parisuhteessa olevat: HILJAA!

Kun ei mulla oikeasti ole ketään eikä ole koskaan ollutkaan ja olen sentään iän puolesta jo lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä.

Yksinäisyyttä on sellaista, että ei ole lähellä ketään ihan fyysisesti, mutta on myös yksinäisyyttä joka on sellaista, että joku/jotkut ovat lähellä mutta ohittavat sinut.
Esim. moni nuori valittaa yksinäisyyttä vaikka on vanhempi/vanhemmat tai sisaruksia.
Olen elämässäni kokenut erinlaisia tasoja yksinäisyydestä ja tullut tuntemaan ihmisen perustarpeista jotakin.
Lapsuuden elin perheessä jossa olin henkisesti yksin. Se oli pahinta vaikka oli kavereita.
Pahempaa kuin se kun aikuisena jouduin moneksi vuodeksi totaali yksinäisyyteen.
Elikkä asuin yksin enkä tavannut muita kuin kaupankassoja kun ostin vähillä rahoilla ruokaa. olin niin yksin, että olin lähellä seota siihen.
Muutin ja kohtasin mieheni.
Nyt asun avoliitossa ja minulla on lapsi. En siis ole yksin, mutta kaipaan silti ystäviä. Yksinäisyys on eritasoista.
Ihmisellä on tarpeita. Vaikka olisi parisuhde sitä kaipaa myös muita ihmisiä. tai kun on ystäviä kaipaa parisuhdetta silti.
Otsake "Yksinäisyys" ei määrittele tarkkaa sisältöä yksinäisyydelle.
Usein myös yksinäisyys on kierre, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mutta vituttaa ne jotka varaavat väkisillä itselleen väärää henkilöä ja ulisevat sitten kuinka yksin ovat. Tekisivät asialle jotain. Ne väärät kumppanit saattaa olla jollekkin muulle juuri oikeat. Kumppanin ja lasten onnellisuus ei paina mitään. Onnelliset lapset löytyy sieltä missä on onnelliset vanhemmat tai vanhempi. Jos roikkuu kiinni kynsinhampain riitaisesssa suhteessa joka ei vain toimi niin saa itseään omasta surkeudesta syyttää. Turhauttavaa kuulla näitä mä olen niin yksin kitinöitä...
Toiset ällöttävyydet on ne huomiohuorat jotka ei kestä hetkeäkään yksin. Tai ne jotka löytää uuden pysyvän parisuhteen aina tyyliin sormia napsauttamalla kun sattuu haluaan. Sitten katsellaan sinkku kavereita nenän vartta ja pohditaan ääneen että mikähän mahtaa olla tuossa vikana kun tuo ei löydä ketään kunnollista.Ja annetaan muka hyviä ohjeita miten mies napataan... ärsyttääääääH!!!!!

kun ei suhdetta lainkaan kirjoitti:

Mutta vituttaa ne jotka varaavat väkisillä itselleen väärää henkilöä ja ulisevat sitten kuinka yksin ovat. Tekisivät asialle jotain. Ne väärät kumppanit saattaa olla jollekkin muulle juuri oikeat. Kumppanin ja lasten onnellisuus ei paina mitään. Onnelliset lapset löytyy sieltä missä on onnelliset vanhemmat tai vanhempi. Jos roikkuu kiinni kynsinhampain riitaisesssa suhteessa joka ei vain toimi niin saa itseään omasta surkeudesta syyttää. Turhauttavaa kuulla näitä mä olen niin yksin kitinöitä...
Toiset ällöttävyydet on ne huomiohuorat jotka ei kestä hetkeäkään yksin. Tai ne jotka löytää uuden pysyvän parisuhteen aina tyyliin sormia napsauttamalla kun sattuu haluaan. Sitten katsellaan sinkku kavereita nenän vartta ja pohditaan ääneen että mikähän mahtaa olla tuossa vikana kun tuo ei löydä ketään kunnollista.Ja annetaan muka hyviä ohjeita miten mies napataan... ärsyttääääääH!!!!!

Itseänikin ällöttää juurikin tuo nykypäivän meno, että mihin ikinä kääntyykin niin joka puolella toitotetaan parisuhdeasioita ja etenkin seksiä. En katso suurinta osaa telkkarin perussarjoista, koska ne käsittelevät lähes aina suhdekiemuroita. Kamalimpia ovat kaikki perkeleen greynanatomiat ja lipstickjunglet! Yäk. Asia masentaa jo niin paljon, että pyrin välttelemään myös kaiken maailman naistenlehtiä, sillä olen huomannut että suurimmassa osassa niistä on joka ikisessä numerossa jokin aihe, joka käsittelee erityisesti seksiä. Kumma juttu, että niitä samoja aiheita kierrätetään kerrasta toiseen; on haluttomuutta ja miten siitä "parannutaan", "näin parannat seksielämääsi", "seksiä luonnossa", "vipinää kammariin", siis VOI VITTU!! Joka puolella kuvitellaan automaattisesti, että suhteet ovat jokaisen ihmisen arkipäivää, ja että joka ikinen ihminen hankkii parisuhteen, kaksi lasta, omakotitalon ja uuden perhemaasturin jolla ajetaan mökille kesällä. Ja että siellä mökillä luetaan MeNaisista parisuhdevinkkejä.

SAA*ANA! Olen niin kyllästynyt ja muutenkin masentaa!

en edes lehtiä lue kirjoitti:

Itseänikin ällöttää juurikin tuo nykypäivän meno, että mihin ikinä kääntyykin niin joka puolella toitotetaan parisuhdeasioita ja etenkin seksiä. En katso suurinta osaa telkkarin perussarjoista, koska ne käsittelevät lähes aina suhdekiemuroita. Kamalimpia ovat kaikki perkeleen greynanatomiat ja lipstickjunglet! Yäk. Asia masentaa jo niin paljon, että pyrin välttelemään myös kaiken maailman naistenlehtiä, sillä olen huomannut että suurimmassa osassa niistä on joka ikisessä numerossa jokin aihe, joka käsittelee erityisesti seksiä. Kumma juttu, että niitä samoja aiheita kierrätetään kerrasta toiseen; on haluttomuutta ja miten siitä "parannutaan", "näin parannat seksielämääsi", "seksiä luonnossa", "vipinää kammariin", siis VOI VITTU!! Joka puolella kuvitellaan automaattisesti, että suhteet ovat jokaisen ihmisen arkipäivää, ja että joka ikinen ihminen hankkii parisuhteen, kaksi lasta, omakotitalon ja uuden perhemaasturin jolla ajetaan mökille kesällä. Ja että siellä mökillä luetaan MeNaisista parisuhdevinkkejä.

