http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009081010055929_uu.shtml
Kännykkä ei kai tuo lapselle turvaa, mutta vanhemmille ehkä paremman omatunnon?
Kännykkä ei kai tuo lapselle turvaa, mutta vanhemmille ehkä paremman omatunnon?
Onko teidän lapsilla kännykkää?
OpeRaattorit
742745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
kylla minusta pikkulapselle on aika turha antaa kannykkaa. mitas se silla muuta tekee kuin pelaa ja nayttelee kavereille. jos on jokin ongelma niin koulusta saa varmasti soittaa kotiin. itse en naa hyvaa syyta ostaa ekaluokkalaiselle kannykkaa.
sain yläasteella puhelimen rippilahjaksi. Enkä kyllä kauheesti näe syytä miksi ala-asteella olisin moista edes tarvinnut. Jos kotoa lähti jonnekkin niin lappu pöydälle mihin meni ja siellä paikassa puhelin yleensä oli myös.
Tuntuu että ihmisistä on tullut ihan uusavuttomia jos puhelinta ei ole koko ajan mukana, itse ainakin tahallaan jätän puhelinta välillä kotiin.
sain kans vasta rippilahjaks ekan kännykän enkä yhtää kaivannu moista aparaattia enne sitä. mun mielestä lapsi osaa pyytää itte sitte ku se sitä oikeesti tarvii johonki muuhun ku esittelemisee. ylä-asteella aikasintaa. tiän monta lasta joka on hukannu puhelimensa leikkien tiimellyksesä. mun mielestä nykyiset vanhemmat lykkää puhelimia turhan ahneesti lapsillensa.
riippuvuus, tiedon mukaan 2-3 miljoonaa sairasta riippuvaista ihmistä, kun tuolla kulkee ei näkee valtaosalla ihmisiä joku tötterö korvallaan tai sitä näpelöitsevät, pitää sanoa kyllä on sairaita riippuvaisia. Minulla eteisessä tavallinen vanha puhelin sillä pärjää. Siitä tulee johdokkeet tietokoneeseen ja toimii kaikki. Mihin tarvitsee ihminen puhelinta kulkiessaan ja on sairaasti siitä riippuvainen. se mötikkä näyttää olevan hänelle rakkaampi kuin kukaan läheinen tai lapsi. On mennyt maailma mullilleen vai munilleen? kulkupuhelin? olipa eto keksintö mutta pääosin tarpeeton.
mene kouluun opettelemaan viestintää ja kirjoittamista. Kyllä oli seko tekstiä...... sairasta on tuo riippuvuus.....sairasta riippuvaista............ sairaita riippuvaisia.................... sairaasti siitä riippuvainen. Mitä siis yritit sanoa sairas riippuvainen??????????
poijani koulumatka on linjaautolla,metrolla ja taas linjaautolla...(ekaluokkalainen 5vuottana, nyt 6vuottana 3.luokkassa! kyllä se on erikoinen koulu ulkomaassa)
ja mie haluan tietää että kaikki on ok!!!!!!!!!!!!!
ja kuin viime kerta metro pyysäkki 15min tunnelissa hän soitti koululle että hän myöhentää ...
ja mie voin soitta hänellä kun jään pitempi työssä jne!
meillä on tärkeä että hänellä on jo oma kännykke!
tervs
Ei todellakaan eka luokkalaiselle kännykkää, ehkä jos jossain Helsingissä tai Turussa se voi olla ymmärrettävääkin. Mutta keskikokoisessa kaupungissa en näe tarvetta lapselle ostaa puhelinta. Ellei ihmeempiä tapahdu, niin minun kohdallani lapsi saa ostaa puhelimen omilla rahoillaan rippilahjaksi. Ei aikaisemmin.
ekaluokkalaisella on ihan hyvä olla puhelin,ainakin niissä perheissä missä ei sitä lankapuhelinta enään ole ja vanhemmat ovat töissä kun lapsi tulee kotiin...täytyyhän lapsen pystyä soittamaan vanhemmille tai kunnon hädässä poliisille jos jotain ikävää kotona sattuu.
Minulla ja siskollani on ollut ensinmäinen puhelin vissiin tuossa 6-7 vuoden ikäisenä mutta se johtui siitä että vanhempamme asuivat eri paikkakunnalla ja me kuljimme silloin yksin bussilla isämme luokse..
Meidän 7v tytöllä on ollut kännykkä jo jonkin aikaa.
Lasten kotiintuloaikojen kanssa joutuu aina vääntämään, se kuuluu vanhemmuuteen. Kännykkä helpottaa lapsen tavoittamista kavereidensa luota ruoka-aikoina ja illemmalla.
Mitään haittaa siitä ei ole ollut. Onpahan käytännöllinen apuväline vanhemmille. Ehkä lisää jonkin verran turvallisuutta lapselle, vaikka eihän se pyörällä kaatumista estä.
ja aina koulussa mukana. Sehän on selvä, että vanhemmat haluuvat tietää missä lapsi on, ja voi tulla tärkeetä asiaa, on hyvä saada lapsi kiinni tai lapsen vanhemmat.
Kellään ulkopuolisella ei ole oikeutta puuttua lapsen kännyn käyttöön, vanhemmat määrää saako olla koulussa vai ei.
Jos opettajat puuttuu tuohon , niin sittenkielto koskee myös heitä. Puolin ja toisin.
Meillä pidetään känny aina koulussa.
Se on asia joka pitää olla mukana lapsella aina. Sitä ei kukaan meidän lapsilta kiellä, tai minä älähdän. No ei ole kukaan valittanutkaan, ja koko kouluajan on jo kännyt heillä mukana olleet. Muutenniinon opetajillakin ja ne SOI jopa koulutunnilla!!!! Aika törkeetä.
Aina tästä jaksetaan jauhaa! Opettaja on koulussa ihan eri asia kuin oppilas! Ettekö te oikeasti voi sitä ymmärtää, aikuiset ihmiset?
