Yksin matkustaminen

Itse matkustan yhtä mielelläni yksin, mieheni tai ystävättärieni kanssa. Seuran puute ei ole minulle syy jättää lähtemättä reissuun, jos siihen on tilaisuus. Tosin kovin kauas enkä pitkäksi aikaa en ole (vielä) yksin lähtenyt. Yhden kahden viikon saarihyppelyn tein Kreikassa yksin, se oli varsin opettava ja miellyttävä kokemus. Paikallisiin ja muihin reissaajiin tutustuu helpommin kun itsellä ei ole seuraa, monesti minut kutsuttiin isäntäväen kotiin kahville, vaikkei edes yhteistä kieltä ollut. Toisenkin Kreikan matkan tein yksikseni ja viimeksi kiertelin toukokuussa Kroatiaa yksin muutaman päivän, ennen kuin mieheni liittyi seuraani. Ainakin minä arvostan omaa aikataulua ja omien mielihalujen mukaan kulkemista. Ja se, että huomaa pärjäävänsä yksinkin, tuntuu mukavalta.

Jos osaat puhua paikallista kieltä, tai jotain kieltä jolla kommunikoida paikallisen väestön kanssa, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Kuka silloin muita turisteja kaipaa? Itse olen pärjäillyt "yksin" matkustellen vuoden ihan hyvin. "Yksin" tuossa lainausmerkeissä siksi että paikallisethan tuppaavat puoliväkisin seuraan.
Toki siihen vaikuttaa oma olemus. Jos on kuin persiiseen ammuttu karhu saa kyllä olla yksin, mutta jos osaa jonkinverran käyttäytyä ei seurasta ole puutetta.
Kylpylä- tai muissakaan hotelleissa ei tosin kannata majailla, siis voihan niissä yönsä nukkua mutta ei se seura sieltä omasta huoneesta tai hotellin uima-altaalta löydy, ei ainakaan jos kyseessä on nimenomaan turistiryhmien kansoittama paikka. Ota huoneesi hotellista jossa on paikallisia asukkaita ja lähde kaupungille.

Kyllä kannattaa lähtee yksin, silloin et oo kenestäkään riippuvainen. Mulla tarkotus lähtee yksin reppuilemaan joskus syksyllä. Myyn mun asunnon ja lähden seikkailulle. Ei mitään tarkkoja suunnitelmii mut ekana varmaan Vietnamiin. Aika paljon on itestä kiinni, mut esim. reppuilijat on aika samanhenkistä jengiä.
Mä oon matkustellu yksin vaan euroopassa aikasemmin mut nyt ajattelin vähän laajentaa. Oon muuten reissaillu aika paljon mut en yksin.

Olen ollut kolme kertaa yksin matkassa.Siellä viikossa kuolee ikävään. Mut turistit ei siedä lähestymistymistäsi. Olt ihan yksin. Ja aikaa kun on.
Kolmen päivän rantaloma menisi vielä.
Espanjaniassa tuli kaveri paniikissa ratikkapysäkillä purkautumaan, oltava vielä viikko.. Kirosi kahden viikon matkaansa.
Olen tehnyt saman havainnon muistakin yksin matkavista reisuilla.
Iloluolissa ei rahat riitä, tai into viikkoa... Jos niitä haet.

Olen ollut kolmella seuramatkalla yksin. Aina on sattunut kohtalotovereita ja avomielisiä samalle reissulle. Joka matkalla olen kyllä saanut myös kyllä-mä-tiedän-mitä- tuo- täältä- on-hakemassa-katseita sekä toi-yksinäinen-reppana-takertuu-meihin-jos-sitä-edes-moikkaa- tyylisiä tervehdyksiä. Ainahan voi osallistua retkille tai harrastaa jotain kultturellia, jos kukaan ei huolikaan seuraansa, mutta kotiin ei kannata jädä.

Ryhmämatkoilla tutustuu huonosti muihin, siellä on näitä tyypillisiä suomalaisia jotka kammoksuvat kun joku vieras ihminen puhuu heille (tietysti poikkeuksiakin on). Omatoimimatkalla on ihan eri juttu, siellä tutustuu nimenomaan paikallisiin ihmisiin ja kuka nyt lähtee pois Suomesta tutustuakseen suomalaisiin. Itse matkustan aina yksin mutta ryhmämatkalla harvemmin. Yksin matkustaminen on mulle ainoa oikea vaihtoehto, mutta joku toinen ei taas uskalla yksin mennä minnekään. Mun taas tulee yksin just eniten lähdettyä kun voi mennä sinne minne haluaa kyselemättä muilta.