SAA*ANA! Olen niin kyllästynyt ja muutenkin masentaa!

tahtoo, niin parasta on lukea kosmopolitania.

Jos masentua kirjoitti:

tahtoo, niin parasta on lukea kosmopolitania.

Kyllä, en ole koskaan lukenut mutta saan välillä mainoksia postiluukusta, kuten tänäänkin. Täysi humpuukilehti hölmöille.

en edes lehtiä lue kirjoitti:

Kyllä, en ole koskaan lukenut mutta saan välillä mainoksia postiluukusta, kuten tänäänkin. Täysi humpuukilehti hölmöille.

Joskus uutenavuotena oltiin porukalla juhlimassa.. Helvetisti pariskuntia, minä yksinäinen poikamies ja yksi 25v nainen jonka mies oli koko viikon töissä.. Nauratti ja vitutti kyllä kun puoliltaöin tää nainen rupes itkemään kovaan ääneen ja kiukuttelemaan kun kukaan ei voi ymmärtää miten yksinäinen hän on.. Meinasimpa sanoa että 25v yksinäisyyttä itsellä niin enköhän tiedä jotenkin mitä on viettää esimerkiks kaikki viikonloput yksin.. Häät ne vasta kamalia paikkoja yksinäiselle onkin.. Saatana.. Eräs toinen kaveri joka tietää miten yksin olen rupes joskus selittämään innolla sitä miten naistaan rakastaa ja miten ihanaa on yhdessä, painotus kertomuksessa oli kuitenkin lähinnä siinä etten mä voi sitä ymmärtää.. Tai edes kaivata tollasta! Vittu, jos oot yksin, tarkottaako se sitä ettet voi läheisyyttä kaivata? Ettet edes voi haaveilla rakkaudesta??

kun ei suhdetta lainkaan kirjoitti:

Mutta vituttaa ne jotka varaavat väkisillä itselleen väärää henkilöä ja ulisevat sitten kuinka yksin ovat. Tekisivät asialle jotain. Ne väärät kumppanit saattaa olla jollekkin muulle juuri oikeat. Kumppanin ja lasten onnellisuus ei paina mitään. Onnelliset lapset löytyy sieltä missä on onnelliset vanhemmat tai vanhempi. Jos roikkuu kiinni kynsinhampain riitaisesssa suhteessa joka ei vain toimi niin saa itseään omasta surkeudesta syyttää. Turhauttavaa kuulla näitä mä olen niin yksin kitinöitä...
Toiset ällöttävyydet on ne huomiohuorat jotka ei kestä hetkeäkään yksin. Tai ne jotka löytää uuden pysyvän parisuhteen aina tyyliin sormia napsauttamalla kun sattuu haluaan. Sitten katsellaan sinkku kavereita nenän vartta ja pohditaan ääneen että mikähän mahtaa olla tuossa vikana kun tuo ei löydä ketään kunnollista.Ja annetaan muka hyviä ohjeita miten mies napataan... ärsyttääääääH!!!!!

sellaisesta kuin parisuhdeujous?? suosittelen lukemaan Juhani Mattilan kirjan: ujoudesta, yksinäisyydestä.

Ihminen voi olla todella yksinäinen parisuhteessakin, eikä se välttämättä edes tarkoita että olisi väärä kumppani.
Vaan se yksinäisyyden tunne johtuu monta kertaa UJOUDESTA. Ja myös riidat ja muut eripurat. Tätä ei monikaan tule ajatelleeksi. Ja monen avioeron taustalla on juuri tuo parisuhdeujous.
Eli tuo neuvo, että tekisivät asialle jotain... niin helpommin sanottu kuin tehty, kun on kyse tuosta ujoudesta.

Eikä tilanne välttämättä tällöin parane kumppania vaihtamalla, ellei molemmat tiedosta tuota ujous -juttua, ja miten se vaikuttaa parisuhteeseen.

Eli minä sanoisin teille, joita vitu**aa parisuhteessa olevat yksinäiset, niin kokeilkaa ensin sitä parisuhdetta (toisen ihmisen kanssa elämistä), ennenkuin arvostelette. Kokeilkaa, miten osaatte olla suhteessa.

Huomaatte että ei se välttämättä niin helppoa ole (joillekin voi olla, mutta yhtä monelle ei!), vaikka niin kaipaisi sitä toisen ihmisen läheisyyttä, ja haluaisi saada suhteen toimimaan.

Että tämmöistä ajateltavaa. Minusta siis aina kun joku sanoo olevansa yksinäinen, olkoon parisuhteessa tai ei, niin silloin hän myös on yksinäinen. piste.

kuullut.. kirjoitti:

sellaisesta kuin parisuhdeujous?? suosittelen lukemaan Juhani Mattilan kirjan: ujoudesta, yksinäisyydestä.

Ihminen voi olla todella yksinäinen parisuhteessakin, eikä se välttämättä edes tarkoita että olisi väärä kumppani.
Vaan se yksinäisyyden tunne johtuu monta kertaa UJOUDESTA. Ja myös riidat ja muut eripurat. Tätä ei monikaan tule ajatelleeksi. Ja monen avioeron taustalla on juuri tuo parisuhdeujous.
Eli tuo neuvo, että tekisivät asialle jotain... niin helpommin sanottu kuin tehty, kun on kyse tuosta ujoudesta.

Eikä tilanne välttämättä tällöin parane kumppania vaihtamalla, ellei molemmat tiedosta tuota ujous -juttua, ja miten se vaikuttaa parisuhteeseen.

Eli minä sanoisin teille, joita vitu**aa parisuhteessa olevat yksinäiset, niin kokeilkaa ensin sitä parisuhdetta (toisen ihmisen kanssa elämistä), ennenkuin arvostelette. Kokeilkaa, miten osaatte olla suhteessa.

Huomaatte että ei se välttämättä niin helppoa ole (joillekin voi olla, mutta yhtä monelle ei!), vaikka niin kaipaisi sitä toisen ihmisen läheisyyttä, ja haluaisi saada suhteen toimimaan.