Itselläni on koulussa känny lähes aina äänet päällä. Siihen soittavat kollegat ja muu koulun henkilökunta oppilasasioissa: Onko Mia unohtanut terkkariaikansa? Tonin puhelin on löytynyt ja voi hakea ensi välkällä kansliasta. Voisinko tulla tapaamaan Reetan vanhempia kolmelta opon huoneeseen? Samuelilla on tet-päiväkirja edelleen palauttamatta, sanoisitko, että se pitää tuoda huomenna.
Kyllähän siihen toisinaan soittavat tai tekstaavat myös vanhemmat, kyse on lähinnä poissaoloista tai esimerkiksi poikkeavista koejärjestelyistä. Onpa eräs perhepäivähoitajaäitikin soittanut ja pyytänyt kysymään pojaltaan, montako nappiparistoa hänen pelissään oli. Hoitolapsi oli sen avannut ja äiti halusi varmistaa, ettei yhtään paristoa ole mennyt pienen suuhun ja vatsaan.
Toisinaan on myös sattunut, että oma lapsi tai puoliso soittaa, jolloin soitan seuraavalla välitunnilla takaisin, jos ehdin. He tietävät, että olen töissä, joten vain hyvin tärkeistä asioista soitetaan.
Myös silloin, jos itselläni on ollut menossa joku projekti, jossa on kysymys esimerkiksi isoista rahoista, vastaan kesken oppitunnin, jos mahdollista. Näitä tilanteita on koko yli 20-vuotisen opeurani aikana ollut kaksi. Oppilaille tilanne on selitetty ja he ovat sen ihan hyvin käsittäneet.
Oppilailla ei ole oikeutta käyttää puhelinta oppituntien aikana. Jos on joku akuutti asia, ennen tunnin alkua on kysyttävä opelta lupa antaa äänien olla päällä. Jos puhelinta käytetään tunnin aikana asiattomasti ja ilman lupaa, se menee loppupäiväksi takavarikkoon ja asiasta ilmoitetaan vanhemmille. Tätä valitettavasti edelleen toisinaan tapahtuu, kun kotona ei ole säännöt tulleet selviksi. Asiasta keskustellessa yksikään vanhempi ei koskaan ole vaatinut vapaata kännynkäyttöoikeutta lapselleen. Järki-ihmisiä kaikki tyynni!
miehelle soitella keskellä työpäivää jotta on sapuska valmiina kotona, kun opettaja tulee "raskaalta" 2-3 tunnin työpäivältä kotiin?
Meillä ei koskaan kysytä lupaa muulta kuin vanhemmilta, ei koskaan olla kysytty. Aina on känny ollut repussa. Lapsen vanhemmat määrää, mitä reppuun laitetaan,jos se on kännykkä, niin se on.
Tytär kerran sanoi, et meijän open kännykkä soi kesken tunnin, ja opettaja tilasi lapselleen pitsan kotiin!!! Että sitä rataa...
Juu, senkun vaan annatte lapselle luvan pitää kännyä koulussa päällä. Jos sitä käytetään tunnilla, se menee takavarikkoon. Asiassa ei ole mitään epäselvää.
Luuletko oikeasti, että open työpäivä on 2-3 tuntia kevyttä ja hauskaa olemista kilttien lasten kanssa! Ei ole, onhan sinunkin lapsesi siellä. Tuntimäärä nyt tietysti on ihan toinen. Me teemme lukukausien aikana sisälle pitkän kesälomamme.
Siihen en sano mitään, jos ope on tilannut lapselleen pizzaa. Minä en sitä tee.
Sinäkään et varmaan kirjoittele näitä mukavia juttuja työajallasi?
Sitäpaitsi, toisten omaisuuteen ei saa kajota, ja suotssa opettaja syyllistyy varkauteen, vie lapsetn omaisuutta. Lukee vielä viestit, ja soittelee lapsen vanhempien laskuun. Niinpä.
"Lukee vielä viestit, ja soittelee lapsen vanhempien laskuun."
Hehheh! Tuosta minä niinsanotusti repesin!
Edelleenkin känny menee takavarikkoon, jos sitä tunnilla käytetään. Ei ope sitä varasta, ojentaa vain käden ja kas, siihen puhelin tipahtaa. Työskentelen yläkoulussa.
valtavoimansa, joka ei kuulu pätevän opettan toimiin. Tuollaset ylioppilaat sijaisena olevat työttömät, käyttää juuri sitä valtaa itsetunnonkohentamiseksi. Säälittävää. Onneksi minun lapsieni koulussa on hyvät opettajat, jakaikki lapset ovat saaneet pitää kännykkänsä. Yksikään opettaja ei ole halunnut lapseni kännykkää itselleen. Olisin puuttunut peliin ja pistänyt pisteen sille. Lasteni tavaroihin ei opettajat koske ilman lupaa, eikä varastele heidän tavaroitaan.
Jos vanhemmat katsovat, että lapsi tarvitsee kännykän, silloin se lapselle kuuluu. Käytöstapoja noudattaen puhelin pidetään äänettömällä koulussa, mutta jos opettaja on tuollainen moukka, kun kerroit, silloin lapsillakin on oikeus pitää kännykkä päällä. Mistä muuten johtuu, että opettajat katsovat olevansa fiksumpia ja oikeutettuja tekemään asioita vastoin tapoja? He eivät todellakaan ole viisaampia tai fiksumpia, kuin muut ihmiset. Oppilaat ovat opettajien asiakkaita, joita tulee kunnioittaa ja arvostaa. Itse olen asiakaspalvelussa ja koskaan en vastaa henkilökohtaiseen tai työpuhelimeen asiakkaan läsnä ollessa. Hän on varannut ajan ja tullut paikalle, en voi rikkoa hänen oikeuksiaan. Opettajien pitää siis kunnioittaa lapsia asiakkainaan ja asia kannattaa muistaa, jos haluaa oppilailtaan kunnioitusta.
..kiedot muksusi kouluaamuna kuplamuoviin ja kypärä päähän ettei mitään satu.