Itse matkustan lähes aina yksin, sillä yleensä aikataulut eivät sovi ja jos oikeasti haluaa johonkin tiettyyn paikkaan, niin sitten pitää vaan lähteä :) Olin juuri kesällä Meksikossa yksin kaksi viikkoa ja aika kului siivillä. Paljon tuli nähtyä, rannalla lekoteltua, hyvissä ravintoloissa syötyä, paikallisiin tutustua (tätä ei yleensä tapahdu, jos on jonkun kanssa) ja aikataulusta sai päättää täysin itse.

Olen matkustanut yksin Aasiassa, Euroopassa, Väli-Amerikassa ja yksin matkustaminen voi olla sekä antoisaa, että myös turvallista (jopa naismatkustajalle), kun huolehtii perusasioista (eli ei ole liian sinisilmäinen ja muutenkin vähän miettii, mihin menee). Ja silti olen mennyt niihin paikkoihin, mihin olen oikeasti halunnut.

Seuraavaksi suunnittella reissu Lontooseen tai New Yorkiin, joita muuten pidän paljon turvattomanpina kuin esim. tuota yllä mainisemaani Meksikoa

Hei.
Tiedän molemmispuolen ongelmat,minulla on niitä joutuessani asumaan kahden hengen huoneessa ja yhden huoneen lisämaksun joudun maksamaan jos haluan olla yksin.Kyllä matkoilla on myös muitakin yksiäisiä,rohkeaisti vain "höpöttämään" porukan kanssa.
Terv. Jorma K Kainuusta

Olen sekä matkustanut yksin että auttanut yksin matkaajia ammattimielessä.
Omatoimimatkat sujunevat yksin paremmin kuin seuramatkat, kuten monet todenneet paikallisuuteen tutustuen.
Useimmin yksin matkaavat miehet ovat riippuvaisia omasta aktiivisuudestaan ja naisille seuraa tarjotaan paljon useamin. Muistaa vaan pitää silmät auki ja järjen päässä.
Onhan se ongelma kun ei löydy matkakumppania, mutta ei sen vuoksi kannata kotiin jäädä. Kokemukset opettavat ja avartavat.
Ainoa yskin matkustaessa mistä en pidä on mahdolliset yksinäiset illalliset ravintolassa. Mutta siihenkin on vaihtoehtooja. Varsinkin kaupungeissa.
Ei muuta kuin matkaan ja menoksi!

Se riippuu ihan viihtyykö muutenkin yksin ja millaisista matkaharrastuksista tykkää. Itse olen matkustanut paljon yksin, myös ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen nauttinut eniten niistä reissuista joilla saan olla ihan itsekseni; kukaan ei hoputa pois kirjakaupasta, museoissa saa pysähtyä katsomaan juuri sitä mitä haluaa niin pitkäksi aikaa kuin haluaa, kaupoissa voi katsella ja sovitella eikä tarvitse ottaa muiden tarpeita huomioon vaan voi mennä ja tulla aivan oman mielensä mukaan. Voi istahtaa mukavaan paikkaan kirjan kanssa ja rentoutua, napostella välipalaa milloin siltä tuntuu, tehdä äkkinäisiä päätöksiä ja hypätä vaikka junaan käydäkseen toisessa kaupungissa välillä. Ja yksin matkustaessa olen myös usein vieraillut ulkomaalaisten ystävien kodeissa, mitä ei välttämättä kehtaisi tehdä jos olisi useampi henkilö mukana heidän "vaivakseen".

Ystävän kanssa matkatessa kokemansa ja tuntemansa voi jakaa heti, siinä tilanteessa. On juttuseuraa ja ruokaillessa kaveri, ja hotellihuoneenkin saa halvemmalla kuin yksinään. Jos kohdemaassa ei tunne ketään, niin voi tulla yksinäistä ilman ystävää. Perheen kanssa reissatessa taas täytyy huomioida kaiken aikaa muiden tarpeet ja varsinkin jos mukana on lapsia, niin mennään ihan lasten ehdoilla.

