Meidän pystykorvanpentu 4kk puree koko ajan.. Ainakun istun pennun viereen ja alan harjaamaan, leikittämään, opettamaan, silittämään se hyppii kimppuun ja ottaa kiinni käestä tai jopa yrittää naamasta :( (kerran jo näykkäs mua huulesta) Pentu on siis pakko tönästä pois kun se puree niin lujaa ja tosissaan pennun ilmekki menee jotenki vihaisen näköiseksi. Olen koittanu leikittää pentua sen omilla leluillaa mutta ei sitä kiinnosta, se vain hyppää paijan/housun hihaan ja alkaa näykkiä. Olen itkenytkin tämän asian kanssa monet kerrat se on tosi raastavaa. Mä en vaan enään jaksa tota mielipuolista puremista. :'( Pentu puree vierailtakin jokapaikan palasiks.
Mitä teen?
Onko ihan normaalia?
Miten saan sen loppumaan?
Onko jo liian myöhäistä?
Voiko pennusta tulla isona vihainen?
Voisiko se auttaa ainakun pentu alkaa innostua puremaan nousen ja lopetan homman siihe?
Tämä on ensimmäinen koirani niin toivon että ei tulisi mitään herjaavia viestejä. Olen kyllä lukenut kirjoja yms. mutta se on helpommin sanottu ku tehty :/
Tarviin apua oikeesti mä en kestä enään tätä itkemistä :'(
Mitä teen?
Onko ihan normaalia?
Miten saan sen loppumaan?
Onko jo liian myöhäistä?
Voiko pennusta tulla isona vihainen?
Voisiko se auttaa ainakun pentu alkaa innostua puremaan nousen ja lopetan homman siihe?
Tämä on ensimmäinen koirani niin toivon että ei tulisi mitään herjaavia viestejä. Olen kyllä lukenut kirjoja yms. mutta se on helpommin sanottu ku tehty :/
Tarviin apua oikeesti mä en kestä enään tätä itkemistä :'(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pennuillehan pureminen on aika yleistä, meilläkin cavalieruros (1,5kk) saaattaa välillä huomaamattaan vähän napata sormista, mutta tämä alkaa sitten 'häpeämään' kun muistaa että pureminen on kielletty ja nyt se on vähentänyt huomattavasti.
Oletteko mitenkään opettaneet koiraa pienempänä?
Me opetettiin silleen, että aina kun koira nappasi kädestä (tai jostain) sanoimme tiukasti "EI." Kun koira lopetti niin palkattiin.
Kun leikittiin ja jos koira tällönkin näykki niin leikki loppui heti, samoin jos koira hyppi ja riehaantui liikaa.
Ei kannata tämän asian takia itkeä, kun harjoittelette vaikka tuolla menetelmällä niin luulen että pureskelu ainakin vähenee. Kannattaa myös lenkittää paljon koiraa että se saa purettua ylimääräistä energiaa. : )
Toiseen kysymykseesi: Kyllä se on melko normaalia, eikös hampaatkin vaihdu tuossa iässä suunnilleen? --> PALJON luita ym pureskeltavaa! Ja ei oo myöhäistä vielä ;)
Vihaisuudesta en tiedä, mutta en usko ainakaan että koirasta tulee vihainen, kunhan ei palkkaa epätoivottua käytöstä..
Voimia sinne pennun kanssa
yleensä siihen asti että kaikki hampaat vaihtuneet eli noin 6 kk ikään. Meillä tehtiin niin, että nousin AINA ja HETI pois seisomaan pennun luota ja kävelin selvästi kauemmas pois, menin yl keittiön pöydän ääreen istumaan ja tekamään jotain, en huomioinut pentua mitenkään vaikka se hyppi siinä ympärillä. Istuin niin kauan hiljaa, en edes katsonut en sanonut mitään. Kun pentu lopulta rauhoittui (joskus kesti kauankin) menin takaisin leikkimään ja aina kimeä kiljaisu kun näykkäsi. Tätä piti toistaa satatuhatta kertaa, mutta lopussa kiitos seisoo :)
Nyt minulla on maailman ihanin koira! Pennun kanssa pitää vain jaksaa, suu on koiran kädet ja pentuhan tutustuu kaikkeen suullaan. Lue T Kaimion kirjoja. Mutta jaksa olla kärsivällinen, positiivinen kouluttaminen on ehdottomasti paras vaihtoehto. Pentu luottaa sinun ihan eri tavoin ja vaikka tulokset voivat tulla hitaammin, niin ne sitten lopulta ovat huomattavasti paremipa, pysyvämpiä kuin että esim. suihkuttelet pullolla, huudat, tartut niskasta tms. Tsemppiä, kyllä se siitä, se on ihan pentu vielä.
Tosi paljon keskusteluja samasta aiheesta.
Yksi vinkki on antaa pennulle paljon erilaista purtavaa puruluista siankorviin, meillä menee niitä aina varsinkin pentuaikana kassikaupalla.
Koskaan ei pentujen pureminen ole ongelmaksi tullut ja yleensähän pureminen loppuu kun "neulahampaat" lähtee.
Hyviä vinkkejä näkyy olevan jo palstalla aiheesta =) eiköhän siitä teidänkin kaverista vielä koira tule.
vitsit. äskön yritin kirjottaa, mutta koirani painoi vahingossa esciä, ja häipyivät kaikki kirjotelmani :)
itselläni on kääpiövillakoiran pentu, olen keskittyneesti kasvattanut pentuja, vain kaks, ja tämä on kolmas.
tosin niitä kahta toista en ole itse kasvattanut ihan täysin.
eli suomenajokoiraa, jämtlanninpystykorvaa, ja nyt on kääpiövillakoira.
yleensä jos koira näykkii, niin ei saa koskea koiraa. joskus sanon tiukasti "ei!"
jos hyppää päälle, niin pukkaan hellästi alas ja kiellän tiukasti, itsellänikin koulutus on viellä täysin
kesken, ja onnea teille! kyllähän siitä tulee viellä kunnon kansalainen :)
muista vaan pitää kunnon kuria, mutta ei fyysistä :)
tuo selänkääntäminen purutilanteesssa, ja kiljaiseminen, on tepsiviä keinoja, näin meidän keskuudessa,
kun kasvattaa koiraa:)
ei kannata itkeä, tai olla yhtään sen tyyllinen kasvattaessa, ja hoitaessa. päättäväinen, ja tiukka kannattaa olla. koiraa ei myöskään kannata kokoajan rapsutella, ja silitellä jatkuvasti :)
makupalojakin kannattaa antaa vain kouluttamisen yhteydessä.
voih, voih.. matikasta on pitkät rivit läksyjä. niitä pitäisi mennä tekemään:) sitten kunnialla viellä toiselle pitemmälle lenkille koirani kanssa :)