GPS seurantaan niin voi seurata 24h vuorokaudessa
en minä pizzaa tilannut. soitin pornopuhelinnumeroihin. Oli kivaa luokan edessä vähän saada tervettä punaa poskille kun puhelimessa läähätettiin ja aneltiin aktia... aaaaaaah.
Kiva olla ope. Seuraavaks soitan ennustajalle ja sitt auto kauppaan. Siinä se aika menee kivasti.
Lisäks vastailen maksullisiin numeroihin ja annan toto -vihjeitä ja saan tuotosta 37 %. Hyvä lisätienesti kun palkka on pieni.
että opettajana viitsit pitää huolta myös niistä lapsista, joita ei kotona kasvateta käyttäytymään.
Lapset eivät tarvitse tunnilla kännykkää, sehän on selvä. Tunnilla opiskellaan ja välitunnilla voi sitten tekstailla äipän kanssa, että kuinka ilkeä se ope on taas ollutkaan.
Opettaja varmasti huomaa jos oppilas esim. menee tajuttomaksi ja hän voi sitten soittaa apua paikalle.
Koulua voi käydä ilman kännykkää. Ps. Jokainen voi tehdä niin kuin lystää, jos lystää!
Ei todella lapsi tarvitse puhelinta. Tästä ei tarvi edes keskustella.
ollaan menossa 2000-lukua ja vuotta 2009...koko ajan vauhdilla eteenpäin. Kyllä se känny alkaa olla ekaluokkalaisillakin jo ihan itsestäänselvyys, ehkä 5v päästä miniläppärit jo käytössä, kuka tietää...
vuonna 1932, kun tuollaisia sormistasi päästelet....
miten lapsi sitten soittaa kotoa esim. vanhemmille, kun ei ole kotipuhelinta..............
kotipuhelinta? Meillä on miehen vanha puhelin kotipuhelimena ja siitä saa lapset soitella tarvitsemansa puhelut ja siihen myös lasten kaverit soittelee heille. Jos tarve on, sen voi tietty joku ottaa mukaansa jonnekin, mutta yleensä ei niin toimita, sillä samalla puhelimella on useita käyttäjiä. Toki sitten kun lapset alkavat olla niin isoja, että henkilökohtaiseen puhelimeen on tarvetta, heille hankitaan oma puhelin. Esim. tässähän ei kovin henkilökohtaisia asioita voi esim. tekstiviestien välityksellä hoitaa, koska niitä viestejä voi lukea kuka vaan perheenjäsen. Mutta vielä ei meillä ole sellaisia tarpeita ilmaantunut, kun nuorin on vasta eskarissa ja kaksoset toisella luokalla.
Itse sain oman puhelimen 2lk lopussa ja nyt olen 11-vuotias. Minusta kännykkä on ihan tarpeellinen kapistus.
Diabeetikkolapsellani on ollut kännykkä jo ennen kouluikää...antaa lapselle vapautta, kun voi antaa hoito-ohjeita puhelimitse ja kännykässä on muistutukset välipalojen suhteen. Koulu ei ota hoidosta vastuuta.
Itse aikoinaan hankin oman kännykän vasta siinä vaiheessa, kun muutin pois kotoa täysi-ikäisenä. Vanhemmillani oli sekä lankaliittymä että kännykkä jo paljon aiemmin. Silti he eivät minulle tarjoilleet kännykkää enkä itsekään sitä halunnut. Ehkä se nyt osittain johtuu siitäkin, etten pidä puhelimessa höpöttämisestä ja pelaamista ajatellen tietokone on paljon parempi kuin kännykkä.
Wanhaan aikaan, ennen sotia, ei kodeissakaan ollut puhelimia.
herätkää nyt siihen, että eletään vuotta 2009. Sitä, joka vanhoja muistaa, pitää tikulla silmään pistää. Sinäkin olet siis syntynyt 1932? Isäni syntynyt vuonna 1939 ja ymmärtää sentään tätä päivää........ HERÄTKÄÄ PAHVIT!!!!!!!!
Ai että olit oikein täysi-ikäinen kun ostit kännykän... Mulla oli jo pari muksuakin kun hankin ekan kännykän.
Osa täällä ei taida ymmärtää että maailma muuttuu koko ajan. Käynnykkä on ekaluokkalaisille jo ihan arkipäiväinen kapine.
Melkoisen röyhkeää mainontaa operaattoreilta.Tietenkin muksu että JEE mulle kännykkä. iihan ok juttu,ainahan se turvallisuutta luo mutta oudoksuttaa dnan aika suorasukainen lähestyminen tulevia asiakkaita kohtaan...
Meillä on yksi ns. kotipuhelin josta lapset sai soittaa omia puheluita. Syy sen puhelimen hankkimiseen oli se että töissä en halua vastata lasten kavereiden puheluihin "Onko se kotona". Kyseinen liittymä avattiin pojan ollessa ekalla luokalla ja puhelin rallin mentyä mahdottomaksi. Tätä puhelinta ei saanut ottaa mukaan minnekään, vaan se on se kotipuhelin. Muutaman kerran puhelin annettiin mukaan kun mentiin kauppaan ja lapsi jäi naapuriin leikkimään.
Oman puhelimen esikoinen sai täyttäessään 9 -vuotta. Syy tähän oli se että muutimme toisen koulupiirin alueelle ja minä (äiti) aloitin työt. Kaverin luokse menot kun yleensä sovittiin vasta päivällä koulussa ja etävahdinta oli helpompaa kun pojalla on oma puhelin matkassa.
Kotipuhelin jätettiin edelleen kotipuhelimeksi, josta perheen toinen lapsi voi tarvittaessa soittaa omat puhelunsa. Suunnitelmissa on että tämä toinen lapsi saa tämän puhelimen omakseen täyttäessään 9 vuotta.
käytöstä on noussut suuri haloo?