Ryhmämatkalla en juuri ole ollut, mutta kuvittelisin että sinnekin ihmiset hakeutuvat porukassa, eivät yksinään. Voi olla että sieltäkään ei saa seuraa, mutta voihan niinkin käydä että ystävystyy jonkun matkatoverin kanssa!

Lyhyesti ja ytimekkäästi; minusta yksin matkustaessa on tärkeintä se, että on sellaista tekemistä, minkä parissa viihtyy ja mitä tykkää tehdä yksinään. Jos vain lähtee haahuilemaan ilman mitään päämäärää tai suunnitelmaa, voi olla että tylsistyy. Tai jos kiertelee avoimin silmin, voi löytää vaikka mitä kiinnostavaa! :)

Mielestäni yksin matkustaminen on ihan hyvä vaihtoehto - eipähän tule riitaa matkakaverin kanssa siitä mihin matkakohteessa mennään. Negatiivista siinä on se, että jos ja kun tulee ongelmia tai sairastut, olet aivan yksin. Lisäksi maailmassa on paljon matkakohteita, joihin ainakaan naisen (oletan sinun olevan) ei kannata yksin lähteä. Yksi sellainen matkakohde on arabi/muslimimaat. Niissä yksinäinen naismatkustaja joutuu 100%:n varmuudella ongelmiin. Kun joutuu kaksikin naista! Eli jos mielit muslimimaahan lomalle, niin ota mies mukaan tai väh. 2 muuta naismatkustajaa. Ja pysy paikallisista ihmisistä erossa! Tätä edellistä virkettä ei voi liikaa painottaa. Muslimimaissa se on vaan niin, että se kuulu "vieraanvaraisuus" on kaikkea muuta kuin hyväntahtoista ja vilpitöntä turistien kestitsemistä. Uskokaa tämä! Tiedän mistä puhun: olen asunut eräässä arabimaassa, jossa käy Suomestakin paljon turisteja. Anyway, aina kannattaa tutustua etukäteen matkakohteeseen lukemalla esim. kirjastojen matkaoppaita.

Ei minnekään ryhmämatkalle. Jos lähtee pois suomesta, tuskin haluaa pyöriä suomalaisten turistien kanssa.
Omatoimimatkalle yksin kannattaa lähteä ehdottomasti. Eikä pyöriä siellä missä on vain turisteja. Kannattaa mennä seuraamaan paikallisten elämää, se on se mikä avartaa.
Itse olen pyörinyt yksin Intiassa. Upeaa oli, eikä todellakaan tylsää/yksinäistä. Täytyy tietenkin osata nauttia "vain olemisestakin".

Itse suosin yksin matkaamista. Ei sillä, etteikö hyvien ystävien seurassa olisi myös mukava matkata, mutta jos todella haluaa tutustua paikallisiin / uusiin ihmisiin uudessa maassa, niin kaikkein helpoiten se käy lähtemällä ilman suomalaista seuruetta matkaan.

Itse lähdin puolitoista vuotta sitten rinkka selässä Barcelonaan kolmeksi kuukaudeksi. Tosin rinkka jäi seikkailemaan Köpiksen kentälle ja saapui vasta pari päivää myöhemmin perille, joten tulipa opittua kantapään kautta, että käsitavaroihin kannattaa pakata ainakin yksi vaihtovaatekerta mukaan...

Alkukommellusten jälkeen kaikki sujui kuitenkin hyvin: Suomesta käsin olin varannut kolmeksi ensimmäiseksi yöksi huoneen hostellista ja katsellut netistä alustavasti paikkakunnan asuntotarjontaa sekä meilannut muutamalle vuokranantajalle. Paikan päällä sitten vain soittelemaan vuokraajille ja tsekkaamaan kämppiä. Löysin varsin mukavan ja alivuokralaishuoneen, eikä hintakaan huimannut päätä: 290€/kk, veden, sähkön ja netin sisältyessä hintaan. Huomattavasti halvempaa kuin hotelleissa asustaminen.