Että tämmöistä ajateltavaa. Minusta siis aina kun joku sanoo olevansa yksinäinen, olkoon parisuhteessa tai ei, niin silloin hän myös on yksinäinen. piste.

"Eli minä sanoisin teille, joita vitu**aa parisuhteessa olevat yksinäiset, niin kokeilkaa ensin sitä parisuhdetta (toisen ihmisen kanssa elämistä), ennenkuin arvostelette. Kokeilkaa, miten osaatte olla suhteessa."


Olet helvetin tyhmä kun tulet tänne vittuilemaan ja leuhkimaan vieläkin tuolla parisuhdeasialla! Oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin ei-parisuhdetta-ei-ystäviä-ei-edes-kavereita-ujous vaan pelkästään totaalinen yksinäisyys!?

Tulet tänne leveilemään "kokeilkaa parisuhdetta" ihan niin kuin tyttö-/poikaystävän saaminen olisi niin itsestään selvää ja helppoa kuin poimia jonkin tomaattipurkin matkaan kaupan hyllyltä! Miten ihminen, joka on yksinäisyytensä musertama ja menettänyt kykynsä luottaa muihin, muka tuosta vain kokeilee parisuhdetta kun siihen tarvitaan toinen ihminen!? HÄH!?

Aivan varmasti lähes kaikki heistä, jotka ovat yksinäisyytensä vankeina ja kärsivät siitä, "kokeilisivat parisuhdetta" ja olisivat ikionnellisia jos olisi se tyttö-/poikaystävä jonka kanssa yrittää saada suhde toimimaan, mutta kun eivät edes pääse yrittämään! Ja sinä tulet tänne laukomaan noita typeryyksiä ja yrität tuottaa pahaa oloa jo ennestään yksinäisille.

kuullut.. kirjoitti:

sellaisesta kuin parisuhdeujous?? suosittelen lukemaan Juhani Mattilan kirjan: ujoudesta, yksinäisyydestä.

Ihminen voi olla todella yksinäinen parisuhteessakin, eikä se välttämättä edes tarkoita että olisi väärä kumppani.
Vaan se yksinäisyyden tunne johtuu monta kertaa UJOUDESTA. Ja myös riidat ja muut eripurat. Tätä ei monikaan tule ajatelleeksi. Ja monen avioeron taustalla on juuri tuo parisuhdeujous.
Eli tuo neuvo, että tekisivät asialle jotain... niin helpommin sanottu kuin tehty, kun on kyse tuosta ujoudesta.

Eikä tilanne välttämättä tällöin parane kumppania vaihtamalla, ellei molemmat tiedosta tuota ujous -juttua, ja miten se vaikuttaa parisuhteeseen.

Eli minä sanoisin teille, joita vitu**aa parisuhteessa olevat yksinäiset, niin kokeilkaa ensin sitä parisuhdetta (toisen ihmisen kanssa elämistä), ennenkuin arvostelette. Kokeilkaa, miten osaatte olla suhteessa.

Huomaatte että ei se välttämättä niin helppoa ole (joillekin voi olla, mutta yhtä monelle ei!), vaikka niin kaipaisi sitä toisen ihmisen läheisyyttä, ja haluaisi saada suhteen toimimaan.

Että tämmöistä ajateltavaa. Minusta siis aina kun joku sanoo olevansa yksinäinen, olkoon parisuhteessa tai ei, niin silloin hän myös on yksinäinen. piste.

Joo, no minäpä ajattelinkin ihan tosta vain kokeilla parisuhdetta!! Vittu jollain leikkaa.... ei parisuhdetta tota vain kokeilla, jos on vaikeuksia löytää edes muutamaan kaveria.

ja uskon, että parisuhteessa voi olla yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä, mutta se ei silti tule koskaan vetämään vertoja "totaaliselle yksinäisyydelle" ja ymmärrän hyvin miksi ihmiset vittuuntuu, kun joku vaimo tulee itkemään, kun mies ei välitä ja hän on NIIN yksinäinen.

647389222 kirjoitti:

Joo, no minäpä ajattelinkin ihan tosta vain kokeilla parisuhdetta!! Vittu jollain leikkaa.... ei parisuhdetta tota vain kokeilla, jos on vaikeuksia löytää edes muutamaan kaveria.

ja uskon, että parisuhteessa voi olla yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä, mutta se ei silti tule koskaan vetämään vertoja "totaaliselle yksinäisyydelle" ja ymmärrän hyvin miksi ihmiset vittuuntuu, kun joku vaimo tulee itkemään, kun mies ei välitä ja hän on NIIN yksinäinen.

vittuilla, ja en ole aiemmin edes kirjoittanut tähän ketjuun. Tajusin kyllä jo heti painettuani lähetä -nappia, että joku vetää herneen nenään. Muotoilin niin huonosti tuon asian.
Tajuan kyllä, että sitä parisuhdetta ei noin vain kokeilla.

Tarkoitin lähinnä vain yrittää kertoa, millaista voi parisuhteessakin olla, eli ei todellakaan onnellista. Ja ei sitä parisuhdettakaan noin vain korjata, kuten jollain yksinäisellä näyttää olevan luulo. Ja ettei arvosteltaisi suuna päänä sellaista mistä ei tiedä.

(Sanotaan esimerkkinä ujo nuori kaunis tyttö, joka on aikanaan alkanut seurustelemaan omistushaluisen väkivaltaisen miehen kanssa, tajuamatta että suhteessa on jotain pielessä, kun ei paremmastakaan ole tiennyt. Ja tämä mies melko ilmeisesti valitsi tytön vain hänen ulkonäkönsä takia, voi muille esitellä. Välittämättä oikeasti tytöstä yhtään. No sitten onkin vuosien saatossa itsetunto nujerrettu, ja tyttö on varma että ei tule enää koskaan löytämään miestä, jos saisi jotenkin erottua entisestä. Tietää sen itsestään, koska on niin ujo, ja itsetunto lisäksi nollilla ja masentunut. Eikä ole yhtään tyttökaveria, ja vanhemmat ei välitä.)

