Voiko viinaan vaan kyllästyä?

Viinaan ei voi kyllästyä, aina maistuu!

suurin osa juopoista lopettanut juuri siksi, että mitta tuli syystä tai toisesta täyteen. Lopettaahan tupakoitsijatkin polttamisen siksi, että kyllästyvät rahanmenoon, tupakkayskään tai huonoon kuntoonsa tai pelkäävät terveytensä puolesta.

Ei se sen kummempaa salatiedettä ole. Joko otat tai sitten et.

On kierretty katkot ja hoidot, mutta mikään ei ole auttanut, kuitenkin jonain päivänä on tapahtunut väläyksenomainen ahaa-elämys, että nyt riitti lopullisesti, ja juominen on loppunut kuin seinään.
Se on aika mystinen ilmiö, mistä se ykskaks tulee ?

Mulle kävi noin. En saanut viinasta enää mitään iloa. Ei niitä kivoja nousuhumalia.
Morkkikset pahenivat kerta kerran jälkeen.
Niin paljon pahaa tuo aine on elämääni tuonut, että riitti.
Mitään hyvää alkoholi ei antanut, pelkkää paskaa niskaan.
Juokoot ne, jotka vielä tykkäävät. Aivan sama. Olen osuuteni tuossa harrastuksessa tehnyt.

Omalta osaltani sekä että. Rupesi korpeamaan olla sellainen väpelö, ettei saa korkkia kiinni, rahan menoa loppumaan ja terveyttänsä vaalimaan. Toisaalta, tulihan tuota talkoiltua ihan nokko. Kerta housuun paskantaminen riitti, uskoin siitä.

Minä olin vähintäänkin suurkuluttaja, jos en melkein rapajuoppo. Useampia kertojua vuodessa viikon ja kauemminkin kestäviä putkia, siinä välissä selviä kausia.

Yhtäkkiä vaan mittari täyttyi. Vimpan putken jälkeen kyrsi vieroitusoireet niin rankasti. En jumalauta voinut edes postittaa yhtä tärkeää kirjettä ajallaan, kun en saanut vastaanottajaa kirjoitettua kuoreen. Kolme-neljä lähes täysin unetonta yötä, hikoilua ja kaikki paska, mitä putken jälkeen voi saada.

Toki sähläsinkin juomakausina, mutta selvisin kuitenkin aika vähillä törppöilyillä.

Siihen loppui kuin seinään. Tästä on nyt vajaa 3 vuotta. Vähän sen jälkeen kyllästyin tupakinkin polttoon ja lopetin kertalaakista, heitin puoliskan röökiaskin roskiin.

Kai päässä sitten vaan naksahti. Viinaa ei ole sen jälkeen tehnyt mieli tippaakaan. En kuitenkaan karttele juovien seuraa, heidän juomisensa tai juomattomuutensa ei haittaa minua lainkaan.

Miljoonat ihmiset raitistuvat joka vuosi juuri tuolla tavalla. Koko alkoholistipopulaatiosta n.5% vuosittain pistää korkin kiinni - ihan vaan omalla päätöksellä ja halulla korjata elämänsä.

Itse tein tuon päätöksen reilu 3v sitten eräänä vapina-aamuna. Olin tehnyt toki raittiuslupauksia aiemminkin, mutta yksikään niistä ei ollut pysyvä, koska halusin kuitenkin juoda. Tuona aamuna haluni raitistua voitti ensimmäistä kertaa haluni juoda. Hyvä päätös, elämä on mukavampaa selvinpäin.

Vaikkakin pidän viinan mausta, paljonkin, en oikeastaan juo sitä juuri koskaan. Viinassa sellainen huonopuoli, se menee välillä päähän liikaa. Olen siirtynyt kokonaan juomaan olutta juomista kaipaillessani. Keskarista on likipitäen mahdotonta tulla totaalijurriin, toisekseen sekin on hyvän makuista, jokin TuplaPukki on kylläkin vahvaa, jotain 8 prosenttia, sitää ei kannata ostaa korillista, pari riittää ihan hyvin maun takia ja loppuillan voi nauttia keskiolutta tai ykköstä. Ykkösolut aivan suotta halveksittu tuote, niitä on oikein erinomaisen makuisia myös.