Itse sain oman kännykän vasta -98(olin itse tuolloin 33vuotias),kun muutimme maalle,lapsia oli paljon..ja kännykkä oli ikäänkuin "turvana" jos olisi sattunut tien päälle auton kanssa jäämään.Mies kun oli paljon työmatkoilla,kotoa pois..Lankaliittymä oli vielä silloin käytössä..myöhemmin siitä sitten luovuttiin,ja kännykkä oli siksikin hyvä olla olemassa.
Kaupunkiin muutto tuli sitten myöhemmin,kun lapset olivat jo hieman isompia..silloin heille vasta kännykkä tuli hankittua.
Suurin syy oli se etten enää tuntenutkaan lasten kavereita,ja koska eivät ihan alkuun edes tunteneet asuinseutuja..oli heidän hyvä sitten soitella missä ovat,ja kenen seurassa.
Nuorimmaiseni (nyt 9 vuotias)on saanut veljiltään niitä "vanhempia"kännyköitä(he kun jo omilla rahoillaan uusia ain ostavat)..ja nuorimmainen on säännöllisesti niitä hävittänyt.Viimeisin kännyköistä putosi hissikuilun raosta..ja siten meni säpäleiksi.
Kuitenkin, kun lapset harrastavat..ja muutenkin liikkuvat paljon...ja itse olen lapsilleni yksinhuoltaja(eikä lasten isä asu samassa kaupungissa),on tärkeää että olen tarvittaessa heidän "saatavillaan"ees kännykän välityksellä.Voin neuvoa ja antaa ohjeita,ja he voivat tarvittaessa kysyä apua.
Kännykkä ei takaa sitä että lapsi on 100%turvassa,enkä itse osta sillä itselleni "hyvää omaatuntoa"tms. mutta tarvittaessa se voi viestivälineenä pelastaa jonkun hengen..lankaliittymiä kun vain harvalla enää on.
Meillä myös nuo lasten kavereille menot sovitaan yleensä vasta koulupäivän aikana..ja koska itse olen töissä iltavuoroa tehden..on tärkeää että lapset voivat ilmoittaa puhelimitse mihin menevät,tai koska tulevat kotiin.
päiväkoti-ikäinen lapsi kännykän ja ekaluokkalainen vähintään läppärin,että pääsee nettiin.Itse olin noin 35 vuotias,kun ekan kännykän ostin ja tietsikan sitten heti perään neljäkymppisenä hankin. Pärjäsin varsin mainiosti koko lapsuus ja teiniajan ilman kännykkää ja samoin pitkän ajan töissäkin. Voisin heittää nykyiselläkin kännykällä vesilintua,tulen varsin hyvin toimeen ilman sitä.
Eikös vanhemmat ole edes huolissaan lastensä kännyjen käytöstä, pikkuisesta jo aletaan sen kanssa touhuamaan, kaikenaikaa on tiedossa ettei se ole hyväksi pääkopalle, tottamaar siitä saa kaikenmoisia säteilyjä...Lapsillani ei ollut koskaan kännyä, lappusysteemi toimi hyvin, ja jos kavereitten luona meni aikataulusta yli, soittivat kotiin. Nyt aikuisena eivät tarvi sitä kuulemma vieläkään, lankapuhelin riittää ja puhelinvastaaja. Nykynuorilla ikäväkyllä näyttäs ettei muuta harrastusta olekkaan kun luurikorvalla olemista. Minä olen kännyjä vastaan, lapset eivät tarvitse niitä, ihmiset on puhelimiensa orjia..
Känny on paha häirikkö kaikkialla, se suureenääneen mölyäminen ja kaikenaikaa pärisevä vehe joutas kieltoon yleisillä paikoilla..
Vaan ajattelemattomat vanhemmat lapsilleen ostavat jo pienenä puhelimen , siksi että siten voi laiskanpötkeet pakoilla vastuutaan lapsistaan..eihän äitiä kohta tarvitakkaan, kohta robotit hoitaa lapsetkin vanhempiensa sijasta..Olen surullinen nykylasten puolesta , tuntuu että kaikki läheisyys ja rakkaus korvataan teknisillä vehkeillä, puhelimet pärisee kaikenaikaa, läppärin edessä istutaan selkä solmussa kaikki muu apaa-aika. Missä on leikit ja juoksut, liikunnanriemu Milloin perheet viettävät tärkeitä yhdessäolo aikojaan..Jokainen menee ja tulee , äiti huutelee puhelimesta ohimennen ..isä läppärinsä vierestä..Tämäkö on onnellisten perheiden hyvinvointia?!
tai lähetä se mulle kun mä tarvitsen kaks..
moni aikuinenkaan saati tenavat. Mutta jos sillä itkut sun muut kiusaamiset voi välttää niin jonkun halpis-kännyn prepaind-liittymällä ehkä voisi muksulle antaa.
Käytetty peruspuhelin ja siihen prepaid-liittymä, jotta puhelinkulut pysyy kurissa. Tällainen hommattiin, kun tyttö meni ekalle ja me vanhemmat olimme töissä. Yhteydenotto helpompaa ja selkeämpää lapsen ja vanhemmsn välillä eikä tarvitse opettajan/koulun puhelimeen soitella. Antaa mielestäni turvaa lapselle, kun tietää että isää tai äitiä saa kiinni tarpeen vaatiessa - ja minulla taas on hyvä omatunto kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi.
Eli mä sain mun ekan kännykän ekalla luokalla. Siitä oli harmia enemmän kuin hyötyä.
(Tämä aihe jakaa varmasti mielipiteitä puolin ja toisin.) Oma kantani on, ettei ekalla luokalla oleva mielestäni tarvitse ihan vielä omaa kännykkää. Sen sijaan lapsen vanhemmat voisivat vaikka lainata kännykkää siksi aikaa, kun lapsi on koulussa, ym. (Itse pyysin ekan kännykän lahjaksi vasta yläasteen seitsemännellä lk.lla . Sitä ennen kerroin aina vanhemmilleni, minne menen ja koska tulen.) Tokihan vanhemmilla on varmasti aina parempi, kun he tietävät nuoren lapsensa liikkeistä.