Joten sitä vain meinasin, että miksi arvostelette sellaista asiaa mistä ette mitään tiedä? koska niinkuin itsekin totesit, että me parisuhteessa olevat emme tiedä mitään totaalisesta yksinäisyydestä. Siksipä en sitä arvostelekaan. Uskon hyvin että se on todella kurjaa.
Joten kaipa odottaisin samaa teiltäkin, olla arvostelematta sitä mistä ei tiedä.
Ja minusta pitäisi uskoa ihmisen sanaa, jos joku sanoo tuntevansa itsensä yksinäiseksi. Ei toisen tunteesta voi mennä sanomaan, että se on väärin.

ollut.. kirjoitti:

vittuilla, ja en ole aiemmin edes kirjoittanut tähän ketjuun. Tajusin kyllä jo heti painettuani lähetä -nappia, että joku vetää herneen nenään. Muotoilin niin huonosti tuon asian.
Tajuan kyllä, että sitä parisuhdetta ei noin vain kokeilla.

Tarkoitin lähinnä vain yrittää kertoa, millaista voi parisuhteessakin olla, eli ei todellakaan onnellista. Ja ei sitä parisuhdettakaan noin vain korjata, kuten jollain yksinäisellä näyttää olevan luulo. Ja ettei arvosteltaisi suuna päänä sellaista mistä ei tiedä.

(Sanotaan esimerkkinä ujo nuori kaunis tyttö, joka on aikanaan alkanut seurustelemaan omistushaluisen väkivaltaisen miehen kanssa, tajuamatta että suhteessa on jotain pielessä, kun ei paremmastakaan ole tiennyt. Ja tämä mies melko ilmeisesti valitsi tytön vain hänen ulkonäkönsä takia, voi muille esitellä. Välittämättä oikeasti tytöstä yhtään. No sitten onkin vuosien saatossa itsetunto nujerrettu, ja tyttö on varma että ei tule enää koskaan löytämään miestä, jos saisi jotenkin erottua entisestä. Tietää sen itsestään, koska on niin ujo, ja itsetunto lisäksi nollilla ja masentunut. Eikä ole yhtään tyttökaveria, ja vanhemmat ei välitä.)

Joten sitä vain meinasin, että miksi arvostelette sellaista asiaa mistä ette mitään tiedä? koska niinkuin itsekin totesit, että me parisuhteessa olevat emme tiedä mitään totaalisesta yksinäisyydestä. Siksipä en sitä arvostelekaan. Uskon hyvin että se on todella kurjaa.
Joten kaipa odottaisin samaa teiltäkin, olla arvostelematta sitä mistä ei tiedä.
Ja minusta pitäisi uskoa ihmisen sanaa, jos joku sanoo tuntevansa itsensä yksinäiseksi. Ei toisen tunteesta voi mennä sanomaan, että se on väärin.

Emme me toki tiedä, millaista voi yksinäisyys olla parisuhteessa, jos emme ole sellaista kokeneet ja varmasti se voi olla kamalaa ja se on ihan totta, että ihmiset ovat heikkoja, eivätkä tämän takia kykene välttämättä lopettamaan epätervettä suhdettaan. Niin ja ymmärrän, että parisuhteen kuntoon saaminen voi olla haastavaa ja ehkä jopa mahdotonta, tuskimpa niitä avioeroja muuten niin paljon tehtäisi. mmm... joten anteeksi jos arvostelin, ei ollut tarkoitukseni.

Yksinäisten ihmisten on kuitenkin vain niin helppo provosoitua tällaisita aiheista, sillä monet yksinäiset eivät ole ikinä saaneet kokea edes sitä hetkellistä rakkautta, välittämistä ja läheisyyttä, minkä ihminen kokee avioon mennessään.... ennen kuin karu totuus toimimattomasta suhteesta paljastuu.

on meinaa hieman arka aihe...

en edes lehtiä lue kirjoitti:

Itseänikin ällöttää juurikin tuo nykypäivän meno, että mihin ikinä kääntyykin niin joka puolella toitotetaan parisuhdeasioita ja etenkin seksiä. En katso suurinta osaa telkkarin perussarjoista, koska ne käsittelevät lähes aina suhdekiemuroita. Kamalimpia ovat kaikki perkeleen greynanatomiat ja lipstickjunglet! Yäk. Asia masentaa jo niin paljon, että pyrin välttelemään myös kaiken maailman naistenlehtiä, sillä olen huomannut että suurimmassa osassa niistä on joka ikisessä numerossa jokin aihe, joka käsittelee erityisesti seksiä. Kumma juttu, että niitä samoja aiheita kierrätetään kerrasta toiseen; on haluttomuutta ja miten siitä "parannutaan", "näin parannat seksielämääsi", "seksiä luonnossa", "vipinää kammariin", siis VOI VITTU!! Joka puolella kuvitellaan automaattisesti, että suhteet ovat jokaisen ihmisen arkipäivää, ja että joka ikinen ihminen hankkii parisuhteen, kaksi lasta, omakotitalon ja uuden perhemaasturin jolla ajetaan mökille kesällä. Ja että siellä mökillä luetaan MeNaisista parisuhdevinkkejä.

SAA*ANA! Olen niin kyllästynyt ja muutenkin masentaa!

Nykyihmisillä ei tunnu olevan muuta elämää kuin kumppanin tuhnun haisteleminen. Tuntemattoman Sotilaan "Paavo Arhinmäki" ei kaakattanut turhia, vaan tiesi mitä halusi elämältä. Nykyajan ihmiset ovat tunnekylmiä ja empatiakyvyttömiä.

03495759 kirjoitti:

Emme me toki tiedä, millaista voi yksinäisyys olla parisuhteessa, jos emme ole sellaista kokeneet ja varmasti se voi olla kamalaa ja se on ihan totta, että ihmiset ovat heikkoja, eivätkä tämän takia kykene välttämättä lopettamaan epätervettä suhdettaan. Niin ja ymmärrän, että parisuhteen kuntoon saaminen voi olla haastavaa ja ehkä jopa mahdotonta, tuskimpa niitä avioeroja muuten niin paljon tehtäisi. mmm... joten anteeksi jos arvostelin, ei ollut tarkoitukseni.

Yksinäisten ihmisten on kuitenkin vain niin helppo provosoitua tällaisita aiheista, sillä monet yksinäiset eivät ole ikinä saaneet kokea edes sitä hetkellistä rakkautta, välittämistä ja läheisyyttä, minkä ihminen kokee avioon mennessään.... ennen kuin karu totuus toimimattomasta suhteesta paljastuu.

on meinaa hieman arka aihe...

"yksinäiset eivät ole ikinä saaneet kokea edes sitä hetkellistä rakkautta, välittämistä ja läheisyyttä, minkä ihminen kokee avioon mennessään.... ennen kuin karu totuus toimimattomasta suhteesta paljastuu. on meinaa hieman arka aihe..."

tuo on tietysti totta että koko ikänsä ilman parisuhdetta ollut ihminen ei ole kokenut hetkellistäkään rakkautta, parisuhteessa.

