksi ja äidin elämäksi. Pidä sinäkin yllä toivoa ja luottamusta ja rohkaise lapsiasi ja löydä se kaikki ensin itsestäsi. Olen kyllä sitä mieltä, että on jotenkin helpompaa itse sairastaa kuin katsoa rakkaansa sairastavan. Siitä olen huojentunut, että se olin minä eikä vuorostaan toinen lapseni tai puolisoni.

Rohkeutta ja luottamusta tulevaan sulle !!!

P.S.Pitikin tässä ehdottaa sulle tuota syöpäpalstaa mutta löysitkin sen jo. Olen kirjoittanut siellä paljon nimim. tiltu ja meitä on siellä samanikäistäkin porukkaa jonkun verran otsikkojen alla mm. "Yleistä syövästä" ja "nuoret syöpäpotilaat".

41v kirjoitti:

Kiva kun kirjoittelet, meitä on kuitenkin aika vähän täällä vaihtamassa ajatuksia. Ja ottaa aina aikaa sopeutua uusiin juttuihin. Minulla kasvain oli aika kookas noin puolitoistasenttinen, pallomainen, mutta kasvoi erillisestä leveästä kiellekkeestä. Sädetettiin vahvemmalla kultajodilevyllä. Me ei kyllä otettu noita rajoituksia liian kirjaimellisesti, ne on musta aika lailla hätävarjelun liioittelua. Pieniä lapsia en tosin olisi sylissä pitänyt. Oma tyttö oli silloin 12v ja me elettiin ihan normaalisti, ainoastaan nukuin erillään. En edes muista moista ohjetta että 1 tunti päivässä alle 3 metrin säteellä. Miehen kanssa köröteltiin sairaalasta autolla kaupungista toiseen ja taas takaisin säteilevä levy silmässä ja istuttiin vierekkäin reilu pari (vai olinkohan takapenkillä, en jaksa muistaa) ja kotona se kyllä pyöri ympärillä kuten ennenkin. Tyttöä kyllä pyrin pitämään etäämpänä. Mutta hei, sehän on vain joku viikko. Sen ajan on vaikka hirressä, asiat voisi pahemminkin olla, eikö?

Mun tyttöni oli silloin 12v kun sain tietää syövästäni ja hän ymmärsi kyllä varsin hyvin. Sillä vain puolitoista vuotta aiemmin meiltä kuoli poika 12 vuoden iässä. Hänen sairautensa ja varman tulevan kuoleman varjossa perheemme eli yli neljä vuotta. Ja pojan kuoleman jälkeen emme päässeet surusta edes jaloillemme kun jo tuli taas huonoja uutisia. Minulle syöpä ei ollut sokkiuutinen. Olin ihan turta surusta eikä uutinen tuntunut missään. Nyt myöhemmin osaan olla jo huolissani hiukan syövästäkin. Ja onpa tässä toinenkin harvinainen ja harmittavainen sairaus tullut vielä syövän jälkeen osakseni. Tahdon ainakin 10 vuotta aikaa, että saisin tyttöni siivilleen lentoon ja maailmalle. Nyt hän on 15 vuotta, jouluna 16.

Tyttöni muuten ensin suutahti kun kuuli diagnoosistani. Kai elämälle. Hän kun oli ekaluokasta lähtien viettänyt elämää vakavan sairauden ja kuoleman kanssa. Ja jatkoa tuli ja pelko äidinkin menettämisestä. Minä en itkeskellyt syöpää, minä otin sen linjan, ettei ole itkettävää. Perustelin tytölle faktana, että joka kolmas ihminen saa elämänsä aikana syövän nykyään, solujen kasvuhäiriön, ja valtaosa niistä paranee. Että siitä lähdetään, että hoidot parantaa sen syövän je elämä jatkuu. Poikamme sairauteen ei ollut mitään hoitoa. Syöpään on, ja siksi voi pitää lipun korkealla. Tyttö relasi kun huomasi, että äiti jatkaa normaaleja rutiinejaan, eikä luhistu syöpäänsä. Ymmärsi toki, että hoidot hiukan verottaa, mutta ovat vain syövän kuolemaksi ja äidin elämäksi. Pidä sinäkin yllä toivoa ja luottamusta ja rohkaise lapsiasi ja löydä se kaikki ensin itsestäsi. Olen kyllä sitä mieltä, että on jotenkin helpompaa itse sairastaa kuin katsoa rakkaansa sairastavan. Siitä olen huojentunut, että se olin minä eikä vuorostaan toinen lapseni tai puolisoni.