Asuin lapsuuteni maalla ja bussilla kuljettiin kouluun. Jos myöhästyi bussista niin seuraavaa ei tullut. Niinä hetkinä oltiin niin sanotusti kusessa kun ei ollut kännykkää, ja näitä tilanteita tuli usein. (Ei emme olleet huolimattomia kun emme kerenneet bussiin vaan maalla nyt oli vaan arvioituja aikoja milloin bussi tulee kun kulkivat niin pitkiä matkoja). Sain isän vanhan kännykän ollessani 11v, jota oli tarkotus käyttää vain juuri näissä tilanteissa.
Minusta riippuu koulumatkasta tarvitseeko lapsi kännykän..
Kyllä sitä ennenkin on ekalle luokalle menty ilman kännykkää. Eikö muka koulua voi enää käydä ilman kännykkää? Onko ihmiset ottaneet sen ehdon, että kun kouluun mennään, täytyy olla kännykkä?
Ei se koulunkäynti kännykkää tarvitse ja tosiaan, melko kalliiksi tulee, jos lapsi sen hukkaa leikintiimellyksissä. Sitä paitsi, lapsi ei osaa säännöstellä puhelinlaskuaan. Olipa sitten saldoraja tai prepaid ja puheaika ummessa, niin mitäs sitten tehdään? Kännykkä on silloin hyödytön, kun ei lapsi voikaan soittaa vanhemmilleen. Toki voi vastaanottaa puheluja, mutta moniko lapsi kuulee puhelimensa äänen repusta tavaroiden alta joka makaa leikkikentän vierellä ja lapsi itse on vaikkapa keinumassa.
Täällä monet vertaavat siihen, että milloin on itse saanut kännykän, että on saatu vasta esim. yläasteella ja tämä on ollut ihan ok. Ajat ovat muuttuneet! Ensinnäkin, jos silloin olisi ollut olemassa kännyköitä kun minä olin ala-asteella niin varmaankin minulle olisi sellainen hankittu. Nykyään monella ei ole kotona lainkaan lankapuhelinta niin millä sitä muuten lapsi pitää yhteyttä vanhempiinsa, esim kotiin tultuaan kun vanhemmat vielä töissä! Lapsi voi joutua hätään ja saada nopeasti apua puhelimitse ym ym.
Niin ja sen puhelimen ei tarvi olla mikään monimutkainen kaupan kallein puhelin vaan peruspuhelin ja liittymiin saa saldorajoituksen, lapsia saa / pitää valistaa puhelimen käytössä, että esim. pelien tilaaminen ja soittoäänet maksavat kun niitä tilailee jne.
on se pirua,että nuoren mieli piestään jo lapsena teknologia hömppään. Lapsi oppii itsenäisyyttä jo varhain,mutta kännykkä vie siitä osan pois. Lapsista tulee ruikuttajia ja valittajia,kun ollaan heti soittelemassa vanhemmille,kun ope moitti ja välitunnit tekstaillaan tutuille tai pelataan känyykapelilöitä.
Meillä poika sai eskarissa ekan oman kännyn kun joutui olemaan jonkin aikaa yksin kotona;pystyin soittamaan töistä onhan lapsi tullut turvallisesti ja suoraa päätä kotiin. Varsinkin nyt toiselle luokalle menevänä kun koulumatka pidempi niin soittaa että on herännyt ajoissa ja lähdössä kouluun. Tunneilla puhelin on äänettömällä ja olen sanonut ettei sitä ole tarpeen käyttää kouluaikana;jos jotain sattuu tms niin kyllä opettaja soittaa minulle. Koulun jälkeen poika soittaa että on tullut turvallisesti kotiin.
Myöskin kun liikkuma-alue on laajentunut vapaa-ajalla niin voin soittaa että nyt on ruoka jne. Ihan halpis puhelin on ja prepaid,10€:lla lataan joka toinen kuukausi.
Kännyköistä on nykyisin tullut yhtä enemmän pelikoneita. Varsinkin yläasteella tuo kapistus on turhaakin turhempi (kun se on pääosin aivan muussa käytössä kuin pitäisi). Ala-asteella tuolle voi olla jopa enemmän käyttöä.
On tietysti hyvä pitää harkintakyky mukana ja miettiä että kannattaako ostaa pikkulapselle satojen eurojen arvoista puhelinta, kun 10-20€:llakin saa ihan tavallisen normipuhelimen.
Toinen naurettava seikka on myös yläasteella olevat kalliit puhelimet (myös ala-asteella). "Ennen vanhaan" olisi ollut käsittämätöntä että ihmiset pitävät 2000-5000 markan arvoisia tavaroitaan mukana jossakin koulussa. Nykyisin tuo on arkipäivää. (300-850€).
Mielestäni asia riippuu aivan tilanteesta ja perheestä. Jos lapsella on pitkä koulumatka tai jokin sairaus luo kännykkä turvaa sekä lapselle että vanhemmille siinä tapauksessa jos jotain sattuu ja varmasti vanhemmat osaavat itse määritellä tarvitseeko lapsi sitä puhelinta vai ei. Itse sain puhelimen ollessani 9 vuotias koska vanhempani olivat eronneet ja isäni asui Helsingissä minä Lohjalla joten kun pääsin bussilla Helsinkiin pystyin soittamaan isälleni jos häntä ei näkynyt vielä siinä paikassa missä oltiin sovittu ja pystyin soittamaan äidille että olin turvallisesti perillä sama juttu paluumatkalla.