Mutta koeta olla siitä onnellinen, jos olet kuitenkin kokenut rakkautta vanhempiesi taholta lapsena? ehkä vanhempiesi rakkaus on tehnyt sinusta sen verran ehjän, että se on pelastanut sinut siltä, että et ole lähtenyt esimerkiksi väkivaltaisen miehen tai muuten huonon kumppanin matkaan.

Moni ei ole vanhempien rakkautta kokenut, ja senpä takia helposti ajautuu nuorena vääränlaiseen suhteeseen, jos saa edes jonkinlaista välittämistä osakseen. näissä suhteissa ei kuitenkaan voida kyllä puhua normaalista miehen ja naisen välisestä tasavertaisesta rakkaudesta.

(en tiedä tietenkään miten juuri sinun laitasi on, mutta jollakin yksinäisellä varmasti on rakastavat vanhemmat)

mulla on kokeiltu kaikenlaisia lääkkeitä jännitys/ahdistus/masennusoireisiin. Mutta tuollaisesta en ole kuullut... millä nimellä tuota lääkettä myydään?

....... kirjoitti:

mulla on kokeiltu kaikenlaisia lääkkeitä jännitys/ahdistus/masennusoireisiin. Mutta tuollaisesta en ole kuullut... millä nimellä tuota lääkettä myydään?

tai Venlafaxin ratiopharm

minnevi kirjoitti:

tai Venlafaxin ratiopharm

Ai sitäkö se YV mainostaa toimivana lääkkeenä? Eipä sillä ollut mitään pään sisäistä oloa tasaavaa vaikutusta minuun. Vain sivuvaikutuksina se että meni maha sekaisin ja alkoi tuli lievästi oksettava olo.

....... kirjoitti:

mulla on kokeiltu kaikenlaisia lääkkeitä jännitys/ahdistus/masennusoireisiin. Mutta tuollaisesta en ole kuullut... millä nimellä tuota lääkettä myydään?

Venlafaksiini oli alunperin nimellä Effexor (Suomessa Efexor). Se on venlafaksiinin ja vetykloridin synteesi... Kuullostaa aika hyvältä tropilta: happoa ja venlafaksiinia :D.

Kun kyseiselle valmisteelle tuli vihdoin muita valmistajia, aineen hinta putosi moninkertaisesti. Ennen kuukauden satsi maksoi saman verran kuin nyt kolmen kuukauden laatikko.

Minulla yksikanavaiset antidepressantit ovat antaneet vain tyydyttävää vastetta. Essitalopraami teki hyvin apaattiseksi ja se keräsi nestettä ja läskiä vyötäröön. Nyt kun olen palannut venlafaksiiniin, on orastava pelastusrengas alkanut hyvää vauhtia hävitä. Tuo kyseinen aine ainakin kohdallani lisää aineenvaihduntaa, eikä saa tuntemaan jatkuvaa nälkää, kuten essitalopraami teki.

Aivomme välittäjäainekemia on salaperäinen mekanismi. Kun serotoniinin lisäksi estetään noradrenaliinin takaisinottoa, lievittyy sosiaalinen pelokkuus ja jatkuva epävarmuus. Tai ainakin minun kohdallani. Olen kyllä henkisesti hyvin herkäksi viritetty (taiteellinen, henkevä ja syvällinen). Sosiaalinen kanssakäyminen on aina ollut minulle vaikeaa, josta on ollut seurauksena vakavia masennustiloja, ahdistusta ja ilman parisuhdetta jääminen.

Olettekos kokeilleet kohdallasi venlafaksiinia, sitä kun käytetään melko yleisesti ahdistuksen ja jännityksen hoitoon? Mainittavimpia haittavaikutuksia kohdallani ovat olleet liikahikoilu. Herään aamuyöstä tyyny märkänä. Nyt ei siis ole kyseessä sellaiset märät unet, vaan niskan seudulta pukkaa nukkuessa infernaalista hikeä. Toinen haitta voisi olla seksuaalisen halukkuuden, eli libidon heikentyminen. Tosin kohdallani se on vain suuri siunaus, sillä yksinäisellä ja estyneellä miehellä ei tunnetusti ole seksielämää. Eikä ole tullut säästettyä, että voisi käydä ns. maksullisissa naisissa. Enkä kyllä edes halua mennä maksullisiin. Minulle kun seksi on osa rakkautta. Tällä hetkellä seksiä on vain kaikkein rakkaimman ihmisen, eli itseni kanssa. Tietenkin sitä aina toivoo löytävänsä jonkun oikein mukavan naisen. Lisäksi kun libido on vähäisempi, ei yksinäisyyskään ahdista niin voimakkaasti.

Kiteytettynä venlafaksiini siis mukavasti latistaa tunteita, jolloin ahdistuneisuus ei kasva liian voimaakkaaksi. Ja kun noradrenaliintaso nousee, tulee mukavasti lisää energiaa ja jaksaa siivota sekä tehdä hypomaanisia iltalenkkejä. Serotoniinitason nousu taas saa aikaan mielialan huomattavaa nousua. Se kai on meidän monien avohoitopotilaiden ominaisuus. Lääkitys kun on hyvä, pössis usein illan myötä kohoaa välillä luvattoman iloiseksi. Siinä ei enää kaipaa alkoholipöhnää kun on muilla aineilla virittäydytty. Itse asiassa alkoholi pilaa tuon venlafaksiinin tuoman lennokaan ja ylikeveän olon.

Nyt lähden pesemään 60 asteen pyykkiä. Mukavaa päivää, ja lähdetäänhän taas illalla lenkille. Huomasin riemukseni, että taisin saada uuden tuttavan iltalenkiltä. On mukavaa kuitenkin, kun joku huomaa ja on hyväsydäminen ja jututtaa myös yksinäistä miestä.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Venlafaksiini oli alunperin nimellä Effexor (Suomessa Efexor). Se on venlafaksiinin ja vetykloridin synteesi... Kuullostaa aika hyvältä tropilta: happoa ja venlafaksiinia :D.

Kun kyseiselle valmisteelle tuli vihdoin muita valmistajia, aineen hinta putosi moninkertaisesti. Ennen kuukauden satsi maksoi saman verran kuin nyt kolmen kuukauden laatikko.

