Hei!
Olen 16-vuotias tyttö. Mitoiltani olen 160/75. Olen hyvin masentunut, joka johtuu huomattavasta ylipainostani. Terveydenhoitajan kanssa olen puhunut monet kerrat, mutta asia ei näytä kehittyvät mihinkään suuntaan. Haluaisin laihtua, ja saankin aina viikkoisin muutaman kilon pois, mutta viikonloppuisin, kun menen isälleni (asun äitini luona), kilot tulevat takaisin, koska siellä ei ole kovin hyviä liikuntamahdollisuuksia. Koulussa on paha olla, kun toiset haukkuvat seläntakana. Olen joutunut muuttamaan jopa koulua, mutta kiusaaminen ei loppunut. Laihduttaminen kuorimittaa vain jaksamistani. Elämäniloni on kadonnut, enkä tiedä, kuinka kauan enää jaksan.
Tarvitsen kipeästi apua. Toivottavasti ymmärrätte vaikean tilanteeni. En myöskään kaipaa huomautuksia "olet läski, kannattaisi laihduttaa" , koska minä kyllä tiedän sen ilman sitäkin.
Olen 16-vuotias tyttö. Mitoiltani olen 160/75. Olen hyvin masentunut, joka johtuu huomattavasta ylipainostani. Terveydenhoitajan kanssa olen puhunut monet kerrat, mutta asia ei näytä kehittyvät mihinkään suuntaan. Haluaisin laihtua, ja saankin aina viikkoisin muutaman kilon pois, mutta viikonloppuisin, kun menen isälleni (asun äitini luona), kilot tulevat takaisin, koska siellä ei ole kovin hyviä liikuntamahdollisuuksia. Koulussa on paha olla, kun toiset haukkuvat seläntakana. Olen joutunut muuttamaan jopa koulua, mutta kiusaaminen ei loppunut. Laihduttaminen kuorimittaa vain jaksamistani. Elämäniloni on kadonnut, enkä tiedä, kuinka kauan enää jaksan.
Tarvitsen kipeästi apua. Toivottavasti ymmärrätte vaikean tilanteeni. En myöskään kaipaa huomautuksia "olet läski, kannattaisi laihduttaa" , koska minä kyllä tiedän sen ilman sitäkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet oikeassa, tarvitset apua. Laihduttaminen on yksin vaikeaa kenelle tahansa, saati sitten kasvavalle nuorelle. Tärkeintä mielestäni olisikin saada perheesi mukaan projektiin (sekä äiti että isä). Oletko puhunut vanhempiesi kanssa avoimesti tilanteestasi/tunteistasi? Tiedän, ettei se ole helppoa, koska usein tuntuu, että ongelmiaan on vaikeinta myöntää juuri heille, jotka ovat kaikkein läheisimpiä. Kuitenkin koska olet nuori ja asut vielä vanhempiesi luona, olisi juuri sinun kohdallasi erittäin tärkeää, että myös vanhempasi olisivat mukana projektissasi ja tukisivat sinua paitsi henkisesti myös ruokavalion kautta. Koska asut vielä vanhempiesi kanssa, heillä on erittäin suuri merkitys siihen, mitä sinä syöt. Onko teillä esimerkiksi isäsi kanssa tapana herkutella viikonlopun ja yhdessäolon kunniaksi? Voisitko ehdottaa isällesi, että keksisitte jonkun muun tavan juhlistaa vapaapäiviä? Voisitte esimerkiksi mennä käymään leffassa tms. Tai ehkä voisitte jopa keksiä jotain yhteistä mieluista liikunnallista tekemistä? Mennä vaikka uimahalliin?
Lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että mainitsit saavasi viikoilla aina muutaman kilon tiputettua. Noin nopea painonpudotus viittaa mielestäni vahvasti siihen, ettet tiedä, miten laihduttaa pitkäkestoisesti ja järkevästi, vaan yrität esimerkiksi paastota tai syödä erittäin vähän. Voisitko pyytää esimerkiksi äitiäsi kanssasi käymään koulun terveydenhoitajan tai ravitsemusneuvojan juttusilla? Tällöin voisitte yhdessä asiantuntijan kanssa suunnitella sinulle sopivan ruokavalion. Kun äitisi olisi mukana tilanteessa, myös hänen olisi ehkä helpompaa sitoutua projektiin? Ja kuka tietää, ehkä myös äidilläsi olisi muutama pudotettava kilo? :)
Tarvitset tukea tilnteessasi. Jos sinusta tuntuu vaikealta puhua äitisi/isäsi kanssa kasvokkain, voit esimerkiksi näyttää/lähettää sähköpostiin heille tämän viestiketjun. Tällöin saat tehtyä helposti aloitteen keskustelulle ja vanhempasi varmasti tietävät, miten tarttua asiaan.
Onnea ja sitkeyttä sinulle painonpudotukseen. Muista, että sinä olet tärkeä!
liikunta mahdollisuuksia ? Ulkona kävelyyn ei tarvita mitään ihmeellisyyksiä. Ja toisaalta jos ei liiku pitää syödä vähemmän. Yksikään ihminen ei liho jos ei syö enempää kuin kuluttaa.
Isäni asuu Helsingin keskustassa, jossa on aika vilkasta. Hän ei halua päästää minua yksin ulos, eikä itse lähde mukaan. Olemme keskustelleet isäni kanssa tästä asiasta, ja hän on antanut sille selvän pisteen.
Minulla on tasan 5 ateriaa päivässä: aamupala, välipala, lounas, päivällinen ja iltapala. Aamulla syön kaurapuuroa, lounaaksi syön salaattia, päivällinen koostuu koriruuasta ja iltapalaksi on varattu hedelmä. Herkkupäivä on kerran viikossa, ja olen ollut karkkilakossa koko kesän. Herkkupäivän vietän isäni kanssa, ja silloin teemme jotain hyvää hänen kotonaan, vieläpä aika terveellistä. Liikun joka päivä vähintään 1½ tuntia ulkona, siis kun olen äitini luona. Kulutan aika lailla kaiken syömäni. Silti tuntuu, kun elimistöni keräisi joka ikisestä murusesta kaikki kalorit.
Olen keskustellut tilaanteesta vanhempieni, kuraattorin ja terveydenhoitajan kanssa. En enää jaksa puhua kenellekään heistä, koska he eivät puutu tilanteeseeni. Tai no, terkkari on ottanut verikokeet selvittääkseen, onko minulla kilpisrauhasten vajaatoimintaa (ei ollut). Olen tavallaan yksin kilojeni kanssa. Kyllä, olen myös paastonnut, mutta siitä on kauan. Olen jättänyt tärkeitä aterioita väliin, joka on todella typerää, mutta en keksi muuta. Itken joka ikisen viikonlopun jälkeen, kun tiedän kilojen tulleen takaisin. Olen myös sairastanut lievää bulimiaa pari vuotta sitten, ja pelkään sairastuvani uudestaan, kun yritän laihduttaa. Kävin vuoden terapiassa, ja parannuin sen ansiosta melko nopeasti. Pelko stressaa minua, kärsin unettomuudesta ja laihdutus painaa päälle. En tiedä, miten selvitän tällaisen sotkun.
...että syöt kohtuullisesti per ateria? Annoskoko on täydellisen ratkaiseva, sillä yhtään mitään ei voi syödä laihdutusmielessä massiivisia määriä vaikka se olisi ns. terveellistä.
Esimerkiksi salaatti ei todellakaan ole mikään kaloriton pikkutujaus jos siihen isketään päälle reilusti salaattikastiketta tai vaikkapa juustoa/lihaa lisukkeeksi, eli aika helposti salaatistakin saa kaloripommin.
Millaista on tämä ns. kotiruoka? Kotiruoka omaa herttaisen mielleyhtymän, että se olisi automaattisesti terveellistä ynnä muuta, mutta esim. pasta, peruna tai vaalea riisi lisukkeena ovat yllättävänkin hiilaripitoisia ja sisältävät paljon energiaa.