Älkää nyt jaksako jeesustella! Sain ite ekan kännykän kolmosluokalla ja silloinkin jo sitä tarvitsin. On se siltikin niin kätevä ja ei se nyt ole mikään riippuvuus jos sitä näppäilee xD
sain oman kännykan 2luokalla,asuin maaseudulla ja linja
autolla 25km kouluun,joten jos halusin mennä kaverin luo piti soittaa ja sanoa että tuletko sitten illalla hakemaan? puhelin oli vielä niin vaha ericson että sillä ei voinut lähettä viestejä.
kun muutimme kaupunkiin olin 5luokalla silloin ei tarvinut enää soittaa mutta useinkin ilmoitin että minne menen.
känny toi turvaa molemmin puolin,ja opeti myös teknologiaa,itse kun saan lapsia niin kyllä känny ja läppäri on ihan arkipäivän tavaroita lapsella. mutta kukin tavallaan :)
Ei lapsille kännykkää missään tapauksessa kouluun. Kännykät tuottavat tunnilla niin paljon koulussa jo häiriötä. Lapsilla on usein tapana sanoa että äiti soittaa tai isä soittaa kesken oppitunnin? Onko sellaiset soitot yleensä tarpeellisia?
Taitaapi se nykyään olla että jo tuon ikäisillä on puhelin. Erityisesti, jos ensimmäinen lapsi on nyt tuossa iässä. Itse sain ensimmäisen puhelimeni yläasteelle mentyäni. Vanhemmat puolusteli sitä sillä että isosiskot saivat silloin omansa.
Puhelinta ei oikeasti tarvitse mihinkään 7-vuotiaana. Selvät kotiintulo ajat niin se on selvä. Sitten teininä puhelimella alkaa olla tarvetta, kun oma yksityisyyden tarve kasvaa.
Itse selvisin koko peruskouluni läpi ilman matkapuhelinta. En ole uusavuttomien kaupunkilaisten lapsi, joten kai minulla sitten on taitoa ollut pienestä asti selvitä itsekin ilman että äiti soittelee yhtenään perään, että mitä tekee milloinkin.
Itselläni ei ollut puhelinta ekalla luokalla koska niitä ei ollut kenelläkään. Ensimmäinen puhelimeni oli ringo kun olin 9v. siihen mahtui 10 numeroa muistiin, ei muuta. Totesin kännykän olevan hyödyllinen soittamiseen mihin se kuuluukin. Kuitenkin "siihen aikaan" ei tarvonnut niinkään pelätä koulumatkoilla ja elämä oli MIELESTÄNI muutenkin rauhallisempaa (poikkeuksia lukunnottamatta).
Nykyään saa varoa jo koulussa aseita, joten itse koen kännykän olevan erittäin hyödyllinen kommunikointi väline lapsen ja vanhempien välillä...
Ja itse ilmoitin opettajalle jos minun oli pidettävä äänet kännykässä jos oli tulossa tärkeä puhelu ja opettaja hyväksyi sen eikä nipottanut turhia.
Koskaan ei takavarikoitu kännyköitä oppilailta, opettaja varoitti että jos 3 kertaa samalla oppilaalla soi puhelin kesken tunnin ilman syytä, sitten lähtee lappu kotiin tai soitto. Opettajat eivät saaneet takavaroikoida oppilaiden henkilökohtaisia tavaroita. En näe siinä itse mitään järkeä! Parempi pistää se lappu kotiin taikka soittaa jos se ihan holtitonta muka on. Lapset tekevät virheitä ja niin myös aikuiset. Lapsi unohtaa äänet päälle ni häntä rangaistaan ja viedään puhelin heti?? eh...
Sama asia, jos oppilas vaikka puhuu opettajan päälle, ei häntä käytävälle heti heitetä vaan varoitetaan "seuraavasta kerrasta joudut jäähylle" yms.
Se opettaja kuka kajoaa minun lapsen henkiläkohtaisiin tavaroihin tulee kyllä kuulemaan siitä! Aivan varmasti.. Ei ne opettajat jumalia ole!
Tämäpä minun mielipide... joku antaa kännykän joku ei, mielipidekysymys!
Tuolle opettajalle kysymys: Miksi et varoita soitosta kotiin taikka lapusta? Miksi heti olet viemässä toisen omaisuutta?
Kännykkä ei kait tuo perusturvaa lapselle, mutta vanhemmille ehkä paremman omatunnon?
Näkökulmia löytyy varmastikin useita. Henkilökohtaisesti hankin 11v tyttärelleni kännykän, jotta lapsellani olisi "hätäpuhelin", jolla hän voi ottaa yhteyttä ja kertoa mahdollisista ongelmista, jotka liittyvä avioeroon, sekä eron mukanaantuomiin ongelmiin äidin "salarakkaasta" ja mahdollisesta kaappausyrityksestä, perättömistä väkivalta, raiskaus, insestisyytöksiltä, jotka moninkertaistuivat 1990- luvulla.
Lopputulos: Lasten äiti pakkasi tavaransa ja muutti " salarakkaansa" luokse.
Lapset jäivät jatkamaan "tylsää arkista perhe-elämää vainoharhaisen juopon, rentun, hullun, tyärtään seksuaalisesti käyttäneen retkun kanssa".
"Kännykkä ei kait tuo lapselle turvaa" kuuluu ilmeisesti 1990 kluvun lopun ja 2000 luvun noitavaino muoti-ilmiöihin ?
Googlaa > huostaanotto bisnes < , > noitien aika <
Hauilla saattaa löytyä ihan mielenkiintoisia näkökulmia.
Minusta ekalukkalaisen pitäisi saada kännykkä. Jos sattuu olemaan pitkä koulumatka, niinkuin täältä on, voi matkalla sattua mitä tahansa. Ei sen tarvitse olla mikään 400€ kännykkä vaan sellainen 5-20€ niinkuin minulla on. Toimii aivan hyvin.
Itse sain kännykän vasta 4.luokalla ja se oli nokian varmaan vanhimpia malleja. En saisi uutta kännykkää vaikka pyytäisin, itse joudun ostamaan. :3
Molemmilla lapsilla on omat kännykät. Ekaluokkalainen sai juuri omansa. Meillä ei ole enää lankapuhelinta, joten kotona on oltava joku puhelin.