Minulla yksikanavaiset antidepressantit ovat antaneet vain tyydyttävää vastetta. Essitalopraami teki hyvin apaattiseksi ja se keräsi nestettä ja läskiä vyötäröön. Nyt kun olen palannut venlafaksiiniin, on orastava pelastusrengas alkanut hyvää vauhtia hävitä. Tuo kyseinen aine ainakin kohdallani lisää aineenvaihduntaa, eikä saa tuntemaan jatkuvaa nälkää, kuten essitalopraami teki.

Aivomme välittäjäainekemia on salaperäinen mekanismi. Kun serotoniinin lisäksi estetään noradrenaliinin takaisinottoa, lievittyy sosiaalinen pelokkuus ja jatkuva epävarmuus. Tai ainakin minun kohdallani. Olen kyllä henkisesti hyvin herkäksi viritetty (taiteellinen, henkevä ja syvällinen). Sosiaalinen kanssakäyminen on aina ollut minulle vaikeaa, josta on ollut seurauksena vakavia masennustiloja, ahdistusta ja ilman parisuhdetta jääminen.

Olettekos kokeilleet kohdallasi venlafaksiinia, sitä kun käytetään melko yleisesti ahdistuksen ja jännityksen hoitoon? Mainittavimpia haittavaikutuksia kohdallani ovat olleet liikahikoilu. Herään aamuyöstä tyyny märkänä. Nyt ei siis ole kyseessä sellaiset märät unet, vaan niskan seudulta pukkaa nukkuessa infernaalista hikeä. Toinen haitta voisi olla seksuaalisen halukkuuden, eli libidon heikentyminen. Tosin kohdallani se on vain suuri siunaus, sillä yksinäisellä ja estyneellä miehellä ei tunnetusti ole seksielämää. Eikä ole tullut säästettyä, että voisi käydä ns. maksullisissa naisissa. Enkä kyllä edes halua mennä maksullisiin. Minulle kun seksi on osa rakkautta. Tällä hetkellä seksiä on vain kaikkein rakkaimman ihmisen, eli itseni kanssa. Tietenkin sitä aina toivoo löytävänsä jonkun oikein mukavan naisen. Lisäksi kun libido on vähäisempi, ei yksinäisyyskään ahdista niin voimakkaasti.

Kiteytettynä venlafaksiini siis mukavasti latistaa tunteita, jolloin ahdistuneisuus ei kasva liian voimaakkaaksi. Ja kun noradrenaliintaso nousee, tulee mukavasti lisää energiaa ja jaksaa siivota sekä tehdä hypomaanisia iltalenkkejä. Serotoniinitason nousu taas saa aikaan mielialan huomattavaa nousua. Se kai on meidän monien avohoitopotilaiden ominaisuus. Lääkitys kun on hyvä, pössis usein illan myötä kohoaa välillä luvattoman iloiseksi. Siinä ei enää kaipaa alkoholipöhnää kun on muilla aineilla virittäydytty. Itse asiassa alkoholi pilaa tuon venlafaksiinin tuoman lennokaan ja ylikeveän olon.

Nyt lähden pesemään 60 asteen pyykkiä. Mukavaa päivää, ja lähdetäänhän taas illalla lenkille. Huomasin riemukseni, että taisin saada uuden tuttavan iltalenkiltä. On mukavaa kuitenkin, kun joku huomaa ja on hyväsydäminen ja jututtaa myös yksinäistä miestä.

Luokitteleekohan Yv nyt ihan turhaan itsensä pelkäksi deittikoneeksi ja rakastajaksi. Kaipa nyt meistä miehistä on muuhunkin? :)

Työyhteisössäni olen tavannut rumia ja läskejä itsetunnottomia surkimuksia, jotka ovat päässeet naimisiin jonkun miehen kanssa. On se nyt kummaa jos me emme kelpaa :( Nimittäin me murskaamme yli 50% miehistä verbaalisella suvereeniteetillamme ;-)

Ihmetyttää nämä "parisuhdeujot", että miten ovat edes ylipäätään kyenneet ujoudeltaan parisuhteen edes hankkimaan. Tiedän jo nyt, että jos olisin parisuhteessa olisin siinäkin ujo, minun on esim. vaikea avautua tunteista jne. En osaa kasvotusten keskustella ihmisten kanssa intiimejä tai tunteellisia asioita kovinkaan paljon, en edes läheisten ihmisten kanssa. Mutta kun ujous estää jo kokonaan edes minkään suhteen alkamisen, kun pelkää jotain tai ei muuten kykene. Parisuhdetta ei todellakaan noin vain tuosta vähän kokeilla niin kuin uutta autoa. En edes käsitä miten kukaan mistään löytää edes ketään.

en edes lehtiä lue kirjoitti:

Ihmetyttää nämä "parisuhdeujot", että miten ovat edes ylipäätään kyenneet ujoudeltaan parisuhteen edes hankkimaan. Tiedän jo nyt, että jos olisin parisuhteessa olisin siinäkin ujo, minun on esim. vaikea avautua tunteista jne. En osaa kasvotusten keskustella ihmisten kanssa intiimejä tai tunteellisia asioita kovinkaan paljon, en edes läheisten ihmisten kanssa. Mutta kun ujous estää jo kokonaan edes minkään suhteen alkamisen, kun pelkää jotain tai ei muuten kykene. Parisuhdetta ei todellakaan noin vain tuosta vähän kokeilla niin kuin uutta autoa. En edes käsitä miten kukaan mistään löytää edes ketään.

mutta esimerkkinä sanon vaikkapa sellaiset suhteet, jotka on alkaneet tosi nuorina. Ihmettelyysi, että miten ujo voi saada parisuhteen. Nuorena kaikki on monelle helpompaa, ja jos tyttö on kaunis, niin hän saa olla vaikka kuinka ujo. Joku poika hänet haluaa, vaikka tyttö ei puhuisi moneen kuukauteen juuri mitään.

Vanhempana kaikki sitten vaikeutuu, ja itsekin henk.koht. olen melko varma että en kykenisi enää tutustumaan koskaan kehenkään mieheen, jos ero tulisi.
Koska ei kukaan mies jaksa katsoa yli 30 vuotiasta joka ei uskalla puhua mitään! Tutustuminen tyssää siihen, kuten varmasti olet kokenut.

alle 20 vuotiaalle tytölle tuollainen ujous vielä sallitaan, eikä sitä pidetä niin outona.

