Runo, jolla ei ole yhtään lukijaa, on saavuttanut tarkoituksensa, ehdottoman absoluutin, jonka vain runoilijan synnynnäinen lahjakkuus on pystynyt tuottamaan. Runo, jonka kuka tahansa tötteröpää pystyy lukemaan, ei ole minkään arvoinen. Kysymys on ideasta, täydellisyydestä, joka saastuu, jos siitä ruvetaan tekemään tulkintoja.
Runouden perusteet, osa II
professori
10284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taisin pilata runosi. Sorry!
Sulla on luultavasti monta runoa maahan kätkettynä?
Saamani kommentit osoittavat täydellistä ymmärtämättömyyttä ajatukselleni. Kysymys on tietenkin siitä, että runoilijan nerous kulkee aina massojen ymmärrystä edellä. Vasta aikojen päästä hitaammatkin ymmärtävät, mistä oli kysymys, ja vasta sitten runoilija saavuttaa tunnustuksen ja hänet noteerataan. Bestsellerit ovat prostituutiota.
yhtöö tähellistä työpäevee tehny puhhuu paskoo
Runo, jota kukaan ei lue, sehän unohtuu. Pikemminkin runoa pitää tunkea kuin makkaraa suoleen. Niin paljon kuin putkesta menee läpi. Vain tällä tavoin saavutetaan kuolemattomuus. Kun runoa tunkee kansalaisen korvastakin ulos, niin silloin runo on saavuttanut tarkoituksensa. Sanoma on mennyt perille.
Siinäpä aikamme ongelma onkin. Raha ja valta luovat mahdollisuuden aivopesuun. Kansalaisen maailmankuva rakentuu valheelle ja kestämättömille totuuksille. Kun valheen illuusiot romahtavat, ihmisen mieli järkkyy ja yhteisöt ja yhteiskunnat sairastuvat.
Asia nyt vain on niin, etteivät yksilöt tätä maailmaa johda, eikä saa johtaa. Asioista on päätettävä porukalla. Sama koskee runoakin. Porukalla on sovittava, mitä sanotaan ja mitä ei.
Nimenomaan sosialismi oli illuusio, joka romahti. Kaikki joukkoharhat saavat suurempaa tuhoa aikaan kuin joku yksittäinen hörhö.
Runo, jolla ei ole yhtään lukijaa on saavuttanut ehdottoman absoluutin, jos lukemattomuutta voidaan pitää absoluuttina, jos se on runouden tarkoitus.
Vai tarkoitatko runoa, joka ei ole saavuttanut yhtään lukijaa?
Runo jolla ei ole lukijaa on absoluutti, pelkkä itseisarvo, jonka jokainen kirjoittaja voi saavuttaa, eri asia haluaako jokainen kirjoittaja tavoitella sitä.
Ja mikä on runouden tarkoitus? Pysyä absoluuttina vai saavuttaa jotain?
Kaiketi kaikessa luovassa työssä pitää olla uutuuden elementti. Mitä järkeä on toistella vanhoja hokemia.