Ihmisiin tutustuin pikkuhiljaa, vaikken puhunut kuin auttavaa espanjaa lähtiessäni. Suurkaupungissa kuitenkin vilisi jos minkämaalaista otusta, joten englannillakin pärjäsi. Monia uusia tuttavuuksia sain eripuolilta maailmaa ja yhden kullanarvoisen ystävän, jonka kanssa olemme edelleen tiiviisti yhteydessä. :) Epäilen, että mikäli olisin ollut liikkeellä jonkun suomalaisen tuttavan kanssa, en varmastikaan olisi tutustunut uusiin ihmisiin niin helposti.

Rohkeasti vain liikenteeseen yksin!

ainakin minulle on yksin matkustaminen ollut antoisaa ja mukavaa. upeaa herätä aurinkoon aamulla varhain ja mennä vaikka kävelylle sinne mihin jalat vie..ilman suunnitelmia. poiketa vaikka kahville tai kaljalle tai syömään kun ITSE haluaa. ja kuinka ollakaan paikalliset ottavat todella usein kontaktia vaikka yksin ravintolapöydässä istuvaan turistiin, siinä syntyy mukavia keskusteluja

Voi olla ihan kiva kokemus. Riippuu persoonallisuudestasi. Kyllä sekä bussi- että lentoperiaatteella toimivilla matkoilla on yksinäisiä ihmisiä. Eivät kaikki pariskunnatkaan sulje muita keskusteluistaan ulos.
Jos sulla riittää rohkeutta keskustella ihmisten kanssa, niin siitä vaan.
Toki se on tuuristakin kiinni, että minkälaiseen porukkaan pääsee. Mitä isompi ryhmä, sen laajempi kirjo.
Mulle ainakin on käynyt niin, että ehkä ne yksin lähtemiset ovat olleet henkisesti antoisimpia. Keskusteluja ja yhteistä ajanvietettä on riittänyt ihan mukavasti.
Jos seksiä etsit matkoiltasi, sitten on varmempaa ottaa tuttu, luotettava kumppani mukaan. Voihan sitä muutenkin löytyä, mutta en suosittele.

Rohkeasti vaan liikkeelle, elämä on suuri seikkailu, omalla positiivisella asenteella pärjää kyllä.

Se, onko kivaa yksin, riippuu ihan itsestä ja luonteestaan. Minä pidän kovasti yksin reissailusta. Silloin ei tarvitse välittää muista. Ryhmämatkoista en osaa sanoa mitään. Joskus kauan sitten muistan, että samalla matkalla olleet suomalaiset ilmeisesti arvelivat, että olen kovasti yksinäinen ja pyysivät minua mukaan johonkin, mutta se ei jostain syystä käynyt kuitenkaan päinsä. Olinko jo silloin päättänyt käydä jossain tai jotain.

Näinä aikoina en suosittele yksin matkaajille kuin ryhmämatkoja. Joskus 80-90 luvulla matkailin omin päin ja yksin. Oli mukavaa ja uusia ystäviä tuli paljon. Mutta viimein se tapahtui minullekin , että ryöstettiin passi...ja se vain siksi ettei ollut kaveria kattoon perään ku olin sairas.

Ryhmämatkoilla tutustuu aina ryhmäläisiin ja suosittelen että vonkaat jonku seuraksi ryhmäläisistä ,jos jonnekin haluat tehdä omia pikku reissuja. Itse sain elinikäisen naisystävän eräältä ryhmämatkalta...satuimma samaan huoneeseen. Oli sitten naisten kesken hauskaa ja pidimmä toistemme menot tiedossa, että tiesi puuttua asiaan jollei kuulu hotelliin.
Mut kaikki silloin meni hyvin.

Siis järki käteen !

Olen 3kymppinen perheen äiti ja kun mies ei innostu reissaamaan (ainakaan siellä missä itse haluaisi) ja matkustelee työnsä puolesta todella paljon, niin olen vähän miettinyt, että voisi yksin lähteä. Minua itseäni kiinnostaisi Afrikka ja Lähi-itä aivan erityisesti, ehkäpä omatoimimatkaillen. Turvallisuus vähän mietityttää. Ajattelin, että jos neitsyyden yksinäisen omatoimimatkailun suhteen menettäisi vaikka tekemällä pitkan viikonloppumatkan vaikka Istanbuliin tai Tel Aviviin, ettei nyt suoraan mihinkään Keniaan lähtisi seikkailemaan...

