Yön varjot väistyvät
kalman kierre katkaistaan!
Lohikäärmeet vaviskaa!
On liian paljon tuhlattu rakkautta,
sen ohi kuljettu, kun miekat raskaat
vain mieltä miesten kiihottaneet-
ja miksi?
Ei aikaa liennyt pienelle lapsella,
kehdossa kätkyessä, suloinen
hymy, lirkutus ja laulu, ne
kaikki vain on olleet naisten töitä,
kun hurme kutsuu, miehen pitänyt
on mennä, viis siitä ken viljan kylvää,
uuden sadon hoitaa,niin ken?
Rintaans täyteläiseen nojaa lapsi,
imee rakkauden lientä, sit toista mit
ei miehest lähde, vaan toisaal
iskee toista rintaa vasten kylmä terä-
ja illan tullen taasen joku
tantereelta tahvot kerää.
kalman kierre katkaistaan!
Lohikäärmeet vaviskaa!
On liian paljon tuhlattu rakkautta,
sen ohi kuljettu, kun miekat raskaat
vain mieltä miesten kiihottaneet-
ja miksi?
Ei aikaa liennyt pienelle lapsella,
kehdossa kätkyessä, suloinen
hymy, lirkutus ja laulu, ne
kaikki vain on olleet naisten töitä,
kun hurme kutsuu, miehen pitänyt
on mennä, viis siitä ken viljan kylvää,
uuden sadon hoitaa,niin ken?
Rintaans täyteläiseen nojaa lapsi,
imee rakkauden lientä, sit toista mit
ei miehest lähde, vaan toisaal
iskee toista rintaa vasten kylmä terä-
ja illan tullen taasen joku
tantereelta tahvot kerää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vahva ja erilainen runo, mihin olemme
tottuneet täällä. Tätä ei yksinkertaisesti vain
voinut olla ohittamatta - harvinaista herkkua
ja laatua.
Saanemmeko lisää ?
vahva huokaus: ken viljan kerää, lapsen lullii,niin ken? Viimeistelemättömyys ja valtava voima tihkuu läpi runon rakenteen ( en ehdi miettiä mitä sanon, sanomani on muutenkin selvä) ja työntää tuskan ja toivon paperille.