Faktat ovat siinä, että mikäli syöt vähemmän kuin kulutat, laihdut, ja lienee ilmeistä että et siis syö niin. Olisi suositeltavaa rehellisesti listata vaikkapa jonkinlaiseen vihkoon päivän ruuat ja annoskoot niin olisi helpompi saada realistinen käsitys omasta syömisestään.
Miten liikut ulkona? Käveletkö rauhallisesti vai ripeästi vai harrastatko ehkä lenkkeilyä? Liikutko muuten kuin ulkona seikkaillen? Voin sangen rohkeasti epäillä että et kuluta kaikkea mitä syöt. Oletetaan, että syöt päivässä vaikkapa 1700-2000 kcal, niin vastaava määrä kaloreita ei tasan kulu 1½ tunnin ulkonaoleilulla.
Fakta on yleensä se, että ihmiset ovat taipuvaisia aliarvioimaan syömänsä ruuan määrän ja yliarvoivat sen terveellisyyden. Liikunan suhteen ihmisillä on myös taipumusta yliarvioida oma aktiivisuutensa ja mahdollinen kuluttamisensa.
Oletko pyytänyt terveydenhoitajaa neuvomaan laihduttamisessa? Esim. avustamaan tekemään oikeanlaiset ruokailusuunnitelmat ja liikuntaohjeet?
Olen vegetaristi, eli en syö mitään eläimestä peräisin olevaa. Lautaseni on puoleksi salaattia, yksi peruna ja vähän muuta vegesapuskaa. Limsat ja tuoremehut olen jättänyt pois. Kotiruoka on terveellinen, siihen sisältyy hyvin harvoin pastaa, ja käytämme tummaa riisiä. Pihistelen hyvin paljon ruuan määrässäni, ja en syö todellakaan niin paljon kun oikeasti pitäisi. En myöskään koske sokeriliemiin lilluneihin hedelmiin.
Käyn lenkillä 1-2 kertaa päivässä, sillon juoksen, kävelen reippaasti tai lähden metsään hyppelemään. Kuntosalilla käyn pari kertaa viikossa, uimassa kerran viikossa. Mielestäni liikun tarpeeksi.
Tänään löin nyrkin pöytään, ja melkein huusin äidilleni, että nyt hitossa aletaan tekemään jotain minun hyväkseni. Sillon hän vasta "heräsi" ja otti yhteyttä pari tuntia sitten suoraan ravitsemusterapeutille. Menemme käymään siellä juttusilla ensi viikon keskiviikkona. Ehkäpä sieltä saan vihdoin oikeanlaista tukea, ja kilot lähtevät. Toivotaan niin.
Kukaan ei saa pitää 16-vuotiasta vankina, se on vapauden riistoa...
Nökötätkö kaksi päivää viikossa sisätiloissa siis? Helsingin keskusta ei ole mikään ghetto-alue, vaan siellä selviää aivan hyvin jo lapsena saati sinun iässäsi. Tulee ehkä isällesi yllätyksenä, mutta monet lapsiperheetkin asuvat keskustassa ja heidän lapsensa käyvät keskustassa koulussa ja nämä samat lapset liikkuvat vapaa-ajallaan keskustassa.
Jos isäsi ei anna sinun riekkua aamuyöhän kaupungilla ymmärrän, mutta jos ei päästä muuten ulos, niin tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus.
Hänellä ei ole oikeutta rajoittaa normaalielämää. Keskustan liepeillä on paljon hyviä lenkkeilyalueita ihan joka puolella, vaikka asuisitte Rautatieasemalla, pääset heti Töölönlahdelle, Tokoin rantaan, keskuspuistoon ym. Helsinkin on liikkujan unelma..
Miksei isäsi osta sinulle kuntosalikorttia tms. ?
Vähän epäilen tätä juttua provoksi, mutta vastasin nyt kuitenkin..
tuo ruokavaliosi, suosittelen syömään kyllä lihaakin. Sinun pitää syödä tarpeeksi, ettei elimistösi ala käymään ns. säästöliekillä kun kuitenkin liikuntaa harrastat. Sitten vielä, että vaikkei isäsi sinua päästäkään lenkille yksin, niin voit esim. vatsalihasliikkeitä jne. tehdä sisälläkin, tai lähtisikö isäsi kanssasi kävelylle ?