Olen kyllä muuten matkustellut paljonkin, mutta lähinnä Euroopassa ja muissa ns. turvallisissa maissa. Enkä siis koskaan yksin.

Ihan paras tapa matkustaa yksin mutta ei olla yksin: kansainväliset työleirit eli vapaaehtoisleirit. Siellä saa seuraa sen verran kun haluaa, ja yleensä viimeistään leirillä huomaa kuinka kivaa on yhdessä. Kuitenkin on reissussa yksin ja mennä ulos tai käpertyä peiton alle lukemaan. Ja kun leirit kestää yleensä vain pari viikkoa, voi sellaisen hyvin yhdistää muuhun itsenäiseen reissailuun - ei rasita kukkaroakaan niin paljon. Kaksi viikkoa satasella ei liene paha hinta?

Suomesta leireille lähettää KVT (http://www.kvtfinland.org/) ja Allianssi (http://www.alli.fi/sivu.php?artikkeli_id=329). Leirien teemat on oikeasti laidasta laitaan eikä yläikärajaa ei ole tai se on 100.

SUOSITTELEN!!!

Olen noin parinkymmenen vuoden ajan matkustanut 2-3 kertaa vuodessa keski-euroopassa ja useimmiten yksin. Siinä on sekä hyvät että huonot puolet. Vapaus tehdä mitä haluaa on ihan kiva, ei tarvii arpoa lähdetäänkö museoon vai rannalle. Toisaalta jos on kiva kaveri mukana, voi sekin olla ihan ok. On kiva lähteä yhdessä illalla esim syömään. Ja vaikka olisi kaksinkin matkalla, eihän tarvitse käsi kädessä kulkea, vaan voi viettää päivän erilläänkin.
Mutta - kannatan yksinmatkailua, ehkä siksi, että olen tottunut siihen.

Oli markka-aika. Mies kysyi kokeneennalta reissaajalat että paljonko pitää varat matkarahaa kun käy Kanarialla. Kaveri tuumasi että eiköhän 3000 selviä. Taas kysyjä kertoi että kun vaimokon tulee mukaan. Silloin kokeneempi sanoi että: joo no sitten tonnikin riittää.

vielä yksin matkustamista mutta olen kehitellyt ajatusta pitkään. Sama ongelma, seuraa ei tahdo löytyä. Seuramatka ainakin on varmaan varsin turvallinen vaihtoehto.
kaksin matkustaessa saa olla kyllä tarkkana kenen kanssa lähtee, että sattuu mielenkiinnon kohteet yksiin. itselläni on ainakin yksi reissu mennyt totaalisen mönkään matkaseuran takia.

ei mikään oo niin ihanaa ku matkustaa yksin,, jos olet vähänkään sosiaalinen ja tulet ihmisten kanssa juttuun niin vauuuuuuuuuuuuuuu,,, pitää olla rohkea ja mennä muiden sekaan,, itse olen matkustellut yksin avioeron jälkeen ja mitä reissuja vauuuuuuuuuuuuuuuuu,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
rohkeutta ja uskallusta vaan,, lähde aasiaan siellä on ihmisiä joiden kanssa et voi olla yksin,,

Riippuu tietysti, viihdytkö normaalisti hyvin itseksesi. Ite lähdin yksin parin viikon reilille viime kesänä. Muun muassa hostelleissa yhteistiloissa ja huonekavereiden kesken on helppo tutustua uusiin ihmisiin - ja paremmin tutustuukin kuin kaverin kanssa reissatessa. Yksin lähteminen oli mulle ainakin semmonen päätös, etten ois missään vaiheessa halunnutkaan lähteä kenenkään seurassa. Siinä on ihan oma fiiliksensä reissata ihan yksinään. Ja hienointa oli tietysti, että selvisin hienosti ilman tutun ihmisen seuraa. Oli aivan mahtava reissu. Mutta ranta- tai hotellilomalle en kyllä yksin lähtisi...mistään löhölomista en kyllä välitä muutenkaan.