Olen myös lukenut tuota juhani mattilan kirjaa, ja jos asia kovasti ihmetyttää, niin suosittelen myös lukemaan.

en edes lehtiä lue kirjoitti:

Ihmetyttää nämä "parisuhdeujot", että miten ovat edes ylipäätään kyenneet ujoudeltaan parisuhteen edes hankkimaan. Tiedän jo nyt, että jos olisin parisuhteessa olisin siinäkin ujo, minun on esim. vaikea avautua tunteista jne. En osaa kasvotusten keskustella ihmisten kanssa intiimejä tai tunteellisia asioita kovinkaan paljon, en edes läheisten ihmisten kanssa. Mutta kun ujous estää jo kokonaan edes minkään suhteen alkamisen, kun pelkää jotain tai ei muuten kykene. Parisuhdetta ei todellakaan noin vain tuosta vähän kokeilla niin kuin uutta autoa. En edes käsitä miten kukaan mistään löytää edes ketään.

Eihän ihmiset tapaa jos eivät uskalla edes kommunikoida mitenkään toistensa kanssa. Kyllä netinkin kautta on helppoa tutustua ja juttelemaan aina oppii (jos siihen vain on halua).

Ujous ei kuitenkaan ole mikään ns. vakava ongelma, vaikka jotkut saattavat niin ajatellakin. Monesti ihmiset liioittelevat tuota asiaa ja jotenkin tuntuu siltä, että he käyttävät tuommoista "ongelmaa" tekosyynä sille, etteivät yritä tutustuakkaan kehenkään jne. Kukaan ei ole niin "ujo" etteikö uskaltaisi puhua muille ihmisille... Silloin pitää olla jo aika kovat henkiset traumat...

Muutenkin suurimmasta ujoudesta pääsee eroon kun puhuu vain ihmisille ja tutustuu uusiin ihmisiin.

Netin kautta on nykyisin varsin helppoa löytää uusia ihmisiä. Vaatii vain sitä omaa rohkeutta ja yritystä.

Itsellä on vaihtelevaisia kokemuksia netin kautta seuran saamisesta. Monet naiset ovat osoittautuneet erittäin pinnallisiksi, vaikka en voi ehkä liiemmin kehua omiakaan seuranhakutaitojanikaan. Ongelma vain tuntuu usein olevan siinä, että monet eivät uskalla tutustuakkaan jos jokin pienikin seikka haittaa.

En ole silti lannistunut huonoista kokemuksista vaan jatkanut yrittämistä ja onhan se tuottanut jollakin tapaa tulostakin. Yleensähän kun ihmisiin tutustuu paremmin heidän kanssaan voi tulla paremmin toimeenkin ja tuosta on itselläkin kokemuksia...

ihmetellä.. kirjoitti:

mutta esimerkkinä sanon vaikkapa sellaiset suhteet, jotka on alkaneet tosi nuorina. Ihmettelyysi, että miten ujo voi saada parisuhteen. Nuorena kaikki on monelle helpompaa, ja jos tyttö on kaunis, niin hän saa olla vaikka kuinka ujo. Joku poika hänet haluaa, vaikka tyttö ei puhuisi moneen kuukauteen juuri mitään.

Vanhempana kaikki sitten vaikeutuu, ja itsekin henk.koht. olen melko varma että en kykenisi enää tutustumaan koskaan kehenkään mieheen, jos ero tulisi.
Koska ei kukaan mies jaksa katsoa yli 30 vuotiasta joka ei uskalla puhua mitään! Tutustuminen tyssää siihen, kuten varmasti olet kokenut.

alle 20 vuotiaalle tytölle tuollainen ujous vielä sallitaan, eikä sitä pidetä niin outona.

Olen myös lukenut tuota juhani mattilan kirjaa, ja jos asia kovasti ihmetyttää, niin suosittelen myös lukemaan.

Ujous ei sinänsä ole este missään iässä. Varsinkin naisille tuo sallitaan "iässä kuin iässä". Onhan se tietysti varsin hankalaa jonkun kanssa olla jos hän ei pysty sanomaan oikein mitään tai pysty ilmaisemaan sitäkään, että haluaa tutustua johonkin.

Ujoudesta silti voi päästä helposti eroon puhumalla ihmisten kanssa ja kyllähän sitä voi tutustua johonkin paremmin ja oppia puhumaan asioista (tai etsii semmoisen ihmisen jonka kanssa pystyy juttelemaan eri asioista).

Naisille en näe ujoutta kovin pahan ongelmana vaikka olisi kuinka yli 30-vuotias. Miehille näen ujouden varsin isona ongelmana, koska ujoudella ei tehdä vaikutusta kehenkään naiseen. Muutenkin naisilla se voidaan katsoa jopa eduksi, mutta miehillä se on aina negatiivinen seikka (vaikka joku yksittäinen nainen tulisikin tähän sepustamaan että "ujot miehet on ihania...".

Ujot miehet voivatkin olla ihania, niin kauan kuin uskaltaa avata suunsakin ja ilmaista ajatuksiaan... Muussa tapauksessa voi olla heikommat mahdollisuudet.

Tosin ujoutta on niin monenlaista ja sorttista. Monesti ihmiset näkevät ujouden paljon suurempana ongelmana kuin se todellisuudessa onkaan, kuten usein kaikkia omia ongelmia "liioitellaan".

Pahimmillaan tuo voi olla ehkä jopa ongelma. Tosin silloin voisi puhua melkein jo ihmisipelosta ja yleensä siihen liittyisi paljon huonoja kokemuksia toisista ihmisistä.

kuningasvalittaja kirjoitti:

Eihän ihmiset tapaa jos eivät uskalla edes kommunikoida mitenkään toistensa kanssa. Kyllä netinkin kautta on helppoa tutustua ja juttelemaan aina oppii (jos siihen vain on halua).

Ujous ei kuitenkaan ole mikään ns. vakava ongelma, vaikka jotkut saattavat niin ajatellakin. Monesti ihmiset liioittelevat tuota asiaa ja jotenkin tuntuu siltä, että he käyttävät tuommoista "ongelmaa" tekosyynä sille, etteivät yritä tutustuakkaan kehenkään jne. Kukaan ei ole niin "ujo" etteikö uskaltaisi puhua muille ihmisille... Silloin pitää olla jo aika kovat henkiset traumat...