Vaan muutaman kerran vuodessa ostan kyllä konjakkipullon, kun ei osta isoa pulloa, ei tule ördäiltyäkään. Pidän tuollaisista pehmeistä konjakeista, Hennessey jne. Joku musta Rellu on mielestäni oksalakkaan verrattava nautintoaineena, ehkä jopa liuottimenakin.

Edesmennyt Vihreiden poliitikko, asianajaja ja alkoholisti Matti Wuori lopetti tuosta vaan. Hän kuului Kosmoksen keskiviikkokerhoon ja lopetti kerralla kun totesi keskiviikkokerhon olevan miellyttävä tapa alkoholisoitua.

Olen keski-ikäinen naisihminen. Nuorena join hyvin vähän, mutta keski-iässä rupesin juomaan viikonloppuisin stressiin lähinnä perjantaisin. Määrät alkoivat vähitellen kasvaa, ei kuitenkaan käyttökerrat. Sitten huomasin että juon aina enemmän kerralla, miltei huomaamatta. Seurauksena kova krapula ja rytmihäiriöt.
Viime aikoina olen miettinyt asiaa ja päättänyt vain lopettaa juomisen. Se on ollut yllättävän helppoa. Mielitekoja on ajoittain ollut juuri perjantaina ja lauantaina. Nyt huomaan miten mukavaa on ollut olla raittiina. Niin hauskaa viikonloppua en edes muista kun viime viikonloppu oli! Lauantaina olin kesäteatterissa ja sunnuntaina lavatansseissa. Välillä kävelin ulkona luonnossa ja tapasin ihanaa miesystävääni (hänkin oli juomatta ja yrittää vähentää :)
Mielestäni raitistumiseen auttaa myös, että yrittää ajatella positiivisesti ja välttää tressiä ja järjestää muuta mukavaa tekemistä.
Uskon että täysraittius ei ole välttämättä mitenkään ikävää ja tylsää. Lisäksi se lisää valtavasti energian määrää, eihän etanoli ole rasittamassa.

Itse kyllästyin alkoholiin tahtomattani. Kun tuli kokeiltua vahvempia, viihteellisempiä aineita, kuten essoja, en enää saanut sen jälkeen humalasta mitään irti. Harmittaa vietävästi, sillä parhaat bilevuodet olisivat vasta edessä.
Tietääkö joku, voiko tälle vielä tehdä jotain vai pitääkö tyytyä siihen, ettei alkoholi enää kiinnosta lainkaan. Huumeissa on se ongelma, että jotta homma pysyy hanskassa, pitää käytön olla ERITTÄIN satunnaista.

Kyllästyn siihen apatiaan, joka nykyisin alkoholin käytöstä seuraa. Se ei ole fyysinen krapula mutta henkinen paha olo, syyllisyydentunne ja ahdistus. Joskus lopetan, kuten nyt. No vasta viikko takana, mutta kun yleensä otan, muutaman päivän välein niin hyvä tämäkin. Olin matkalla ja siellä kuului etukäteen maksettuihin ruokiin viinitarjoilu. Se on vihoviimeistä viinalle persolle, nuukalle ihmiselle. Sitähän päässä pyörii - kun on kerran maksettu niin otanpa. No en onneksi örveltänyt mitään ja koska kestokyky on hyvän kunnon ja juomisharjoittelun jälkeen kohtalainen, niin en missään torkuskellut. Kyllä matkan nähtävyyksistä paljon enemmän saa irti aivot kirkkaina. Toivon että tätä ottamattomuutta kestäisi pitkään, viime kesänä kyllästyin niin että yritin sataa päivää, mutta päädyin kuuteen viikkoon. Olin siitä iloinen ja nyt tästä viikostakin.