Itse matkustelen mieluummin yksin kuin yhdessä.Saan päättää minne lähden ja milloin. Olen ollut yksin lähinnä täällä Euroopan kulmilla;Azorit, kielikursseilla Englannissa, vaellusryhmässä Sveitsissä ja Itävallassa, Kreikan saariiin olen tutustunut yksin, Wienin kaupunki on koettu yksin,Innsbruck,Salzburg,Lontoo,Zurich jne. on tuttuja yksin reissatessa. Miksi lähdin yksin;koska kaverit eivät halunneet ns. kulttuurilomaa vain aurinkorantaa, minä haluan matkoilta kokemuksia ja elämyksiä itselleni.En kaipaa baareja tai discoja vaan vapaata mieltä ja halua mennä minne nenä näyttää. Hiukan tarvitset itseluottamusta sekä auttavaa kielitaitoa. Haniassa selvisin ruotsin kielellä,jep. Muutoin olen pärjännyt englannilla, saksalla sekä ranskalla ja italian kielellä. Perus maalaisjärki mukaan ja eiku matkalle. Ainut miinus oli Sveitsissä (Graubundenin maakunta)hotellin henkilökunnan nyreys yksin matkustaan naiseen. Onko ehkä vielä vanhoillinen maa vai mikä? Tuo ei minua lannista vaan suunnittelen jo seuraavaa matkaa ihan lähiajalle.

tottakai kannattaa lähteä yksin itse olen ollut 11 kertaa yksin ja parhaat reissut on ollut ei kenestäkään muista tarvi huolehtia kuin itsestään ja aina tutustuu uusiin ihmisiin otappa se matka seikkailuna

mikäs sen terapeuttisempaa ku yksin matkustaminen. olen matkustellut lukuisia kertoja yksin 1-2 vkoa kerralla ja aina olen saanut seuraa sen verran ku haluan. yksin reissatessa voi tuntea todellista vapautta! mukaan tarvitset avaraa avointa positiivista mieltä ja rohkeutta.. eiku seikkaileen vaan! hyvää matkaa!

Kannatta lähteä yksin, jos pärjää yksin.
Jos ei pärjää... niin sitten ei kannata lähteä.

Tuntuu siltä että jotkut kommentoivat "sitä" ensimmäistä, ainoaa ja viimeistä matkaansa ulkomaille.
Yksin matkustaessaan altistuu ainaisten sattumusten ihmeelle.Varsinkin jos matkustaa lennot hotelli omatoimi periaatteella.Palloa pariin kertaan kiertäneenä voin kyllä vakuuttaa että esim. jossain maassa eri kaupungeissa saattaa olla tosi hauskaa tai tosi mälsää.Joskus se ei riipu sinusta tai joskus se ei riipu muista kun vain sinusta.Ei se riipu aina maasta.Ei Turkista tai Islannista.Kiva matkustaa sitten joskus samoissa mestoissa myös hyvässä seurassa!

lähdin yksin pohjois -englantiin ja oli sekä ihanaa että kamalaa. Heatrowin lentokenttä maailman toiseksi suurin kenttä ja olin lähes paniikissa. Lisäksi kaikki matkatavarani jäi tyttärelleni metroasemalle ja olin vähällä jäädä koneesta, kun tyttäreni saapui vihdoin lentokentälle ..... että, seikkailun makua ja tunnelmaa ei puuttunut.... muuten ihana matka

moip...
kokemusta molemmista ..
ja tullut siihen tulokseen että yksin
matkustamisesta saa enemmän...
suosittelen ainakin koittamaan...

Olen ollut pari kertaa yksin reissussa. Sellainen kurjuus on että yksin on ankeaa käydä syömässä. Itse olen ollut yksin Espanjassa ja Italiassa Aurinkomatkojen reissuilla. Molemmilla kerroilla löysin suomalaista seuraa. Toisella kertaa pari nuorta miestä ja toisella kerralla vanhempi yksin matkustava nainen. Seuran löytyminen on kai kiinni niin onnesta kuin aktiivisuudestakin. Ei pidä ripustautua muihin jos on yksin reissuun lähtenyt mutta jos esim. osallistuu valmiille retkille niin pientä small talkia kokeilemalla voi saada hyvän päivän tuttuja jotka auttavat tarvittaessa. Yksin vaeltaessa myös tutustuu mielenkiintoisiin ihmisiin. Itse kiipesin tulivuorelle sveitsiläisen miehen kanssa ja alas tullessa hyppäsimme molemmat omiin busseihimme. Ehdimme kuitenkin vaihtaa parin tunnin aikana matkakokemuksia ja muitakin ajatuksial Yksin matkustaessa parasta on vapaus tehdä tai olla tekemättä fiilisten mukaan. Ei sovi kaikille mutta itse nautin molemmista reissuista. Kannattaa kuitenkin käyttää tervettä järkeä esim. varoa iltaisin yksinäsiä paikkoja ja suhtautua vieraisiin terveellä varauksella.

