Luokanopettaja

No täälläpä toinen samanmoinen! Jännittämisen lisäksi en ole ollut kauhean paljon lasten kanssa tekemisissä (en voi siis häikäistä haastattelijaa harrastuneisuudellakaan...) Olisin myös kiitollinen kaikesta luokanopettajakoulutukseen liittyvästä tiedosta. Ja voisiko Rovaniemellä luokanopettajaksi opiskelevat kertoa minkälaista on opiskella siellä? Lapin yliopisto olisi yksi hakuvaihtoehtoni, vaikka se onkin kaukana. Minkälaisia opettajat ja ennen kaikkea kanssaopiskelijat ovat?

Hei! Aloitin opiskelun Hämeenlinnan opettajankorkeakoululla 1996. Ja olen nyt siis ollut ala-asteella opena useamman vuoden (enkä päivääkään vaihtaisi pois).

Minä en koskaan haaveillut open ammatista, vaan päinvastoin ajattelin, että "HYI, ei ikinä!" Olin kuitenkin itse koulussa hyvä oppilas ja ehkäpä siitä johtuen en osannut valita sitä omaa ammattiani heti. Kiertelin ja kaartelin, kunnes yksi tuttu sanoi, hae OKL: ään, rupea opeksi, kun kerran pidät kaikesta mahdollisesta. No, päätin kokeilla ja sehän natsasi.

Olen itsekin perusluonteeltani ujo ja jännittäjä, mutta yllätys yllätys jännityksestä pääsee eroon...

Tottakai minäkin pelkäsin pääsykoetta ihan kuollakseni - mutta toisaalta ajattelin, että olen lukenut hyvin ja osaan, että mikäs siinä. Ryhmätilanteessa ja haastattelussa otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja päätät että puhut ja vastailet ahkerasti, keksit uusia aiheita joista aloittaa uusi keskustelu (siihen kiinnitettiin huomiota ainakin minun aikanani).

Opiskelemaan pässy on hankalaa ja vaikeaa. Hakijoita on paljon ja murto-osa pääsee sisään; jyvät karsitaan akanoista... Lue pääsykoekirjat hyvin, jotta saat hyvät pisteet ykkösosiosta ja pääset hyvissä asemissa kakkososioon, eiköhän se siitä...

Opiskelun myötä tottuu esiintymään luokan edessä ja pian ei myöskään haittaa, vaikka kuinka monta "kuulijaa" olisi luokan perillä. Tällä hetkellä minusta on ihan sama, kuka luokkaani tulee kun opetan; minua ei hätkäytä mikään. Muistan kyllä ne ensimmäiset praktikum ts. harjoittelujaksot, joissa piti tuntisuunnitelman olla tiukasti pöydänkulmalla nähtävissä ja katsottavissa. Itse asiassa mieluiten olisin pitänyt sitä tärisevissä käsissäni koko ajan.

Esiintyminen yleisön kuin yleisön edessä helpottuu myös. Minua ei myöskään jännitä puhua aikuisille kuuntelijoillekaan enää. Tottuminen on toinen luonto, sanotaan.

Ei muuta kun lukemaan ja pääsykokeisiin reippaalla mielellä. Hyvin se menee!

Tuntuu jotenkin hullulta ostaa pääsykoekirja ja alkaa pänttäämään kesäkuuta varten( varsinkin kun luettavana on muitakin kirjoja) jos on mahdollista, että vasta toukokuun lopulla tulee tieto, että ei ole päässyt edes itse pääsykokeeseen. Esivalinta pisteitä minulla olisi 5,5 todistuksen mukaan, pääseekö näillä (varsinkin Lapin yliopiston) pääsykokeeseen? Kiitoksia taas, jos joku osaisi valaista asiaa=)

Minultakin lähtevät hakupaperit OKL:n tänä keväänä, Raumalle olisi tarkoitus suunnata. Pääsykoekirjaa en vielä ole tilannut, mutta täytysi varmaan sekin tehdä lähiaikoina. Pääsykokeeseen uskon pääseväni kun saan yo-todistuksesta 7,5 pojoa. Kasvatustieteen perusopinnot olen suorittanut kesään mennessä, mutta niistä en ehdi saamaan pisteitä esivalintaan. Työkokemusta ei ole, siis ihan virallista opettajan tai kouluavustajan työstä tullutta, mutta olen jo neljä vuotta opettanut 7-16-vuotiaita sekä jonkin verran aikuisoppilaita harrastukseni parissa.

Yritän olla ottamatta stressiä, sillä yksi opiskelupaikka korkeakoulussa on jo. Jos en onnistu, voin yrittää ensi vuonna taas uudelleen.

Pääsykoe kieltämättä vähän jännittää, varsinkin ryhmätilanne. Olen kyllä sosiaalinen ja tulen muiden kanssa toimeen, mutta tuollaiset "luonnottomat" tilanteet koen hankaliksi.