Eipä ekaluokkalainen kännykkää koulussa tarvitse, hätätapauksessa opettaja soittaa vanhemmille. Koulun jälkeen iltapäiväkerhossakaan ei kännykkää tarvitse, ellei sitten jostain syystä halua lähteä aikaisemmin kotiin ja lupa pitää kysyä vanhemmilta. Esikoinen soitteli aina välillä iltapäiväkerhosta, että haluaa mennä kotiin, koska iltapäiväkerhossa oli liikaa meteliä. Itse käyn töissä julkisilla. Aika usein bussi on myöhässä tai jää väliin ja silloin on hyvä, jos voi soittaa lapselle iltapäiväkerhoon, että äiti tulee vähän myöhässä tai että lapsi lähtee kävelemään itse kotiin. En voi lähteä töistä aikaisemmin kuin 16.00 ja jos bussivuoro jää väliin, lapsen hakeminen ennen klo 17 menee täpärälle varsinkin talvikelillä.
ainakaan mitään kannykkää tarvitse. Itse sain kännykän yläasteella eikä sillä kyllä sen ihmeempää käyttöä vielä silloinkaan ollut. Tosin siitä nyt onkin jo lähemmäs 10 vuotta. Muutenkin kyllä pitäis jo lapsena oppia pitämään huolata asioistaan ilman kännykkää siis sopimaan kavereittensa kanssa missä nähdään jne. Onse ennenkin onnistunut. Lista kyllä jatkuis vielä monella syyllä, mutta en jaksa kirjoitella, kun moni asia on jo edellisissä viesteissä.
Ainoa syy miks ton ikäselle ehkä pitäis hankkia kännykkä on jos koulu on jossain 100 km päässä. Mihin lapsi ei itse pääse ilman aikuisen apua.
Niin ja ellei saanut tarpeekseen nalkuttamista puhelimesta niin riipastaan vielä mukaan tämä tietokone homma,meillä 7 vuotias käynnistää koneen,kirjoittaa salasanan ja kirjautuu koneelle,avaa firefoxin ja menee katselemaan leluja ja pelailemaan pelejä.Ennen kaikki oli toisin,ei itsellänikään ollut mahdollisuutta tietokoneeseen/puhelimeen kun niita ei ollut tarjolla,silloinkin pystyi soittamaan apua lankapuhelimesta jos hätä iski,puhelin on ehdoton nykypäivänä piste,myös meidä pikkuisella.PS:sitten kun kiellätte sen tietokoneen räpeltämisen lapseltanne niin muistakaa että ekalla luokalla aika iso määrä kouluaskareita tehdään jo koneella ja lisääntyy edelleen,kun kiellät lapseltasi teknologian tuoman edun elämään hankaloitat samalla lapsesi oppimahdollisuuksia:)
Itse sain ensimmäisen kännykkäni 37 vuotiaana.
Yhteiskunta on muuttunut niin paljon, ettei tässä asiassa kannata niuhottaa. Lankapuhelimet ovat lähes kokonaan hävinneet, eivätkä aikuiset enää pidä naapuruston lapsia silmällä samalla tavalla, kuin ennen.
Minusta lapsi oppii vastuuta ja rajat, sekä tapaamisista sopimiset ihan samalla tavalla, kuin ilman kännykkää. Ne ovat korvien välissä olevia asioita, joista vanhempien kuuluu päättää.
Kännykkä ei ole myöskään vähentänyt tytön liikkumista. TV:n ja netin lastenohjelmat ja pelit ovat mielestäni kyseenalaisempia. Ne passivoivat lasta ja vähentävät liikkumisenhalua.
Myös rajojen laittaminen lapselle TV/netti-viihteen suhteen on huomattavasti työläämpää. Niistä on tehty mahdollisimman addiktoivia.
lapsellasi reppua tai penaalia? Puhelin on tarpeellinen väline, ja normaali kapine lasten elämässä.
Minun lapsillani on ollut kännykät vuosikausia, eikä koskaan ole ollut ongelmia. Koskaan kukaan opettaja ei ole ottanut lasteni kännykitä itselleen misssään vaiheessa. Tietää itsekin että lasten tavaroiden itselleen on varastamista. Kenenkään tavaroita ei saa ottaa.
sitten kun lapsi oppii lukemaan niin sitten ehkä 1-2 luokalla voi hankkia lapselle kännykän jos on tarve viimeistään sitten jos vanhemmat ovat töissä...
niin. sitten kun osaa edes lukea. mutta hei, (jos ei oo hankittu sillonkaa ku osaa lukea) mitä jos jotain sattuu ku ollaan pihalla kavereitten kans, eikä oo kellään puhelinta ? ja kun naapurissa nuo lapset ainakin hyppivät metsässä koko ajan, sieltä on aika pitkä juosta ekalle talolle, eikä kellään leikkiöistä ole puhelinta.
oltava känny ja eikä hyvä tai huono-omatunto kuulu siihen yhtään että jos lapsella ei ois kännyä ,oisin esim töissä,lapsi joutuis onnettomuuteen tms niin mitäs sitten? Kännyllä saisin tiedon nopeammin!
Lapsillani ollut kännyt 6v alkaen ihan käytännöllisistä ja järkisyistä.
Eivät ole hävitelleet ei hajottanee tai muutakaan typerää vaan olen aina saanut lapseni tarvittaessa kiinni ja he minut.
Kyse turvallisuudesta,ei omasta tunnosta.
Muutamia vuosia sitten kännykkä oli lahja ylioppilaalle tai ammattiin valmistuvalle, vähän myöhemmin se oli sopiva rippilahja ja nyt niitä ostetaan kai jo esikoulun aloittaville.
Samon se on menny meilläkin. Laseten kännykät on annettu joululahjoiksi. Vanhin sai kolmosella, keskimmäinen tokaluokan ja nuorin ekaluokalla.
Nyt lapset on 15-10 ja puhelimen käyttö on erittäin kohtuullista, kaikkien kolmen puhellinlaskut on yhteensä noin 20€/kk.