Rohkeutta ja luottamusta tulevaan sulle !!!

P.S.Pitikin tässä ehdottaa sulle tuota syöpäpalstaa mutta löysitkin sen jo. Olen kirjoittanut siellä paljon nimim. tiltu ja meitä on siellä samanikäistäkin porukkaa jonkun verran otsikkojen alla mm. "Yleistä syövästä" ja "nuoret syöpäpotilaat".

Lue lisää

Laitoinkin sinulle postia jo eilen tuolla syöpäpalstalla, ja löysin keskustelun aiheesta ja lisäsin sinne myös oman kommenttini.

Tänään soittivat tuolta että keskiviikkona on tuo ylävatsan ultra, pelottaa mitä löytyy.

Ja mitä tulee tuohon hoito ohjeeseen niin siellä lukee näin:
"Pitkäaikaista seurustelua (Yli 1 tunti/vrk), etenkin lasten kanssa lähietäisyydellä (alle 3m), tulee välttää.

Muuten voi elää normaalisti"

Noi ohjeet varmaan muuttuu koko ajan kun hoitomuotoja kehitetään ja saadaan niistä lisää tietoa.

Olisi kiva jos saisin vaihtaa ajatuksia kanssasi tuolla syöpäpalstalla.

mies40vu kirjoitti:

Laitoinkin sinulle postia jo eilen tuolla syöpäpalstalla, ja löysin keskustelun aiheesta ja lisäsin sinne myös oman kommenttini.

Tänään soittivat tuolta että keskiviikkona on tuo ylävatsan ultra, pelottaa mitä löytyy.

Ja mitä tulee tuohon hoito ohjeeseen niin siellä lukee näin:
"Pitkäaikaista seurustelua (Yli 1 tunti/vrk), etenkin lasten kanssa lähietäisyydellä (alle 3m), tulee välttää.

Muuten voi elää normaalisti"

Noi ohjeet varmaan muuttuu koko ajan kun hoitomuotoja kehitetään ja saadaan niistä lisää tietoa.

Olisi kiva jos saisin vaihtaa ajatuksia kanssasi tuolla syöpäpalstalla.

Lue lisää

Noin se ohje varmasti meni silloin aiemminkin. Jos sanamuotona oli tuo välttää niin minä en vaan ole niin tarkasti asiaa tuijotellut tai ajatellut. Tai vaan jo unohtanut. Kun ajattelee, ettei se levysäteily aiheuta potilaankaan muihin kudoksiin tuhoja ja ei aina välttämättä edes näköhermoon asti vaikka on siinä silmän päällä, niin ei se partneriinkaan juuri säteile. Mutta tämä on vain minun ajatukseni ja suurpiirteisyyteni. Minä kun ajattelen aina ettei elämästä kuitenkaan koskaan selviä hengissä...

Hyvä että saat pian sen vatsaultrankin pois tieltä. Toivottavasti maksa on ihan ok. Minullakin on syyskuussa taas vatsaultra. Aina pieni jännitys....
Jos haluat joskus kysellä jotain privana niin voin antaa hotmailin kautta sulle kunnon email-osoitteeni. Eli jos haluat, niin kysäise tuolta mldenkeli(@)hotmail.com kautta. Nyt siirryn katsomaan tuonne toiselle palstalle mitä olet kirjoitellut. : )

moi,voisitko ottaa yhteyttä minuun...sp os = [email protected]