en suosittele olen ollut kahdella matkalla ja toisella kerralla kaveri sairastui. Matka fiilinki laski ja yritin sitten epätoivoisesti jutella vieraiden ihmisten kanssa ... yritä löytää joku kaveriksi on mukvampaa

Yksin matkustava ei ole kiinni muiden aikatauluistasta ja saa järjestellä matkansa kuten parhaaksi näkee - itse olen tykännyt matkustella myös yksin. Toisaalta jos olet vähäkään täsyijärkinen saat varmasti seuraa reissussa jos haluat. Ajattele, että tämä reissu on hieno uusi kokemus.
Itse löysin netistä matkakaverin kun olin Gambiaan lähdössä ja meistä tuli tosi hyvät ystävät. Mieti mitä haluat ja toteutua se

Joskus on ihan mukava nollailla, tutkia, mitä maailmalta löytää.

Peruslomamatkalla, siis lomamatka etelänkohteeseen, en ole ollut yksin. Saattaisi olla ihan hyväkin kokemus, jos viihtyy omassa seurassaan. Jos oot nuorehko nainen ja tykkäät bailaamisesta, seuraa on eteläkohteissa taatusti, mutta voipi olla, ettet hae sitä seuraa, mitä siellä helmoihin tuppautuu.

Esimerkiksi Lontoo on aivan fantastinen paikka matkustaa yksin. Tekemistä riittää, juttukavereitakin, kun syö pubeissa ja tasokkaissa pikkuravintoloissa. Hämmästyn tavantakaa, kun pidättyvät britit tulevat kyselemään, miten viihdyn Lontoossa, miksi syön päivällistä yksin, voisinko liittyä seuraan...

Onko täällä jutuista pulaa kun tälläisia täytyy uudelleen lämmittää?

Olen kiertänyt ympäri maailmaa yksin. Suosittelen!

Plussat ovat:
oma aikataulu ja rauha
tutustuu helpommin uusiin ihmisiin
haastaa itsensä vaikeissa tilanteissa
oppii itsenäisemmäksi ja ajautuu erilaisiin hauskoihin tilanteisiin
kokemus on jotenkin uniikilla tavalla henkilökohtainen ja siinä on enemmän seikkailuhenkeä.

hei kaikki yksin matkaavat naiset! olen 60v. ja n.4v yksin reissannut ulkomailla.kroatia,dubai,kreikka,ja nyt lähdössä marokkoon.yhdyn nimim."ehdottomasti itsenäisesti" joukkoon.vielä ei ole missään ollut ongelmia.liekö ulkonäkö vai mikä suojellut.aika kulunut todella nopeasti ja aina löytänyt seuraa muista matkalaisista. matkat ovat olleet aurinkomatkain ryhmämatkoja. kaikki vaan rohkeasti matkaan.ensimmäisen reissun kun tekee niin muut menevät jo omalla painollaan.

Käykää tilaamassa YouTubessa kanava Roosa Kinnunen, sinne tulee matkoilta videoita. Ensimmäinen video löytyy nimellä ICELAND. Ois kiva saada peukkuja, kritiikkiä ja kommentteja! :D kiitos

Kyllä yksin on helppo matkustaa, minäkin rohkeasti matkustin junalla Korsosta Riihimäelle!

Ei ainakaan venäjälle yksin. Ai niin putin on kieltänyt venäjän matkat kuka hullu haluaa edes matkustaa venäjälle no toinen hullu. Tai kun putin käskee oman väkensä palata venäjälle sitä päivää odotan kuin kuuta nousevaa