Eli kysymykseni on tämä. Te joilla ei ole vähemmistökavereita, niin miten olette tavanneet/löytäneet tyttöystävänne?
Itsellä on vain hetskukavereita jotka eivät meikäläisten paikkoihin tule, eikä yksin ujolla luonteella ei ole pokkaa lähteä. Ja muutenkin noissa baareissa taitaa pyöriä samat persoonat? En kuitenkaan halua "piirileikkejä" harrastavaa naista...
Olisi niin romanttista törmätä siihen oikeaan vaikka kaupan kassalla, mutta taitaa olla aika epätodennäköistä. :)
Itsellä on vain hetskukavereita jotka eivät meikäläisten paikkoihin tule, eikä yksin ujolla luonteella ei ole pokkaa lähteä. Ja muutenkin noissa baareissa taitaa pyöriä samat persoonat? En kuitenkaan halua "piirileikkejä" harrastavaa naista...
Olisi niin romanttista törmätä siihen oikeaan vaikka kaupan kassalla, mutta taitaa olla aika epätodennäköistä. :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
parantamisen varaa.
Kuvitteleppa aikaa jolloin oli kerran kk:ssa meikäläisille bileet.Miehille ja naisille.
Paikka oli hyvin valaistu ja musikkina valssit sun muut kansantanhut.
Kerran kuussa ilmestyi lehti, jossa oli muutama 10 ilmotusta naiselta naiselle.
Valtalehdistö ei sellaisia ilmoituksia julkaissut.
Nyt on netit , kännykät ja paikoja auki jokapäiväkin.
Kokeileppa suomi24 sättiä. Tiedä vaikka rekistöröidyttyäsi löydät sieltä jonkun samanhenkisen neitosen ja voitte yhdessä mennä katselemaan piirileikkiä, toinen toistanne tukien ;D.
minua itseänikin ihmetyttää , että missä kaikki kunnolliset ja mielummin jo vähän varttuneemmat sinkkut lesbo naiset luuraavat . Tälläkin palstalla tuntuu kuitenkin käyvän , sanoisinko suorastaan kuhina vielä vapaita ja kunnollisia naisia ,jotka eivät jaksa notkua jatkuvasti bileissä katselemassa niitä samoja naamoja ja pareja , jotka mustasukkaisesti vartioivat joka sanaa ja katsetta ympärillään. Sekin että menee vaan johonkin bileisiin on sikäli vähän hankalaa , kun et tunne ehkä entuudestaan ketään ja ainakin oman kokemukseni mukaan nämä Womanit on aika omissa kuppikunnissaan viihtyvää porukkaa . itselläni on takana pitkä suhde naisenkanssa , jonka löysin ihan sattumalta ihan arkipäiväisissä merkeissä ja siitä se sitten vaan kehittyi eteenpäin, kun tunne oli molemmin puolinen . Mutta vaatii sekin toki pokkaa tehdä aloite jo ei ole edes ihan varma toisen suutautumisesta ja tulkitseeko oikein , väärin , vai oikeinväärin toisen "lähettämiä " singaaleita. Sikäli nämä bileet on ihan kivoja , että on ainakin mahdollista nautti saman henkisten ihmisten seurasta ja onha aina mahdollista tavata siellä se sopiva ihminen. Onnea etsintään !
Miten todellakin tavata se oikea.....itse hangasin pitkään tunnetta vastaan kunnes myönsin mitä todella tunnen.....kumppani pitäis löytää mutta minne suuntaan!!
Kova on matka. Lesbot on mielestäni kaikkein julminta kansaa mitä olla voi. Huom. Kyllä olen itsekkin lesbo ! Välillä mä ihmettelen, jos heterona olisi paljon helpompi rakastaa. Naiset on todella julmia toisilleen ja ihan sama minkä ikäistä porukka on !! Rohkeutta vaan sulle. toivottavasti löydät jonkun oikean naisen, joka osaa sanoa joo ja ei, ilman että sen silmät tippuu päästä ja hiukset kärähtää.
Mä en jaksa enää näitä lesboja. Todella ilkeetä porukkaa.
sen oikean? Baareja olen kierrellyt, mutta sieltä löytyneet tuttavuudet tuntuvat jäävän aina vain kaveripohjalle tai etsivän vain yhden illan juttuja. Minä kun niin jo tahtoisin seurustella, olla jollekin muutakin kuin yksi tyttö muiden joukossa. Ei tunnu löytyvän treffit-palstalta, eikä sieltä kassajonostakaan vahingossa. Seksiä kyllä ehdotetaan ja mielellään tutustutaan, mutta vakavampaa... Ei toivoakaan. Vai onko se niin, että parikymppiset lesbot tahtovat vain bilettää, siirtää sen seurustelun vasta vuosien päähän?
sillä oli ainakin yksi naispari, jotka molemmat näytti itkevän ... onnesta kait. en mä tiä.
Me ollaan mun avopuolison kanssa vasta vähän reiluja parikymppisiä. Ei jakseta eikä halutakkaan bilettää ja , jos jonnekin lähdetään, mennään sitten yhdessä. Vakavalla pohjalla on suhde, on ollut jo vuosia, talo ostettiin yhdessä ja meidän elo muistuttaa lähinnä sellaista 30 vuotta yhdessä asuneiden elämää. Onnellista sellaista. Välillä yhdessä nauretaan, että oliko pakko aikuistua näin "varhain", mutta kun se tuntuu ainoalta oikealta tavalta elää. Ei oikein jaksa kiinnostaa opiskelijariennot, festarit,yhdenillanjutut ja muut, ne on jo nähty ja koettu.
Toisemme löydettiin sattumalta. Ei olla kumpikaan ns. rekkalesboja, ei näy suuntaus ulospäin, monet puolitutut saattaa kysellä vielä mahdollisista sulhasista, kun eivät tunne kunnolla. Ja se on aika hassua.
Kyllä se rakkaus siis saattaa löytyä ihan sieltä kaupan kassajonosta, siitä hymyilevästä kassaneidistä tai maitoa ostavasta naapurin tytöstä. Meille kävi niin ja hyvä että kävi.
tuuri. Meillä muilla ei vain valitettavasti käy.
Sama ongelma, viellä kun asuu pienemmässä kaupungissa jossa ei edes mitään meille suunnattua baaria ja kaveritkin (lähes kaikki) heteroita.. Suomi24 treffi hässäkästä lähti kerran yks kiva juttu mut ei sekään sitten kovin kauaa kestäny kun ei ihan koko ajan jaksanu 100km huristella:(
Mulla oli/on sama tilanne, että kaverit ja tutut on kaikki heteroita ja asun kaukana pk-seudusta ja muista isommista kaupungeista. Ajattelin että ei tässä ainakaan mitään menetä ja netistä siis löysin hänet pari vuotta sitten.