Muutenkin suurimmasta ujoudesta pääsee eroon kun puhuu vain ihmisille ja tutustuu uusiin ihmisiin.

Netin kautta on nykyisin varsin helppoa löytää uusia ihmisiä. Vaatii vain sitä omaa rohkeutta ja yritystä.

Itsellä on vaihtelevaisia kokemuksia netin kautta seuran saamisesta. Monet naiset ovat osoittautuneet erittäin pinnallisiksi, vaikka en voi ehkä liiemmin kehua omiakaan seuranhakutaitojanikaan. Ongelma vain tuntuu usein olevan siinä, että monet eivät uskalla tutustuakkaan jos jokin pienikin seikka haittaa.

En ole silti lannistunut huonoista kokemuksista vaan jatkanut yrittämistä ja onhan se tuottanut jollakin tapaa tulostakin. Yleensähän kun ihmisiin tutustuu paremmin heidän kanssaan voi tulla paremmin toimeenkin ja tuosta on itselläkin kokemuksia...

este vaan ne ihmiset johon ujo on törmännyt elämänsä aikana. Jos tulee tarpeeksi huonoja kokemuksia ja joutuu liian monesti pilkan teon kohteeksi,ei siinä tee enää pahemmin mieli mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Eikä parisuhdetta voi yksin perustaa. Omalla kohdalleni ei sitäkään onnea suotu. Kyllä minä nuorempana kävin jopa lavatansseissakin,mutt sielläkin jäin yksikseni istumaan kun tyttöporukan muut jäsenet pääsivät tanssimaan,eipä paljoa naurattanut katsoa toisten hauskanpitoa. Ja tanssiravintolassakaan ei käynyt sen parempi tuuri. Kiva tunne,kun yksin istuit ja odotit milloin muut tulevat tanssimasta takasin pöytään istumaan. Kaipa sitä oli sen verran vastenmielisen näkönen ettei edes tanssilattialle kelvannut. Kerran meinasin päästä tanssimaan,mutt sitten se mies näki mun naaman ja tuumasi:"ai,ton näkönen.Takaapäin luulin paremman näköseks" ja lähti pois ;) .Nyt tämän ikäsenä,en enää jaksa vaivautua menemään mihinkään tai hakea seuraa mistään. Minkä takia yrittäisin,enhän mä ennenkään kenellekään kelvannut.

ole tosiaankaan kirjoitti:

este vaan ne ihmiset johon ujo on törmännyt elämänsä aikana. Jos tulee tarpeeksi huonoja kokemuksia ja joutuu liian monesti pilkan teon kohteeksi,ei siinä tee enää pahemmin mieli mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Eikä parisuhdetta voi yksin perustaa. Omalla kohdalleni ei sitäkään onnea suotu. Kyllä minä nuorempana kävin jopa lavatansseissakin,mutt sielläkin jäin yksikseni istumaan kun tyttöporukan muut jäsenet pääsivät tanssimaan,eipä paljoa naurattanut katsoa toisten hauskanpitoa. Ja tanssiravintolassakaan ei käynyt sen parempi tuuri. Kiva tunne,kun yksin istuit ja odotit milloin muut tulevat tanssimasta takasin pöytään istumaan. Kaipa sitä oli sen verran vastenmielisen näkönen ettei edes tanssilattialle kelvannut. Kerran meinasin päästä tanssimaan,mutt sitten se mies näki mun naaman ja tuumasi:"ai,ton näkönen.Takaapäin luulin paremman näköseks" ja lähti pois ;) .Nyt tämän ikäsenä,en enää jaksa vaivautua menemään mihinkään tai hakea seuraa mistään. Minkä takia yrittäisin,enhän mä ennenkään kenellekään kelvannut.

Olipa muuten taas oiva esimerkki joidenkin ihmisten moukkamaisuudesta tuo "takaapäin luulin paremman näköiseksi"- kommentti. Kuinka joku voikin olla noin mäntti, en ikinä kehtaisi ihmisille noin puhua. Prkl!

kuningasvalittaja kirjoitti:

Eihän ihmiset tapaa jos eivät uskalla edes kommunikoida mitenkään toistensa kanssa. Kyllä netinkin kautta on helppoa tutustua ja juttelemaan aina oppii (jos siihen vain on halua).

Ujous ei kuitenkaan ole mikään ns. vakava ongelma, vaikka jotkut saattavat niin ajatellakin. Monesti ihmiset liioittelevat tuota asiaa ja jotenkin tuntuu siltä, että he käyttävät tuommoista "ongelmaa" tekosyynä sille, etteivät yritä tutustuakkaan kehenkään jne. Kukaan ei ole niin "ujo" etteikö uskaltaisi puhua muille ihmisille... Silloin pitää olla jo aika kovat henkiset traumat...

Muutenkin suurimmasta ujoudesta pääsee eroon kun puhuu vain ihmisille ja tutustuu uusiin ihmisiin.

Netin kautta on nykyisin varsin helppoa löytää uusia ihmisiä. Vaatii vain sitä omaa rohkeutta ja yritystä.

Itsellä on vaihtelevaisia kokemuksia netin kautta seuran saamisesta. Monet naiset ovat osoittautuneet erittäin pinnallisiksi, vaikka en voi ehkä liiemmin kehua omiakaan seuranhakutaitojanikaan. Ongelma vain tuntuu usein olevan siinä, että monet eivät uskalla tutustuakkaan jos jokin pienikin seikka haittaa.

En ole silti lannistunut huonoista kokemuksista vaan jatkanut yrittämistä ja onhan se tuottanut jollakin tapaa tulostakin. Yleensähän kun ihmisiin tutustuu paremmin heidän kanssaan voi tulla paremmin toimeenkin ja tuosta on itselläkin kokemuksia...

Jos joku on liian ujo. Minä ainakin pidän henkilöä, joka ei ilmaise mielipiteitään tai henkilöä joka vain myötäilee raivostuttavana! En voi välttyä ajatukselta että toinen pitää minua pilkkanaan. Toisaalta jos käsitän että kyseessä on ehkä vain ujous olen ylltättänyt monesti itseni dominoimasta näitä henkilöitä... (alan päättämään asioista heidän puolestaan etc)

Mutta useimmiten olen saanut huomata että ihmiset pitävät minua yksinkertaisena junttina (johtuen huonosta rahatilanteestani joka näkyy vaatetuksessani, lisäksi provosoidun helposti)