Sain ensimmäisen kännykkäni 2 luokalla. Empä ole paljon tarvinnut, kuukaudessa on tullut aina n. 1-6 e lasku. Sama kännykkä on ollut koko ajan. Se oli käynyt jo 3 muulla hnkl: isällä, veljellä ja toisella veljelläni.
on kännykkä ollut 6-vuotiaasta lähtien(hän nyt 9v), koska lapsemme liikkuvaa sorttia
ajattelimme, että saamme hänet paremmin kiinni ja hyvin on toiminut.(asetimme hänen kännykkäänsä estot(mm. soittoäänet, ei pysty tilaan juoma-automaatista mitään ym. mitä siihen nyt kuuluukin)
lapsemme on tunnollisesti sitä käyttänyt ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, ettei ole sitä koskaan mihinkään jättänyt, joka on minun ja mieheni ansioo sillä olemme opettaneet hänelle omien tavaroidensa vastuun kantamista.
hänen kännykkälaskunsa pääsääntöisesti olleet n. 10€. olen, joskus kuullut,että jonkun lapsi tehnyt ison laskun, mutta onkohan mahtanut olla estot päällä??
hyvät vanhemmat! opettakaa lapsellenne vastuun ottamista ja laittakaa estot päälle!
Lapsellani on ollut kännykkä 7vuotiaasta, eli ekaluokkalaisesta. Olen yh ja helpotti elämää kun sai lapsen kiinni koulupäivän jälkeen. Kouluun en antanut kännykkää. Ja muutenkin ne pitäisi pitää kiinni tunnilla. Ainakin lapseni luokalla opettaja takavarikoi kännykän jos liian usein soi tunnilla. Antaa kyllä pois kun kotiin lähtevät. Ei kenenkään kuulu lapselleen soittaa kesken tunnin, jos on hätä pitää ottaa opettajaan ensin yhteys. Nykyään hänellä on kännykkä koulussa, mutta kiinni ei ainakaan ole valitusta tullut. Jos olisin voinut olisin ostanut ensimmäisen kännykän hänelle vasta kun täyttää 10v. Mutta elämä ei aina mene niinkuin on suunnitellut. Se ihmetyttää että kuinka kalliita puhelimia on lapsilla ja niillä leuhkivat. Mielestäni 12v ei tarvitse kommunikaattoria joka makssa n.400€, sairasta on.
Tietenkään puhelinta ei saa käyttää tunnilla, sehän häiritsee opetusta. Mutta ei opettajalla kyllä ole myöskään oikeutta takavarikoida puhelinta.
Nykyajan lapset ovat jo niin tottuneita puhelimiinsa, ettei niiden räpläämisessä ole mitään viehätystä, eikä niitä tuhraan ropeloida koulussa.
Meillä on ongelmana enemmänkin se että puhelia ei pidetä edes toiminnassa, akku voi olla monta päivää loppu kun ei muisteta ladata välillä.
Olisin kaivannu lapsen kiinni saamista mm. hammaslääkäriin viedessä, kun lapsi voi joskus unohtaa että mihin aikaan ole aikonut tulla hakemaan. No silloinkin on jääny saamatta kiinni, kun puhelin on ollu sammutettuna opettajan vaatimuksesta. Opettajaa ei saa tunnilla kiinni, sillä ainoa numero on opettajanhuoneeseen, jossa ei yleensä edes ole ketään oppitunnin aikana.
päällä! Hyvänen aika sentään. Meidän lapsilla on yli 400 e maksavat kännyt, viimeisen päälle toiminnot, ei mitään leluja. Neljälle kun ostimme niin siinä oli eurot jonossa!
Känny on nyky yhteiskunnassa välttämätön lapsilla, turvallisuuden vuoksi ja muutenin. En usko että on montaa lasta enää kellä ei ole.
Järkyttävää lukea aiheesta, jos opettajat takavarikoi lasten kännyt!!! Jumal.. te jos meidän lapsilta opettajat varastaa kännykät omaan käyttöön, eikö se ole poliisi asia?
Vielä ei ole opet varastaneet onneksi.
Me hankimme omalle lapselle 6 vuotiana oman kännykän, koska silloin joutui olemaan yksin kotona, niin oli hyvä varmistaa, että kaikki on hyvin, mutta päiväkotiin kännykkää ei otettu mukaan. Ensimmäisellä luokalla pidettiin kännykkää koulussa mukana KIINNI ja sitten sai vaikka itse soittaa jos menee jollekkin kaverille kylään tai vastaavaa. Mielestäni kännykkä on hyvä olla, jos joutuu olemaan yksin kotona, niin saa varmistettua, että on päässyt kotiin ja saanut avattua ulko-oven joka on ollut kiinni jos joutuu menemään pyörällä kotiin eikä kukaan ole kotona. Meidän lapsi joutuu menemään pyörällä aina tiellä, jossa ei ole pyörätietä ja rekkoja menee / 80 ajetaan siinä, niin hyvä olla kännykkä että tietää onko edes päässyt kotiin, herran jestas! Koulusta on tullut tiedote, että miten koulumatka menee jne ja onko jotain toivomuksia koulumatkalle ja laitettu on, että pyörätie, mutta ei ole tullut, vaan katulamput jonnekkin hevon persiiseen. Koskaan ei olla mitään estoja tai niitä laitettu, tai mitään muutakaan, poistettu vain asiakaspalvelun numero kännykästä. Nykyään tyttö on neljännellä luokalla ja menee pyörällä kouluun, paitsi kun lumet on maassa niin autolla nyt :) Puhelinlaskut ovat olleet alle 2 euron. Tyttö pitää kännykkää kiinni nykyään aina, kun oma ukkonsa kännipäissään soittelee ja välillä ollut 3 kuukautta kännykkä kiinni, niin pitää komentaa että pitää auki sitä aina kun tulee koulusta.
on sama kuin kysyisit onko teidän lapsella polkupyörää`?
Kaikilla lapsilla on kännykkä, jo turvallisuuus syistä, ihan kuin heijastin.